Ladataan...
Juliaihminen

Mulla on yksi kaveri, jonka uraa ja elämänasennetta olen fiilistellyt pitkään. Ville (kavereille Ville Yk) on mun kirjoissani go getter eli ihminen joka saa aikaiseksi ja tekee koko ajan. Hengasin tuossa muutama viikko sitten Villen kanssa mökillä yhden viikonlopun, ja olin sen jälkeen taas täynnä itseluottamusta ja tarmoa toteuttaa asioita. Villestä huokuu sellaista energiaa, että tekee itsekin mieli ottaa elämä ja ura omiin käsiin.

No, jottei tämä menisi ihan horinaksi, niin otan nyt yhden konkreettisen esimerkin, jonka olen oppinut Villeltä: Jos haluaa olla jonkun alan asiantuntija, pitää vain itse ottaa se asiantuntijuus haltuun ja ilmoittaa muille, että minä muuten tiedän tästä aiheesta.

Ville (joka on ammatiltansa it-alan palvelumuotoilija) harrastaa kirjoittamista ja roolipelaamista. Viime kesänä hän mietti, että voisi mielellään kertoa ihmisille roolipelien rakentamisesta ja selittää, mitä kaikkea siinä on hyvä ottaa huomioon. Niinäpä hän laittoi Ropeconin järjestäjille viestin, että "voisin tulla pitämään esityksen pelinjohtamisesta". Ja voilà, vuoden 2017 Ropeconissa sali 205 täyttyi kuulijoista, jotka saivat tietää Villeltä pelin rakentamisen kikoista.

Tämä on mun mielestä nerokas esimerkki siitä, että jos kokee tietävänsä jostain asiasta jonkun verran ja haluaisi vaikka pitää esityksen siitä, niin voi olla itse oma-aloitteinen asian kanssa. Moni vain venailee, että huomaisipa joku minun hienot pelinjohtamistaidot (tai no, ehkä ihan kaikki ei venaile juuri näiden taitojen huomaamista) ja käyttäisi minun asiantuntijuuttani jossain tapahtumassa. Ainakin itse olen ollut vähän sellainen. Villen rohkaisemana olen alkanut kertoa ihmisille, mistä tiedän keskimääräistä enemmän ja mistä mielelläni voisin puhua.

Juteltiin tästä Villen kanssa. Hänen mielestään on tärkeää tajuta, että jos luennoi jostain aiheesta, siitä ei tarvitse tietää kaikkea tai olla siinä täydellinen. On oikeastaan typerää ajatella, että jonkun asian opettajan tai luennoitsijan pitäisi olla joku yli-ihminen. Ei haittaa vaikka yleisössä olisi joku, joka tietäisi asiasta enemmän. Riittää, kun on kelaillut aihetta jonkun verran ja on siitä sanottavaa. Mitä enemmän aiheesta innostuu ja siihen perehtyy, sen parempi. 

En tietenkään sano, että olisi helppoa ottaa vaikkapa musiikin koneoppimisen asiantuntijuus haltuun yhdessä yössä (yksi mun fyysikkokaveri on tehnyt tämän alan tutkimusta yliopistolla vuosia), ja totta kai asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että oikeasti tietää asiasta eikä vain esitä tietävänsä. Mutta veikkaan, että yleisempi ongelma on se, että ihmiset eivät kehtaa sanoa olevansa asiantuntijoita kuin se, että esittäisivät tietävänsä enemmän kuin tietävät.

Kun on muutaman kerran puhunut tietystä aiheessa eri paikoissa, voi sanoa ihan legitiimisti, että on kyseisen alan asiantuntija. Ja tietenkin omia asiantuntemuksen aloja voi olla paljon.

