Ladataan...
Juliaihminen

Naiset hokevat aina, että flirtin ja ahdistelun välinen ero on selvä. No, minä liityn tähän kuoroon. Se on!

Mutta ymmärrän myös sen, että miltei kaikki sosiaaliset säännöt ovat sellaisia, että ne pitää opetella. Yleensä ihminen oppii jo pienenä, missä kulkevat omat ja muiden rajat, mutta jos kukaan ei ole näitä opettanut, niitä ei niitä välttämättä tajua. Ymmärtämättömyys päätyy kevyimmillään kömpelöihin tilanteisiin, pahimmillaan ahdistavaan nurkkaan ajoon. Lisäksi olen pitkään miettinyt, että länsimainen populaarikulttuuri antaa aivan järjettömän väärän käsityksen siitä, missä tämä raja kulkee. Väitän oikeastaan, että monissa Hollywood-elokuvissa on kohtauksia, jotka olemme tottuneet lukemaan flirttailuksi, vaikka todellisuudessa ne ovat ahdistelua. 

Niinpä yritän nyt avata tätä asiaa omasta näkökulmastani. Toivon, että ihmiset jatkavat rajan määrittelyä kommenttiboksissa.

Sanoista: flirtin ja ahdistelun välinen ero

Jos alkaa flirttailla entuudestaan tuntemattomalle ihmiselle, vaikkapa baarissa, niin kannattaa tehdä niin sanottu mummotesti (josta tuolla Me myös -ryhmässäkin puhuttiin). Mieti, voisitko sanoa saman mummollesi?

Erinomainen bissevalinta, minäkin tilaan usein tuota. Kyllä, ainakin minun mammani olisi tykännyt tällaisesta kohteliaisuudesta.

Haluaisin panna sainua väkivaltaisesti. Ei. Tästä mamma ei tykkäisi.

Olipa kiinnostava mielipide. Kyllä.

Haluaisin upottaa naamani noihin valtaviin meijereihin. Ei. 

Ja niin edelleen. Huomaatteko, että oikeastaan noiden ei-tapausten viestien pointtina ei ole imarrella toista vaan nöyryyttää häntä. Minusta on nöyryyttävää, jos tuntematon ihminen kommentoi sääriäni, peräpeiliäni tai vartaloani ylipäänsä. Tällaisella puheella hän altistaa minut objektiksi, ikään kuin vartaloni olisi olemassa siksi, että hän voisi katsoa sitä. Silloin hän ei pidä minua subjektina, joka on olemassa ihan vain itsensä takia, ei kenenkään muun mielihyvää varten.

Koskemisesta: flirtin ja ahdistelun välinen ero

Flirttailua: Oletteko huomanneet, että loistavin flirtti perustuu aika lailla katseille, ilmeille, sanoille ja äänensävylle, joilla ne sanotaan? Elämäni parhaat flirttailukokemukset ovat olleet sellaisia, että ensin on puhuttu, hymyilty, naurettu toisen vitseille, katsottu toista silmiin vähän liian pitkään tai laitetttu messengerissä toiselle älyllisiä, ystävällisiä, ehkä hieman kiusoittelevia kommentteja. Ja sitten vasta, kun tuntuu että täydellinen yhteisymmärrys on löydetty, kun jännite on käynyt miltei käsin kosketeltavaksi, vasta silloin kosketaan ensimmäisen kerran. Ehkäpä hipaistaan olkapäätä, kysytään voiko kokeilla, millaista kangasta toisen kivan näköinen paita on, ojennetaan vaikkapa puhelin toiselle niin, että muka vahingossa koskee toisen sormenpäitä. Kosketaan niin kevyesti, että tästä voisi vielä perääntyä ja vakuutella itselleen, että ei tässä mistään flirttailusta ollut kyse, ihan vain vahingossa törmättiin. (Esimerkiksi berberoosan, boobsien tai reisien koskeminen ei kuulu tälle alueelle.) 

