Ladataan...
Juliaihminen

Aaaaa! Karoliina kirjoitti maailman kivoimmat kehut mun insta-ränttäyksistä blogiinsa. Vaikea kestää tuon tason kohteliaisuuksia, mun poskia alkaa ihan kuumottaa. Mulla on siis tapana aina vähän innostua tai tuohtua jostain aiheesta, ja sitten hiusdonitsi vinossa rahkat naamalla riehua yksikseni kotona Insta Storyyn syömeni kyllyydestä.

Viime aikoina olen tosiaan taas elämöinyt sitä, miten ihmisen ei kannata ostaa turhaa shaibaa, koska tämä säästää rahaa ja luontoa. Se, mikä sitä turhaa shaissea on, onkin sitten toinen juttu, eli täysin ihmisen subjektiivisesti arvioitavissa.

Karoliina toi esille hyvin sen, että lapselle tulee pakostakin ostettua paljon tavaraa: Kahdet ulkovaatteet, monet jumppavaatteet, hemmetisti leluja. Fiilaan! Mulla on vasta kahden vuoden kokemus äitinä olemisesta, ja kyllä sitä kamaa alkaa olla. Olen löytänyt tyynyn alta legoja ja pesukoneesta vauvan kirjan, sitä tursuaa ympäri huushollia. Ja on ihan totta, että tavaraa tarvitsee: arkea auttaa, kun lapsella on kahdet ulkovaatteet, etenkin talvisin. Kun toiset on märät, voi käyttää toisia.

Mutta! Mä olen kuitenkin laskeskellut, että olen loppujen lopuksi päässyt melko lailla halvalla lapsen hankinnassa tähän mennessä. Uskon, että olen edelleen reilusti "voitolla" lapsestani, koska mun 89-vuotiaalla papalla on tapana antaa 4000 euroa jokaisesta lapsesta, jonka hänen lapsenlapsensa pullauttavat ulos tänne maailmaan. Kiitosta vaan pappa, tähän mennessä tämä on ollut tuottoisa bisnes! (Pitää seuraavan lapsen kohdalla muuten muistuttaa pappalle, että nyt lahjaveron raja on noussut 5000 euroon, vink vink!)

En siis ole hirveästi käyttänyt rahaa lapseen tähän mennessä, ja nyt kerron miten olen tämän diilaillut.

Ennakoin. Tämä pätee kaiken rahan käytön kanssa. Mitä enemmän jaksaa ennakoida, sitä halvemmalla pääsee. Alppu käyttää nyt koon 86 vaatteita, ja aina kun kävelen Hakaniemen Ipanaisen ohi, raidaan nopeasti niiden kirppishyllyt ja tsekkaan, löytyisikö siellä koon 92 tai 98 t-paitoja eurolla tai  housuja kahdella eurolla. Lapsen seuraava vaatekoko alkaa olla taas kaapissa valmiina. Näin mun ei tarvitse ostella paniikissa uutena jotain hiton kalliita kumisaappaita, jotka maksaa kirpputorilla kolme euroa. On huomioitavaa, että olen aika tarkka siitä, mitä lapsonen pukee päällensä, eli kierrätys ei ole yhtä kuin mauttomuus. 

Tähän heti perään erittäin painava disclamer: kaikilla ei ole aikaa, energiaa tai kykyä miettiä tulevaa, kun nykyhetkikin saattaa olla selviämistä. En minäkään aina pysty ennakoimaan. Joskus hommat kaatuu päälle, ja esimerkiksi tällä hetkellä lapsi kulkee päiväkodissa liian pienissä kurahousuissa, ja pitäisi paniikilla rynnätä ostamaan seuraavaa kokoa, mutta uudetkin oli hitto vie viimeksi loppu joka paikasta! 

Mutta en ennakoi liikaa. Mun ainokaiset virheostokset ovat sellaisia, että olen hankkinut jotain liikaa ennakkoon ja sitten olen tajunnut, ettei tämä olekaan järkevää. Koon 92 bodyt ovat turhia, koska kävelevän lapsen kohdalla body on paljon hankalampi kuin paita. Kesäisin tarvitsee enemmän farkkuja ja kovan kankaan housuja, sillä tällöin puistossa ei käytä haalareita. Talvella taas verkkareita ja leggingssejä, koska ne ovat mukavammat haalarien alla. Ostan yleensä siis paria seuraavaa kokoa, mutten enää kahden koon päähän kamaa.

Sanon ääneen tarpeeni. Ah, tämä on mun lempi kohta. Opin isosiskoltani, että aina kun tarvitsee jotain, se kannattaa sanoa mahdollisimman monelle ihmiselle ääneen ennen kuin marssii kauppaan. Aina joku haluaa päästä eroon tai lainata uv-vaatteita, matkarattaita, swim trainereita, mitä vain! 

Ja muuten juurikin isosiskoni takia mun ei tarvinnut ostaa vauvavuotena miltei yhtä ainutta vauvan vaatetta, lelua tai kirjaa, sain häneltä kaiken. (Ja Raisalta ja Mirjalta loput, kuten edelleen saan!) 

Lainaan. Laadukkaat jutut on niin kestäviä, että niitä voi lainata. Käytin puolitoista vuotta ystäväni Anun Manduca-kantoreppua (kuukauden ajan joka päivä Thaimaassa), eikä se mennyt miksikään. Nyt Anu taas käyttää sitä kakkosbeebelin kohdalla (onnea vielä hirmuisesti uudesta tulokkaasta!).

