Ladataan...
Juliaihminen

Jee, mun kestovaippahorinaa on käyty lukemassa yli tuhat kertaa, ja postaukseen on tullut paljon hyviä kommentteja ja vinkkejä. 

Koska aihe kiinnostaa, kirjoitin saman tein mun toisen osan kestovaippojen käyttämisestä. Ensimmäisessä osassa kerroin, miten aloitin kestovaippojen käyttämisen ja miten vastasyntyneellä käytetään kestoja. Nyt kerron taskuvaipoista, vaippojen roudailusta ja kerron vielä pari yllättävää bonaria, jotka on tullut vastaan kestovaippojen tiellä. 

 

Yli kuusikiloisen kestivaipat: Taskuvaippa

Kun vauva kasvoi yli kuusikiloiseksi, sille piti hankkia uusi vaippakoko. Tässä kohdassa voi jatkaa sisä+kuorivaippalinjalla, mutta mä siirryin niin sanottuihin taskuvaippoihin.

Onneksi tämän jälkeen vaippoja ei tarvitse hankkia enää lisää. Nimittäin one size -vaippojen koko on neppareilla helposti säädettävissä, joten nämä menevät ihan loppuun saakka. (Ja lopulla en tarkoita ihmisen elämän ehtoovuosia ja kuolemaa, vaan sitä, kun lapsi oppii kuivaksi. En muuten tiedä, onko vanhuksillekin kestovaippoja. Luulisi olevan!)

Yksi vaihtoehto olisi alkaa kestoilla vasta tässä vaiheessa, niin välttäisi noiden pikkukoon vaippojen hankkimisen. (Tosin sillon niitä vaippoja joutuu vaihtamaan niin tiuhaan verrattuna siihen, kun lapsi on yli kolmekuinen, että siksi musta oli kiva kestoilla jo tällöin. Ai niin: monelle ensimmäisen vauvan saavalle tulee yllätyksenä se, että vauva oikeasti vääntää 10 tai 20 kanuunaa päivässä ensimmäisten viikkojen aikana. Mun raskaana oleva pikkusisko just kysyi, että miksei kukaan kerro tästä etukäteen. No, kuulitte tämän minulta!)

Mä vaihdoin taskuvaippoihin siksi, että ne kestävät mun mielestä paremmin märkää. Lisäksi niissä on flanellipinta vauvan peppua vasten, eli ne tuntuvat kuivemmilta vauvan ihoa vasten kuin perus kankainen sisävaippa. Jotkut käyttävät siinä välissä riisipaperia (lukekaa lisää täältä kommenteista), jonka avulla kakkoset saa helpommin heitettyä pönttöön ja joka pitää vaippaa kuivana pidempään. Itse yritin kokeilla sitä, mutta alkoi laiskottaa, joten en jatkanut.

Kolmas vaihtoehto olisi All in one -vaipat, joissa ei tarvitse "koota" mitään, vaan kaikki on kiinni samassa vaipassa. Oman kokemukseni mukaan niiden pesu ja kuivaus on vaivalloista ja ne eivät pidä yhtä hyvin, mutta kaikkien vauvojen ulostustuotanto ei ole samanlaista kuin meillä on. (Huomatkaa, ryhdyin taas puhumaan lapsen ulostamisesta "meidän ulostamisena". Siihen tämä aina menee. Aina.)

Taskuvaippa toimii siis niin, että vaipan "taskun" sisään laitetaan yhdestä kolmeen imua ja sitten se puetaan lapselle samalla tavallla kuin kertakäyttövaippakin. 

Missä kaikkialla kestoja viitsii käyttää, etenkin jos on urbaani lattemama?

Missä hyvänsä. Aluksi mä käytin kestoja vain kotona, mutta nykyään Alpulla on kaikkialla kestot. Pakkaan reppuun aina kaksi "täytettyä" vaippaa (eli vaippoja, joissa on imut sisällä) ja hedelmämuovipussin, johon laitan käytetyt vaipat. (LK mainitsi myös, että Monkey Foot Design tekee hajutiiviitä kauniita säilytyspusseja!) Mun kokemuksen mukaan edes kakluunivaipat eivät ala haista repun sisässä olevassa muovipussissa, vaikka niitä pitäisi siellä koko päivän.

