Ladataan...
Juliaihminen

Jokaisella ihmisellä pitää olla oma happy place, johon antaa mielen vaeltaa silloin, kun tarvitsee vähän sieluunsa rohkaisua. Mulla näitä mestoja on ehkä viisi, ja yksi niistä on ehdottomasti "Sampoloiden mökki" eli Sampon (Sofian mies) vanhempien mökki Hollolassa Vesijärven rannalla.

Kun mukana on oikeanlainen jengi (eli ihmisiä, jotka tykkäävät esimerkiksi kauhuelokuvista ja rapujuhlista), viikonloppu voi olla niin energiaa antava kokemus, että se riittää pitkälle syksyyn.

Sofian takin sisällä on vauva.

Oltiin Sofian, Sampon ja niiden babyn sekä Villen ja Alpun kanssa mökkeilemässä tuossa vähän aikaa sitten. Mä olen myös yhä enenevissä määrin tullut siihen tulokseen, että syysmökkeily on ihmisen parasta aikaa. Silloin ei ole paineita siitä, että pitäisi nauttia auringosta tai uida paljon. Voi vain möllötellä menemään sisällä ja vaikka katsoa televisiota koko viikonlopun.

Kuten olen kertonut, Alppu rakastaa syvästi mökkeilyä. Ennen kaikkea se tykkää siitä, kun ympärillä on paljon touhuamista ja aikuisia ja voidaan tehdä rennolla aikataululla kaikenlaista. Tällä kertaa me esimerkiksi käytiin kalastamassa, saunottiin, vietettiin rapujuhlia ja pelattiin pihalla palloa. Tämä oli juuri sopiva määrä tekemistä yhdelle viikonlopulle.

Vaikka satoi koko viikonlopun, se ei oikeastaan haitannut ketään. Sauna lämpiää ihan yhtä kuumaksi sateessakin. Kävin myös järvessä, mistä olen tosi tyytyväinen. Olen vieläkin karski nainen!

Aikuismökkeily on myös siitä kivaa, että verrattuna muutamien vuosien takaiseen meininkiin, nykyään alkoholilla on aika vähäinen rooli hauskuuden kanssa. Saunabisse saunassa ja lasi viiniä rapujen kanssa. Kun mukana on lapsi, ei tee mieli kauheasti tissutella. Tai ei se oikeastaan ole edes lapsen vikaa, ei vain tee mieli. 

Tällaisessa löysässä hengailussa tykkään myös siitä, ettei koko ajan ole paineita pitää yllä upeaa keskustelua. Joskus riittää, että lukee muiden kanssa kirjaa samassa huoneessa. Mä olen niin seuraihmisiä, kun lapsuudenkodissa oli paljon sisaruksia, olen niin tottunut siihen, että koko ajan joku vähän häärää jossain. Aina en kuitenkaan jaksa olla skrapeimmillaan, ja jos menee esimerkiksi kaupungilla kahvilaan kaverin kanssa, silloin on syytä pitää keskustelua yllä koko ajan.

(Joskin nyt olen viime aikoina käynyt ystäväni Erkan kanssa "kirjottamistreffeillä", joilla molemmilla on läppäri mukana ja sitten vain kirjoitetaan omia hommiamme. Jos toinen nauraa, niin voi kysyä: "Nauroitko just sun omalle jutullesi?" Tämäkin on ihan mukava tapa viettää aikaa.)

Olipa kivaa! Tästä tulee sellainen olo, että hitto pitäisi käydä vähintään kerran kuussa mökillä, vaikka se tuntuisi kuinka vaivalloiselta etukäteen.

 

Lisää mökkeilyä:

Alpun toimet mökillä

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Ystävämme Maria ja Lauri toivat tässä yhtenä päivänä uskomattoman satsin Kiteeltä poimittuja puolukoita meille. Ne ovat tuoneet runsaasti iloa syksyyn, ja Alppu on vedellyt aamupuuronsa puolukoilla monta viikkoa.

Pakastin niistä suuren osan, ja keksin omasta mielestäni nerokkaan uuden tavan käyttää niitä. Aloitin glögikauden jo reilusti lokakuun puolella (rakastan glögiä ja vetelen sitä koko syksyn käperrellessäni iltaisin viltin alla). Keksin ripotella kuumaan glögiin jäisiä puolukoita. Ai että, siinä tulee semmonen olo, että tässä minä upgreidasin glögini, elämäni ja koko sielullisen tilani!

