Ladataan...
Juliaihminen

Vaikuttaa siltä, että Haaga on uusi Roihuvuori ja Alppiruusupuisto on uusi hanami. Nyt on juuri se aika, jolloin ihmisen kannattaa lähteä välittömästi ihailemaan tuota kukkaloistoa! Kun kerran listailen täällä näitä Helsingin ilmaisia retkikohteita, niin Alppiruusupuisto on aivan ehdoton.

Pitkospuureittien käpyttely on elämys, siinä uppoaa sinne kukkien keskelle ihan kuin olisi jossain Miyazakin elokuvassa, tai vielä parempaa: Japanissa! (Hienoin kohteliaisuus, mitä Suomessa voi sanoa on se, että tuntuu kuin olisi ulkomailla.) Yksivuotiaan kanssa oli aika hauska mennä siellä, kun se mellasti eteenpäin uskomattomalla tarmolla mutta pysyi kuitenkin lankkujen päällä. Välillä piti estellä sitä hyökkäämästä koirien kimppuun. Alppu ilmeisestikin rakastaa yli kaiken koiria ja kirkuu riemusta silloin, kun vastaan tulee semmonen hauva, jonka omistaja antaa paijausluvan. 

Alppiruusupuisto on mulle myös siitä merkityksellinen paikka, että sieltä alkoi hyvä ystävyys: Annika postasi puistosta vuosi sitten. Intouduin kyselemään, mitä muuta siellä Haagassa kannattaa tehdä, ja niinpä Annika kutsui munt ja Alpun sen kahden lapsen kanssa Haagaa, ja piti meille kunnon kierroksen. Annika on jo lopettanut oman bloginsa, mutta me jäätiin ystäviksi. Ollaan tavattu sen jälkeen monta kertaa, ja Alpusta on tullut hyvä kamu etenkin Annikan 5-vuotiaan tytön kanssa.

Niinpä oltiin siellä tänäkin vuonna yhdessä, meidän ystävyydellähän oli vähän niin kuin vuosipäivä.

Mä en ilmeisesti pysty menemään mihinkään ilman, että joku alkaa riehua noista lastenvaunuista. Viimeksi meille huudettiin, että VAUNUTERRORISTIT. Tällä kertaa semmonen retkeilyliivissä ja valtava järjestelmäkamera tanassa vaeltava setämies alkoi skuulata mua: "Minä joudun hyppäämään metsään, kun täällä on noin leveä kuljetus." (Tuolla tosiaan mahtuu ihan helposti ohittamaan toisensa pitkospuilla.) Sitten se ukkeli tuli vielä uudestaan hiekkatiellä ihan mun taakse ja rykäisi kovaan: "Hmh!" 

Itselleni poikkeukselliseen tapaan en vastannut sille mitään. Yleensä mulla on ollut tapana vähän kouluttaa tuollaisia junttieedvardeille, mutta nyt olin jotenkin niin haltioitunut niistä kukkasista, että oli vain pakko ihastella maisemaa ja jättää liivimies omaan arvoonsa.

Mitäs sitten puiston jälkeen kannattaa tehdä? No tietenkin mennä syömään. Tällä kertaa valittiin Hotelli Haagan erinomainen lounas (Alppu tykkäsi). Jälkkärille mentiin sympaattisen Makiata-kahvilan terassille, joka sijaitsee oikeastaan puistossa. Tässä vaiheessa meidän pojat olivat jo sammahtaneet unosten maille, eli me pystyttiin nauttimaan elämästä kertakaikkisen täydellisesti.

Suosittelen muuten tuota puistoa myös kukinta-ajan ulkopuolella. Ne pitkospuut on tosi hauskat, ja silloin siellä voi myös remuta vähän vapaammin, kun ei ole niin paljon ihmisiä (tai kärttyisiä liivimiehiä). 

 

Oletteko ehtineet käydä tänä vuonna tai joskus aiemmin?

 

Ilmaista tekemistä Helsingissä:

Linnanmäelle 1-vuotiaan kanssa

Falkullan kotieläintarha

 

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Sairasta, mä täytän kahden viikon päästä KOLKKENT vuotta!

