Ladataan...
Juliaihminen

Eräänä perjantaina törmäsin juhlissa vanhaan tuttuun, jota en ollut nähnyt vuosiin. Se jotain kyseli, että millaista on äitiys ollut ja olenko ehtinyt käydä ulkona. Aloin horinoida, että tosi vähän on tullut käytyä, että tämä on ehkä toinen kerta kun olen missään kotibileissä lapsen syntymän jälkeen.

"Mutta kyllä se on hyvä käydä tällaisissa. Kun mä pääsen vähän rentoutumaan, se heijastuu lapseen ja sitten loppupeleissä se hyötyy siitä."

Tuttuni nosti kulmiaan ja vastasi:

"Ai niinku sä et voi tehdä jotain ihan vain siksi, että se olisi sun mielestä kivaa?"

Busted.

 

 

Lue myös:

Äitiyden 11 ristiriitaa

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Yksi mun älykkäimmistä ja hauskimmista ystävistäni ei harrasta juurikaan somehommia. Vaikka se on harvinaisen perillä maailman tapahtumista, se ei ole edes Facebookissa. Vuosia sitten se tapaili yhtä mimmiä muutaman kerran. Kun ystäväni näytti mulle sen mimmin kuvan, mä tunnistin sen bloggaajaksi. Kaivoin koneelta esiin naisen blogin, ja siellä oli sellaista tyypillistä bloggaajakamaa: kuvia mimmistä pousailemassa jossain portaissa eri asennoissa, veikeästi hymyillen.

"Mitä helvettiä? Toihan on täysin sairasta! Ihan silmitöntä narsismia. Mitä tämä oikein on?!" kaverini järkyttyi.

Mua alkoi naurattaa kamalasti. Olin niin tottunut siihen, että blogiskeneen kuuluu tuommoinen poseeraaminen, etten osannut pitää sitä millään lailla kummallisena. Nyt kun katsoin toimintaa ulkopuolisen silmin, niin kyllä, joo-o. Aika sairastahan se on. Samat vaatteet, samat portaat, käsi vähän eri asennossa ja 15 kuvaa tästä tilanteesta. 

 

Mutta sitten taas. Jos mitä tahansa kulttuurin muotoa katsoo ensimmäistä kertaa, ulkopuolisen silmin, niin aika omituiseltahan monet uudet asiat tuntuvat. 

Aluksi mun mielestä oli narsismin huipentuma kuvittaa tekstejäni omilla kasvoillani. Tässä minä oon. Ja tässä! Ja tässä! Ja tämmönenkin kuva minusta! Myös omien ajatusten ja edesottamusten kirjoittaminen ja julkaiseminen tuntui aika itsekeskeiseltä. Miksi jotakuta pitäisi kiinnostaa se, että minä leikin lapseni kanssa konttausleikkiä iltaisin?

Valehtelisin jos väittäisin, että olen nykyään täysin sinut tämän asian kanssa. Etenkin oman naaman tunkeminen muiden nähtäväksi uudestaan ja uudestaan on vähän omituista (huonolla tavalla). Toki sisäinen huomiolorttoni saa siitä myös tyydytystä.

Ja sitten toisaalta taas, itsestään puhuminen ja itsensä kuvaaminen kuuluu blogikulttuuriin. Totta kai kulttuuria saa kritisoida ja sitä pitää tarvittaessa muuttaa, mutta toisaalta sitä pitää myös ymmärtää ainakin jollain tasolla, jotta kritiikki osuu oikeaan.

Kun ajattelen asiaa blogien lukijana, niin mua kyllä kiinnostaa, minkä näköinen ja tyylinen tyyppi niitä tekstejä siellä raapustaa. On kiinnostavampaa katsella kuvia jonkun naamasta kuin vaikka kuvia kukkasesta tai ruoka-annoksesta (toki niitäkin on kiva välillä katsella).

Ja mitä tulee omien asioiden julkaisemiseen, niin tavoitteeni sillä on (mikä on mun tavoitteeni ylipäänsä kaikella elämässäni) tämä: Haluan, että mun tekemiset aiheuttavat maailmaan enemmän hyvää kuin pahaa. 