Suosittelen.

Jos muuten vielä mietit, kannattaisiko sinunkin käpertyä, niin tee tämä testi. Se auttaa päättämään!

 

Tuleeko mieleen jotain muita tapoja parantaa glögikokemusta?

Täällä vedellään glögiä niin monia litroja, että muitakin "reseptejä" otetaan mieluusti kokeiluun.

 

Lue myös: 

Satokausityydytys on täällä!

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Mun (työhuone)kaveri Ronja Salmi kirjoitti Nyt.fihin hyvän kolumnin siitä, miten Facebookin ja Whatsapin ilmoitus siitä, että viesti on nähty mutta siihen ei ole vastattu, hiertää ihmissuhteita. Tämä on tuhannen tosi. Mä ahdistun siitä nähty-toiminnosta kamalasti, koska usein joku kysyy multa jotain aikatauluun liittyvää, ja sitten vastaaminen venyy, kun kalenteri elää niin paljon. Monesti myös ajattelen, että vastaan tuohon viestiin paremmalla ajalla ja kunnolla, ja sitten vastaaminen jää roikkumaan päiväkausiksi. Kyse ei siis ole siitä, että suhtautuisin välinpitämättömästi, päinvastoin, mä haluan vastata pieteetillä kivoihin viesteihin!

Toinen kammottava ilmiö, joka liittyy FB Messengeriin ja Whatsappiin (ja jopa tekstareihin), on viestihistoria. Nimittäin joidenkin ihmisten kohdalla on ihan jäistä, kun viimeisin lähetetty viesti näkyy kentässä.

Lievimmästä päästä on mun ja Tikin viestiettlyt. On tylsää, kun mä haluan lähettää jonkun lepertelyviestin, ja sitten edellisenä viestinä näkyy jotain "missä sä oikein viivyt!" tai jopa mun lähettämä valokuvan siivottomasta keittöstä (olen julma nainen, mutta olen yrittänyt vähentää tällaisten viestien lähettelyä!). Tämä vähän laitistaa tunnelmaa.

Pahinta ovat kuitenkin sellaiset ketjut, joissa viimeisin viesti on lähetetty vuosia sitten. Kun tässä on ollut Facebookissa jo kymmenen vuotta, niin historiaa on paljon.

Niistä voi tulla surullinen olo: hitto tuonkin tyypin kanssa olin näin läheinen ja kirjoittelin vaikka mistä, ja sitten ei yhtäkkiä moneen vuoteen enää kirjoiteltu yhtään mistään.

Tai ne voivat olla kiusallisia: onpa omituista laittaa eksälle joku kasuaali viesti jostain aiheesta ja huomata, että edellinen viesti on lähetetty kymmenen vuotta sitten, ja siinä ei ole ollut mitään kasuaalia.

Tai ne voivat paljastaa minun törppöyden: jotkut viestit ovat vain jääneet ikuisiksi ajoiksi vastaamatta, jolloin on melko noloa, jos pitää pyytää esimerkiksi palvelusta joltakulta.

Viestihistoria saattaa jopa johtaa siihen, että en vain sitten kehtaa lähettää jotain viestiä, kun mietin, että nyt tuo näkee tuon edellisen viestin ja tämä on hyvin konkreettinen muistutus siitä, mihin meidän välit jäivätkään.

Kyllä oli kuulkaa ennen parempi. Silloin pystyi kirjoittamaan viestin mustekynällä paperille, sinetöimään sen sukunsa vaakunalla ja lähettämään sen ratsumiehen tai korpin (riippuu elikö Game of Thronesissa vai 1700-luvulle sijoittuvassa elokuvassa) välityksellä yli maiden ja mantujen vastaanottajalle. Siinä ei paljon edellisiä viestejä murehdittu, vaan toivottiin, ettei keripukki tulisi ja veisi. Niitä aikoja kaipailen aktiivisesti.

 

 

Millaisiin vanhoihin viesteihin olette törmänneet tämän viestihistoria-ominaisuuden takia?

 

 

Kuvassa: Liekö siinä taas Negatiivinen norsu saarnaamassa tällä kertaa viestittelyetiketistä

 

Lue myös:

Anteeksi, en tainnut ymmärtää

Sovellusten tekijät tunkeutuvat pääsi sisään

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Pages