Ah, alkaa ihan mieltä kutkuttaa, kun miettii tällaisen flirttailun jännittävyyttä ja hyvää tunnelmaa! Voitte myös kuvitella, millaiseen intohimoon tilanne voi johtaa, kun sitä on kasvatettu näin pitkään. Koskemisvaiheeseen voidaan päätyä toki hyvin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, mutta tärkeintä on se, että molempien välillä vallitsee yhteisymmärrys siitä, missä mennään.

Ahdistelua: Tässä muutama oma kokemukseni, jotka lasken ahdistelun puolelle: Tuntematon mies alkaa hinkata etumustaan tanssilattialla minuun takaapäin. Hyi olkoon. Tuntematon mies kysyy baarissa, seurustelenko. Sanon, että olen naimisissa. Ilman ennakkovaroitusta hän upottaa huulensa kaulalleni. What the actual fok?! Kävelen askartelukaupassa ja mietin, mitä koristeita ostaisin juhliin. Yhtäkkiä satunnainen poika läppäsee minun pyllyäni ja tirskahtaa perään kavereilleen. Mikä on tämän kouraisun pointti?!

Jälleen kerran: noiden ei-esimerkkien tarkoitus ei ole imarrella minua tai olla kiva minua kohtaan, vaan ihan vain toteuttaa omaa mielihalua koskea toiseen – ilman lupaa. Tämä on nöyryyttävää ja ahdistavaa.

Lisäksi näissä koskettamishommissa on sellainen juttu, että ei tarkoittaa aina, joka jumalan kerta ei. Tämä voi olla hankala sisäistää, kun populaarikulttuurimme tosiaan opettaa, että nainen lämpenee sillä, että mies vonkaa ja pakottaa fyysiesti naista epämiellyttäviin tilanteisiin. Katsokaa vaikkapa YouTubesta tämä loistava pätkä: Predatory Romance in Harrison Ford Movies

Tarjoamiskulttuuri: flirtin ja ahdistelun välinen ero

Bissen tai drinkin tarjoaminen voi olla kiva juttu. Mutta jos ajatuksena on, että tällä drinkin ostamisella voi vaatia toiselta oikeuden seksiin, niin kyse ei ole enää flirtistä vaan ahdistelusta. Etenkin jos toinen vihjailee tai sanoo, että minähän tarjosin sinulle juotavaa, miksei heru, kyse on ehdottomasti ahdistelusta.

Yllättämisestä: flirtin ja ahdistelun välinen ero

"Eikö tässä enää kehtaa edes suudella ihmistä ilman, että täytyy kysyä lupaa?" "Se, että mies kyselee lupaa suudella, on epäseksikästä ja junttia." Väärin. 

Ainakin omalla kohdalla tilanne on aina mennyt niin, että jos on yhtään epäselvää, haluaako toinen suudella, vaikka ilmassa olisi ollut omasta mielestä sähköä, niin kannattaa kysyä. Joskus merkit voi kyllä lukea, mutta jos on sellainen tunne, ettei osaa lukea toista tarpeeksi hyvin, niin suosittelen kysymään kivasti. Itse asiassa kysyminen voi olla suloista ja romanttista: "Tässä kohdassa minun tekisi mieli suudella sinua."

Kerran esimerkiksi eräs tuttu vain melko yllättäen hyökkäsi pussaamaan minua baari-illan jälkeen. En kokenut sitä mitenkään traumaattisena, mutta vetäydyin välittömästi ja ajattelin, että olisi ollut kiva jos hän olisi kysynyt. Sitä paitsi: jos molemmat eivät ole valmistautuneet siihen, että nyt suudellaan, lopputulos on usein kömpelö viritelmä, josta jää molemmille nolo fiilis.