Omia alojani ovat tällä hetkellä esimerkiksi Jacky makupalat (tiedän niistä uskomattoman paljon, myös niiden historiasta), tubettamis- ja blogikulttuuri, talousaiheiden popularisoiminen sekä lapsiperheet ja niiden asema yhteiskunnassa. On muuten maailman siisteintä haastatella jonkun alan asiantuntijaa. Siinä tulee sellainen olo kuin vain voisi ohituskaistalta imeä kyseisestä aiheesta (vaikkapa kahvin kolmannesta aallosta) kaiken kiinnostavan tiedon ilman, että tarvitsee itse lukea jotain hankalia teoksia tai perehtyä aiheisiin.

Villestä vielä sen verran, että innostin hänet tämän mökkiviikonlopun aikana perustamaan blogin tänne Lilyyn. Jos haluatte oman päästä osalliseksi hänen älystään ja valovoimaisesta ajattelustaan, niin kannattaa käydä lukemassa Ihan jees -blogia. Ville kirjoittaa kiinnostavia juttuja työelämästä, (kuten mentoroinnista) mutta myös oivaltavaa kamaa ihmissuhteista

 

 

Minkä eri alojen tai aiheiden asiantuntijoita täältä löytyy?
Mistä aiheesta pystyisit pitämään 45 minuutin luennon?

 

 

Kuvat: Kävin Villen kanssa kalastamassa, hän nimittäin päätti ottaa kalastuksen haltuun ja meni muun muassa "kalastuksen teoria" -kurssille. Upeaa.

 

Lue myös: 

Miten minglata työtapaamisissa?

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Minä rakastan Pikkulia. Hän on tuonut mun elämääni niin paljon onnea ja autuutta. Spesifisti hän on tuonut onnea, autuutta ja hiljaisuutta näihin elämääni näissä hetkissä:

- Eilisaamu, kun jostain herran syystä teki mieli vähäsen nukkua Blog Awardsien jälkeen

- Lauantai-ilta ja minä olen lähtenyt inasen verran liian myöhään ystävän illanistujaisista, ratikkamatka väsyneen lapsen kanssa Jätkäsaaresta Hermanniin voidaan vielä pelastaa

- Sunnuntaiaamu, kun me Tikin kanssa haluttaisiin lukea lehteä sängyssä ja kuunnella Muistojen Bulevardia kun taas lapsi haluaisi tonkia keittiön kuivakaappia ja heitellä lasagnelevyjä rikki lattialle ja nauraa voitonriemuisesti päälle

- Torstai kello 17 kun kokkaan melko katatonisessa tilassa ruokaa ja lapsi haluaisi "auttaa" ja tyhjentää taas tiskikoneen likaiset astiat lattialle

- Sunnuntai-iltapäivä, kun istun ystäväni Katariinan kanssa Tehnossa pitsalla toista tuntia 

- Tiistai-ilta, kun lapsi käy ylikierroksilla ja "siivoaa" meidän eteisen lattiaa vessaharjalla ja se pitäisi rauhoittaa sänkyyn menoa varten

- Keskiviikkoaamu, kun lapsi herää yllättäen jo seiskalta, ja mä haluan syödä aamupalani kotona ja että lapsi syö aamupalansa vasta kasilta päikyssä

- Perjantai-ilta, jolloin minä haluan katsoa läppäriltä Aallonmurtajaa, muttei ole vielä lapsen nukkumaanmenoaika

- Junamatka Helsingistä Turkuun

- Ja Turusta Helsinkiin

Pikkuli on semmonen ihana pieni lintu, joka tekee kaikenlaista hassua, kuten ottaa toukan lemmikikseen ja retuuttaa saastaista lintupehmolelua perässään. Pikkuli on kasvissyöjä (ei suostu syömään matoja), suloisella tavalla vähän arka (ei halua lentää) ja uskomaton unelmoija (toisinaan hän haluaa olla joutsen, joskus päästä etelänlomalle). Pikkulin vanhemmat ovat symppiksiä, oikeita seesteisiä mutta silti inhimillisiä (niin inhimillisiä kuin linnut tai vanhemmat voivat olla) vanhemmuuden idoleita, ja Pikkulin päivähoitopaikka on myös niin ikään kivan oloinen mesta, jossa on pedagogiset otteet kunnossa.

