Ladataan...
Juliaihminen

Joululoman aluksi äbä ja Juha kutsuivat naapurinsa kylään, jotta ne pääsisivät tutustumaan meidän lapsosiin kunnolla (koska kyllähän nyt äidin naapureiden on syytä tuntea Alppu!). Ilta oli mainio: Alppu teki rakenteli legotorneja ja kääntyi tasaisin väliajoin meidän puoleen olettaen, että yhdymme hänen itselleen suunnattuihin aplodeihin. Nopeasti Alppu jäi koukkuun kannustukseen ja oletti, että hänelle taputetaan esimerkiksi jokaisen syödyn iltapuurolusikallisen jälkeen. Ja taputuksia hän sai!

Äbä ja Juha tarjosivat herkullisia leipiä. Nämä olivat niin herkullisia ja käteviä, että merkitsin reseptit itselleni ylös, koska näitä voisi tarjota helposti astetta hienompina iltapalaleipinä vieraille. Ja saman tein voin jakaa reseptit teillekin!

Kasvisleivät:

Vaaleaa leipää ja margariinia

Tofua

Avokadoa

Kirsikkatomaattia

Mustapippuria

Herbamare-suolaa 

Basilikaa

Poroleivät:

Saaristolaisleipää

Levitteenä majoneesia, johon on lisätty wasabia ja dijon-sinappia

Kylmäsavuporoa

Päälle vähän persiljaa

Lohileivät:

Saaristolaisleipää

Levitteenä Viola-piparjuurijuustoa

Kylmäsavulohta

Tilliä

 

Nam!

 

Muita hyväksi havaittuja reseptejä:

Helppo punajuuririsotto

Rapeakuoriset sämpylät

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Olen kertonut tästä ennenkin, mutta kerron nyt uudestaan: Ihminen tarvitsee ympärilleen välillä samaa mieltä olevia naisia. (Tiki joskus valitti mulle, että naiset ovat sellaisia, että ne vain kokoontuvat paikkoihin olemaan toistensa kanssa samaa mieltä.) 

Etenkin sellaisina hetkinä, kun on saanut erinäisiltä tahoilta shaibaa naamaansa, on yksinkertaisen ihanaa kokoontua brunssille kolmen vanhan ja hyvän ystävän kanssa. Ja olla kaikesta samaa mieltä. Siitä tulee voimaannuttava ja hyvä mieli. Tänään ei tarvitse väitellä tai päteä, tänään voidaan antaa keskustelun vain soljua eteenpäin.

Vietiin sunnuntaina ystäväni Katariina 30-vuotissynttäribrunssille Lilla Robertsiin, joka on tunnettu fancyistä antimistaan. Kata piti joulukuussa G Live Labissa eeppiset bailut (joissa muun muassa ihastuin siellä esiintyvään Töölön ketterään ja tanssin muun yleisön kanssa kyykyssä Sandstormia DJ Harvestin soittaessa). Nyt oli kuitenkin aika sivistyneen kolmekymppisten naisten brunssin.

Samaa mieltä oltiin esimerkiksi näistä hommista: 

"Hame ei voi koskaan olla liian lyhyt."

"Se on jumalan tosi."

 

"Instassa oli upea äänestys paskimmasta Suomi 100 -tuotteesta. Suomi sata -hauta-arkku voitti."

"Herra isä, se ansaitsi voittonsa."

"Kyllä. Ja tänä vuonna varmasti alennuksessa."

"Kävin kerran siivomassa yhden rouvan luona, jonka ystävä oli teettänyt itselleen valmiiksi niin kauniin hauta-arkun, että se säilytti sitä eteisessä."

"Siinä kiva pikku tervehdys aina, kun tulee kotiin."

 

"Maaret Kallio oli sitä mieltä, että oma kuolevaisuus pitäisi pitää mielessä koko ajan. Mä en usko tähän, mun mielestä kuoleman ajatteleminen heikentää elämänlaatua."

"Joo, ei mitään kuolemajuttuja. Kuolemaa tulee näin kolmekymppisenä ajateltua ihan muutenkin liikaa."

 

"Kolkkent on kyllä niiiiin paljon parempi kuin kakskent."

"Kyllä!"

"Ei kysettäkään muusta."

"Ehdottomasti."

"Presidentinvaalien ehdottomasti paras slogan on Matti Vanhasella: Tehdään näistä vaalit."

"Joo! Se on upea! Matti tietää realiteetit, mutta uskoo demokratiaan. Matti on ilmoittautunut demokratian ritarina ehdokkaaksi."

"Matti on reilusti kelaillut, että no jos nyt tämän kerran sitten voin käväistä siellä vaaliväittelyissä."

 

"Kasper Strömman ja Maija Louekari on kyllä unelmien pariskunta."

"Niin on! Ne on semmosia hyviksiä."

"Ihanaa että ne on olemassa. Maailma tarvitsee just sellasia hyviksiä."

"Niihin voi luottaa."

 

"Kyllä se niin on, että humanistit ovat tämän maan selkäranka."

