Ladataan...
Juliaihminen

Yksi mun aamurutiineista on laittaa keittiössä päälle suolakivilamppu, etenkin nyt kun Mordorista saapunut pimeä on laskeutunut yllemme. Suolalampun sanotaan puhdistavan ilmaa, ja sen teho perustuu suolalamppuvalmistajan mukaan siihen, että "suolalamput vapauttavat negatiivisia ioneita, jotka neutralisoivat sähkölaitteiden tuottamia positiivisia ioneita".  

Mulla ei ole minkäänlaista tietoa siitä, pitääkö tämä paikkaansa eikä sillä ole oikeastaan väliäkään. Mulle suolalampusta tulee tosi hyvä fiilis siksi, että tämä on meidän äbän vanha suolalamppu, jonka sain häneltä. Hän nimittäin ei tarvitse sitä enää, koska hänellä on käytössään hänen äitinsä, eli mun rakkaan mammani suolalamppu. Se oli sillä vanhainkodissa pitkään käytössä ennen kuin mamma kuoli kolme vuotta sitten.

Äbä sanoi, että hän ei tykkää käydä haudalla eikä koe sitä oikein omaksi tavakseen muistella omaa äitiään. Ei se hautapaikka merkkannut mun mammalle mitään tämän eläessä. Sen sijaan suolalampun polttaminen tuo mukavalla tavalla mamman mieleen, sekä äbälle että minulle.

Nyt, kun äbällä on mamman suolalamppu ja mulla taas äbän suolalamppu, niin koen olevani osa jonkinmoista sukupolvien ketjua. Olen itse vankka tieteeseen uskova ihminen, mutta aina välillä päästän pienen hihhulin sisimmässäni heräämään ja alan fiilistellä jotain suolalamppumeininkejä tai vaikka reikihoitoja.

Tämä taitaa olla juurikin peruja humanisti-mammaltani, joka uskoi vahvasti tiitriiöljyyn (herra isä, mä googlasin tuon tuotteen kirjoitusasun äsken elämässäni ekaa kertaa ja tajusin, että sehän on oikeasti tea tree -öljy eikä tiitrii!) sekä kaikenlaiseen luonnonmukaiseen. Kuten olen kertonut, hänen uskomuksensa sekä pelasti mun äitini että johti lopulta meidän hänen heikkenemiseen. Länsimaisella lääketieteellä on paikkansa maailmassa!

Mutta niin on suolakivilampuillakin. Ja tämän yhden paikka on meidän keittiön ikkunalaudalla. Aina kun sytytän sen, mulle tulee lämmin olo.

 

Onko teillä jotain omia tapoja muistella edesmenneitä rakkaitanne? 

 

 

Lue myös:

Talidomidi ei onneksi osunut kohdalle

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Yhteistyössä: Desenio

Aloitin lastenhuoneen sisustusprojektin helmikuussa. Kesäkuussa huone näytti tältä, ja sama kaoottinen meininki jatkui koko kesän, paitsi että välillä tuonne huoneeseen dumpattiin entistä enemmän kamaa.

Elokuun lopulla mulle tuli sellainen olo, että näin ei voi jatkua. Olin väärässä, kyllä just niin voi jatkua.

Lokakuussa sitten tapahtui jotain sairasta, ja mä onnistuin tyhjentämään tuon huoneen suurimmasta osasta moskaa. Raijasin Tikin reikäisiä "kyllä näitä voi käyttää kuivalla säällä" -talvikenkiä roskikseen, vein kasan epämääräisiä johtoja ja vanhoja läppäreitä Hermannin kierrätyskeskukseen hävitettäväksi ja roudasin käyttökelpoista kamaa vintille.

Sitten mulle iski myös emansipaation hyrskäys, ja päätin, että jo riittää akateemisuus. Minä opettelen poraamaan!

Kutsuin Sofian miehen Sampon meille näyttämää, miten porakoneen kanssa operoidaan. Teki ihan hirveästi mieli pyytää sitä poraamaan tarvittavat onkalot, mutta pidin pääni ja porasin itse!