Pikkulin musiikit ja äänimaisema ovat laadukkaita, ja sarja on piirretty superkauniisti. Lisäksi Pikkulin juonet kiinnostavat jopa minua, koska niissä on paljon huumoria ja hauskoja käänteitä. Pikkulia piirtää semmonen suomalainen pariskunta, Metsämarja ja Antti Aittokoski.

On niin liikkistä, kun Alppu osoittaa puhelinta tai pädiä ja alkaa huudella: "Pippi! Pippi!"

Pikkuli, olet antanut meille niin paljon!

Tsipa tsipa!

 

Mitä teillä katsotaan puhelimesta tai pädiltä?

 

 

Tähän perään voikin pohtia

Liikkuuko lapseni tarpeeksi (hehheh)

Tai lukea:

Kirja-arvio: Katso minua, Sami

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Halloween-viikonloppu on saapunut, joten nyt on kauhhhun hetket käsillä. Kuten olen monesti kertonut, pikkusiskoni Sofia on Suomen johtava kauhuasiantuntija. Hän on muun muassa opiskellut kauhuelokuvaa Berkeleyn yliopistossa ja kirjoittanut gradunsa otsikolla: "Mitä se oli? Jumalauta jatka kuvaamista!" - Äänikerronta elokuvissa Paranormal Activity ja REC.

Usein kauhuelokuvia katsoessa on kuitenkin sellainen ongelma, että monet niistä ovat huonoja. 

Niinpä koen, että ainoa oikea vaihtoehto on pyytää Sofiaa listaamaan elokuvia, jotka ovat varmasti hyviä. Tallenna tämä listaus koneellesi ja kaiva se esiin aina, kun kauhhhunälkä iskee! (Kirjoitan kauhhhu-sanan edelleen kahdesta kolmeen h-kirjaimella, koska olen sillä lailla ärsyttävä.)

Vaikuttaa muuten siltä, että Sofia ilmeisesti vierailee mun blogissani vain kertomassa groteskeja juttuja. Viime kerralla hän kirjoitti synnytyskertomuksensa osat yksi ja kaksi.

Sofia kertoo:

Pari vuotta sitten kutsuin Julian ja muita kavereita meille katsomaan kauhuleffoja. Mietittiin siinä, mitä elokuvia katsottaisiin, kun Julluri pyysi:

“Voisko olla joku semmonen… semmonen… vaikka niinku samanlainen kuin Hohto! Mutta semmonen, jota en ole vielä nähnyt!”

“Ööö eli niinku hyvä kauhuelokuva vai?” mä tarkensin.

“JOO! Just sellanen!"

Mua naurutti, että kiitos tilauksesta. Kyllä mäkin haluaisin joka kerta katsoa The Matrixin, kun katson scifiä tai Kuninkaan paluun kun fantasiaa, mutta ei aina voi tietää, millaista settiä on tulossa. Varsinkin kauhuelokuvissa on ihan sikana skördää, ja niitä timantteja on vaikeampi skauttaa. Mutta kyllähän niitä on!

Ja koska nyt Halloween-viikonloppuna on täydellinen aika viettää kaaaauuuhuuujeeeen yöööööö, Julia pyysi mua listaamaan suosituksia hyvistä kauhuista. Nämä eivät todellakaan ole mitään underground-skeneilyjä, vaan sellaisia peruskarmaisevia elokuvia. 

Jätin listasta pois nyt vaikka mitä klassikoita ja keskityin sellaisiin elokuviin, jotka toimivat ihan puhtaasti viihteenä. Esimerkiksi Psycho ei ole oikeastaan kovinkaan pelottava, vaikka se on kyllä kiinnostava kauhufanille. En itse tykkää scifi-kauhusta tai mistään kidutushommista ja siksi muun muassa Alien ja Saw puuttuvat listalta, vaikka merkkiteoksia ovatkin. En myöskään ole katsonut aasialaista kauhua (liikaa koukkuja onkaloissa ja hiuksia kitalaessa), joten myös ne puuttuvat tästä listasta. Koitin vähän jaotella näitä osioihin, mutta ihan omasta päästäni päätin, mitkä ovat klassikoita, mitkä trillereitä ja mitkä jotain muuta.