Mutta tähän pakko lisätä, että jos lainaan ihmisille kamaa, otan tietoisen riskin, että se häviää tai menee rikki. Ja jos näin käy, niin se ei todellakaan haittaa, vaan kuuluu pelin luonteeseen, kyse on kuitenkin lapsiperheestä, ja minä jos joku tiedän, että hanskat häviävät, perkele.

Järjestän lainoja. Ilahduin valtavasti siitä, kun pystyin diilaamaan Raisan vaunukopan lainaan yhdelle kaverilleni Elinalle. Mistä tulikin mieleen: Jos teille on tulossa vauva, niin älkää herran nimessä ostako vaunuihin vaunukoppaa ennen kuin olette huudelleet lähipiirin läpi. Itse ratasosaa ja istuinosaa tulee käytettyä parikin vuotta, mutta vaunukoppaa käyttää vain puolisen vuotta, minkä jälkeen se on edelleen aivan käyttämättömän näköinen. Meidän kaveripiirissä on vaihdeltu Emmaljunga Vikingien vaunukoppia sinne sun tänne. Se maksaa kuitenkin 260 euroa, joten säästö on iso!

Laitan omat kamat välittömästi kiertoon. Ei tulisi mieleenkään hillota kaapeissani mitään saamiani tai hankkimiani vaatteita tai tavaroita sen jälkeen, kun en enää niitä tarvitse. Siskoni Sofian vauva käyttää meidän vaunukoppaa (ja Alpun kaikkia pieneksi jääneitä vaatteita sekä kestovaippoja), ja Sofia taas käyttää mun vanhoja imetyspaitoja, -mekkoja ja jopa rintsikoita. Laitoin kaveriltani Piialta saamani raskaustakin kiertoon toiselle kaverilleni Marialle. Kun naapurin Niinan lastenrattaat menivät rikki, annoin hänelle blogin kautta saamani Stokken vaunut, koska en enää matkan jälkeen tarvinnut niitä. 

Olen kelaillut, että jos saan joskus toisen beebelin, saan vuorostani kamaa ihmisiltä. Luultavasti en heille eteenpäin antamiani vaatteita (koska aikanaan nekin kuluvat loppuun), mutta toisaalta, silloin saattaa olla muotikin muuttunut, joten on kiva, ettei tarvitse kaivaa naftaliinista vanhoja rytkyjä takaisin. 

Raha ei vaihda omistajaa näissä bisneksissä, joskus on tullut lounaita tarjottua ja viinipulloja saatua, mutta yleensä nämä menee ihan sellaisella anna hyvän kiertää -asenteella. En ole koskaan myynyt lasten hommeleita kirpparilla tai fb-kirpparilla, koska olen laiska, mutta arvostan syvästi ihimisiä, jotka jaksavat nähdä sen vaivan, koska tämä tarkoittaa sitä, että minä pystyn ostamaan puoli-ilmaisia kierrätyskamoja lapselleni. Sain esimerkiksi meidän pinnasängyn ilmaiseksi Arabianranta kierrättää -ryhmästä, ja toisen täysin samanlaisen Turkuun mökille tori.fistä!

Käytän kestovaippoja. Tai siis lapseni käyttää. Ehkä minäkin tulevaisuudessa taas! Kuten olen kertonut, kestovaipat ovat superhelppo ja halpa ratkaisu. Mutta jos kaivelen sieluni syvimpiä sopukoita, niin mun motiivini kestoilulle on puhtaan ekologinen. Ei nuo muutamien satojen eurojen säästöt vielä motivoi siihen pyykkäysrumbaan, mutta muutamien satojen tonnien muovivuoret sen sijaan kyllä. (Okei, lapsemme käyttää nykyään päiväkodissa kertisvaippoja, joten lopetan tämän hurskastelun tähän.)

Käytän äitiyspakkauksen settejä. Musta oli symppistä, kun joku kommentoi joskus mun blogiin, että "onpa kiva, että Alppu käyttää äitiyspakkauksen ulkopukua". Mulle ei olisi tullut mieleenkään ostaa kallista ulkopukua vauvan ensimmäiseksi talveksi, kun kerran sellaisen sain ilmaiseksi valtiolta (ja tämä vaaleansininen puku on vieläpä lapselle sukupolvikokemus: 2016, erinomainen vuosikerta vauvoja). 

Hankin muutaman kivan asun. Mulla on sellainen ajatus, että yhdn kivan ja uuden asusetin voi hankkia kevääksi ja talveksi. Vaatteet, jotka voi laittaa lapsen päälle silloin, kun menee viettämään kivaa kaupunkipäivää tai sukujuhliin, ja haluaa tuntea onnen hyrskäyksen siitä, että oma lapsi on niin söpö. (Päiväkotiin laitan sille aina vain kirppisvaatteita, koska vaatteet tuhoutuvat ja häviävät, se on käytännössä lasten vaatteiden perimmäinen tehtävä.)

Ja sitten taas disclameria: Mä olen saanut veloituksetta blogin kautta (tosin postausta vastaan, ja herregud näiden kuvien ottaminen oli vaivalloista!) tämän kauden "siistit asut", eli nuo MINUJU:n vaatteet. Ja samat sanat noista Reiman talvivaatteista, siinä oli taas vaatetta yli 500 eurolla (toki verot ovat asia erikseen). No, tämä nyt vei tietysti paljon pohjaa tältä "näin selvisin halvalla" -ilakoinnista, koska olen antanut itseni ymmärtää, että jokainen äiti ei pidä blogia ja sossuile Reiman vaatteita itselleen näkyvyyttä vastaan.

Jos en olisi saanut noita veloituksetta, olisin ostanut yhden talvisetin uutena ja toisen kirpputorilta, koska mulla ei olisi ollut varaa kahteen uuteen lapsen talvikerrastoon.

