Ladataan...
Juliaihminen

Hyvän mielen absurdin joulukalenterin toinen luukku aukeaa!

Neljä vuotta sitten vietin uutta vuotta kruununhakalaisessa kommuunissani, ja meille kokoontui paljon ystäviä juhlimaan. Jostain käsittämättömästä syystä aamulla pikku kohmelossa päädyttiin kuuntelemaan tuntikausiksi panhuilucovereita erilaisista klassikoista.

Tai oikeastaan siinä ei ole mitään käsittämätöntä, sillä ovathan panhuiluversiot aivan fanttastisia

Kuunnelkaa vaikka tämä panhuilutulkinta biisistä My Heart Will Go On:

Myös tavallinen huilu kuulostaa aika hyvältä, jos sen tekee yhtä isolla tunteella kuin tämä kaveri:

Tästä aamusta lähtien mä olen pohdiskellut seuraavia kysymyksiä:

Miksei My Heart Will Go On -biisiä tehty alun perinkin panhuilulla?

Miten on mahdollista, että panhuilun ja saksofonin voi yhdistää? (Vastaus löytyy ihokarvat pystyyn nostattavasta Careless Whisper -panhuilucoverista.)

Miksi ihmiset sanovat kuuntelevansa musiikkia laidasta laitaan, kun ne eivät kuitenkaan kuuntele panhuilumusiikkia?(!)

Millainen ihminen tekee panhuilucovereita, jammailee puolikalju pitkä tukka hulmuten himassa syntikan äärellä ja ajattelee panhuilulurittelun soidessa tiukkojen rumpubiittien tahtiin, että nyt tulee helevetin hyvää kamaa?

Mutta kuunnelkaa tätä Game of Thrones -biisiä esitettynä huilujen sielujen sinffonialla. Kylmät väreet menee, mä sanon!

Ja nyt kun mentiin tähän GoT:iin, niin on luontaista mainita myös legendaarinen tämä aistikas melodikaversio tuosta upeasta kappaleesta.

Ja sitten on pakko vielä vähän eksyä panhuiluaiheesta ja muistuttaa vielä tämän Jurassic Park -teeman melodikaversiosta, koska mä en ole vielä kertaakaan elämässäni pystynyt katsomaan sitä ilman, että mun päivä olisi saman tien muuttunut paremmaksi:

 

Onko teillä jakaa jotain hienosti tulkittuja cover-biisejä, joista ihminen ilahtuu väistämättä?

 

Kuvassa: Ystäväni Ville, Ida, Kapu ja Anja ottamassa vastaan vuoden 2012 ensimmäistä päivää Kruununhaassa, panhuilucoverit päässä soiden

 

Hyvän mielen absurdin joulukalenterin edellinen osa täällä:

1. luukku: fanttasia

 

Ladataan...
Juliaihminen

 

 

Koska internet on tällä hetkellä täynnä kaikkea epämiellyttävää rektaalin tuotosta, ajattelin, että nyt joulukuussa pidän Hyvän mielen absurdia joulukalenteria: Esittelen joka päivä yhden mitenkään mihinkään liittymättömän asian, josta mulle on tullut omituisen hyvä mieli. Mä toivon, että myös te ilahdutte seuraavista luukuista.

 

Fanttastista!

Ensimmäinen asia, mistä olen lähiaikoina ilahtunut suuresti, on taiteilijoiden ja vanhusten tapa laittaa tuplakonsonantti omituisiin paikkoihin.

Olin yksi päivä Finlaysonin kevätmalliston lanseerausjuhlissa, ja sinne oli pyydetty Jorma Uotinen pitämään juhlapuhe. Siinä on kyllä karismaattinen mies, sano! Se puolusti puheessaan taidetta, ja heitti niin hyviä one-linereitä, että rankkaisin miehen top5-juhlapuhujiin ever, esimerkiksi:

 

"Olkoon se kulttuuri, jota etsimme, liljan ja virtsan tuoksuinen!"

"Mitä muka on kansainvälinen taso? Hyvä on hyvää kaikkialla, paska on paskaa Pariisissakin!"