"Niin se kyllä totta vie on!"

"Yksi mikä on ihan jäätävää, on neuvovat ihmiset."

"Joo, itsestäänselvät neuvot, huh."

"Alentuvat neuvot ovat kanssa pahoja."

"Ja sellaiset ystävän neuvot, joista tajuaa, että tuo ihminen ei tunne minä yhtään."

"Olen tullut siihen tulokseen, että toisin kuin ajatellaan, niin isoista bileistä on kohteliasta lähteä hyvästelemättä."

"Olet täysin oikeassa. Jos emäntä on joraamassa tanssilattialla, se ei kaipaa ketään hyvästelijää droppaamaan sen tunnelmaa, hyvästely on niin kiusallista noin muutenkin."

"Bileistä poistuminen on aina pieni kuolema."

"Kohteliainta on vain poistua ja sitten laittaa seuraavana päivänä kiitosviesti, että olipa ihanaa."

"Toki jos on kolmen hengen illallisilla, niin sitten on kohteliasta hyvästellä ennen poistumista."

"Nojoo. Voi tulla omituinen tunnelma, jos joutuu miettimään, että onko tuo nyt viipynyt vessassa 45 minuuttia vai lähtikö se."

Ja sitten taas vielä jälkikäteen (hyvästelyjen jälkeen):

"Oon niin fiiliksissä teistä!"

"Samat sanat! Samaa mieltä olevien naisten kerho tekee elämästä ihanaa ja kevyttä!"

"Oli aivan superihanaa!! Kiitos puput brunssista! Nähdään pian uudestaan, otan agendalle saada teidät meille juomaan synttäriviinat pois. <3"

 

 

OLETTEKO SAMAA MIELTÄ kaikesta?

 

 

Lue myös:

Samaa mieltä olevat naiset torikahveilla

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Yksi ehdottomista jouluun liittyvistä lempijutuistani lapsuudessa on ollut se, kun me neljä sisarusta olemme päässeet leipomaan monen monta pellillistä piparkakkuja äidin kanssa. Joululaulut raikaavat, tunnelma on ihana, kaneli tuoksuu ja äiti muistaa moneen kertaan kertoa, miten "ihanaa on, kun te autatte näiden pipareiden leipomisessa, yksin tämä olisi tosi kurjaa". Joskus ajattelin, että se koijaa, ja että yksin se olisi paljon helpompaa kuin neljän lapsen kanssa sekoillessa. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että äiti taisi tarkoittaa sanojaan. 

En olisi uskonut, että jo tänä jouluna minä pääsen kokemaan tämän vanhemmuuden riemun, että leivon lapseni kanssa pipareita. Ja riemua se totta vie oli, koska on asioita, jotka muuttuvat noin tuhat kertaa paremmiksi lapsen kanssa kuin ilman lasta, ja pipareiden leipominen sattuu olemaan yksi niistä.

Raisa ja Frida saapuivat viime lauantaina meille leipomaan pipareita illaksi. En ole varma, mikä näistä seuraavista seikoista teki illasta kaikkein hauskimman:

1) Loputon kommenttiraita. Alpulta tulee enimmäkseen sellaista jatkuvaa "tittu, lippu, ihhahhaa pepo, peipä, pinulle, nenä, pilli" selostusta, sen sijaan puoli vuotta vanhempi Frida osaa jo kertoa vaikka mitä: "Minä osasin, vau!" (johon Alppu vastaa vau!), "Minä kaulitsen hienosti", "Minä tykkään pitsasta kaupassa!", "Minä tein sydänpiparin", "Nyt minä teen poron!".

Välillä kommentointi äityy upeaksi lauluksi: "Kip tap, kip tap, kipetipe kiptap."

2) Liikuttavalla pieteetillä osallistuminen. Alppu painoi uudestaan ja uudestaan samaan kohtaan taikinaa piparkakkumuottiaan, ja kyllä tällaisella omistatumisella jo saadaan taikoja aikaiseksi.

3) Lasten välinen dynamiikka. Kun Frida tönäisi Alppua, Raisa kehotti Fridaa, että nyt pitää pyytää anteeksi. Niinpä Frida kuuliaisena meni halaamaan Alppua ja pyysi anteeksi. Sitten pian uusi tönäys, uusi halaus ja anteeksipyyntö. Alppunen selvästi tykkäsi tuosta halausosuudesta, koska loppuillasta mikäli Frida tönäisi, Alppu ei edes korottanut ääntään protestiksi vaan avasi jo valmiiksi kädet halaukseen, koska hän tiesi, että sellainen ihana pieni herkkupala oli pian tulossa!

4) Raisa. Kyllä pipareiden leipomisen lomassa täytyy voida puhua sosiaalipolitiikasta ja lapsuuden traumoista. Mitä leipomisesta muuten oikein tulisi!

 

Joulun tunnelma alkaa vallata syömen ja sielun! 

 

 

Lue myös:

Lapset ovat kuin pieniä juoppoja (eli ihana päivä Tapanilassa)

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

 

Share

Pages