Pyydän lahjaksi kalleimmat. Mä olen sanonut alusta saakka hävestelemättä Alpun isovanhemmille, mitä "Alppu voisi haluta" lahjaksi. Ne tuovat kuitenkin jotain, mikseivät toisi jotain tarpeellista turhan sijaan? Ristiäislahjaksi Alppu sai superkalliin Stokken Tripp Trapp -syöttötuolin mun isältä ja hänen vaimoltaan. Nyt 2-vuotislahjaksi mun äiti on hankkimassa Alpulle potkupyörää (älkää kertoko Alpulle, se on yllätys!).

Tähän taas disclameria: Kaikilla ei ole isovanhempia, joilta voi toivoa kalliita lahjoja. Nämä ovat sen luokan hankintoja, ettei niitä pyydetä kavereilta. Tosin meidän kaveripiirissä on tapana, että babyshower-lahjaksi annetaan aina Stokken taitettava kylpyamme yhteiskeräyksellä.

En osta mitään turhaa paskaa. Ja sitten vielä, tämä mun uusi suosikkinihokemani, elämäni tag line. Maailma on täynnä sellaista kamaa, mitä lapsi ei todellakaan tarvitse, eikä myöskään lapsen vanhempi tarvitse. Näiden ostamatta jättäminen on suurin palvelus ihmiselle itselleen, koska mitä vähemmän tavaraa kotona on, sitä mukavampaa elämä on, uskoisin.

Kirjasto on täynnä kirjoja, ostan vain suosikkiopukset (eli yleissivistykseen kuuluvat klassikot, kuten Katso minua, Sami). Ihminen ei tarvitse erillistä vaipparoskista, eikä välttämättä edes hoitopöytää (me vaihdettiin ekat puoli vuotta vaippa pesukoneen päällä, tämän jälkeen milloin missäkin). Me ei hankittu edes hoitolaukkua, vaan olen kuljettanut kaiken tarvittavan mun vanhassa Fjällrävenissä (tosin tämä oli mulle ennemminkin joku omituinen identiteettikysymys: en vain halunnut ryhtyä hoitolaukku-ihmiseksi – nykyään tämä pikku statement naurattaa, mutta no, olen edelleen sitä mieltä, että 95 prosenttia hoitolaukuista on karsean näköisiä).

Mitä mun mielestä sitten kannattaa ostaa uutena, jos on rahaa? Museokortti, mikäli asuu alueella, jolla on mahdollisuus käydä enemmän kuin kahdessa museossa. Kahvia kahviloista, lounaita lounaspaikoista. Mä ostin myös lastenvaunut uutena, koska pelkäsin, että jos ostaa käytetyt, ne menevät heti rikki. Ehkä se oli tarpeeton pelko? Ostin myös vauvakirjan uutena (tämä on musta edelleen paras markkinoilla!), mutta se olisi myös hyvä babyshower-lahja. Olen ostanut uutena myös jumalattoman määrän purkkiruokaa, koska löysin sielustani pienen "vihaan vääntää soseita ja sormiruokailu on hiton raskasta" -muijan. Onneksi lapsi syö nykyään yli puolet aterioistaan päiväkodissa eikä mun vaikutuspiirissäni!

Olen aikoinani koostanut tänne blogiinkin perimätietona kulkeneen Täydellisen listan, eli listan asioista, joita kannattaa hankkia ennen lapsen syntymää. Musta se on edelleen aika validi (kommentteineen). Listan tarpeista iso osa sisältyy juurikin äitiyspakkaukseen ja loput saa yleensä vauvan aiemmin hankkineilta kavereilta.

 Se vielä, että kannattaa hankkia tavaraa vasta tarpeeseen, kaupat ovat auki myös vauvan syntymän jälkeen (vaikka sitä kuvitteli raskaana ollessa, että maailma pysähtyy sinä päivänä, kun vauva tulee). Meidän vauva ei eläessään ole suostunut syömään mitään tuttipullosta, joten tuttipullohankinnat olivat aika turhia. Sen sijaan rintapumppu on ollut hyvä, koska välillä on täytynyt vauvattomina vuorokausina pumpata maitoa ulos systeemistä ja heittää lavuaariin.

Huh huh huh! Jopas oli saarna.

Jaaaaaa sitten vielä tämmänen moniosainen disclamer tähän loppuun:

1. Mun lapsi täyttää vasta kaksi. Se ei vielä osaa vaatia mitään kamaa. Mä olen aika löperö äiti, eli voi hyvin olla, että jos Alppu oikein räpyttelee silmiään ja kasvaa manipuloivaksi pikku paskiaiseksi neuvottelutaitoiseksi herrasmieheksi, mä lankean ostamaan sille milloin minkäkin "ole hiljaa äidin kaupassa käymisen ajan, niin saat tämän lelun" -ostoksen. Katsotaan tilannetta kahden vuoden päästä uudestaan.

2. Mun lapsi harrastaa vain uimahallissa käymistä, eli välineisiin ei mene rahee vielä. Muskaria olisi tarkoitus jatkaa taas pian, mutta päiväkoti on vienyt mehut tähän mennessä.

3. Mä en osoita pienintäkään paheksuntaa niitä kohtaan, jotka ostavat erilaisia juttuja kuin minä. Nämä ovat puhtaasti omien valintojeni esittelemistä (kuten nyt blogissa yleensä tapana on olla), ja ne voivat innostaa jotakuta tai sitten joku toinen voi kelailla, että elääpä tuo hullu nainen köyhää ja ankeaa elämää. Molemmat reaktiot ovat ok. 

