Ladataan...
Juliaihminen

Joskus sitä käy aivan jäätävä munkki, ja tänä keväänä mulle kävi niin. Olin koko talven fiilistellyt instassa kaikenlaisia #visitlapland- ja #visitruka-kuvia ja mankunut Tikiä, että meidän täytyy lähteä pohjoiseen. Tiki ei lämmennyt idealle, etenkään kun sillä ei ole lomaa (kun se vaihtoi duunia syksyllä). 

Yhtenä päivänä sitten matkailulehti Mondon toimituspäällikkö laittoi viestiä ja kysyi, haluanko lähteä Rukalle ja Sallaan juttumatkalle. Aloin nauraa ääneen, kun luin sen viestin. Öö, todellakin haluan! 

Niin sitä sitten vietettiin tuossa maalis-huhtikuun taitteessa aivan älyttömän hauskat neljä päivää Rukalla ja Sallassa. Ja kyllä tiedän, Rukaa ja Kuusamoa ei vielä varsinaisesti lasketa Lapiksi, mutta Salla kyllä jo lasketaan, eli Lapissa oltiin!

Tämä oli siitä poikkeuksellinen Mondon juttumatka, että tunsin kerrankin entuudestaan kuvaajan, jonka kanssa lähdin reissuun. En tosin kovin hyvin, olin vain kerran tullut autokyydillä yksistä häistä Helsinkiin Hannan kanssa. Tiesin kuitenkin jo etukäteen, että hauskaa tulee olemaan, ja neljän päivän yhteiselo Hanna Koikkalaisen kanssa olikin sitten ihan älyttömän kivaa. Nauroin monta kertaa niin että... no, kaikki kovasti nauramiseen liittyvät vertaukset kuulostavat latteilta (pissa housuun, neste ulos nenästä?), joten sanotaan vain, että naurosin paljon! 

Yleensä olen käynyt Mondon juttureissuilla niin, että olen vasta Helsinki-Vantaalla tavannut ensimmäistä kertaa kuvaajan, jonka kanssa tulen viettämään seuraavan viikon, usein jopa samassa hotellihuoneessa. Näiden viikkojen aikana vieraassa ympäristössä ja kauniissa maisemissa sitä on päätynyt avaamaan ihan koko elämän sille toiselle, kertomaan kaiken maailman lapsuustraumat ja salaisuudet. Veikkaan, että Mondon matkoilla terapoidaan sielua antaumuksella.

Viime kerralla kävin Mondon matkalla Kroatiassa valokuvaaja Anna Salmisalon kanssa, ja hehe, juuri sen matkan aikana tein raskaustestin, joka paljasti, että Alppunen on aluillaan. (Anna olikin sitten ensimmäinen ihminen, jolle kerroin testin tuloksen - Tikille kerroin vasta päästyäni Suomeen.)

Sitä edellisellä matkalla taas olin Kaisu Joupin kanssa Turkissa, ja tällöinkin viikon aikana täysin tuntemattomasta ihmisestä tuli nopeasti hyvin rakas mulle.

Mondon matkat on siis kreisejä. Vähän sellaisia Napakymppimatkoja, että lähdetään reissun päälle tuntemattoman tyypin kanssa ja katsotaan, natsaako. Aina natsaa, koska Mondolla on vain ihan sairaan kivoja avustajia. (Kuten eräs Julia-niminen toimittaja.)

Mondon matkat ovat periaatteessa kuin lomaa: ollaan ihanissa paikoissa kivojen ihmisten kanssa ja tehdään huikeita juttuja. Mutta kyllä ne sitten kuitenkin ovat ihan täyttä duunia, ja vieläpä aika raskasta sellaista.

Yleensä lomamatkoillani optimoin. Herään myöhään, teen yhden asian, kuten käyn nähtävyydellä, rannalla tai pyöräilemässä ja sitten palaan majapaikkaan lueskelemaan ja lööbaamaan. Mondon matkoilla täytyy maksimoida. Herätä herätyskelloon, paahtaa koko päivä ympäriinsä, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, haastatella ihmisiä ja tehdä muistiinpanoja. Sekin on kivaa, mutta se on myös aika raskasta, kun sitä tekee 12 tuntia päivässä vaikka neljä päivää putkeen. Eli kyllä nuo matkat täyttä työtä on, vaikka ihania ovat. 

