Ladataan...
Juliaihminen

Tavallinen henkilöauto liikkuu keskimäärin olemassaolostaan noin 5 prosenttia. Lopun ajan se on parkkeerattuna johonkin. Ja se, missä tämä johonkin on, on itse asiassa paljon kiinnostavampi kysymys kuin se, missä autot liikkuvat.

Helsingissä asukaspysäköinti maksaa tällä hetkellä 22 euroa kuukaudessa. Se on melko halpa vuokra muutaman neliömetrin tilasta kaupungissa, jossa asuminen parissakymmenessä neliössä maksaa 800 euroa kuussa. Lisäksi Helsingin keskusta-alue on ruuhkautunut. 

 

Luin The Economistista (April 8th - 14th 2017) kiinnostavan jutun, jossa väitettiin, että autojen parkkeeraaminen kantakaupungissa on yksinkertaisesti liian halpaa. Jutussa perusteltiin, miksi olisi kaikille hyödyllistä (etenkin auton omistajille), että parkkeeraaminen olisi kalliimpaa kaupungeissa. Perusteet oli mun mielestä niin hyviä, että kerron ne myös täällä:

1. Halpa parkkitila ruuhkauttaa kadut. Tutkimusten mukaan iso osa ruuhkista syntyy siten, että parkkipaikkaa etsivät kuskit kiertävät kortteleita ympäri. Jos parkkeeraus olisi kalliimpaa, ihmiset eivät tulisi autoillaan keskustaan. Tarvitseville löytyisi helpommin parkkipaikkoja, ja ihmisten hermot säästyisivät. Ja kyllä, minulla on itsellänikin ajokortti, ja parkkipaikan etsiminen neljän ruuhkassa on karseaa. Maksaisin siitä mieluusti vähän enemmän, jos parkkipaikka löytyisi helposti kadulta (kammoan parkkihalleja).

2. Halvat parkkipaikat kannustavat autoilemaan. Kallis parkkeeraaminen motivoisi käyttämään enemmän kimppakyytejä, julkisia tai pyörää. Joku saattaisi jopa kävellä paikasta toiseen! Tai vaihtoehtoisesti, kun länsimetro viimein valmistuu, niin auton voisi jättää vaikka metropysäkin parkkialueelle ja tulla itse metrolla keskustaan.

Helsingissäkin keskustellaan siitä, olisivatko ruuhkamaksut hyvä juttu. Voisin sinällään kannattaa kyllä ruuhkamaksuja, mutta sitä varten pitää sitten luoda ihan uusi byrokratia. Sen sijaan parkkipaikoista maksamisen systeemi on jo olemassa. Tällä hetkellä Helsingin kantakaupungissa parkkeeraus maksaa alueesta riippuen 1 - 4 euroa tunnilta. Euro per tunti on todella vähän. 

3. Halpa parkkeeraus tekee kaupungeista tehottomia. Mitä enemmän autojen parkkipaikat vievät tilaa, sitä vähemmän tätä tilaa on puistoille, kaupoille tai vaikka asuinrakennuksille. Isot parkkipaikat kasvattavat välimatkoja kaupungissa, mikä tekee kävelemisestä vähemmän houkuttelevaa.

4. Pakollinen parkkitila tekee rakentamisesta tulee kalliimpaa. Se, paljonko parkkitilaa autoille on oltava, on yllättävän tarkkaa monissa paikoissa. Suomen säännöksiä en tunne kunnolla (joskin tiedän, että siitä kiistellään kovasti, onko joka kerrostalolla oltava omat parkkipaikat).

Huvittavana knoppina: Minnesotan St. Paulissa golf-kentän jokaista reikää kohden täytyy olla neljä parkkiruutua.

5. Parkkipaikkojen pitäisi noudattaa kysynnän hintajoustoa. Suomi on kapitalistinen maa, jossa lukuisia hyödykkeitä on tarjolla kysynnän ja tarjonnan lain mukaan: kun kysyntä nousee mutta tarjonta ei, hintojen tulisi nousta (siksi vaikkapa Kolon brunssin hinta oli noussut nyt, kun kävin siellä lauantaina!).

Itse en usko, että parkkipaikkojen pitäisi olla sellainen hyödyke, jota riittää määrättömästi kaikille puoli-ilmaiseksi. Tästä syystä hinnan pitäisi nousta. Mun mielestäni kävelykadut elävöittävät kaupunkien katuja enemmän kuin parkkipaikkojen lisääminen.