En ole koskaan aiemmin kokenut minkäänlaista ikäkriisiä. Suuri osa mun ystävistäni on mua jonkun verran vanhempia (esimerkiksi Tiki on mua kuutisen vuotta vanhempi), joten olen vähän niin kuin elellyt siinä sivussa itseäni vanhemman ihmisen elämää, enkä ole ehtinyt kriisiytyä. Olen puuhastellut mukavia juttuja, ja asiat ovat vain ikään kuin soljahtaneet aina seuraavaan tilaan ilman sen suurempia päätöksiä. Olen ollut melko tyytyväinen elämääni.

Olen jopa vähän ylimielisesti miettinyt, että mitä nämä ihmiset tästä ikäkriisistä oikein jauhavat, se on tuntunut vähän keksityltä. Mulle ei sellaista varmastikaan tule, koska paletti on niin hyvin kasassa ja olen tällainen järkevä ihmisyksilö.

Trollolololllooo! Karma is a bitch. Nyt mulle on nimittäin iskenyt aivan järjetön ja saatanallinen ahdistus siitä, että mä olen tämän ikäinen ja aika kuluu!!!! Ymmärrys tästä hiipi mieleen tuossa viime syksynä, ja on voimistunut koko ajan. Nyt mä olen ollut päästäni sekaisin jo monta kuukautta. 

Kyseenalaistan koko ajan mun valintojani eri elämänalueilta. Päässä saattaa pyöriä luupilla monta kertaa päivässä tällaiset ajatusketjut, vaikkapa duunihommeleihin liittyen:

 

Olenko mä saavuttanut mitään järkevää elämässäni? En todellakaan ole!!!!

Sitten järki yrittää välillä jotain, että: "No kyllä sää ainakii..." 

Ja tunne huutaa taas: "EN OLE! EN YHTÄÄN MITÄÄN JA KAIKKI ON PASKAA! Mää vaan mietin mietin, milloin mä tein sen viimeisen ratkaisevan valinnan, jonka jälkeen KAIKKI ALKOI TUHOUTUA! Oliko se jo yläasteella? Vai vasta lukiossa?"

Sitten järki yrittää toppuutella: "Noo, ei kaikki ole tuhoutunut, sullahan on ihan hyvä eläm..."

Tunne vastaa: "EI OLE! Mää oon jo kolkkent! Kolkkentvuotiaana ollaan jo saavutettu vaikka mitä, tai ainakin kaikkea sitä mitä SÄÄ ET OLE!"

Järki: "No on sulla toi lapsi."

Tunne: "MIKÄ SAAVUTUS SE MUKA ON? KYLLÄ HITLERILLÄKIN OLI LAPSI!"

Järki: "No itse asiassa Hitlerillä ei ollut lasta."

Tunne: "Ei kyse ole nyt siitä, vaan siitä, että en ole tehnyt mitään järkevää ammatillisesti. Mistä maailma munt muistaa? Ei mistään! Mä esimerkiksi valitsin aivan liian kevytkenkäisesti opiskelualakseni viestinnän ("No jos nyt vaikka tommosta"). En tehnyt plus miinus -listoja, en käsitekarttoja tai syväanalyysiä aiheesta. En miettinyt yhtään, mihin työllistyn, millä palkalla, millainen urakehitys on luvassa ja onko koko hommassa mitään järkeä."

Järki: "Ihan hyvä työ sulla on, ja ihan hyvä palkka. Etkä sää olisi varmaan niillä plus miinus -listoilla päätynyt mihinkään muualle. Ja sähän tykkäät tehä tota."

Tunne: "SE EI RIITÄ. KAIKKI KAVERIT OVAT NIIN MENESTYNEITÄ! Ja Britney Spearskin oli tämän ikäisenä jo saavuttanut vaikka mitä ja selvinnyt vuodesta 2007!"

Järki: "Jaa se on pois sulta sillä lailla että..?"

Tunne: "No ei mitenkään, mutta MÄÄ OLEN JÄMÄHTÄNYT ELÄMÄSSÄNI."

Järki: "Noo totaa, mihin?"