Jutun sekä Rukasta että Sallasta voi lukea ensi syksynä Mondosta, en muista nyt tarkkaa numeroa, missä nuo jutut ilmestyvät.

Tämä oli myös pisin aika, jonka olen ollut Alpusta erossa: kolme yötä ja neljä päivää. Alppu oli kuulemma aluksi itkenyt mun perääni ja sitten tottunut mun poissaoloon. Mulla taas meni toisinpäin. Aluksi iloitsin vapaudestani, mutta loppua kohden tuli aivan älytön ikävä. Oli vaikeaa olla herättämättä Alppua keskiviikkoyönä, kun saavuin kotiin.

Ja sitten aamulla pikkuisen näkeminen tuntui aivan mielettömän hyvältä!

Joskus ihmiset jaetaan sen perusteella, ovatko he optimoijia vai maksimoijia. Mä olin nuoren selkeä maksimoija, vaikkapa interraililla oli pakko nähdä ihan kaikki, rakot jaloissa ja tuskan hiki noruen. Kun kerran oltiin täällä! 

Pikkuhijaa olen alkanut kuitenkin löysäillä ja ajatella, että ihan kaikkea ei tarvitse aina tehdä ja jotain kivuuksia voi jättää seuraavaan kertaan. Saan lomailtua paremmin, jos on paljon sellaista löysää aikaa. Toisaalta, elämästä saattaa saada enemmän irti maksimoimalla. Puolensa ja puolensa!

 

 

Oletko lomalla optimoija vai maksimoija?

 

Lue postauksessa linkatut: 

Kivat jutut voi jättää seuraavaan kertaan

Tein Kroatiassa raskaustestin

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Juliaihminen

Vastuullinen sijoittaminen. Hah, siinä on aihe, jota olen viimeisen puolen vuoden aikana pähkäillyt kovasti. Ja niin olette pähkäilleet tekin. Minulta on kysytty blogissa, ig-storyssä, livenä ja sähköpostitse keinoja sijoittaa vastuullisesti rahojaan. Aihe on mielettömän tärkeä, ja siksi olen nyt perehtynyt siihen antaumuksellisesti viimeisten kuukausien aikana.

Olen haastatellut kansalaisjärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartialaa, vastuullisen sijoittamisen yhdistys Finfisin hallituksen puheenjohtaja Mika Leskistä, Ilmarisen vastuullisen sijoittamisen senior-analyytikko Tiina Landauta ja yrityksille vastuullisuusraportteja tekevää Kaisa Kurittua. Olen jubaillut myös Lumituuli Oyn toimari Sampsa Harion kanssa aiheesta.

(Lumituulesta muuten mun pitää kirjoittaa pian oma postauksensa: Jos haluaa seuraavan kuukauden aikana täsmäsijoittaa eettisesti vaikka tonnin tai pari, niin sanoisin, että laita rahasi Lumituuli Oyn debentuurilainaan 5 % kiinteällä tuotolla. Itse ajattelin laittaa tuonne rahaa kiinni, saa suhteellisen hyvää ja kiinteää tuottoa + on aivan varmasti eettinen kohde.)

Huom! Vaikka olen haastatellut näitä tyyppejä, niin he eivät ole lukeneet näitä postauksia mun etukäteen läpi, joten otan vastuun virhetulkinnoista, ja toisaalta, kuten blogin luonteeseen kuuluu, kyse on paljon omista mielipiteistäni ja tulkinnoistani. (Sen sijaan syksyllä julkaistavaan taloustietokirjaani tulevan vastuullisen sijoittamisen osuuden he ovat kyllä lukeneet ja kommentoineen, eli siellä on sitten viimeistään faktat kunnossa - joskin kyllä näidenkin pitäisi olla melko oikein.)