+ 1 Tulevaisuudessa toivon mukaan kaupungeissa ei tarvitse olla miltei yhtään parkkipaikkoja, kun autoista tulee itseohjautuvia. Ehkäpä ihmiset eivät enää edes omista autoja, vaan autot ovat ikään kuin yhteistä omistusta: tällöin ne eivät seisoisi 95 prosenttia olemassaolostaan, vaan olisivat koko ajan liikkeessä hyödyntäen kaikkia. Tästäkään syystä ei kannata ihan hirveästi laittaa kaupunkitilaa parkkipaikoiksi, koska toivon mukaan jonain päivänä se tila on tarpeetona.

Mutta joo. Itse en omista autoa, joten olen tietyllä tapaa jäävi puhumaan aiheesta. Toisaalta, kyllä Helsinki on myös mun kaupunkini, ja kyllä mua kiinnostaa, miten tämä kaupunkitila käytetään, eli siinä mielessä koen, että voin laittaa lusikan tähän soppaan.

Helsingin parkkeerauspolitiikan tavoitteissa puhutaan siitä, miten "saavutetuista eduista on vaikea luopua ja siksi niitä on hankala karsia". Pysäköintipolitiikalla on kuitenkin jo nyt onnistuttu hillitsemään jonkun verran kantakaupungin autoja.

Tilanne on tietenkin eri maaseudulla tai pikkukaupungeissa, jossa julkisilla liikkuminen on hankalaa tai mahdotonta – ja toisaalta lääniä on sen verran, ettei ruuhkia synny ja parkkitilaa riittää muutenkin.

 

 

Onko jotain näkökulmaa, mitä en huomioinut? 

 

 

Kuvat: Fiilistelen sitä, kun meidän kotikadulla asuu selkeästi joku tyylikkäiden autojen harrastelija. Kadulle on parkkeerattu toinen toistaan hauskempia kaaroja

 

Lue myös:

Autot eivät elävöitä katukuvaa (vaikka niin joku saattaa kuvitella)

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Tiedättekö, kun käy niin, että käyttää joitain sanoja ja sanontoja sillä lailla ironiseen sävyyn, pilkatakseen jotain tiettyä kulttuurin muotoa?

Lopulta pilkka osuu omaan nilkkaan, ja sanonnat jämähtävät ihan vakioksi omaan kielenkäyttöön. Musta tuntuu, että puolet ankeimmasta työpaikkajargonista on jalkautunut juuri tällä lailla ihmisten kieleen.

Meillä on Tikin kanssa ollut jo tovin sellainen vitsi, että puhutaan Alpun epämääräisestä sekoilusta sellaisella innostuneella startup-kielellä. Kuten:

"Alppu pitchas mulle messevän idean päiväunille lähtemisestä."

"Alpulla on tossa käynnissä toi kirjojenheittelyprojekti. Koskakohan se saa vietyä sen finaaliin?"

"Klousasin just Alpun kaa helvetin hyvän diilin, se nukahti."

"Let's do this thing! Vaippa vaihtoon hei!"

"Alppu brainstormasi tommosen puurotaideteoksen tuohon pöytäliinalle."

"Ai sä syötit Alpun jo? Aika bueno, aika bueno!"

"Alppu taitaa olla vähän väsy, mut hei no problemos!"

"Mitkäs ois seuraavat askelmerkit Alpun aikataulun suhteen?"

Nyt sitten yritetään päästä tästä yli, koska en todellakaan halua, että Alpun sanavaraston ehkäpä neläjs sana on "projekti". 

 

Onko teillä jotain sanontoja, joita olette aluksi käyttäneet vitsinä mutta sitten ne ovat vakiintuneet kieleen?

 

 

Lue myös:

Parhaat Wilma-merkinnät

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

On paikkoja ja tilanteita, joissa miesten kannattaisi harkita, miten omaa sananvapauttaan käyttää. Yksi näistä pakoista on synnytysvalmennus. 

Tuttuni oli valmennuksessa, jossa käsiteltiin pitkään synnytyksen kivunlievitystä. Mun mielestä valmennuksen pointti on rauhoittaa naisia, lievittää heidän pelkojaan (koska kukapa nyt ei ainakin vähäsen pelkäisi sitä, että vaginasta työntyy lähitulevaisuudessa kolmikiloinen jötkäle) ja kertoa asiallisesti, mitä synnytyksessä tapahtuu ja mitä eri vaihtoehtoja siellä voi omalle kohdalleen valita.