Totta kai joistain saarnoistani tai lesoiluistani saattaa tulla ikävä fiilis, sen mä tiedostan. Itsekin pahoitan välillä mieleni lukiessani a) "vääriä" mielipiteitä b) jonkun täydellisestä elämästä (niinä hetkinä kun oma elämä ei ole täydellinen, kuten tänään kun pyörästä vielä kotimatkalla puhkesi rengas, va fan!).

Mutta mä toivon, että pohjimmiltaan omat horinani joko nauruttavat, helpottavat, antavat jotain uusia ideoita tai vertaistukea, herättävät järkevää keskustelua tai no, mitä hyvänsä sellaista positiivista enemmän kuin shaissea. 

Bloggaaminen on sen verran omituinen harrastus tai työ, että välillä siinä kaipaa vertaistukea muilta samoissa keloissa pyöriviltä. Olen menossa huomenna bloggaajana (eli muthafokin CONTENT GURUNA) PING Helsinki Business -festareille.

Se on vaikuttajamarkkinointitapahtuma, johon kokoontuu Suomen kiinnostavimmat bloggaajat ja vloggaajat, sisältömarkkinoinnin ammattilaiset ja kaikenlaiset isot pamput. Olen tästä tosi innoissani, koska on niin hauska kuunnella aiheesta ammattimaisia puheenvuoroja ja nähdä kivoja tyyppejä. Bloggaajat ovat pohjimmiltaan hyviksiä, aina kun olen tutustunut johonkin bloggaajaan, olen ollut ihan fiiliksissä. 

Lupaan kertoa täällä sitten kaikki Ping-opit ja juarut!

Sitä ennen, tässä vielä vähän sisarellista vertaistukea. Minä ja rakas ystäväni (Visual diary -blogin) Ässä puhutaan bloggaamisesta. Pitkällä horinalla esiintyy muun muassa seuraavaa: Kerrotaan Saaran stalkkerista sekä mun viime syksynä alkaneesta urakriisistä, lapseni vähän rettelöi jaaa... sitten siinä on paljon puhetta bloggaamisesta!

 

MUuttaisitteko jotain blogikuLttuurissa? Jos, Niin mitä?

 

 

Lue myös:

Loggaaja palveluksessanne

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Matkalle lähtemisessä yksi iso mysteeri on se, mitä se matka kokonaisuudessaan maksaa. Mä päätin olla kunnon palvelujournalistibloggaaja ja kirjata mahdollisimman tarkkaan ylös sen, paljonko kuukausi Thaimaassa kahdelta aikuiselta ja yhdeltä vauvalta maksaa.

Mua nimittäin ärsyttää se, kun useista matkajutuista puuttuu hinnat (tosin vaikkapa Mondossa on kyllä hyvin hinnat ilmoitettu, tiedän, koska kirjoitan itsekin siihen). Tuntuu siltä kuin raha ja matkaaminen eivät kuuluisi yhteen: raha olisi jotenkin liian arkista ja barbaarista puhuttaessa reissuun lähtemisestä, tuosta ihmisen ihanasta fantasiasta. (Oikeastaan mä kaipaisin rahapuhetta melkein mihin tahansa lifestyle-juttuun: Miten noilla on varaa asua Ullanlinnassa? Miten nuo pystyi lähtemään maailmanympärysmatkalle? Paljonko se maksoi?) Sitä ei oikein pysty hahmottamaan, olisiko minulla oikeasti varaa tuollaiseen matkaan.

No mutta, tässä tulee: barbaarista rahapuhetta!