Olen myös käynyt presseissä, jutellut vastuullista sijoittamista harjoittavien ihmisten kanssa, käynyt sähköpostinvaihtoa muun muassa suuren Suomessa toimivan pankin kanssa heidän vastuullisista rahastoistaan. Ai että, olen antanut kaikkeni tähän yritykseen!

Sanoisin, että ymmärrän vastuullista sijoittamista huomattavasti paremmin kuin puoli vuotta sitten. Ja samalla olen huomannut myös sen, että epäilyni osoittautuivat oikeaksi: vastuullinen sijoittaminen ei ole yksinkertaista ja yksiselitteistä.

Entä sijoitanko minä vastuullisesti? Yritän. Mutta olen alkanut ajatella näitä asioita vasta nyt enemmän, joten en voi sanoa, että salkkuni olisi täysin vastuullinen, mutta viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut pyrkiä siihen yhä enenevissä määrin. Olen vaihtanut ja vaihtamassa erinäisiä kuukausisäästökohteita sekä alkanut tehdä täsmäiskuja eettisiin kohteisiin. (Ah, raha tuo valtaa, niin hyväsäs kuin pahassa!) Mitään erityisen epävastuullista suoraa osaketta mulla ei ole salkussa, joten se asia on about kunnossa, mutta parantaa toki voi!

 

Ylipäänsä olen sitä mieltä (ja moni saattaa ärsyyntyä tästä), että jo pyrkimys on jotain. Maailma ei ole mustavalkoinen. Sekin jo kannattaa, että pyrkii sijoittamaan ainakin jonkun verran rahoistaan vastuullisesti, ehkä jopa eettisesti.

Unelmoin etukäteen siitä, että saisin tehtyä viiden kohdan listan siitä, miten sijoittaa vastuullisesti, mutta tämä ei ikävä kyllä ole täysin mahdollista. (Aion silti tehdä tuon listauksen, eli bear with me, pyrin tarjoamaan konkreettisia ratkaisuja.)

Koska materiaalia kertyi paljon, ajattelin jakaa nämä vastuullisen sijoittamisen postaukset näin alkuun kolmeen osaan. A) Vastuullisen sijoittamisen perusteet. B) Miten sijoittaa vastuullisiin rahastoihin. C) Miten sijoittaa vastuullisesti osakkeisiin. Nyt seuraa siis ensimmäinen osuus, jossa on jonkun verran teoriaa ja sanahirviöitä. Mutta tämä on sivistävää, joten jatka lukemista!

Tajusin, että vastuullisen sijoituskohteen löytäminen on samankaltaista kuin vastuullisen ihmisen löytäminen: Joissakin ihmisissä on pieniä vikoja ja moraalittomuuksia, toiset ihmiset ovat pahuutta täynnä. Eli en usko, että ihan täydellisen vastuullista sijoituskohdetta, kuten rahastoa tai yritystä löytyy. Maailma ei ole mustavalkoinen.

Mutta melko hyviä varmasti on. Mielestäni jo se, että asiasta puhuu ääneen, vaatii palveluntarjoajalta vastuullisia sijoituskohteita ja sitten ihan konkreettisesti laittaa rahansa juuri vastuullisuuteen satsaaviin rahastoihin tai yrityksiin, on selkeä signaali siitä, että nämä asiat kiinnostavat sijoittajia. Ja siellä missä on rahaa, siellä tapahtuu. Nimittäin loppujen lopuksi rahamaailmassa kysyntä luo tarjontaa, ja harva yritys ihan vain hyväntekeväisyysmielessä satsaa vastuullisuuteen, joka lyhyellä aikavälillä voi olla kalliimpaa kuin sellainen verot paratiiseihin, raiskataan ympäristö ja kohdellaan työntekijöitä kuin saastaa -tyyppinen yrityksen hallinnointitapa. Esimerkiksi Norjan öljyrahastojen tuotto laski, kun siellä päätettiin vetää rahat pois tupakkateollisuudesta. (Hyvä Norja!)