Sitten kun tuun kotiin, heitän vaipat pyykkiämpäriin. En koe tätä millään lailla vaivalloisena tai ärsyttävänä. 

Matkoilla meillä on kuitenkin kertsit, koska siellä ei voi tietää, milloin pääsee seuraavan kerran pyykkäämään. Ja kyllä ne sitten monta päivää muovipussissa muhiessaan alkaa kyllä haista. As one does.

 

Mistä tietää, mikä vaippa sopii vauvalle?

Kokeilemalla. Jos vauvan reidet eivät ole megapulleat, esimerkiksi Fuzzi Bunzit toimivat, meillä on niitä jonkun verran käytössä. Koska äitiyspakkauksen mukana tuli semmonen Pilvi-vaippa, kokeilin sitä ja se toimi hyvin. Ostin niitä sitten kymmenen kappaletta kesto-FB-ryhmästä. Ainoa ongelma on se, että Pilvi-vaipat ovat ehkä vähän lyhyitä, ja Alpulla alkaa näkyä pieni rekkamiehen hymy nyt 1-vuotiaana. Voi siis olla, että joudun hankkimaan vähän vielä jotain muita vaippoja niiden tilalle. 

Lisäksi mulla on käytössä Bumgenius-vaippoja, jotka ovat takaa mukavan korkeita. Vaikuttaa siltä, että ne menevät vielä 2-vuotiaalle ja jopa 3-vuotiaalle.

Mulla on käytössä sekä tarra- että neppikiinnityksellä laitettavia taskuvaippoja. Nepeissä on se kiva, että kun lapsonen oppii repimään vaipan pois, se ei onnistu ihan niin helposti (mikäli siis hengailee vaippasilteen).

Eli ei ehkä kannata heti tilata 20 vaippaa ja sitten huomata, että nyt tämän reidet eivät mahtuneetkaan, mutta en mä usko, että tässä voi kauheasti virheitä tehdä.

Yllättäviä plussia kestoissa

Selkäkakat ja niskakakat ovat tosi harvinaisia, jostain syystä kestot eivät sillä lailla vuoda kuin kertikset. Tai siis, veikkaan että se syy on se, että niissä on usein resori ylhäällä, joka pitää kakluunit sisällä.

Lisäksi on ihanaa, kun ei tarvitse viedä vaipparoskista päivittäin. 

Ja onhan tämäkin aika iso bonus, nimittäin laskeskelin, että tällä menetelmällä säästää reilu 1000 euroa lapsen ekoina elinvuosina. (Jos vaikka kelaa, että menee yksi vaippapaketti viikossa, ja se maksaa kympin, niin sitten menisi noin 500 euroa vuodessa, ja jos lapsi käyttää vaikka 2-vuotiaaksi saakka vaippoja...) Mun pihi sielu huutaa halleluja. 

Mutta todellisuudessa en kyllä hankkinut kestovaippoja säästetyn rahan takia, vaan ihan ympäristöystävällisistä syistä. 

 

Haluan vielä muistuttaa, että tämä kestovaippojen käyttäminen ei tarvitse olla mitään fanaattista puuhaa, että joko käytät tai et. Meilläkin lapsi käyttää öisin kertakäyttövaippoja. Matkoilla tulee käytettyä kertsejä myös. Ehkä yhtä kestovaippaa en itse jaksaisi käyttää, kun sitten sen peseminen voisi olla vaivalloista yksistään. Mutta vaikka jos päättää, että käyttää kotona kestovaippoja, niin hankkii niitä vaikka muutaman.

Toivottavasti näistä kestovaippaselityksistä oli jotain iloa! Haluan korostaa, että niiden käyttäminen on mun mielestä hyvin helppoa ja yksinkertaista, ja menee siinä samassa kuin mikä tahansa muukin vauvanhoidollinen juttu.