Mun Insta Storyn seuraajat tietävät, että se ei ollut kaunista katseltavaa se. Seinään ilmestyi pari mielivaltaista kraateria ja yksi teristä katkesi seinään (ja jäi sinne). Mutta ei paljon seinästä tipahtaneet lohkareet haittaa, kun niihin voi tunkea törröttämään propun ja sitten siihen heittää päälle ruuvin ja peittää koko kauheuden taululla. Ja kah! Näin sitä vain aseteltiin menemään taululautaa, taulua ja vaikka mitä seinälle.

Seuraava ongelma oli se, että mun visuaalinen silmä oli täysin surkastunut, enkä millään osannut päättää, miten ripustaisin tuon kaiken kuvamateriaalin, jonka oli Alppusen seinälle hamstrannut. Kun olin tovin poraillut, eräs ystävällinen sielu huomautti insta directissä, että taulut kannattaa ripustaa silmän korkeudelle. Se oli hieno neuvo, mutta siinä vaiheessa peli oli jo menetetty, taulut tulivat liian korkealle!

Mutta oikea korkeus on katsojan silmässä. Öhöhöhöh! Nimittäin eri ihmiset ovat eri korkuisia, ja joku on varmasti yhtä pitkä kuin missä nuo taulut nyt roikkuvat. Alppusen silmän korkeudelle ei ripustettu yhtään mitään, mutta se tiedetään, että jos siihen jotain laittaa, niin se on saman tein riivitty alas ja tuhottu mennessään.

Tykkään tuosta taululautaideasta, ja halusin kopioida sen myös Alpun seinälle. Muutamalla ystävälläni on lastenkirjat laitettu näin esille lastenhuoneeseen, mikä tarkoittaa sitä, että on mahdollista tehdä vaihtuvia taidenäyttelyitä. Lastenkirjat ovat niin upeita, että niitä tekeekin mieli pitää esillä. Rakastan tällä hetkellä etenkin noita Etana Editionin kirjoja, Marika Maijala on kuvittajanero, jonka maailmat ovat kauniita ja persoonallisia.

Ripustin myös vaihtuvan korttinäyttelyn tauluhyllyn alle. Tästä lähtien kun Alppunen saa kortteja, niille on aina paikka olemassa!

No, sisustusinto päättyi tällä kertaa tähän, sillä nyt tuo huone on melko lailla tyhjä. Unelmoin sinne jonkun kivan maton hankkimisesta. Lisäksi lapsonen voisi ilmeisesti jossain vaiheessa siirtyä pinnasängystä isojen lasten sänkyyn, mutta sitä varten pitäisi olla isojen lasten sänky. Laiskuus riivaa mun sieluani, joten mitään ei tapahdu!

Mulla on muutama suosikkikuva seinällä olevien kuvien joukossa. Ensinnäkin Saara Helkalan tekemä upea babyshower-lahja Welcome baby Thukkanen -taulu ilahduttaa mua aina, kun näen sen. Saara muuten myös myy tällaisia personoituja printtejä, vink vink, mielestäni ne on mainio nimiäislahja jollekulle pikkutyypille.

Toinen mun suosikkini on tuo Urho merimiehenä -taulu. Kun olin kirjoittanut Urho on huoltomies -kirjasta viiltävän kritiikin, itse kirjailija Antti Nikunen kysyi, josko Alppu haluaisi jonkun Urho-piirrustuksen itselleen. Hän käy nimittäin välillä piirtämässä tuollaisia Urho on [sijota tähän lapsesi toiveammatti] -kuvia tapahtumissa. Tuossa vaiheessa Alppu ei osannut sanoa muuta kuin äiti ja on toki mahdollista, että Alpun toiveammatti on äitiys, mutta mun mielestä meidän sisustukseen sopi paremmin Urho merimiehenä. (Antti kertoi, että jonkun lapsen toiveammatti oli metro, ja niinpä Urho oli metro. Se oli melko oranssi ilmestys.)

