Ladataan...
Juliaihminen

Olen työskennellyt erilaisissa nuorille suunnatuissa medioissa (kuten Demi-lehdessä ja Turun Sanomien Extreme-liitteessä) elämästäni noin kymmenen vuotta, ja varmaankin tästä syystä nuorten hyvinvointi kiinnostaa ja liikuttaa minua pohjattomasti. 

Suurin osa haastattelemistani nuorista ovat olleet skarppeja, hyväosaisia ja heistä on huomannut heti, että tällä tyypillä on mahtava tulevaisuus edessä. Sitten olen kuitenkin tavannut myös sellaisia skarppeja ja ihania tyyppejä, joilla on asiat melko huonolla tolalla, ja joista paistaa, että tämän tyypin elämä saattaa lähteä pahaan luisuun. Olen tavannut seksuaalista väkivaltaa kokeneita nuoria, peliriippuvaisia nuoria, alkoholistien lapsia ja sitten ihan vain sellaisia, joilla on jostain syystä elämä lähtenyt vähän huonolle tolalle. 

Usein kun juttelen sellaisten nuorten kanssa, joilla kaikki ei ole kunnossa, paljastuu, että perimmäinen syy tilanteeseen ei ole oikeastaan mitenkään nuoren itsensä, vaan taustalla on kaikenlaista skeidaa.

Myös pienen lapsen vanhempana sitä ajattelee nyt jo, miten epäoikeuden mukaista se on ja miten hyväosaista elämää itse elää, kun omat huolet ovat suurinpiirtein, että voiko lapselle syöttää kahtena päivänä putkeen purkkiruokaa, kun toiset eivät hanskaa sitä syöttämistä ollenkaan.

Tästä syystä halusin lähteä messiin, kun Lasten ja nuorten säätiö laittoi mulle viestiä ja kysyi, haluaisinko lähteä mukaan Juokse nuorelle tulevaisuus -digilipaskeräykseen. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun Naisten kympissä voi "juosta jonkun asian puolesta". Nämä on musta aika hauskoja tapahtumia, joten tästäkin syystä halusin osallistua.

Lasten ja nuorten säätiön tarkoitus on vahvistaa nuorten elämäntaitoja ja auttaa heitä löytämään oma paikkansa. Moni on niin hukassa, että tällaista jeesiä todellakin tarvitaan. Elämäntaitojen opettelulla tarkoitetaan sitä, että nuoria tuoetaan rohkeuteen uskaltaa kokeilla uusia asioita, heidän itsetuntoaan vahvistetaan ja heitä autetaan kestämään vastoinkäymiset. Lisäksi opetellaan sosiaalisia taitoja ja sitä, miten uskaltaa olla oma itsensä ja selvitä vaikkapa vuorovaikutustilanteista.

Lasten ja nuorten säätiö ei puhu syrjäytyneistä nuorista, koska kukaan ei halua ajatella olevansa itse syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa. Näillä termeillä karkoitettaisiin helposti nuoria pois. Mutta ideana on tosiaan se, että jeesataan ihmisiä, joilla ei välttämättä mene superhyvin, löytämään paikkansa tulevaisuudessa.

Tykkäsin erityisesti säätiön Glow-toiminnasta. Esimeriksi yhdessä kolme kuukautta kestävässä kuvataidetyöpajassa 12 nuorta tekivät taiteilijoiden ohjaamana yhdessä taidetta. Näin palautetta tältä kurssilta, ja oli suloista, kun joku esimerkiksi oli kirjoittanut onnistumisekseen: "Kun uskalsin puhua ryhmässä." Ja toinen: "Opin, että osaan toimia myös muiden kanssa, kun yleensä olen tehnyt asioita yksin."

Next-toiminnassa taas jeesataan sellaisia nuoria, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen menneet minnekään opiskelemaan tai ne, jotka ovat keskeyttäneet toisen asteen koulutuksen. Nuoret saavat mentorointia tai heille vaikka järkätään tuettu työharjoittelu.

Tämä on tärkeää toimintaa, sillä juuri tuossa vaiheessa ihmisen elämänsuunnasta päätetään niin paljon. On upeaa, että löytyy tällaisia kolmannen sektorin auttajia näihin taitekohtiin.