En siis koe myöskään olevani mikään maapallon pelastava sankar tällä valinnallani. (Paitsi kyllä tietenkin vähän omahyväisyyspisteitä tästä voi saada, hehehehe.)

 

 

Kysykää jos tulee mieleen jotain kysyttävää!
Ja kestovaippojen käyttäjät: Kertokaa omista kokemuksistanne ja vinkeistänne!

(Niistä hyödyn sekä minä, että tulevat kestovaippojen käyttäjät.)

 

Kuvassa: Taskuvaipat kuivuvat nopeasti telineessä

 

Lue myös kestovaippasetin edellinen osa:

Näin aloitat kestivaippojen käyttämisen

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Multa on kyselty pitkin vuotta usein kestovaippojen käyttämisestä. Ja nyt viimein, avaan tätä kestovaippojen käyttämistä. Pyrin olemaan mahdollisimman informatiivinen!

Ennen kuin sain lapsen suhtauduin kestovaippoihin vähän samalla tavalla kuin Intiaan. (On ehkä vähän rasistista verrata valtiota vaippaan, tiedän.) Olin ajatellut, että Intiaan reissaavat ihmiset ovat kaikki batiikkivärjättyjä (siis heidän koko ruumiinsa on täynnä batiikkiväriä), rastatukkaisia, hennatatuoituja ja paljain jaloin kulkevia saastaisia hippejä. Siksi Intia ei kiinnostellut. Sitten matkustin Intiaan, ja siellä oli ihan sairaan ihanaa ja mun hiuksiin ei tullut matkalla yhtäkään rastaa. 

Näin myös kestovaippojen kanssa, jos tiedätte mitä tarkoitan. 

Mä olen sitä mieltä, että jokainen valitsee omat pienet taistelunsa maailman tuhoutumista vastaan. Yksi syö vegaaniruokaa, toinen ei aja autoa, kolmas ei hanki ollenkaan lapsia ja neljäs käyttää kestovaippoja. Tämä on mun tapani tuottaa maailmaan vähän vähemmän muovijätettä, mutta se ei tee musta yhtään parempaa kuin kenestäkään muusta. En ikimaailmassa tuomitse niitä, jotka eivät käytä kestoja. Oikeastaan mun tuttavapiiristä vain mun siskon lapsilla on kestovaipat, joten saisin tuomita aika monet ihmiset, jos lähtisin sille tielle.

Se eettisestä horinasta, sitten käytäntöön. Mä en jaksa kertoa nyt miljoonista eri vaihtoehdoista ja vaippamerkeistä, koska se vain sekottaisi lukijaa. Tiedän tämän kokemuksesta, sillä kun aloitin kestovaippojen käyttämisen, olin aivan sairaan pihalla koko hommasta. Mikä on sinällään omituista, koska tämä on tosi helppoa.

Tiedän tästä aiheesta nykyään aika paljon, joten laittakaa kommentteihin kysymyksiä. Nyt kerron yksinkertaisesti vain sen, miten olen itse tehnyt.

Kestovaippabisneksen aloitus:

Jos mielit kestovaippojen tielle, suosittelen hankkimaan ainakin muutamia kestovaippoja jo ennen lapsen syntymää. Kun sylissä on uusi ihminen ja maailma sellaisena kun tunsit sen, on räjähtänyt ja muuttunut ihan uudeksi universumiksi, et todellakaan jaksa perehtyä niin banaaliin asiaan kuin kestovaipat. Tai sitten voit aloittaa joskus vähän myöhemmin, kun arki on vähän tasaantunut.

Kestovaippoja saa edullisesti kirpputoreilta (esim Helsingin Ipanaisessa niitä on usein myynnissä). Mä hankin kestoni tältä FB-foorumilta. Nyt kestoja saa mun mielestä halvemmalla kuin vähän aikaa sitten, koska se tuntuu olevan ikävä kyllä laskeva trendi. Uutenakin niitä myydään monissa nettikaupoissa.