Tunne: "KAIKKEEN. Mun pitäisi vähintään olla oman kasvuyritykseni toimitusjohtaja, olla kerännyt apurahoja kaikenlaisiin kirjaprojekteihin, osata puhua ranskaa kunnolla, osata ylipäänsä jotain kunnolla, olla erikoistunut johonkin asiaan. Olla joku niche, josta munt tunnettaisiin. Tai vähintään mun pitäisi haluta olla toimitusjohtaja ja hankkia se niche. Mutta en mä halua enkä ainakaan jaksa."

Järki: "No, mitä sä sitten haluat?"

Tunne: "Aaaaaa! Mä haluaisin tietää, mitä mä haluaisin! Ja se, ettei tee päätöstä on sekin päätös."

Järki: "Nyt alkaa kuulostaa pelottavalla tavalla Paulo Coelholta."

Tunne: "Niin siinä käy, kun on tällä lailla tuudittautunut omaan mukavuuteensa, eikä ole mennyt epämukavuusalueelle, jossa TAIKA tapahtuu."

Järki: "Ööö, mikä taika?"

Tunne: "No se taika, johon kaikki muut ovat taianomaisesti päässeet osalliseksi. Se mikä tekee niistä mielenkiintoisia ja saa ihmiset kunnioittamaan niiden saavutuksia."

Järki: "Tuo 'mitä muut ajattelee' on vanha ja hyödytön virsi, mitä sä siitä kostut? Et mitään. Eikö ne epämukavuusalue-horisijat aina puhu, että unohda mitä muut ajattelee."

Tunne: "Joo-o. Ja sitten niiden instagram-sitaateissa aina lukee, että do what you love and love what you do, mutta kaiken tulee kuitenkin tapahtua siellä epämukavuusalueella!! Miten se on edes mahdollista?! Eikö se ole jonkinlainen irvokas oxymoron?!"

Järki: "No tähän kypsään ikään mennessä sun olisi pitänyt jo oppia, että maailma on irvokas oxymoron. Nyt ihan oikeasti. Vedä henkeä. Jos sä et olisi tehnyt niitä valintoja, jotka olet nyt tehnyt, et olisi tässä. Sulla on kiva aviomies ja kivat ystävät ja ennen kaikkea Alppu, ja sitä sä et vaihtaisi mihinkään ikinä."

Tunne: "En tietenkään vaihtaisi."

Järki: "Niin jos tää olisi semmonen aikakone-elokuva, joita oli muodikasta tehdä joskus 2010-luvun alussa, niin jos sää menisit taaksepäin ja muuttaisit jotain, niin sitten sää menettäisit Alpun. SITÄKÖ SÄ TÄSSÄ HALUAT?! SITÄKÖ?! MENETTÄÄ OMAN LAPSESI?!"

Tunne: "No en mää nyt SITÄ halua."

Järki: "Niin."

Tunne: "Mutta entä tästä eteenpäin?! Entä nyt? Mitä seuraavaksi! Valintoja nainen, valintoja! Saavutuksia! Epämukavuusaluetta! Mene sinne epämukavuusalueelle ja saavuta niitä saavutuksia."

Järki: "No jos jotain on tässä saavutettu, niin kyllä tämä kaikki aika epämukavalta tuntuu. Että sille alueelle on nyt sitten viimein päästy."

 

Jep, sitten tämä luuppi vaan jatkuu ja jatkuu. Mä veikkaan, että kyse ei ole pelkästä kolmestakympistä, vaan siitä, että äikkärin jälkeen pää on edelleen vähän sekaisin. Äitiyslomalla oleminen sai mut tajuamaan, että elämä on hirveän arvokasta ja ohimenevää, ja että oma aika kannattaa käyttää oikeasti hyvin. Mutta mitä se hyvin sitten on, on täysin toinen kysymys.

Kyllä mä tällä hetkellä harkitsen jonkinlaista lobotomiaa, jotta pääsisin näistä ajatusluupeista.

 

 

Onko ketään, jolla on ollut samanlaisia keloja?
Tai peräti ketään, jolla olisi ollut samanlaisia pohteita, ja joka olisi selvinnyt niistä kuiville? Miten?