Eli ihan mielivaltaista touhua myhyhahahhahahahaaaa!!!!!

Klassikot

Rosemary’s baby (1968) Varoitus, elokuva aiheuttaa halua leikkautta hiukset ihan lyhyiksi, kun Mia Farrow on niin hiton tyylikäs! Olen nähnyt leffan vain kerran, ja se oli kyllä tosi vaikuttava. Ohjaaja Roman Polanskia ei voi tosin fanittaa: äijä ei voi koskaan palata Yhdysvaltoihin, koska on siellä tuomittu pedofiliasta. Ja tämä on nyt aika mautonta, mutta leffan karmivuutta lisää se, mitä tapahtui ohjaajan viimeisillään raskaana olevalle vaimolle Sharon Tatelle myöhemmin.

Manaaja (1973) Tämä on klassikko syystä. Tunnelma tiivistyy vähitellen jännittävästä kaameaksi, eikä rappusia rapukävelyllä ravaava Regan ole mielestäni vieläkään korni, vaan karsea! Manatun tytön ääninäyttelijä veti kuulemma ketjussa röökiä ja raakoja kanamunia saadakseen aikaan kuuluisan raspikurkun. Meksikolainen kaverini sanoo, että heidän koulupappinsa mukaan leffan manaukset ovat kutakuinkin oikeita ja peräisin kirkolta varastetusta manausohjeesta. Tiedä häntä…

Carrie (1976) Perustuu Stephen Kingin esikoisteokseen, aika kovalla on jäbä aloittanut uransa! Menkat käynnistävät tapahtumasarjan, joka päättyy kuuluisaan verilöylyyn.

Texas Chainsaw Massacre (1974) Välttelin elokuvaa pitkään, koska ajattelin, että se on varmaan sit VAAN NIIN HIRVEE!1 Tätä pidetään ensimmäisenä slasher-leffana, ja leffa oli kielletty Suomessa vuoteen 1996 saakka. Ja onhan se kriippersi, mutta myös paikoin yllättävän hienovarainen ja väkivaltaa on vähemmän kuin luulisi. Ikoninen Leatherface on saanut inspiraatiota tosielämän ihmisnahkuri-sarjamurhaaja Ed Gainista.

Halloween (1978) Tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin… Rakastan sitä, kun kauhuelokuvassa on vahva johtoaihe eli äänellinen elementti, joka liitetään tappajaan. Halloweenin tunnusmusiikki on yksinkertaisuudessaan loistava. Ja Jamie Lee Curtis on ihan ultimaattinen final girl!

Hohto (1980) Jack Nicholson on mielestäni vähän ällö rötväke, mutta hän syntyi tähän maailmaan, jotta voisi esittää Jack Torrancen roolin. Ohjaaja Stanley Kubrick taisi myös olla aika kuspää, varsinkin naispääosaa esittäneelle Shelly Duvallille: Duvallin piti käytännössä vuoden ajan itkeä 12 tuntia päivässä, ja esimerkiksi se kuuluisa Here’s Johnny -kohtaus kuvattiin 127 kertaa.

Uhrilampaat (1991) Tätä on vaikea uskoa, koska Anthony Hopkins on niin ilmetty Hannibal Lecter, mutta alunperin rooliin suunniteltiin Sean Connerya! Uhrilampaat on yhä ainut kauhuelokuva, joka on voittanut parhaan elokuvan Oscarin.

Veren vangit (1994) Lasketaanko tämä kauhuksi? No joka tapauksessa leffassa on kammoisa tunnelma ja nuoret Brad Pitt, Tom Cruise sekä ikilapsi Kirsten Dunst vampyyreina. Bongaa vampirismi huumeaddiktion symbolina.