4. Toki olen ostellut Alpulle kaikkea kivaa ihan omaksi ilokseni. Ostin sille joululahjaksi kellopelin, koska se oli mun mielestä niin suloinen. En siis ole mikään vuoren huipulla alastomana parta hulmuten istuskeleva askeetti. Vauva-aika on myös aika ainutlaatuinen, eli jos joku asia tekee elämisestä helpompaa, niin go for it.

5.  Mulla on tosi hyvät vauvaperheverkostot, kun on isosisko, kavereita, joilla on vanhempia lapsia ja niin edelleen. Tämä on iso etu, myös taloudellisesti.

6. Vaikka tämä postaus saa mut kuulostamaan joltai natsikuria pitävältä jeesukselta, niin todellisuudessa olen aika lungi nainen lapsen kamojen suhteen, enkä vaivaa niillä kauheasti päätäni. Jos joskus pitää ostaa jotain uutena ja kalliilla, niin sitten ostetaan, eikä sitä enää sitten jälkikäteen itketä.

 

 

Tuleeko mieleen vielä jotain muita tapoja, joilla voi selvitä lapsesta halvalla?

 

 

Tekstissä linkatut postaukset:

Hankimme Emmaljungan Vikingit 

Täydellinen lista

Minujun ekologiset lastenvaatteet

Älä osta mitään turhaa paskaa

Hanskojen pitäisi palaa helvetin lieskoissa

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK  //  JULIAIHMINEN INSTAGRAM

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Jee, mun kestovaippahorinaa on käyty lukemassa yli tuhat kertaa, ja postaukseen on tullut paljon hyviä kommentteja ja vinkkejä. 

Koska aihe kiinnostaa, kirjoitin saman tein mun toisen osan kestovaippojen käyttämisestä. Ensimmäisessä osassa kerroin, miten aloitin kestovaippojen käyttämisen ja miten vastasyntyneellä käytetään kestoja. Nyt kerron taskuvaipoista, vaippojen roudailusta ja kerron vielä pari yllättävää bonaria, jotka on tullut vastaan kestovaippojen tiellä. 

 

Yli kuusikiloisen kestivaipat: Taskuvaippa

Kun vauva kasvoi yli kuusikiloiseksi, sille piti hankkia uusi vaippakoko. Tässä kohdassa voi jatkaa sisä+kuorivaippalinjalla, mutta mä siirryin niin sanottuihin taskuvaippoihin.

Onneksi tämän jälkeen vaippoja ei tarvitse hankkia enää lisää. Nimittäin one size -vaippojen koko on neppareilla helposti säädettävissä, joten nämä menevät ihan loppuun saakka. (Ja lopulla en tarkoita ihmisen elämän ehtoovuosia ja kuolemaa, vaan sitä, kun lapsi oppii kuivaksi. En muuten tiedä, onko vanhuksillekin kestovaippoja. Luulisi olevan!)

Yksi vaihtoehto olisi alkaa kestoilla vasta tässä vaiheessa, niin välttäisi noiden pikkukoon vaippojen hankkimisen. (Tosin sillon niitä vaippoja joutuu vaihtamaan niin tiuhaan verrattuna siihen, kun lapsi on yli kolmekuinen, että siksi musta oli kiva kestoilla jo tällöin. Ai niin: monelle ensimmäisen vauvan saavalle tulee yllätyksenä se, että vauva oikeasti vääntää 10 tai 20 kanuunaa päivässä ensimmäisten viikkojen aikana. Mun raskaana oleva pikkusisko just kysyi, että miksei kukaan kerro tästä etukäteen. No, kuulitte tämän minulta!)

Mä vaihdoin taskuvaippoihin siksi, että ne kestävät mun mielestä paremmin märkää. Lisäksi niissä on flanellipinta vauvan peppua vasten, eli ne tuntuvat kuivemmilta vauvan ihoa vasten kuin perus kankainen sisävaippa. Jotkut käyttävät siinä välissä riisipaperia (lukekaa lisää täältä kommenteista), jonka avulla kakkoset saa helpommin heitettyä pönttöön ja joka pitää vaippaa kuivana pidempään. Itse yritin kokeilla sitä, mutta alkoi laiskottaa, joten en jatkanut.

Kolmas vaihtoehto olisi All in one -vaipat, joissa ei tarvitse "koota" mitään, vaan kaikki on kiinni samassa vaipassa. Oman kokemukseni mukaan niiden pesu ja kuivaus on vaivalloista ja ne eivät pidä yhtä hyvin, mutta kaikkien vauvojen ulostustuotanto ei ole samanlaista kuin meillä on. (Huomatkaa, ryhdyin taas puhumaan lapsen ulostamisesta "meidän ulostamisena". Siihen tämä aina menee. Aina.)

Taskuvaippa toimii siis niin, että vaipan "taskun" sisään laitetaan yhdestä kolmeen imua ja sitten se puetaan lapselle samalla tavallla kuin kertakäyttövaippakin. 

Missä kaikkialla kestoja viitsii käyttää, etenkin jos on urbaani lattemama?

Missä hyvänsä. Aluksi mä käytin kestoja vain kotona, mutta nykyään Alpulla on kaikkialla kestot. Pakkaan reppuun aina kaksi "täytettyä" vaippaa (eli vaippoja, joissa on imut sisällä) ja hedelmämuovipussin, johon laitan käytetyt vaipat. (LK mainitsi myös, että Monkey Foot Design tekee hajutiiviitä kauniita säilytyspusseja!) Mun kokemuksen mukaan edes kakluunivaipat eivät ala haista repun sisässä olevassa muovipussissa, vaikka niitä pitäisi siellä koko päivän.

Sitten kun tuun kotiin, heitän vaipat pyykkiämpäriin. En koe tätä millään lailla vaivalloisena tai ärsyttävänä. 