Pitkällä aikavälillä kuitenkin on näyttöä siitä, että vastuullinen sijoittaminen on tuottoisaa. Ja ihan maalaisjärjelläkin vastuullisuus kannattaa: Yritykset joutuvat koko ajan varautumaan kaikenlaisiin riskeihin. Maineriskeihin, ympäristöriskeihin, siihen että joku tuote ei myykään. Vastuullisuus on ikään kuin yksi tapa varautua taloudellisesti tulevaisuuden riskeihin: Miten fossiilisten polttoaineiden käyttämiselle tapahtuu, jos ja kun ilmasto lämpenee – kielletäänkö ne esimerkiksi lailla jossain vaiheessa? Mitä jos ihmiset eivät halua enää ostaa tuotteita, jotka on tehty epäinhimillisissä olosuhteissa – loppuuko yrityksen vaatteiden kysyntä? Mitä jos suuret institutionaaliset osakkeenomistajat, kuten isot pankit tai vakuutusyhtiöt, vetäytyvät yrityksestä, joka harrastaa aggressiivista verosuunnittelua – laskeeko firman tase hälyttävän alas? Vastuulliset yritykset tekevät korjausliikkeitä ja varautuvat näihin asioihin, koska se on taloudellisesti järkevää.

Näin ajateltuna vastuullisiin yrityksiin sijoittamista voi pitää yksinkertaisesti taloudellisesti järkevänä sijoittamisena.

Mitä vastuullisella sijoittamisella ylipäänsä tarkoitetaan? Vastuullinen sijoittaminen on nimittäin eri asia kuin eettinen sijoittaminen. Eettinen sijoittaminen tarkoittaa, että sijoitetaan yrityksiin, jotka noudattavat tiettyjä eettisiä periaatteita. Nykyään puhutaan kuitenkin enemmän juuri vastuullisesta sijoittamisesta, jossa pointtina on valita yrityksiä, jotka suoriutuvat mahdollisimman hyvin sosiaalisista velvotteistaan, ympäristövastuustaan ja hallinnollisista velvoitteistaan. Yrityksissä voi olla vikoja, mutta idea on se, että ne yrittävät parantaa toimintaansa.

Toisaalta monelle pelkkä vastuullinen sijoittaminen ei riitä, vaan halutaan nimenomaan oikeasti eettistä sijoittamista, eli että ei laiteta rahaa vaikka rahastoon, jossa on jotain kyseenalaista yritystä - vaikka tuo kyseenalainen yritys pyrkisi parantamaan. Se on siis kunnianhimoisempaa - ja vaikeampaa - hyvissijoittamista, ja aion puhua näistä molemmista vaihtoehdoista.

Kun lukee vastuullisesta sijoittamisesta, kaksi kirjainyhdistelmää tulee aika nopeasti vastaan:

ESG-asiat (Environment, Social and Governance) tarkoittaa ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun (kuten työntekijöiden olojen ja oikeuksien) sekä hyvän hallintotavan huomioimista (kuten verojen maksamista). Analyytikot, sijoittajat tai arvioijat tekevät ESG-analyysejä sijoituskohteista. Arviot perustuvat usein siihen, mitä firmat kertovat omissa raporteissaan.

ESG:n koko sisältöä kannattaa tsekata Finsifin sivuilta, todella informatiivista settiä! 

Toinen tärkeä kirjainyhdistelmä on PRI (Principles for Responsible Investment). Sillä tarkoitetaan YK:n vuonna 2006 julkistamia vastuullisen sijoittamisen periaatteita. Instituutiosijoittajat voivat sitoutua julkisesti PRI:hin.

Seuraava homma on mun mielestäni kiinnostavin: Vastuullisia sijoitusstrategioita on erilaisia. Jaottelen ne nyt vähän keinotekoisesti näin, tämä ei siis ole mikään yleinen jaottelutapa vain oma näkemykseni asiasta. Yleensä institutionaaliset sijoittajat, jotka sitoutuvat vastuulliseen sijoittamiseen, tekevät ainakin kahta ensimmäistä. Jotkut jopa tuota kolmatta, mutta siinä voi joskus tuotto kärsiä.