Se7en (1995) Ojoj, kaiholla muistelen aikoja, joina vielä tehtiin hyviä sarjamurhaajatrillereitä elokuvateatterihin. No okei, olin 6-vuotias, kun tämä elokuva julkaistiin eli en nähnyt sitä teatterissa. Kuitenkin ärsyttää, että nykyään trillerit ovat käytännössä siirtyneet Criminal Minds -henkisiin tv-sarjoihin, ja sarjamurhaajaleffoissa on aina jotain kidutusmeininkiä. Ennen oli paremmin! Ja S7ven on trillereiden kuningas. 

Scream (1996) Hello, Sidney! Henkilökohtainen lempparini ysäri-slashereista. Elokuva on ymmärtääkseni tehty aikalailla parodiaksi alagenren kliseistä, mutta kun tätä esiteininä katteltiin keskellä Kakskerran pimeitä metsiä, ei siinä ollut mitään hauskaa. 

Kuudes aisti (1999) Muistatteko silloin 18 vuotta sitten, kun M. Night Shyamalan oli vielä kova ohjaaja?

The Blair Witch Project (1999) Noin kymmenen vuotta sitten, kun kännykkäkamerat rupesivat yleistymään, alkoi uusi pseudo-dokumentaarisen kauhun buumi. Silloin näitä tärisevällä kameralla kuvattuja leffoja tuli joka tuutista. Suosittelen kuitenkin tsekkaamaan The Teoksen, joka räjäytti alagenren suosion ysärin lopulla. Myös 2016 julkaistu uudelleenfilmatisointi on yllättävän ok.

The Ring (2002) Traumatisoi monet aikanaan, minut ainakin pahasti. Nykyään Ringin kuvasto on älyttömän kulunutta, mutta 2002 nykivästi liikkuva lapsikummitus oli ihan uusi juttu länsimaalaisessa kauhussa. Elokuvan tietokoneanimaatio saattaa olla vanhentunutta, mutta Samaran mysteeri karmii yhä. 

28 päivää myöhemmin (2002) Ensimmäinen niin sanottu renessanssiajan zombie-kauhu, jossa zombie ei ole laahustava elävä kuollut, vaan nopea, virusperäisen tartunnan saanut hirvitys. Ja hei torille! Tarkkaavainen katsoja huomaa, että lopussa puhutaan suomea.

Kummitukset & demonit

Päätön ratsumies (1999) Goottiromantiikka ja Tim Burton yhdessä aikana, kun Alice in Wonderlandin kaltainen sonta oli vain ahdistavaa huumeunta ohjaajan aivoissa. Johnny Depp, Cristinia Ricci, Christoper Walken ja Christoper Lee samassa leffassa, näyttelijäkaarti siis 5/5.

The Others (2001) Nichole Kidman asuu vanhassa talossa lasten kanssa, jotka sairastavat harvinaista tautia: auringonvalo on heille tappavaa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään vampyyripätkä, vaan kunnon kummitusjuttu, huiii!

Emily Rosen riivaaja (2005) Oikeussalidraama-demonikauhu, joka perustuu löyhästi (mutta kriippaavasti!) 1970-luvulla pieleen menneeseen manaustapaukseen. Jennifer “Dextrerin sisko” Carpenter se osaa vääntää ruumista ja rutistaa naamaa.

Paranormal Activity (2007) Toiset rakastaa, toiset vihaa. Pienieleinen pienen budjetin kauhu, jonka takia mä nukuin kuukauden valot päällä. 

Babadook (2014) “If it’s in a word or in a look, you can’t get rid of the Babadook." Yksinhuoltajaäiti yrittää selvitä arjesta ja lohduttaa poikaansa, joka pelkää hirviöitä. Sitten kaksikko lukee vahingossa pelottavan kirjan tummanpuhuvasta Babadookista. Essie Davis vetää ihan mielettömän roolisuorituksen. Tämä leffa kummittele yhä mua öisin.

It Follows (2014) Seksin välityksellä tarttuva demoni seuraa uhriansa hitaasti, mutta varmasti niin pitkään, kunnes “taudin” antaa seuraavalle varomattomalle. Hienot musat ja tyylissä kiehtovaa kasariestetiikkaa.