Matkoilla meillä on kuitenkin kertsit, koska siellä ei voi tietää, milloin pääsee seuraavan kerran pyykkäämään. Ja kyllä ne sitten monta päivää muovipussissa muhiessaan alkaa kyllä haista. As one does.

 

Mistä tietää, mikä vaippa sopii vauvalle?

Kokeilemalla. Jos vauvan reidet eivät ole megapulleat, esimerkiksi Fuzzi Bunzit toimivat, meillä on niitä jonkun verran käytössä. Koska äitiyspakkauksen mukana tuli semmonen Pilvi-vaippa, kokeilin sitä ja se toimi hyvin. Ostin niitä sitten kymmenen kappaletta kesto-FB-ryhmästä. Ainoa ongelma on se, että Pilvi-vaipat ovat ehkä vähän lyhyitä, ja Alpulla alkaa näkyä pieni rekkamiehen hymy nyt 1-vuotiaana. Voi siis olla, että joudun hankkimaan vähän vielä jotain muita vaippoja niiden tilalle. 

Lisäksi mulla on käytössä Bumgenius-vaippoja, jotka ovat takaa mukavan korkeita. Vaikuttaa siltä, että ne menevät vielä 2-vuotiaalle ja jopa 3-vuotiaalle.

Mulla on käytössä sekä tarra- että neppikiinnityksellä laitettavia taskuvaippoja. Nepeissä on se kiva, että kun lapsonen oppii repimään vaipan pois, se ei onnistu ihan niin helposti (mikäli siis hengailee vaippasilteen).

Eli ei ehkä kannata heti tilata 20 vaippaa ja sitten huomata, että nyt tämän reidet eivät mahtuneetkaan, mutta en mä usko, että tässä voi kauheasti virheitä tehdä.

Yllättäviä plussia kestoissa

Selkäkakat ja niskakakat ovat tosi harvinaisia, jostain syystä kestot eivät sillä lailla vuoda kuin kertikset. Tai siis, veikkaan että se syy on se, että niissä on usein resori ylhäällä, joka pitää kakluunit sisällä.

Lisäksi on ihanaa, kun ei tarvitse viedä vaipparoskista päivittäin. 

Ja onhan tämäkin aika iso bonus, nimittäin laskeskelin, että tällä menetelmällä säästää reilu 1000 euroa lapsen ekoina elinvuosina. (Jos vaikka kelaa, että menee yksi vaippapaketti viikossa, ja se maksaa kympin, niin sitten menisi noin 500 euroa vuodessa, ja jos lapsi käyttää vaikka 2-vuotiaaksi saakka vaippoja...) Mun pihi sielu huutaa halleluja. 

Mutta todellisuudessa en kyllä hankkinut kestovaippoja säästetyn rahan takia, vaan ihan ympäristöystävällisistä syistä. 

 

Haluan vielä muistuttaa, että tämä kestovaippojen käyttäminen ei tarvitse olla mitään fanaattista puuhaa, että joko käytät tai et. Meilläkin lapsi käyttää öisin kertakäyttövaippoja. Matkoilla tulee käytettyä kertsejä myös. Ehkä yhtä kestovaippaa en itse jaksaisi käyttää, kun sitten sen peseminen voisi olla vaivalloista yksistään. Mutta vaikka jos päättää, että käyttää kotona kestovaippoja, niin hankkii niitä vaikka muutaman.

Toivottavasti näistä kestovaippaselityksistä oli jotain iloa! Haluan korostaa, että niiden käyttäminen on mun mielestä hyvin helppoa ja yksinkertaista, ja menee siinä samassa kuin mikä tahansa muukin vauvanhoidollinen juttu.

En siis koe myöskään olevani mikään maapallon pelastava sankar tällä valinnallani. (Paitsi kyllä tietenkin vähän omahyväisyyspisteitä tästä voi saada, hehehehe.)

 

 

Kysykää jos tulee mieleen jotain kysyttävää!
Ja kestovaippojen käyttäjät: Kertokaa omista kokemuksistanne ja vinkeistänne!

(Niistä hyödyn sekä minä, että tulevat kestovaippojen käyttäjät.)

 

Kuvassa: Taskuvaipat kuivuvat nopeasti telineessä

 

Lue myös kestovaippasetin edellinen osa:

Näin aloitat kestivaippojen käyttämisen

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

Ladataan...
Juliaihminen

Multa on kyselty pitkin vuotta usein kestovaippojen käyttämisestä. Ja nyt viimein, avaan tätä kestovaippojen käyttämistä. Pyrin olemaan mahdollisimman informatiivinen!

Ennen kuin sain lapsen suhtauduin kestovaippoihin vähän samalla tavalla kuin Intiaan. (On ehkä vähän rasistista verrata valtiota vaippaan, tiedän.) Olin ajatellut, että Intiaan reissaavat ihmiset ovat kaikki batiikkivärjättyjä (siis heidän koko ruumiinsa on täynnä batiikkiväriä), rastatukkaisia, hennatatuoituja ja paljain jaloin kulkevia saastaisia hippejä. Siksi Intia ei kiinnostellut. Sitten matkustin Intiaan, ja siellä oli ihan sairaan ihanaa ja mun hiuksiin ei tullut matkalla yhtäkään rastaa. 

Näin myös kestovaippojen kanssa, jos tiedätte mitä tarkoitan. 