Oli puhuttu epiduraalista, ja valmennus oli loppumassa. Yhtäkkiä takarivistä viittasi itsevarman oloinen mies, joka melko tylyyn sävyyn alkoi tentata kätilöitä: "Täällä on nyt puhuttu paljon epiduraalista ja kivunlievityksestä. Mutta miksi ette ole kertoneet mitään niiden haitoista?!!"

Ei näin.

En tarkoita, etteikö miehellä olisi roolia raskaudessa. Hänen oikeus ja velvollisuus on ehdottomasti olla kiinnostunut raskaana olevan naisen ja lapsen hyvinvoinnista. Tekemistä riittää: Voi kysellä, miten toinen voi ja miltä tuntuu. Sanoa, että olet edelleen hirmuisen kaunis. Valvoa öisin, kun toinen ei saa unta. Kasvaa siihen tulevan isän rooliin. Voi ilman muuta ottaa selvää ja perehty kaikkeen. Oikeastaan tätä mun alkuperäistä ränttäystä suurempi ongelma taitaa yleensä olla se, että mies ei uskalla tai osaa ottaa tällaista roolia silloin, kun hänestä on tulossa isä.

Mutta jos mies on innokkaana messissä raskaudessa, hänen pitää muistaa, että toisen kehoa ei saa alkaa määräillä tai johtaa. (Jostain syystä tällaista ongelmaa ei ole ollut niillä mun naispuolisilla ystäväpariskunnilla, joista toinen on kantanut yhteistä lasta.)

Niin kauan, kun mies ei itse aio puskea jostain reiästään lasta läpi, hänen ei pidä kritisoida ja kylvää syyllisyyttä tai epävarmuutta niihin naisiin, jotka ovat synnyttämässä ja haluavat tehdä sen ilman pelkoa järjettömästä kivusta. Joo, mies saattoi tarkoittaa hyvää. Kyllä, hän haluaa lapselleen parhaan mahdollisen alun maailmaan saapumiseen. Mutta tämä meni liian pitkälle.

Mun terkkari kertoi, että hänen vastaanotollaan kerran yksi juuri synnyttänyt nainen sanoi itkuisesti, että synnyttäminen oli hänen elämänsä hirvein kokemus: Hänen miehensä oli estänyt häntä käyttämästä kivunlievitystä. "Mehän sovittiin näin." Terkka sanoi, että hän on harvoin suuttunut mistään näin paljon. Olen samaa mieltä, ja mä lasken tuon oikeastaan pahoinpitelyksi.

Raskaana oleminen on siitä jännä juttu, että vaikka melkein kaikki vanhemmuuteen liittyvä voidaan nykyään jakaa, niin raskaana olemisen kokemusta ei voida. Siksi mua ihmetyttää, kun kuulen miesten huomauttelevan vähän tylysti raskaana oleville puolisoilleen: "Hei, tuohan on muuten sun toinen kahvikuppi tänään." "Et voi käydä baarissa, vauvan kuulo huononee." "Et saa lakata kynsiäsi, kun lapselle tulee kemikaalikuorma." 

Mies ei voi koskaan omistaa naisen kehoa, ei edes silloin, kun tämä kantaa miehen lasta.

Jos lapsen terveys on oikeasti uhattuna, niin sitten tuleva isä voi toki puuttua. Kyllä mä sen hyväksyn, että mies huomauttaa vaikka tupakoinnista tai alkoholin käytöstä, joskin silloinkin se pitää tehdä jotenkin rakentavasti: "Lopetetaan yhdessä polttaminen, minäkin lupaan olla juomatta nyt." 

Osallistuminen tarkoittaa kiinnostumista, kyselemistä ja tasavertaista juttelemista. Ei ylhäältä tulevia käskyjä tai saarnoja. Mies ei voi omia raskaana olemista itselleen. 

"Me ollaan raskaana", on ihan sympaattinen ja hauska lausahdus, ja sinällään se on suloista, jos mies on niin messissä, että kokee olevansa yhtä lailla odotuksessa mukana. Mutta mä koen sen silti jotenkin vaikeana. Asian voi ilmaista toimivamminkin, kuten: "Meille tulee vauva" tai "Meille syntyy lapsi."

 

Onko teille tullut vastaan kokemuksia, joissa mies kohtelee puolisoaan liian omistavaisesti?

 

 

Kuvat: Raskaana oleminen on taas pyörinyt mielessä, kun pikkusiskoni saa kesällä vavvan!

 

 

Lue myös:

Tietenkin isä jää hoitovapaalle

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Pages