VVitch (2016) Uusiraivaajaperhe karkoitetaan kylästä asumaan metsän laidalle. Ankara uskonto, armoton luonto ja metsässä asuva noita pistävät perhedynamiikan koville. Tyylikäs kauhu, johon kannattaa hankkia tekstitykset ellei ymmärrä sujuvasti 1600-luvun koukeroista englantia.

Mysteerit & kauhutrillerit

Gothika (2003) Halle Berryn esittämä rikospsykologi herää vankilamielisairaalasta syytettynä murhasta. Mysteeriä, yliluonnollisia voimia, Limp Bizkitin esittämä tunnuskappale, tässä elokuvassa on sitä kaikkea!

Skeleton Key (2005) Se ei voi vahingoittaa sinua – paitsi jos uskot siihen... Kun olin töissä Filmtownissa ja joku pyysi vinkkiä hyvästä kauhusta, suosittelin tätä. Peruspaketti mysteeriä, karmivuutta ja mustaa magiaa New Orleansissa.

Orpokoti (2007) Espanjalaisissa kauhuissa on sitä jotain. Tämän jälkeen päässä soi “Uno, dos, tres, toca la pared”, ja kun suljet silmäsi, pieni pussipäinen lapsi tulee pelottelemaan sänkysi jalkopäähän. 

Sauna (2008) Harvinaisuus, hyytävää kotimaista kauhua! Leffa sijoittuu 1500-luvun lopulle, Ruotsin ja Venäjän rajametsiin. Ville Virtanen esittää Erikiä, joka veljineen kartoittaa tätä jumalan hylkäämää suoaluetta. Sitten röteikön keskeltä löytyy sauna… Tämä on just nyt katsottavissa Areenassa neljä päivää!

We Are What We Are (2013) En halua kirjoittaa tästä leffasta liikaa, koska multa se spoilattiin nyyh! Tunnelmallinen elokuva, jossa käsitellään kiehtovalla tavalla perinteitä. Arvoitus aukenee herkullisen hitaasti.

Sarjamurhaajat & slasherit

From Hell (2001) Pelottavuudessa kevyehkö, mutta toimiva kauhutrilleri Jack the Ripperistä. Pääosassa Johnny Depp yhä ilman pahimpia maneereita!

Punainen lohikäärme (2002) Poikkeus sääntöön eli kauhuelokuvan jatko-osa, joka oikeasti toimii. Tarkemmin ottaen prequel eli kertomus siitä, kuinka Hannibal Lecter saatiin kiinni. Ja ahhh Edward Norton. Kuumin mies ever.

My Little Eye (2002) Big Brother -buumin alkuaikoina julkaistu kauhu, jossa viisi toisilleen vierasta kilpailijaa asuvat puolen vuoden eristyksissä kartanossa, jossa kamerat seuraavat jokaista liikettä. Kuka selviää puolen vuoden koettelemuksesta ja saa miljoona dollaria? Vai selviääkö kukaan..?

You’re Next (2011) Veitsimurhaajasäikäyttely, joka vie final girl -konseptin uudelle tasolle. Hyvien säikäytysten lisäksi mukana reilusti huumoria. 

Cabin in the Woods (2012) Nuorisojoukko lähtee viettämään hauskaa viikonloppua mökille, mutta sitten… Tässä kauhukomediassa on kaikki kliseet samassa paketsissa, mutta se onnistuu yllättämään kokeneemmankin katsojan.

Zombiet ja vampyyrit

REC (2007) Voisi sanoa, että tyylillisesti Paranormal Activityyn verrattuna toinen ääripää pseudo-dokumentaarisen kauhuelokuvan skenessä. Äänekäs, kaoottinen ja hurjan hyvä espanjalainen zombiekauhu, jossa toimittaja joutuu painajaismaiselle keikalle mysteerisen viruksen infektoimaan kerrostaloon.