Valta-asemasta: flirtin ja ahdistelun välinen ero

Jos ihminen on toiseen auktoriteettiasemassa (pomo, opettaja, valmentaja, työhaastattelija, elokuvaohjaaja, pankkivirkailija, potilasta hoitava lääkäri) sanoisin yleiseski ohjenuoraksi, että älä flirttaile. En suosittele. Siinä on liikaa pelissä. Flirtin kohde voi luulla, että hän on velkaa toiselle jotain, että hän saa työpaikan, roolin elokuvasta, asuntolainan hyvällä marginaalilla tai parempaa lääkärin konsultaatiota, jos hän flirttailee takaisin. Lisäksi alisteisessa asemassa oleva ihminen voi pelätä tai kunnioittaa toista niin paljon, että hän suostuu johonkin, mihin ei muissa olosuhteissa suostuisi.

Ja sitten vielä yksi asia, joka on väännettävä rautalangasta: flirtin ja raiskauksen välinen ero

Jos joku on sammunut tai nukahtanut esimerkiksi bileissä tai jatkoilla, häneen ei kosketa. Hänen päällensä voi laittaa peiton lämmikkeeksi, mutta häneltä ei oteta vaatteita pois, hänen rintojen väliin ei tungeta makkaraa ja oteta siitä valokuvia, (hänestä ei muutenkaan oteta valokuvia,) hänen penistään ei kaiveta esiin, hänen vaginaansa ei tungeta sormia, hänen vaginaansa tai anukseensa ei tungeta penistä tai mitään muutakaan ja häneen sisäänsä ei laueta ilman kondomia. Voidaan ottaa vaikkapa nyrkkisäännöksi se, että jos toinen on lähes tai täysin tiedottomassa tilassa, se on sama kuin ei.

Tämä on hyvin yksinkertaista. Mutta kun lukee näitä kertomuksia, tulee sellainen olo, että joku on jättänyt kertomatta tämän suurelle joukolle ihmisiä. Lisäksi elämäni varrella on tullut vastaan yllättävän iso joukko ihmisiä, joille haluaisin linkata tämän tekstin ja kysyä, pitävätkö he omia tekojaan edelleen oikeutettuina vai joko alkaa hävettää. Nämä teot ovat nimittäin absoluuttisen vääriä, ja ne ovat tietynlaista jatkumoa edellisille kohdille, joiden pointti on se, että jokaisen ihmisen rajoja pitää kunnioittaa, oli toinen missä tilanteessa tahansa.

 

Mutta hei, jatketaan keskustelua. Nyt myös ne saavat avata suunsa, jotka eivät ole varmoja jostain tilanteesta, onko tällöin tai tuolloin ok flirttailla, ja onko kyseessä flirtti vai ahdistelu. Voi kysyä täällä anonyymisti suoraan, niin uskon, että täältä löytyy ihmisiä vastaamaan ihan ystävällisestikin. Lupaan etten ilkeile, mikäli kommentit ovat hyväntahtoisia.

 

Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja? Esimerkkejä? Pohdintoja? Kysymyksiä? Nyrkkisääntöjä? Kommentoikaa!

 

 

Lue myös:

Aletaan huutaa: seksuaalisesta väkivallasta aletaan puhua 

Näin siskoni esti raiskauksen

Lisäksi:

Jussi Kari kirjoitti hyvän tekstin siitä, mikä flirttailu ja seksuaalinen häirintä määritelmällisesti ovat

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Olen tällä hetkellä täynnä raivoa. Raivoa vuosisatoja jatkunutta vaikenemisen kulttuuria kohtaan ja raivoa niitä miehiä kohtaan, jotka ajattelevat voivansa tehdä naisille mitä tahansa ilman seurauksia. Olen tässä pari iltaa lukenut Me myös -ryhmästä naisten ja muun sukupuolisten kokemuksia siitä, millaista seksuaalista väkivaltaa ja ahdistelua he ovat kokeneet. Nyt ensimmäiset sata tarinaa on kerätty kampanjan omalle nettisivulle (anonyymisti ja luvalla).

Ryhmä perustettiin muutama päivä sitten, jotta ihmiset voisivat kertoa turvallisessa ympäristössä itselleen häpeällisimmät, traumaattisimmat ja ahdistavimmat jutut ja saada niihin vertaistukea. Ensimmäisenä iltana en halunnut lukea ihmisten kokemuksista. Minulle tuli niin hirveä olo, että päätin piilottaa koko ryhmän Facebookistani. Toisena iltana aloin kuitenkin lukea kertomuksia. Itketti ja ennen kaikkea suututti.