Lisäksi rakastan tuota oikeassa nurkassa olevaa kahden karhun grafiikkaa. Sen on tehnyt ystäväni Aino Pulkkinen, ja musta tuntuu, että vielä kehystän sen, kun se on niin upea.

A niin kuin antilooppi -kuvan, tuon puukehyksissä olevan pallokuvan sekä vesimelonikuvan sain Desenion julisteverkkokaupasta. Lisäksi otin sieltä olkkariin pari supertrendikästä (eli kolmen vuoden päästä naurettavalta näyttävää) kasvijulistetta. Tykkään tuossa kaupassa siitä, että sieltä saa tilattua julisteille varmasti oikean kokoiset kehykset samalla kertaa. Lisäksi nuo on printit ja kehykset ovat melko edullisia, joten sisustus niillä on aika helppoa.

Lol. Just ehkä puoli vuotta sitten sanoin korskeasti ystävälleni: "Mä olen jo sen verran aikuinen, etten enää laita mitään kehystettyjä julisteita seinälleni. Tästä lähtien ostan vain taidetta." Jep jep. Taidettahan siinä. No, nämä eivät tietenkään poissulje toisiaan. Mulla on kyllä vakaa aikomus ostaa jotain mässyä taidettakin, tosin sitä en aio laittaa lapsen makuuhuoneeseen, vaan meidän ruokasaliin. (Kyllä, kutsun ruokasaliksi huonetta, jonka meidän ruokapöytä täyttää.)

 

Jos esimerkiksi lastenhuone kaipaa seinälle suloisia lasten tauluja, niin nyt saat 25 % alennuksen koodilla juliaihminen kaikista julisteista (paitsi "handpicked" merkityistä). Alennus on voimassa 14–16.11. 2017.

 

 
Mitenkäs siellä, onko lastenhuoneen sisustus edennyt?

 

Lue myös:

Sisustusideoita lapsen huoneeseen: jatkojohto ja korvatulppia

 

FACEBOOK JULIAIHMINEN

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Olen tässä miettinyt, että voisin kirjoittaa välillä blogiin myös sisustuksesta. Rakastan sisustuslehtien lukemista ja haaveilua siitä, millainen olisi täydellinen koti.

Meidän uusin projekti on ollut nyt lastenhuoneen sisustaminen. Aloitettiin sisustussuunnitelmat tuossa helmikuussa, kun päätettiin, että 1-vuotias voi muuttaa omaan huoneeseen nukkumaan. Toisin sanoen, Tiki joutui luopumaan man cavestaan ja antamaan tilan Alpulle. (Tätä päivää oli pelätty, koska tähän mennessä meidän parisuhde on perustunut Tikin man cavelle eli sille, että kaikki saasta ja muu moska pysyy siellä, Pandoran lippaassa.)

No mutta, nyt esittelen teille, mitä ollaan tähän mennessä saatu aikaiseksi lastenhuoneessa tässä neljässä kuukaudessa.

Ihan ensiksi haluaisin kertoa mun siustusfilosofiastani: Kutsuisin sitä paresseuxilaiseksi suuntaukseksi. (Paresseux on ranskaa ja tarkoittaa laiska.)

Lähdettiin rakentamaan Arabianranta kierrättää lastenvaatteet -ryhmästä ilmiaseksi saadun pinnasängyn ympärille tätä sisustusta. Ajatuksena on tarjota esteettisyyttä ja positiivisia virikkeitä meidän eloisalle pikku lapsosellemme.

Sairaalasta varastettu (kyllä me se vielä palautetaan, as god is my witness!) kainalosauva on kaunis yksityiskohta heti ovensuussa. Tuo seinään nojaava silityslauta oli "löytö" Tokmannilta, se se antaa niin ikään kivan värikerroksen muuten valkoiseen seinään.

Huoneen perälle suunniteltiin sitten pieteetillä tällainen huoleton ja ilmava "kasaamme kotoamme kaiken paskan, jolla ei ole muutakaan paikkaa" -asetelma. Ajateltiin, että tässä on pienokaiselle tutkittavaa ja ihmeteltävää kerrassaan.