Mä olen sitä mieltä, että jokainen valitsee omat pienet taistelunsa maailman tuhoutumista vastaan. Yksi syö vegaaniruokaa, toinen ei aja autoa, kolmas ei hanki ollenkaan lapsia ja neljäs käyttää kestovaippoja. Tämä on mun tapani tuottaa maailmaan vähän vähemmän muovijätettä, mutta se ei tee musta yhtään parempaa kuin kenestäkään muusta. En ikimaailmassa tuomitse niitä, jotka eivät käytä kestoja. Oikeastaan mun tuttavapiiristä vain mun siskon lapsilla on kestovaipat, joten saisin tuomita aika monet ihmiset, jos lähtisin sille tielle.

Se eettisestä horinasta, sitten käytäntöön. Mä en jaksa kertoa nyt miljoonista eri vaihtoehdoista ja vaippamerkeistä, koska se vain sekottaisi lukijaa. Tiedän tämän kokemuksesta, sillä kun aloitin kestovaippojen käyttämisen, olin aivan sairaan pihalla koko hommasta. Mikä on sinällään omituista, koska tämä on tosi helppoa.

Tiedän tästä aiheesta nykyään aika paljon, joten laittakaa kommentteihin kysymyksiä. Nyt kerron yksinkertaisesti vain sen, miten olen itse tehnyt.

Kestovaippabisneksen aloitus:

Jos mielit kestovaippojen tielle, suosittelen hankkimaan ainakin muutamia kestovaippoja jo ennen lapsen syntymää. Kun sylissä on uusi ihminen ja maailma sellaisena kun tunsit sen, on räjähtänyt ja muuttunut ihan uudeksi universumiksi, et todellakaan jaksa perehtyä niin banaaliin asiaan kuin kestovaipat. Tai sitten voit aloittaa joskus vähän myöhemmin, kun arki on vähän tasaantunut.

Kestovaippoja saa edullisesti kirpputoreilta (esim Helsingin Ipanaisessa niitä on usein myynnissä). Mä hankin kestoni tältä FB-foorumilta. Nyt kestoja saa mun mielestä halvemmalla kuin vähän aikaa sitten, koska se tuntuu olevan ikävä kyllä laskeva trendi. Uutenakin niitä myydään monissa nettikaupoissa.

Vastasyntyneen kestovaipat: sisävaippa + kuorivaippa

Alpun vaippaa joutui vaihtamaan vastasyntyneenä ehkä 10 tai 15 tai 20 kertaa vuorokaudessa, sillä se kakki maitokakkojaan niin usein. (Nyt kun muistelen tätä, se tuntuu täysin sairaalta, mutta näin se oli.) 

Ensimmäiset kaksi kuukautta mä käytin Imse Vimse -merkin sisävaipan ja  kuorivaipan yhdistelmää. Ne on 3 - 6 kg vauvalle. Niissä pointtina on se, että ensin vauvan pempun päälle taitellaan kankainen sisävaippa ja sen päälle laitetaan vedenpitävää tekoa oleva kuorivaippa, joka estää kosteuden imeytymisen vaatteisiin.

Kun vauvan pissat muuttuivat runsaammiksi, lisäsin sisälle froteekangasta olevan imun, eli ylimääräisen kankaanpalan. (Niitä voi ostaa valmiina tai tehdä itse pyyhkeestä, mulla on molempia käytössä.)

Mulla oli käytössä noin 20 sisävaippaa ja ehkä 5 kuorivaippaa, sillä kuorta ei tarvitse pestä paitsi jos siihen karkaa vähän kakluunia eli kakkaa.

Tällä systeemillä pesin vaippoja noin joka toinen tai kolmas päivä. 

Huom! Käytin ja käytän edelleen yöllä kertakäyttövaippoja. Yökestoilu on oma juttunsa, ja mä en ole lähtenyt siihen, mutta sisko on, joten tiedän siitäkin jonkun verran - saa siis kysyä!

Likaisten vaippojen säilyttäminen

Meillä on vessassa semmonen systeemi, että siellä on kolme tavallista muoviämpäriä, joissa on kansi. Pissavaipat laitan sinne sellaisinaan, kakkavaipoista suihkutan jöötit vessanpönttöön bidesuihkulla. En sen pahemmin hinkkaile tai harjaile noita vaippoja tai käytä mäntysuopaa. Ämpärin kansi pitää ammoniakin hajut sisällään. 

Vaippojen peseminen

Koko kestoilun ainoa ärsyttävä hetki on se, kun otan ämpäreistä kannet pois ja kippaan sisällöt sellaisinaan pesukoneeseen. Tähän menee noin 30 sekuntia. Nykyään, kun lapsen jätökset ovat sellaisia kiinteän ruuan mukaisia, niin haju on kyllä semmonen, ettei sitä ihan ilokseen tee mieli haistella, voin kertoa. Mutta se on nopeasti tehty, ja osaan pidättää hengitystäni sen puoli minuuttia.

Pesen vaipat 60 asteessa, välillä 90 asteessa. Imut sekä aikoinaan nuo kangasvaipat kuivatin kuivauskoneessa, taskuvaipat (ja aikanaan nuo kuorivaipat) kuivatan kuivaustelineellä. Ne kuivuvat todella nopeasti, se on vähän niin kuin niiden tehtävä.

Tämä pesuoperaatio tehdään ehkä joka kolmas päivä nykyään. Yleensä sen itse asiassa hoitaa Tiki. Se menee siinä samalla kun kaiken muunkin peseminen. 

Ihan aluksi, kun maitokakat olivat sellaista suloista pientä toffeetahnaa (okei, mä en just kirjoittanut tota), mä saatoin pestä samassa koneessa myös ihan muitakin vaatteita. Nykyään, kun suloinen toffee on vain muisto, vaipat vaativat ihan oman koneellisensa.

 

Okei. Nyt tuli aika paljon  infformatsuunia!