Yksi asia tuntuu toistuvan näissä kertomuksissa, jota olen muutenkin miettinyt paljon. Elokuvissa ja saduissa paha saa aina palkkansa. Me olemme tottuneet siihen, että tarinan lopussa tulee katharsis, jonka jälkeen väärin tehneet joutuvat maksamaan. Sen sijaan tuntuu, että näissä seksuaalisen väkivallan tapauksissa tekijät eivät miltei koskaan joudu todelliseen vastuuseen. Uskon, että moni väärin tehnyt ei edes muista tai tajua aiheuttaneensa hirveästi ahdistusta ja surua, jopa mielenterveysongelmia jollekin toiselle. Valtavasta osasta seksuaalisen väkivallan teoista ei kerrota edes ystävälle, saati sitten poliisille. Moni noista tuon ryhmän tarinoista on sellaisia, joissa ihminen kertoo puhuvansa tästä nyt miltei ensimmäistä kertaa. Häpeä on ollut niin valtava.

Kuitenkin kun noita kirjoituksia lukee tarpeeksi monta putkeen, tajuaa, että seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on mielettömän yleistä. Vaikuttaa siltä, että kaikilla naisilla on jotain kokemusta vähintäänkin huutelusta tai kourimisesta baarissa. 

Sen jälkeen kun näitä kokemuksia lukee, viimeisimmänkin tampion on aika ymmärtää, mikä on flirttailun ja ahdistelun ero. En todellakaan kestä enää yhtäkään "eikö tässä saa enää flirttailla kenellekään" -kommenttia. Jos ei oikeasti erota seksuaalista ahdistelua flirttailusta, niin suosittelen lämpimästi lopettamaan kaikenlaisen kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa. Onpahan sitten turvassa "turhilta syytöksiltä".

Tekijät ovat vuosisadat käyttäneet hyväksi sitä, että uhri vaikenee, uhri kantaa häpeän, uhri nuolee haavojaan yksin. En enää. Ei yksinkertaisesti enää. Nämä tyypit pitää saada vastuuseen. Nyt kootaan tuonne ryhmään valtava joukkovoima, jonka avulla otetaan häpeä pois uhreilta ja kaadetaan se niiden päälle, kenelle se kuuluu. Kuten ystäväni ja tuon ryhmän ylläpitäjä Aiju Salminen sanoi:

"Uskon, että tämä tulee muuttamaan asenneilmapiirin. Niin kuin Tahdon-kamppis teki homoliitoille ja vuosi 2017 veganismille. Ahdistelusta on ajateltu, että se vain kuuluu naisten elämään. No ei vittu kuulu."

Naiset ja muunsukupuoliset ovat tervetulleita liittymään ryhmään täällä, vetoomuksen seksuaalisen häirinnän lopettamisen puolesta voi allekirjoittaa täällä.


 

Lue myös:

Näin siskoni esti raiskauksen 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Olen työssäni tavannut paljon julkkiksia. Justin Timberlaken New Yorkissa, Avril Lavignen Pariisissa, Keshan Tukholmassa, Reese Witherspoonin Lontoossa ja niin edelleen ja niin edelleen.

Julkkisten tapaaminen on aina jännittävää, koska siinä on niin lyhyt hetki saada haastattelusta irti kaikki. Kun on matkustanut 15 minuutin haastattelua varten 12 tuntia, on pienet paineet kysyä oikeat kysymykset.

Kuitenkin elämäni jännittävimpään haastatteluun kävelin vain kymmenisen minuuttia silloisesta kodistani Kruununhaasta. Se nimittäin tapahtui presidentin linnassa.

En luultavasti ole ikinä eläessäni jännittänyt niin paljon kuin joulukuussa 2012. Pääsin silloin haastattelemaan suurta idoliani, Tarja Halosta. Kyseessä oli Halosen järjestämä presidenttifoorumi (jonka aiheena oli nuoret ja tulevaisuus – siksi minut oli kutsuttu).