Makuuhuoneen ikkunasta avautuu upea "ikkunamme ovat julkisivuremontin raiskaamat jo kolmatta kuukautta" -pressut, jotka luovat miellyttävän hämyisen (pimeän) tunnelman keskellä kesää. Myös huoneen ilmasto on pressujen vuoksi niin sanotusti trooppinen, mikäli tropiikki on paikka, jossa ilma vaihtuu harvemmin kuin Tutankhamonin hautakammiossa.

Alpun huoneen "työpöydällä" on mielenkiintoista kerroksellisuutta, joka taipuu näppärissä pikku kätösissä vaikka hauskaksi leikiksi: Halutessaan 1-vuotias voi lukea Knausgårdia, katsella Frasiereitä, silittää äitinsä kauluspaidan tai täyttää meidän veroilmoitukset.

Isänsä entiseltä työpaikalta saatu Kauppalehti-kansitaulu on aseteltu heilumaan satunnaisen puutarjottimen päälle, valmiina tipahtamaan ja pirstaloitumaan lattialle hetkenä minä hyvänsä. Pitäähän lapsen elämässä jännitystä olla.

Kahdeksan kuukautta pattereitaan odottanut palohälytin on myös hauska yksityiskohta, jollaisen jokainen lastenhuone ehdottomasti tarvitsee.

Pölyiset johdot on kerätty pikkuhiljaa matkoilta tuliaisina. Jokainen niistä muistuttaa jostain mukavasta hetkestä Gigantin jonoissa tai vaelluksesta Mordorin kaltaisen työmaan läpi kohti Verkkokauppa.comia. Niistä huokuu historian havina: tämä ei ole mikään kliininen Ikea-koti, vaan perintöä on vaalittu.

Alpun "lelukorina" toimii vanha kirpparilta noin 15 vuotta sitten ostettu patinoitu nojatuoli, johon on kerätty pehmolelujen lisäksi farkkuja, kulahtaneita muovipusseja ja milloin mitäkin rektaalin tuotosta, jota kukaan ei ole onnistunut heittämään pois.

"Ei ahista ollenkaan", viestittää seeprakin.

Tutkimusten mukaan ne lapset, joiden kotona on kirjahylly ja kirjoja, alkavat lukea tulevaisuudessa enemmän (tai jotain muuta kirjastosetien tuuttaamaa propagandaa, kuka näistä tietää). Olen asetellut Alpulle ihanasti tuohon käden ulottuville muutaman teoksen, joita hän voi halutessaan selailla ja makustella tässä inspiroivassa ympäristössä.

Kirjahyllyn alaosaan on roiskahtanut DIY-hengessä mehua, kolaa, punaviiniä, herra ties mitä töhkää, joka on kerännyt persoonallisen tahmakerroksen päällensä. Tarkoitus on tuunata muitakin huonekaluja samassa hengessä.

Huulirasva ilman korkkia, tylsä lyijykynä sekä käytetyt korvatulpat yhdistyettynä kasveihin, joita kastellaan harvemmin kuin Marsissa sijaitsevaa kiviröykkiötä on kaunis ja tarkkaan harkittu asetelma. Sen kruunaa vuosisadan kuluessa hartaasti laskeutunut pölykerrostuma, josta kasvit selvästi nauttivat.

Tyylikkäästi aseteltu valokuvaseinä kruunaa lastenhuoneen sisustuksen. Kuvaa äidistä ja isästä heidän onnensa hetkenä kelpaa katsella silloin, kun he kinastelevat huoneen ulkopuolella siitä, miten tästä jumalattomasta tavaramäärästä oikein selvitään, kenellä on vastuu, ja miten käy lasten!?

Toivottavasti Alpun huoneen esittely antoi inspiraatiota ja sisustusvinkkejä teille! 

 

Ovatko teidän lastenhuoneet yhtä kauniisti laitettuja?

 

Lue myös:

Mene itseesi, Ingvar!

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share