30 päivää kaamosta (2007) Alaskassa on kaupunki, jossa aurinko ei nouse 30 päivään. Arvaatko jo, millainen hirviöjoukko saapuu paikalle? Leffa on jees, mutta oikeastaan suosittelen lukemaan tämän alkuperäisen Steve Nilesin sarjakuvan.

Ystäväni hämärän jälkeen (2008) Ruotsalainen kauhuelokuva lapsen ja vampyyrin ystävyydestä. Itse en ole lukenut kirjaa, mutta leffassa on upeaa 1980-luvun lähiötunnelmaa. Talvinen pimeys on suomalaiselle mainon samaistuttava.

The Crazies (2011) Tämä oli muistaakseni kelpo zombiekauhu, jossa fiilistelin sitä, etteivät päähenkilöt jää paikoillensa möllöttämään, vaan tekevät kaikkia fiksuja ratkaisuja ja hoitavat hommia eteenpäin!

Näitä en ole vielä nähnyt, mutta odotan innolla!

Disclaimer: Jotta mun uskottavuuteni kauhuelokuvafanina ei tuhoudu, on nyt hieman selitettävä, miksi en ole jo katsonut näitä: Jotain tapahtui, kun tulin raskaaksi. Hormonit ottivat vallan, enkä enää nauttinut kauhuelokuvista. Musta tuli KAUHUKSENI yksi niistä ihmisistä, joka kyseli menneeltä itseltään, miksi kukaan tekee tällaista itselleen, pelottelee tarkoituksella. Nautinto pelkäämisestä hävisi johonkin. Nyt vauva on kolme kuukautta vanha, ja yritän taas viikonloppuna, josko saisin vanhan liekin roihahtamaan.

A Cure for Wellness (2016) Core Verbinskin eli jenkki-Ringin ohjaajan uusin kauhu. Eristäytynyt parantola (muistuttaa Yrjönkadun uimahallia), ankeriaita tankkereissa, maanisia hoitajia… Vaikuttaa hyvältä!

Split (2016) Trailerin perusteella lupaava M. Night Shyamalan -leffa, vaikka kaiken maailman Happeningkien jälkeen ei oikeen enää uskalla luottaa ohjaajan nimeen. Useaan persoonaan jakautunut mielipuoli kaappaa lapsia kellariinsa. Epävirallinen jatko-osa The Unbreakablelle. 

It Comes At Night (2017) Ripaus zombie-apokalypsea, enemmän ihmissuhdedraamaa? Kehuttu kauhu, joka oletetusti pureutuu taas siihen zombie-elokuvan peruskysymykseen: mitä on ihmisyys?

Snowman (2017) No nyt näyttää kunnon rilleriltä! Michael Fassbender on sellainen jäyhä etsivän rotjake, joka ryhtyy metsästämään lumisateella saalistavaa tappajaa. Trailerista tuli vähän sellainen Millenium-trilogia-fiilinki.

Get Out (2017) Tämän vuoden puhutuin kauhu, joka ottaa ymmärtääkseni kantaa Yhdysvaltojen syvällä elävään rasismiin. Ihanaa, Girlsin Allison Williams naispääosassa!

Happy Death Day (2017) Päiväni murmelina -elokuvan kauhuversio: päähenkilö kuolee uudestaan ja uudestaan murhaajan veitseen. Tätä on kehuttu Jenkeissä aika paljon, pyörii leffateatterissa nyt.

 

Mikä on sinun Lemppari kauhuelokuvasi?
Entä kuinka monta näistä olet nähnyt? (Julian saldo: 22/41)

 

Ps. Jos et halua katsoa kokonaista kauhuelokuvaa, niin usein mukavaan tunnelmaan pääsee jo elokuvan trailerin katsomisella. Itse aina välillä katselen kauhuleffatrailereita huvikseni.

 

Kuvat: Cinema Mondo, Filmikamari, elokuvista: It Follows, The Ring ja Orpokoti

 

Lue lisää:

Miksi kauhhu on niin hyvää?

Kahden lauseen kauhutarinoita

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Pages