Oli sovittu, että saan presidentiltä lyhyen kommentin Demi-lehteä varten, joten lähestyin häntä foorumin jälkeen. Olin vielä kävellessäni Halosen luo täynnä itseluottamusta, mutta kun sitten olin siinä rouva tasavallan presidentin edessä, ja Halonen astui seisomaan ihan lähelle, kastoi minua silmiin ja piti juhlavasti käsiään selkänsä takana, sydämeen iski vellova paniikki.

Koko ruumis huusi: "DEAR GOD!! Tarja Halonen on oikeasti tuossa edessäni!" Jalat alkoivat tuntua heikoilta, käsi jolla pidin nauhuria alkoi täristä ja hengitys miltei salpautui. Jouduin lukemaan kysymykset suoraan paperista, koska joka ikinen ajatus katosi päästäni. Thank you lord olin kirjoittanut tällä kertaa kysymykset niin, että ne olivat kokonaisia lauseita, oikeassa teitittelymuodossa, eikä vain ranskalaisia viivoja random-sanoista (kuten normaalisti teen). Halosesta huokuu aivan uskomaton karisma – sitä ei välttämättä huomaa telkkarista.

Lopulta olin kuitenkin niin tyytyväinen tuohon haastatteluuni, että litteroin sanasta sanaan vastaukset kahteen esittämääni kysymykseen. Ja miksen julkaisisi koko haastattelua tässä, koska vaikka haastattelusta on kulunut viitisen vuotta, sen viesti on mielestäni edelleen oikein ajankohtainen. Lisäksi huomenna on itsenäisyyspäivä, ja me todistamme taas sympaattisen näyn, kun kolme presidenttiparia asettuvat vierekkäin kuvattavaksi Linnan juhlissa.

 

Rouva tasavallan presidentti, jos nuori tyttö haluaisi päästä yhteiskunnallisesti vaikuttavaan asemaan, esimerkiksi presidentiksi, mitä neuvoja antaisitte omien kokemuksienne perusteella?

– Opiskelu on ensimmäinen asia. Pitää opiskella paitsi koulutus, oma ammatti, mikä tahansa, jolla hallitsee omaa elämäänsä. Toinen asia on se, että pitää opiskella yhteiskuntaa ja elämää. Pitää jatkuvasti olla avoin uusille asioille ja päättää, että pystyy hallitsemaan asioita omassa mielessä ja luomaan verkostoa, joiden kanssa pystyy tekemään tätä työtä. Kolmas asia, mikä on erityisen tärkeä nuorilla naisilla, on se, että säilytä hyvä itseluottamus ja hyvä huumorintaju. Nimittäin maailma tulee kolhimaan sinua useampaan otteeseen, mutta et sinä siitä rikki mene.

Miten olette vaikuttanut suomalaisten tyttöjen elämään olemalla naispresidentti?

– Mä uskon, että se seikka että mut valittiin vuonna 2006 uudelleen presidentiksi oli itsellenikin kannustava kokemus ja todennäköisesti myöskin tytöille, että se ei jäänyt vain yhteen kertaan vaan ihmiset, jotka elää kuusi vuotta naispresidentin kanssa, ovat sitä mieltä, että se voidaan uusia. Nyt tällä kertaa, 2012, kisa näyttää vähän miehisemmältä, mutta minun mielestäni, en sanoisi etteikö pojistakin voi tulla presidenttejä. Vastaavasti tänä aikana me olemme saaneet kaksi kertaa naispääministerin, meillä on ensimmäistä kertaa nainen valtiovarainministerinä ja musta tuntuu, että tytöillä on tullut koko joukko itseluottamusta. Antaa lasikattojen särkyä kunnolla, minä tulen tukemaan niin kauan, kun täällä elämässä mukana olen, sitä että tytöistä kasvaa vahvoja naisia.



 

Ja voitte kuvitella, että näiden vastausten jälkeen Tarja vei mun syömeni täysin!

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

 

 

Share

Pages