1. Passiivinen strategia: Suljetaan pahikset pois

Poissulkeva vastuullisuusstrartegia tarkoittaa, että sijoittaja jättää sijoittamatta tiettyihin vastuuttomina pitämiinsä toimialoihin, yrityksiin tai rahastoihin, jotka omistavat näitä toimialoja tai yrityksiä. Useimmiten tällaisilla listoilla on ase-, tupakka, alkoholi- ja pornoteollisuus, ja niihin en itsekään sijoita.

Listalta voi löytyä myös vahvasti fossiilisista polttoaineista riippuvaista firmoja, kuten vaikka autoja valmistava yritys. Riippuu sijoittajasta, mitä hän pitää vastuuttomana: yksi voi ajatella, että ydinvoima on huono juttu, toinen taas jättää sijoittamatta vaateteollisuuteen, sillä ala on usein kytköksissä työntekijöiden huonoihin työoloihin, ja niin minäkin aika lailla ajattelen.

Jos sijoittaa vastuulliseen rahastoon, jolla on näitä poissulkuperiaatteita, kannattaa tsekata, mitkä ne periaatteet ovat. Rahastoista enemmän seuraavassa postauksessani, se on mielenkiintoista settiä se!

2. Aktiivinen strategia: Patistetaan kehityskelpoisia yrityksiä

Ensin on suljettu kaikkein toivottomimmat alat pois, joita ei saa hyviksiksi, vaikka Luke Skywalker kuinka houkuttelisi niitä takaisin valon puolelle. Tämän jälkeen sijoittaja voi kuitenkin laittaa rahojaan sellaisiin yrityksiin, joilla on parannettavaa vastuullisuusasioissa mutta selkeä halu sitoutua parannusten tekemiseen. Tarkoitus on siis ohjata näitä yrityksiä kohti vastuullisempaa toimintatapaa.

Suursijoittajilla, kuten eläkeyhtiöillä, pankeilla ja muilla institutionaalisilla toimijoilla on piensijoittajia enemmän valtaa, ja suomalaiset suursijoittajat ovatkin kunnostautuneet aktiivisessa omistajuudessa. Ne voivat vaatia yrityksiltä esimerkiksi ESG-raportteja, joissa olevia riskikohtia pyritään seuraamaan. Suursijoittajat voivat uhata vetää sijoituksensa pois, mikäli edistystä ei tapahdu. (Mitä ne ovatkin tehneet, mikä on erinomaista!) Yksittäinen piensijoittaja taas voi vaikka lähettää vaikka sähköpostia omistamansa yrityksen johdolle tai nostaa jonkun aiheen esille yrityksen yhtiökokouksessa, johon hänellä on oikeus osallistua omistajan ominaisuudessa. (Siskoni aviomies on esimerkiksi tehnyt tällaista, nostan hattua!)

Piensijoittajalla ei yleensä ole valtaa yhtiökokouksessa, mutta jos oikein intoutuu, niin voi ostaa yksittäisen osakkeen, mennä kokoukseen ja alkaa riehua siellä epäkohdista. Tällä lailla voi kiinnittää median huomion, ja silloin yritystä alkaa taas kiinnostaa.

3. Eettinen strategia: Tuetaan hyvisfirmoja maailman parannuksessa

Pisimmälle vietyä vastuullista sijoittamista edustaa sijoitusstrategia, jossa pyritään tukemaan sijoituksilla maailmaa parantavia yrityksiä. Sijoittaja voi valita vaikka jonkun tietyn teeman, johon haluaa sijoittaa, vaikkapa uusiutuvaa energiaa tuottavat yritykset tai clean techiin sijoittavan ETF-teemarahaston. 

Lisäksi on erinäisiä joukkorahoituskamppiksia ja pienlainoja, joiden avulla pyritään tukemaan myös hyvisyrityksiä. Niitä esittelen lisää kanssa myöhemmin, olen itsekin tumpannut rahojani johonkin tällaisiin, mutta enemmän ehkä hyväntekeväisyysmielessä kuin sijoitusmielessä. (Sillä sijoittamisesta pitää olettaa saavansa voittoa, ja näissä mun mielestä se voiton saaminen ei ole kovinkaan selkeää + mahdollinen voitto on aika pientä.)