 

 

Lue myös:

Sen vain tietää on surkea elämänohje

Apua, verotietokateus iski

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

   

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Voi näitä kevyitä iltoja. Kun pyöräilee läpi aurinkoisen kaupungin, tekee mieli rakastua kaikkiin ja kaikkeen. Sidewaysiin vaeltavat hilpeät ihmiset hymyilevät takaisin, kun niiden ohi viilettää lämpimän tuulen saattelemana.

Otan Krunan Alkon kylmäkaapista hyväksi havaitun kuohuviinin ja suuntan Tuomiokirkon portaille, jossa odottaa joukko rakkaita ystäviä, joiden kanssa olen jakanut jo vuosia niin paljon kaikkea. On helppo tuntea itsensä etuoikeutetuksi, kun pääsee taas osalliseksi yhtä tärkeää tapausta, Ainon ja Oton tulevia häitä, joita jo tällä lailla etukäteisjuhlitaan istumalla pienen porukan kanssa ja ihastelemalla Ainon harjotuskampausta ja -meikkiä – ja odottelemalla Oton seuraavana päivänä alkavia polttareita.

Voi näitä kevyitä iltoja, kun tajuaa taas, että minä en ole pelkästään työssä käyvä nainen tai äiti tai jonkun vaimo, vaan tämä onnellinen kimmeltäviä kattoja ja lentonäytöstä tuijottava hahmo, joka olen ollut osa tätä ystäväporukkaa jo kymmenen vuotta. Osa näitä tyyppejä, joiden kanssa voi olla juuri niin typerä tai hupsu kuin nyt vain sattuu olemaan ja silti täysin hyväksytty, arvostettu ja rakastettu.

Kaikesta voi vitsailla kevyesti, kuukauden aikana kasaantuneet raskaat jutut tuntuvat hetkessä koomisilta ja huvittavilta ja siltä, että eihän tämä elämä nyt totta tosiaankaan ollut niin vakavaa kuin olin itselleni huijannut.

Voi näitä kevyitä iltoja, jolloin kelloa tai nukkumamenoaikaa ei ole, on vain orastava näläntunne ja mieliteko saada kaupungin parasta pizzaa heti pian. Silloin voi kysyä tunnin päähän pitkää pöytää Via Tribunalista. Kun ei kykene päättämään, minkä pizzan söisi, joku saa idean, että tilataan melkein kaikki listan pizzat ja laitetaan ne seitsemään osaan ja sitten vielä jotain tosi hyvää punaviiniä, kiitos!

Ja sitten kuullaan yhdeltä ihanasta uudesta intialaisesta miekkosesta, toiselta tämän matkoista ja kolmannelta hyvästä kirjasta, jonka hän on juuri aloittanut. Kun yksi äityy puhumaan puhelimessa sille uudelle rakkaalleen liian pitkään, sen niskaan voi tiputtaa nokareen tiramisua pikku jekuksi.

Voi näitä kevyitä iltoja, jolloin yhdeksän aikaan on vielä niin valoisaa ja lämmintä, että elämää voi helposti jatkaa ulkona, kunhan Alepasta on haettu ensin pari bisseä mukaan. Niitä voi juoda yhden tuomista skumppalaseista, ja pohtia, millaiset terveiset jättäisi Juha Sipilälle, kun nyt kerran tässä Valtioneuvoston Kanslian portailla istutaan.

Sitten puhutaan vielä hetki häistä, tulevasta ilon ja rakkauden juhlasta, ja tulee sellainen olo, että saa itsekin taas valtavan annoksen rakkautta viemisiksi kotiin.

Lopuksi konkkaronkka lähtee vaeltamaan, pikkuhiljaa yksi kerrallaan ihmiset poistuvat omille teilleen, kukin kotiinsa, lämpimien halausten ja viimeisten mukavien sanojen saattelemana.

Voi näitä kevyitä iltoja, näitä suloisia rakastavaisia ja näitä ihania ystäviä ja tätä merkityksellistä mutta kevyttä elämää.

 

 

Katso myös:

Ainon trippipolttarit

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Pages