Teen tästä aiheesta vielä tosien postauksen. Siinä kerron, mihin siirryin sen jälkeen, kun vauvasta tuli kuusikiloinen jötkäle, kestovaippojen yllättävistä hyödyistä sekä siitä, mistä tunnistaa, mikä vaippamerkki sopii omalle lapsukaiselle.

 

Onko täällä muita kestovaippojen käyttäjiä tai sellaiseksi harkitsevia? Mitäs olette tykänneet?

 

 

Kuvissa: Ylimmässä kuvassa on kuorivaippa, sisävaippa ja imu. Nämä kun taittelee vauvan päälle, niin homma on hoidossa!

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Viime kirjallisuusarvioni hieno vastaanotto rohakisi minua jatkamaan näiden analyysien parissa. Voi olla, että otan liian kunnianhimoiset tavoitteet heti toisessa kritiikissäni, nimittäin tällä kertaa otan käsittelyyn raskaan sarjan kirjallisuutta.

Tuntuu oikeastaan siltä kuin lähtisi tekemään kritiikkiä Raamatusta, sillä Puppe-koira on instituutio. Puppe on ollut olemassa aina. Raamatun ajoista saakka. Enimmäisenä päivänä Jumala loi taivaan ja maan. Noin kolmannentoista päivän kohdalla hän loi Puppe-kirjan. Tai ainakin siltä tuntuu. Onko koskaan ollut elämää ilman Puppea? Sama kuin kysyisi, mitä oli ennen maailman luomista? Tyhyys? Sielua korventaa ajatuskin tästä.

Eksegetiikan professorin tyttärenä minulla ei ole muuta vaihtoaehtoa kuin suunnata alkulähteille. Ihan ensimmäisen Puppe-kirjan luo: Missä Puppe piileksii? (Otava, 2004 otettu uusintapainos.) Ikävä kyllä arkeologin taitoni eivät ole niin kattavat, että olisin päässyt kaivamaan muinaisten kallioiden ja aavikoiden koloista Puppe-teosta alkukielellä (englanti), mutta uskon pääseväni kritiikissä ytimeen, vaikka usein käännöksissä jääkin tärkeitä vivahteita huomiotta.

Toisin kuin Raamatun kohdalla, Puppe-koiran on kirjoittanut vain yksi ihminen, Eric Hill. Kuten kaikki Raamatun kirjoittajat, myös Eric on siirtynyt ajasta iäisyyteen (tarkalleen ottaen Eric kuoli kesäkuussa 2014). Tästä syystä emme pääse enää kysymään häneltä suoraan, mitä hän on tarkoittanut milläkin. Jäämme vain tulkintojen varaan.

Missä Puppe piileksii? -teoksen lähtötilanne on tämä: Pupen emo Pepi haluaa, että Puppe söisi, mutta Puppe on poissa. Älykäs lukija huomaa jo tässä kohdassa tulkintaa: Onko Pepi todellisuudessa Pupen emo vai kenties japanilainen robottikoira, joka on ohjelmoitu pitämään Puppe hengissä? Oletuksia, oletuksia!

Pepi (kuka hän ikinä lieneekään) lähtee rohkealle toivioretkelle. Hän kurkistaa pianoon, kaappikelloon ja vaatekaappiin. Erinäisten suljettujen ovien takaa paljastuu ahdingossa olevia otuksia. Sykkyrällä oleva käärme, hysterian vallassa ruokaa suuhun lappava karhu, katatoninen virtahepo ja psykoottisin silmin tuijottava krokotiili.

Tämä on vain analyysia, mutta en voi välttyä näkemästä tässä tirkistelyn ja piilottelun vuoroleikissä allegoriaa queer-kulttuuriin. Edustavatko nämä piiloissan riutuvat hahmot aikamme (tai Eric Hillin ajan) toiseutta? Kuvaako Hill yhteiskunnan normista poikkeavien "vinksahtaneina" tai "pervoina", jotka ansaitsevat paikkansa kaapissa? Vai onko Hill edistyksellinen queer-teoreetikko, joka pyrkii purkamaan esimerkiksi heteroseksuaalisuus/homoseksuaalisuus-binääriasetelmaa tuoden esiin toisten kärsimyksen?

Itse tahdon uskoa jälkimmäiseen, mutta teoksen loppu kertoo karua kieltä: Kukaan toisista ei ansaitse tulla ulos kaapistaan. He jäävät piileskelemään pelkojensa ja demoniensa kanssa yhteiskunnan penetroivalta katseelta.

Sen sijaan korissaan aikaansa viettänyt Puppe astuu ulos piilostaan ja pääsee syömään herkkuateriaansa. Puppe edustaa selvästi ihannehahmoa, normia. Hän vain leikittelee ajatuksella piilossa olemisella, mutta muodostaa lopulta Pepi-hahmon kanssa tavoitellun ydinperheen, joka ansaitsee onnellisen loppunsa ruokakupposten äärellä.

Olisi vastuutonta jättää analyysi tähän. Puppe-koira on yhtä seikkailua laajempi ilmiö, ja hyvän analysoijan tehtäviin kuuluu asettaa Pupen piiloleikit laajempaan kontekstiin. Voi siis olla, että palaamme täällä Puppe-kaanonin pariin vielä uudemman kerran.

Eräs ystäväni oli esimerkiksi huomannut Puppe maatilalla -teoksessa Pupen flirttailun kokoomusnuorten suuntaan: Puppe-koira pyörii maatilalla omistajan elkein ja kohtelee muita eläimiä passiivisina tuotantoelukoina, mutta on itse kuitenkin ylennetty ihmisen asemaan aktiivisena toimijana.

 

 

Onko täällä poikkeavia tulkintoja Missä Puppe piileksii? -teoksesta?