Sekä suoriin osakkeisiin että rahastoihin voi sijoittaa vastuullisesti. Molemmissa on puolensa: Yksittäisiin yrityksiin sijoittamalla tietää tarkasti, mihin rahansa laittaa. Osakerahastoissa saattaa olla satoja yrityksiä, ja voi olla hankalaa käydä läpi jokaista yritystä vastuullisuusnäkökulmasta. Toisaalta piensijoittajan voi olla helpompi sijoittajaa rahastoon, jonka ylläpitäjä kertoo, että se pyrkii aktiiviseen omistajuuteen, kuin pyrkiä itse aktiiviseen omistajuuteen osallistumalla vaikka juuri yrityksen yhtiökokouksiin.

Seuraavissa postauksissa aion käydä läpi, miten voi sijoittaa vastuullisesti suoriin osakkeisiin tai rahastoihin, ja kerron myös esimerkkejä omista sijoituksistani!

Ja tähän loppuun haluan vielä vähän provota: Sijoittamatta jättäminen on myös päätös sinällään. Jos annat rahojesi olla pankkitililläsi, pankkisi voi lainata niitä omiin sijoituksiinsa ja tällöin annat määräysvallan pankille. Jos haluat täysin irti tästä "saastaisesta kapitalismista", niin sitten on parempi ottaa rahe pois pankista ja laittaa se käteisenä patjan alle. Tällöin täytyy tosin varoa, ettei tule luteita, kuten Broad Cityn Ilanalle kävi.

On hemmetin tärkeää, että vastuullisesta sijoittamisesta puhutaan koko ajan enemmän. Se nimittäin aivan selkeästi on nyt trendaamssa, omasta mielestäni sen takia, että naiset ovat ryhtyneet sijoittamaan enemmän. Tämä voi olla stereotypinen mielipide, mutta oman kokemukseni mukaan naisia kiinnostelee enemmän se, tuleeko tuotto jonkun lapsen selkänahasta tai Golfvirran hidastamisesta (eli ilmastonlämpenemisen edistämisestä). 

Toisaalta, kuten sanoin, vastuullinen sijoittamien ei vain ole kauhean yksinkertaista, sillä tällä hetkellä markkinatalous ja yritysten tuotot perustuvat siihen, että uutta kamaa valmistetaan ja myydään, ja se ei ole kovinkaan kestävää ympäristön kannalta. Siksi munkin on vaikea kirjoittaa tästä aiheesta sortumatta jeesusteluun, koska mä kuitenkin sijoitan rahaa joka kuukausi, eikä se välttämättä edistä mitään hyvää maailmassa.

 

Oletko pyrkinyt tekemään sijoituspäätöksiä vastuullisesti? Jos, niin millaisia päätöksiä olet tehnyt?

 

Kuvat: Vastuullinen sijoittaminen kiinnostaa jo ihan siitä itsekkäästä syystä, että haluaisin maailman olevan parempi paikka lapselleni. Ai että, miten ylevää!

 

Lue myös:

6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta ääneen

Sijoitusstrategiani on laiskuus

Markkinatalous on rikki, tarvitaan uutta ansaintalogiikkaa

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Tiki kirjoittaa toisinaan työpaikkansa blogiin postauksia. Mua nauratti, kun luin hänen viimeisimmän postauksensa. Siinä hän kertoo, miten ei olisi ajatellutkaan asunnon ostamista, ellen minä olisi patistanut häntä siihen. (Samaisessa postauksessaan Tiki myös antaa musta sellaisen käsityksen kuin paheksuisin hänen rahan käyttöään. Oh well, vähän ehkä risoo toisinaan energiajuomatölkkivarannot.)

Postauksen luettuani aloin kuitenkin miettiä: On tuhannen tosi, että minä olin se, joka puski Tikin avaamaan ASP-tilin, säästämään sinne tarvittavan määrän massia, käymään lopulta asuntonäytöissä ja lopulta ostamaan asunnon. Ja kun ajattelen asiaa, niin omassa ystäväpiirissäni tämä on toistuva kaava. Pääsääntöisesti heteropariskuntien naiset ovat liikkeelle paneva voima, oli kyse sitten asunnon ostamisesta, naimisiin menemisestä, lapsen yrittämisessä tai kodin isoista sisustushankinnoista. 