Jos tällaisen toiminnan tukeminen kiinnostaa, niin käy lahjoittamassa digitaaliseen keräyslippaaseen täällä. Keräysaikaa on 27.5. saakka. Ja sitten voi vaikka käydä perehtymässä siihen, mitä kaikkea Lasten ja nuorten säätiö ylipäänsä tekee. 

 

Ketkä auttoivat teitä löytämään paikkanne silloin, kun olitte itse nuoria?

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Juliaihminen

Viimeisen kuukauden aikana yksi on ollut ylitse muiden: harmaa auto.

Harmaa auto on ajanut päiväkodissa, museoissa, Tallinnassa, kylvyssä ja mun saappaassani. "Missä on harmaa auto?" kuuluu hätäinen parkaisu, mikäli se ei ole illalla sängyssä, sillä harmaan auton kanssa myös nukutaan. 

Harmaan auton "kyytiin" pääsee reissaamaan milloin mikäkin harmaan auton arvoiseksi koettu esine, kuten:

- kivi

- tipu

- mustikka ("muttikka")

- pastilli ("pattilli")

- simpukka

- possu ("pottu")

- skumppapullon korkin metalliosa

- kolikko

 

Katsotaan, kuinka pitkään harmaa auto pysyy prioriteettilistan ykkösenä. Välillä nimittäin aurinkolasit ja kypärä ovat kilpailleet suosiosta harmaan auton kanssa. 

 

Lue myös:

Reppuun pakataan vain tärkeimmät

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Tutustuin tuossa talvella kirjailija Anniina Tarasovaan, jolta ilmestyi helmikuussa esikoisteos: Venäläiset tilikirjani (Gummerus 2018). Heti ensimmäisellä lounaalla Anniina paljastui poikkeuksellisen karismaattiseksi ja humoristiseksi tyypiksi, joten kun hän antoi esikoisensa mulle luettavaksi, päätin lukea kirjan.

Teos paljastui nautinnoksi! Venäläiset tilikirjani on nimittäin monella tapaa poikkeuksellinen kirja, en ole lukenut sellaista aiemmin.

Kirjaa lukiessa en täysin osannut asettaa sitä mihinkään genreen. Nyt kun olen lukenut siitä arvioita, siitä puhutaan dekkarin ja chick litin yhdistelmänä. Ehkäpä tämä on ihan hyvä genrekuvaus.

Kirjan päähenkilö on sairaan kunnianhimoinen, jopa hieman opportunistinen Reija Wren, joka lähtee tekemään suuren yrityksen sisäistä tarkastusta Pietariin. Asetelma on herkullinen. Kerrankin dekkarin päähenkiö ei ole paatunut poliisi tai toimittaja, vaan tilintarkastaja, joten henkilön motiivit suorittaa työnsä ovat ihan toisenlaiset. Mimmi nyt vain haluaa edetä urallaan. Vapaa-ajallaan hän refreshaa LinkedIniä ja miettii seuraavia urakäänteitään. Ikävä kyllä Pietarin toimistolta paljastuu kaiken maailman vilunkihommelia, ja Reija uppoaa yhä syvemmälle yrityksen sotkuihin.

Myös kirjan miljöö on ihana! Pietarilaisia katuja ja rakennuksia, ihmisiä sekä ruokia kuvaillaan ihastuttavalla tavalla (ruokia jopa niin paljon, että se on kuin silmänisku Viisikko-sarjalle). Ylipäänsä tykkään kirjan tuoreen kuuloisesta Venäjä-kuvauksesta. Siitä huomaa, että kirjoittaja on asunut Pietarissa ja tuntee paikallisen kulttuurin, mutta mitään ei tungeta päälleliimatusti mukaan.

Reija on välillä karski baarissa viihtyvä litrahuuli, mutta toisaalta myös hienostunut lady, joka polttelee vanhan talon ikkunasta pikkusikareita ja pukeutuu tyylikkäästi. Ja totta kai kirjaan mahtuu kuuma romanssikin. Hahmona Reija on ihastuttava.

Mä olen vanha dekkari-lover, ja kirja ei ole siinä mielessä mikään tiukka dekkari, että siitä puuttuu esimerkiksi kuolleena löydetty nuori ja kaunis nainen tai ylipäänsä väkivallalla ei mässäillä. Se on mielestäni ihan freesiä näinä aikoina!

Suositus!

 

Saa suositella muita hyviä dekkareita! Kesä lähestyy!

 

Lue myös:

15 kirjasuositusta

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Share

Pages