 

Lue myös:

Kirja nähdyksi tulemisesta: Katso minua, Sami

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

   

Ladataan...
Juliaihminen

*Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom

Aluksi mä ja Tiki oltiin sitä mieltä, että Thaimaan-matkan jälkeen ei lennetä kesällä yhtään mihinkään, vaan vietetään koko kesä vain mökkeillen ympäri Suomea. Mutta sitten alettiin puhua Mirjan, Raisan, ja Mariannnan kanssa siitä, miltä tuntuu istua kesällä berliiniläisessä puistossa ja juoda viiniä. Mirja, joka käy Berliinissä tavan takaa, alkoi kuvailla, miten kivaa lapsen kanssa siellä on ja miten mukavasti siellä pystyy asumaan edullisesti.

Alettiin kehitellä sellaista perhelomakonseptia, että välillä ollaan kaikki yhdessä, välillä lapsot ovat isiensä kanssa ja välillä äitiensä. Nyt me taidetaan ostaa lennot.

Samoihin aikoihin Jollyroomista multa kysyttiin, haluaisinko heiltä matkarattaat blogipostausta vastaan. Koska nuo aikaisemmin mainitsemani vaunut eivät toimineet lentokoneella matkustaessa niin hyvin, päätin kokeilla näitä uusia Moweo Compact Fly -matkarattaita, koska ne on nimenomaan suunnattu lentämiseen.

Olen nyt tovin kärräillyt vehreän Hermannin katuja niillä, ja ne ovat oikeasti kevyet rattaat, sillä ne painavat vain 5,5 kiloa. Mulla meni hetki ennen kuin tajusin, miten ne menevät kasaan ja miten ne kootaan (se oli aika tuhoon tuomittu koetos, koska Alppu halusi myös olla kokoamistoimenpiteessä mukana). Mutta nyt kun tajuan niiden logiikan, kasaaminen sujuu simppelisti. Ne menevät melko pieneen tilaan säilytyslaukkssaan.

Parasta näissä Moweoissa on se, että ne on niin kevyet ajaa. Niitä pystyy kepeästi ohjaamaan yhdellä kädellä, ja kääntyvät eturenkaat tekevät ohjattavuudesta hyvän. Työntöaisan voi säätää myös niin, että lapsen naama on minuun päin, mutta tällöin ohjattavuus kärsii, sillä takapyörät eivät käänny. No, Alppunen ei oikein viihdy enää minua katsellen, joten tätä ominaisuutta en kauheasti tarvitse.

Istuinosassa on viisipistevaljaat, joihin lapso on helppo kiinnittää. Normaalisti valjaissa rimpuileva Alppunen jostain jumalan syystä hyväksyi nämä valjaat eikä pitänyt operaatiota syvänä vapaudenriistona. Ehkä se johtuu siitä, että edessä on T:n muotoinen turvakaari, josta hän pystyi ottamaan kiinni ja näin säilyttämään kontrollin tunteen elämässään. Ymmärrän hyvin, että kontrollin tunne on tärkeä. Se on nimittäin välillä vähän ollut hukassa itseltäni.

Suojakaari on myös siitä kiva, että näin valjaita ei ole aina pakko kiinnittää, jos lapsonen on jo saavuttanut elämässään jonkinlaisen "en hyppää liikkuvista rattaista auton alle" -itsesuojeluvaiston. Jotkut eivät sitä saavuta ikinä, esimerkiksi James Bond. 

Mitäs muuta? Plussaa alaosan isosta tavarakorista, jonne mahtuu sitten äidin Berliinin-kirppareilta hamstratut vintagevaatteet, joita ei koskaan käytetä mutta joiden idea tuntuu kivalta. Settiin kuului myös istuinpehmuste, mikä tekee vaikkapa vaunuissa nukkumisesta mukavampaa. Kuomun saa laskettua sopivan alas unosten ajaksi, ja sen takaosassa on kätevä tuuletusaukko. Vaunuissa on käsijarru, johon tottumiseen menee hetki.

Rattaat ovat mun mielestä myös aika nätit, tai no, niin nätit kuin matkarattaat nyt yleensäkään ovat. 

Ilokseni sain samassa setissä vielä kauniin mintunvärisen Nordlys Light -lämpöpussin, joka toimii keväällä ja kesällä paremmin kuin kuuma untuvapussi. Sen vetoketju aukeaa hauskasti poikittain.

Itse asiassa tässä tuli vastaan ainoa noiden Moweon rattaiden selkeä miinus: T-turvakaaren takia niihin ei istu lämpöpussia. Eli tämä pussi tulee käyttöön vain noiden meidän toisten vaunujen kanssa.

Lopun tuomio: Musta nämä Moweon Compact Flyt ovat passelit matkarattaat. Kahden ja puolensadan euron vaunut eivä ole halvimmasta päästä, mutta eivät myöskään kalleimmasta (nyt ne taitavat itse asiassa olla tarjouksessa halvemmalla). Hintalaatusuhteeltaan ne ovat hyvä, koska ne eivät ole sillä lailla rimpulat eikä niistä jää sellaista fiilistä, että ne menisivät rikki helposti.

Mä olen ylipäänsä miettinyt tässä viime aikoina, että tarvitseko ihminen erikseen matkarattaita. Tällä hetkellä olen kallistunut siihen suuntaan, että etenkin lentomatkoilla on kätevää, jos rattaat saa kokoon yhdessä osassa ja omaan säilytyslaukkuunsa. Lisäksi tuntuu vähän riskiltä kuljetella noita miltei tonnin rattaita ruumassa.

 

 
Kuinka monet rattaat teillä on käytössä?

 

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

 

Pages