Mistä tämä kertoo? No ainakin siitä, että markkinointia kannattaisi suunnata ihan reilusti naisille, jos sitä halutaan sukupuolittaa jotenkin. Muistan kun haettiin lainalupauksia, niin todella usein pankit puhuttelivat Tikiä sekä soittivat ja meilailivat hänelle perään. Tämä oli raivostuttavaa, koska minä olin se, joka oli kartalla meidän laina-asioista. Lopulta valittiin pankki, jonka virkailija suostui juttelemaan hommista myös minulle, ei vain miehelle.

Itse asiassa olen lukenut muutamastakin tutkimuksesta, jonka mukaan naiset tekevät yli puolet ostopäätöksistä, joissa hankitaan jotain, mitä pidetään tyypillisesti miesten tuotteina, kuten teknologiaa. Samassa tutkimuksessa sanotaan, että naiset päättävät Yhdysvalloissa 91 prosenttia kotien ostamisesta, 92 prosenttia lomamatkoista ja 65 prosenttia perheen yhteisestä autosta. Ja samaan aikaan tuntuu usein, että kamaa markkinoidaan miehille. Lol!

Ja tuon kaiken voin allekirjoittaa: minä varaan meillä lomamatkat sekä hotellit ja päätän noin yleisesti ottaen kodin yhteisten esineiden hankkimisesta. (Tiki taas käy ruokakaupassa yhdeksän kertaa kymmenestä.) Tähän on varmasti syynä myös se, että minä haluan, että pysyvät esineet ovat just sellaisia, joista minä pidän. Olen tosi tarkka siitä, miltä koti näyttää. Sen kerran kun Tiki parka kävi ostamassa meille pari uutta lakanaa, olin syvästi järkyttynyt, kun se oli ostanut väärän värisiä. (Miksi kukaan haluaisi nukkua kakan värisissä lakanoissa?) Eli olen ihan yhtä lailla syyllinen tähän kuvioon kuin Tikikin.

Totta kai on heteropariskuntia, joissa mies on enemmän kiinnostunut tällaisista kodin päätöksistä, mutta oman kokemuksen mukaan naiset ovat ylivoimaisesti enemmän liikkeelle panevia voimia kaikissa suurissa päätöksissä, oli kyse sitten ostamisesta tai elämän radikaalista muuttamisesta (lapsen hankkiminen). 

Sinällään tämä on harmillista, koska se johtaa siihen, että mies voi käyttää aivoistaan kapasiteettia moneen muuhun juttuun, kuten työhönsä, urallaan etenemiseen, lukemiseen, lorvailuun, oluen juomiseen, mihin ikinä.

Kysymys kuuluukin, miten tämän asian voi muuttaa? Ainakin siten, että minä relaan enemmän ja annan Tikin ottaa vastuuta asiosta. Ja siten, että miehenä Tiki hoitaa tekee päätöksiä enemmän eikä oleta, että nainen diilatkoon. Ja itse asiassa, vaikka minä olin se, joka sai meidät ostamaan ensimmäisen asunnon, niin Tiki taas päätti tästä meidän nykyisestä asunnosta. Mä nimittäin olisin jäänyt vain hannailemaan, kun olen sen verran ambivalentti tyyppi. Ja onneksi päätti, koska edelleen kolmen ja puolen vuoden jälkeen olen täysin ihastunut meidän kotiin.

 

Minkälainen dynamiikka teidän suhteessa on / on ollut isojen tai pienten päätösten suhteen?

 

Kuvat: Meidän keittiö kesällä 2016, kun Alppunen oli vielä möngertävä lattiamato (keittiö ei ole muuttunut, lapsi on)

 

Lue myös:

Raha-asioiden hoitaminen parisuhteessa

Parisuhteeni ei kaipaa enää yhtäkään "keskustelua"

Ei kannata erikoistua vaipanvaihtoon

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Pages