Ladataan...
Juliaihminen

Joululoman aluksi äbä ja Juha kutsuivat naapurinsa kylään, jotta ne pääsisivät tutustumaan meidän lapsosiin kunnolla (koska kyllähän nyt äidin naapureiden on syytä tuntea Alppu!). Ilta oli mainio: Alppu teki rakenteli legotorneja ja kääntyi tasaisin väliajoin meidän puoleen olettaen, että yhdymme hänen itselleen suunnattuihin aplodeihin. Nopeasti Alppu jäi koukkuun kannustukseen ja oletti, että hänelle taputetaan esimerkiksi jokaisen syödyn iltapuurolusikallisen jälkeen. Ja taputuksia hän sai!

Äbä ja Juha tarjosivat herkullisia leipiä. Nämä olivat niin herkullisia ja käteviä, että merkitsin reseptit itselleni ylös, koska näitä voisi tarjota helposti astetta hienompina iltapalaleipinä vieraille. Ja saman tein voin jakaa reseptit teillekin!

Kasvisleivät:

Vaaleaa leipää ja margariinia

Tofua

Avokadoa

Kirsikkatomaattia

Mustapippuria

Herbamare-suolaa 

Basilikaa

Poroleivät:

Saaristolaisleipää

Levitteenä majoneesia, johon on lisätty wasabia ja dijon-sinappia

Kylmäsavuporoa

Päälle vähän persiljaa

Lohileivät:

Saaristolaisleipää

Levitteenä Viola-piparjuurijuustoa

Kylmäsavulohta

Tilliä

 

Nam!

 

Muita hyväksi havaittuja reseptejä:

Helppo punajuuririsotto

Rapeakuoriset sämpylät

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Isosiskollani Lotalla on tapana valmistaa mitä uskomattomampia juhlaruokia. Vietettiin tämän vuoden jouluaatto heidän perheensä luona, ja Lotta oli taas laittanut kysta kyllä.

Mun oli pakko ottaa muistiin tämä upea piparikoriste ensi vuotta varten: siinä on lumiukko, joka on sulanut sijoilleen. (Liekö ilmastonmuutos tullut ja vienyt?)

Tämä upea pikku herkku tehdään niin, että alle laitetaan piparkakku, jonka päälle liimataan puolikas vihreä kuula. Valkoinen osuus on pikeeriä, eli munanvalkuaista, tomusokeria ja pikkuisen sitruunamehua vatkattuna yhteen. Nenä on sokerimassaa ja silmät on painettu tulitikulla sulatetusta Geisha-konvehdista.

Sokerimassavinkki: sokerimassa kovettuu aina kaapissa, mutta jos sen laittaa hetkeksi mikroon, se sulaa siellä ja sitä pystyy vielä muovailemaan.

Lumiukko toimii erinomaisesti glögimukin päällä: ei pääse lämpö karkaamaan tai glögihetki muuttumaan liian pliisuksi ilman pientä herkkupalaa.

Ongelma tässä on toki se, että näitä pipareita mutustellessa alkaa välittömästi soida Lumiukko-lyhytelokuvan Walking in the Air -kappaleen heläjävä pikkupojanääni päässä. Mutta onko se lopulta edes mikään ongelma?

 

Minun glögi- ja piparikauteni loppui viimein (se alkoi jo lokakuun alussa). Jatkuuko teillä vielä?

 

 

Myös nämä ovat olleet koristeellisia juhlaruokia:

Pääsiäistipu kurkistaa munasta

Syntymäpäivät eläinteemalla

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Ystävämme Maria ja Lauri toivat tässä yhtenä päivänä uskomattoman satsin Kiteeltä poimittuja puolukoita meille. Ne ovat tuoneet runsaasti iloa syksyyn, ja Alppu on vedellyt aamupuuronsa puolukoilla monta viikkoa.

Pakastin niistä suuren osan, ja keksin omasta mielestäni nerokkaan uuden tavan käyttää niitä. Aloitin glögikauden jo reilusti lokakuun puolella (rakastan glögiä ja vetelen sitä koko syksyn käperrellessäni iltaisin viltin alla). Keksin ripotella kuumaan glögiin jäisiä puolukoita. Ai että, siinä tulee semmonen olo, että tässä minä upgreidasin glögini, elämäni ja koko sielullisen tilani!

Suosittelen.

Jos muuten vielä mietit, kannattaisiko sinunkin käpertyä, niin tee tämä testi. Se auttaa päättämään!

 

Tuleeko mieleen jotain muita tapoja parantaa glögikokemusta?

Täällä vedellään glögiä niin monia litroja, että muitakin "reseptejä" otetaan mieluusti kokeiluun.

 

Lue myös: 

Satokausityydytys on täällä!

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Pages