 

Sitten mua ilahdutti sen tapa puhua fanttasiasta. Ja aion itsekin tästä lähtien alkaa käyttää tuplakonsonanttia tuossa sanassa.

Tähän samaan suomen kielen omavaltaisen ääntämisen sarjaan kuuluu myös ikäihmisten tapa lausua kirjaimia: "Es Aa Koo" (SAK) "Em Tee Vee" (MTV).Välillä näiden samojen ihmisten puheessa esiintyy myös tuplavokaaleja, kuten sanassa meedia.

 

No, mitkä suomen kielen ääntämiset herättävät teissä ilon pilkahduksia?

 

Kuva: A-lehtien kuva-arkisto

 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Oltiin tänään Tikin kanssa ensimmäisessä perhevalmennuksessa. Mä olin kasannut tälle tapahtumalle paljon paineita. Mulla ei nimittäin ole nimeksikään kavereita, jotka olisivat jo tai jäisivät pian äitiyslomalle. Mun synkimmissä painajaisissa koko äikkäri tulee olemaan yhtä suurta erakoitumista ilman minkäänlaista sosiaalista elämää Howard Hughes -tyyliin . Annan kaikkeni sille, että näin ei käy (siksi tämän bloginkin muuten perustin).

No, koska Vallilan neuvolan perhevalmennuksessa mulla olisi kaikki saumat tutustua johonkin kivaan samassa elämäntilanteessa olevaan hahmoon, panokset olivat kovat. Kaikki nimittäin lähtee ensivaikutelmasta, toisin sanoen: perhevalmennusasusta!

Asun pitää kertoa kertoa montaa eri tarinaa yhtä aikaa:

1. Mä olen helposti lähestyttävä mukava ihminen, johon kannattaa tietenkin tutustua. Ja jonka lapsesta tulisi varmasti mukava kaveri sen tutustujan lapselle.

2. Mä olen cool ihminen, josta kuka hyvänsä ei saa mamafrendiä, vaan tietenkin vain coolit ja hauskat tyypit. Sillä eihän tässä mitään desperaadoja sentään olla!

3. Mun tulee myös näyttää siltä, että olen työssäkäyvä kunnon kansalainen, mutta kuitenkin aika semmonen boheemi mujer, joka fiilistelee erityisesti kaikkia taiteilijarenttuja. Ja no, ideologialtaan vihreä, mutta en kuitenkaan mikään vassarihippi, toisaalta on vasemmistosympatiaa, toisaalta pientä oikeistoflirttailua, mutta kokoomusta en koskaan äänestäisi, tai siis koskaan ei voi sanoa koskaan... Ja tuota öö.. sitten vielä se, että musta kestovaipat on kannattava juttu, mutta en ole varma, onko musta niihin (ainakaan en aio itse käyttää sellaisia, en ole mikään Vaipat Madonnan konserttiin -fanaatikko), mutta en tuomitse ketään, joka käyttää tai ei käytä, toisaalta tykkään tuomita ihmisiä ja eniten tuomitsen itseäni, oikeastaan päivittäin. Lisäksi suhtaudun vähän ironisesti kaikkeen, mutta toisaalta tykkään ihmisistä, jotka ottavat asiat vakavasti, ja pyrin ottamaan itsekin asiat vakavasti, koska siten elämästä saa lopulta eniten irti.

Tota noin. Näillä lähdettiin liikkeelle. Mitä mieltä olette, onnistuuko tämä mun asuvalinta representoimaan tätä kaikkea ja houkuttelemaan samanhenkisiä ihmisiä mun uusiksi bff:ksi (best friends forever)? (Ja huomatkaa myös rohkeudesta ja tyylitajusta kertova huulipuna!)

Nyt pitää mennä, mutta kerron teille pian, miten perhevalmennuksessa kävi!

 

Ladataan...
Juliaihminen

 

Tiettekö sen, kun käy läpi puhelimensa kuvia ja ajattelee, että nyt mää poistan täältä kaiken turhan? Ja sitten kuvavirtaan jää ne pari otosta, joita ei voi koskaan poistaa. 