Lennot

Helsinki–Bangkok (2 aikuista ja 1 vauva, lapsi lentää Finnairilla ilmaiseksi alle 2-vuotiaana): 1451,07 euroa

Thaimaan sisäiset lennot Air Asialla (2 aikuista ja 1 vauva):

Bangkok–Chiang Mai 100,21

Chiang Mai–Phuket 194,5

Krabi–Bangkok 123,00

417 euroa

YHTEENSÄ: 1868 euroa

Hotellit (2 aikuista ja 1 vauva)

Royal Bangkok China Town 1 yö 42 e

Estia Chiang Mai 3 yötä 62 e

Mae Sariang 1 yö 26 e

Mae Hong Son 2 yötä 72,5

Pai 4 yötä 100 e

Chiang Mai 30

Koh Yao Noi 6 yötä 346,5

Hotelli Koh Lanta 7 yötä 325

hotelli Bangkok 3 yötä 120 e

= 1126 (eli keskimäärin 43 e / yö)

Yövyttiin melko laadukkaissa paikoissa vauvan takia, eli huomattavasti halvemmallakin pääsisi!

Kulkeminen

Auton vuokraamiseen osallistui 4 aikuista (ja 2 vauvaa) ja se maksoi 440 e. Me otettiin semmonen 12-paikkainen mini van turvaistuimineen, ilmastointeineen, eli halvemmallakin olisi päässyt.

Auto 219

 

Käteisellä maksettavat kustannukset

Rahaa vaihdettiin syömisiin, skootterivuokriin, lauttamatkoihin, takseihin, hierontoihin, pääsylippuihin ja shoppailuihin 1200 euroa eli noin 45 000 bahtia.

Koska reissussa oltiin 26 päivää, niin karkeasti laskettuna kolmehenkinen perhe käytti 45 euroa päivässä matkalla. Toki esimerkiksi ne päivät, jolloin mentiin lautalla tai ajettiin paljon taksilla olivat kalliimpia kuin ne päivät, jolloin vain köllöteltiin uima-altaalla. Lisäksi osissa hotelleista ei kuulunut aamiainen hintaan, joten tällöin se piti syödä ulkona (tai ostaa jogurttia ja hedelmiä minibaariin, kuten usein myös tehtiin).

Thaimaassa on melko edullista syödä. Perus annos safkaa on semmonen 100 bahtia eli kolmisen euroa, eli aika edukkaasti pystyi lounaat ja illalliset vetämään. Vaikka me elettiin ihan mukavasti, niin mun mielestä kuitenkin melko edukkaasti!

Käteistä kului: 1200 euroa

YHTEENSÄ MATKA MAKSOI:

Kuukausi Thaimaassa yhden vauvan kanssa perheeltä majoituksineen, matkoineen ja ruokineen maksoi 4414 euroa (eli noin 2200 e per naama).

 

Olisi saletisti päässyt halvemmalla, mutta me ei pihtailtu nyt oikein missään, joten tämä oli tällainen vähän luxusversio. Mutta loppujen lopuksi matka ei ollut niin kallis. Jos olisi vielä vuokrannut Suomessa kämppänsä pois tuoksi ajaksi, niin kuukausi olisi ollut vielä järkevämpi taloudellisesti, mutta ei me jaksettu. 

Kun kelailee, että paljonko kuussa menee rahnaa ihan perus olemiseen, niin siinä mielessä tämä ei ole mikään megalomaaninen isku tilille. Joskaan ei me kyllä normaalisti kuluteta noin paljon elämiseen kuukaudessa. Olen muuten tässä vihdoin suunnittelemassa semmoista taloussarjaa, jossa horisisin juuri tällaisella detskutasolla raha-asioista ja sijoittamisesta, kun olette välillä pyytäneet. Luonnoksissa on jo aika paljon raha-avautumista odottamassa! 

 

 

Muita vinkkipostauksia Thaimaan-matkalle beebelon kanssa:

Kuukauden reittisuunnitelma: ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle

Helsingistä Bangkokiin: vinkit 10 tunnin lennolle vauvan kanssa

Mae Hong Son Loop eli miten onnistua road tripissä vauvan kanssa

Mae Sariang ja miten nukkua vauvan kanssa matkalla

Vauvan syöttäminen Thaimaassa

Näin vauva suojattiin saastaiselta auringolta

Turhimmat ja hyödyllisimmät tavarat reissussa: näin pakkasimme 

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Pages