Pikkuveljeni Otto laittoi mulle WhatsAppissa ehkä kaksi vuotta sitten kuvan siitä, kun se katsoi jotain todella tärkeää dokumenttia Yle Teemalta. Tästä kuvasta on muodostunut mulle voimakuva, koska aina kun näen sen, mun oloni muuttuu paremmaksi.

Tulee sellainen fiilis, että kyllä maailmaan mahtuu kaikenlaista.

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

 

Ensimmäisessä blogipostauksessaan ihmisen on syytä esittäytyä. Ajattelin, että se onnistuu helposti tällä lehden kannella, jonka työkamut antoivat läksiäislahjaksi.

Tein kaksi vuotta Trendissä ja Lilyssä hommia tuottajana (tässä vanha profiilini). Nyt siirryn kuitenkin toviksi toiseen lehteen, ja sitten (niin friikiltä kuin se kuulostaakin), aloitan äitiysloman joulun kieppeillä. Ehdin kuitenkin kiintyä näihin Lily-meininkeihin aika paljon enkä halua luopua tästä yhteisöstä tyystin. Niinpä ajattelin, että whatta hell, mähän voin perustaa tänne oman henkilökohtaisen blogin, jossa horisen mitä haluan.

Aloitan horinani blogin nimestä. Sen keksiminenhän on täysin helvetillistä. Tarina tämän nimen taustalla on se, että ala-asteella ystäväni Noora antoi mulle tämän nimityksen (samainen nykyään kauppiksesta valmistunut hahmo kertoi perustaneensa oman yrityksen, "Nooran aivopesulan" – perusmeininkiä mun lapsuudessa). Nimi jäi käyttöön, ja siitä tuli myös "hyvä" Instagram- ja Snapchat-nimimerkki. Tiedän, että se kuulostaa vähän hipiltä, mutta sitä se ei ole, koska, kuten tuo kansi kertoo, mua ei tunneta suoranaisesti saastaisten hippien ystävänä. Ja no, nyt tuo Julia + ihminen on aika hyvä nimi siksikin, että mä olen Julia, mutta en tiedä tuosta helmikuussa saapuvasta tyypistä oikein muuta kuin että se on ihminen. Ja tämän blogin yksi tarkoitus on kertoa näistä molemmista jutuista, eli musta ja siitä ihmisestä.

Mitä muuta? No, mun huumorintaju on vähän raskas (Jani Volanen on huumori-idolini). Liioittelen mieluummin kuin vähättelen, siksi käytän usein sellaisia sanoja kuin saastainen, helvetillinen sekä fantastinen ja täydellinen. On monia asioita, joita en siedä (tässä esimerkiksi listaus aiheesta), mutta oikeasti suhtaudun melkein kaikkeen elämässä positiivisen huvittuneesti. Toivottavasti se välittyy paasauksistani, joita on vielä taatusti luvassa. 

Kuten varmaan te kaikki muutkin, myös minä olen feministi, aiemmin pidin Lilyssä tämmöstä Mahtavat mimmit -blogia, jossa esittelin mielestäni kiinnostavia naikkeleita. Asun Helsingin vehreässä Hermannissa, fantastinen kaupunginosa, by the way ja ööö... harrastan kaikkea semmosta laimeaa ja mitäänsanomatonta, kuten salilla ja lenkillä käymistä sekä elokuvien katsomista. Myös talous ja teknologia ovat aiheita, jotka kutkuttelevat sieluani, ja ehkä niistäkin vielä kirjoitan omalla twistillä.

Olen kotoisin Turusta (tarkemmin Turun eräältä saarelta, nimeltään Kakskerta), ja Turku on mun syömessäin aina ykkönen.

Ai niin, olen savolaisen kanssa. Kutsun sitä Tikiksi. Jos joku tarvitsee vertaistukea siihen, että on sattunut rakastumaan savolaiseen, niin mulla on jo vertaistukiryhmä toiminnassa, saa liittyä.

Se oli siinä. Jatkan näitä horinoita varmaankin huomenna. Tervetuloa lukemaan, ystävät!

Bisous!

 

ps. Kannen kuvan on ottanut superlahjakas valokuvaaja Johanna Kinnari ja sen on taittanut Hanna "Hannibal" Kahranaho, eli Trendin AD

 

 

Pages