Vastasyntyneen kestovaipat: sisävaippa + kuorivaippa

Alpun vaippaa joutui vaihtamaan vastasyntyneenä ehkä 10 tai 15 tai 20 kertaa vuorokaudessa, sillä se kakki maitokakkojaan niin usein. (Nyt kun muistelen tätä, se tuntuu täysin sairaalta, mutta näin se oli.) 

Ensimmäiset kaksi kuukautta mä käytin Imse Vimse -merkin sisävaipan ja  kuorivaipan yhdistelmää. Ne on 3 - 6 kg vauvalle. Niissä pointtina on se, että ensin vauvan pempun päälle taitellaan kankainen sisävaippa ja sen päälle laitetaan vedenpitävää tekoa oleva kuorivaippa, joka estää kosteuden imeytymisen vaatteisiin.

Kun vauvan pissat muuttuivat runsaammiksi, lisäsin sisälle froteekangasta olevan imun, eli ylimääräisen kankaanpalan. (Niitä voi ostaa valmiina tai tehdä itse pyyhkeestä, mulla on molempia käytössä.)

Mulla oli käytössä noin 20 sisävaippaa ja ehkä 5 kuorivaippaa, sillä kuorta ei tarvitse pestä paitsi jos siihen karkaa vähän kakluunia eli kakkaa.

Tällä systeemillä pesin vaippoja noin joka toinen tai kolmas päivä. 

Huom! Käytin ja käytän edelleen yöllä kertakäyttövaippoja. Yökestoilu on oma juttunsa, ja mä en ole lähtenyt siihen, mutta sisko on, joten tiedän siitäkin jonkun verran - saa siis kysyä!

Likaisten vaippojen säilyttäminen

Meillä on vessassa semmonen systeemi, että siellä on kolme tavallista muoviämpäriä, joissa on kansi. Pissavaipat laitan sinne sellaisinaan, kakkavaipoista suihkutan jöötit vessanpönttöön bidesuihkulla. En sen pahemmin hinkkaile tai harjaile noita vaippoja tai käytä mäntysuopaa. Ämpärin kansi pitää ammoniakin hajut sisällään. 

Vaippojen peseminen

Koko kestoilun ainoa ärsyttävä hetki on se, kun otan ämpäreistä kannet pois ja kippaan sisällöt sellaisinaan pesukoneeseen. Tähän menee noin 30 sekuntia. Nykyään, kun lapsen jätökset ovat sellaisia kiinteän ruuan mukaisia, niin haju on kyllä semmonen, ettei sitä ihan ilokseen tee mieli haistella, voin kertoa. Mutta se on nopeasti tehty, ja osaan pidättää hengitystäni sen puoli minuuttia.

Pesen vaipat 60 asteessa, välillä 90 asteessa. Imut sekä aikoinaan nuo kangasvaipat kuivatin kuivauskoneessa, taskuvaipat (ja aikanaan nuo kuorivaipat) kuivatan kuivaustelineellä. Ne kuivuvat todella nopeasti, se on vähän niin kuin niiden tehtävä.

Tämä pesuoperaatio tehdään ehkä joka kolmas päivä nykyään. Yleensä sen itse asiassa hoitaa Tiki. Se menee siinä samalla kun kaiken muunkin peseminen. 

Ihan aluksi, kun maitokakat olivat sellaista suloista pientä toffeetahnaa (okei, mä en just kirjoittanut tota), mä saatoin pestä samassa koneessa myös ihan muitakin vaatteita. Nykyään, kun suloinen toffee on vain muisto, vaipat vaativat ihan oman koneellisensa.

 

Okei. Nyt tuli aika paljon  infformatsuunia!

Teen tästä aiheesta vielä tosien postauksen. Siinä kerron, mihin siirryin sen jälkeen, kun vauvasta tuli kuusikiloinen jötkäle, kestovaippojen yllättävistä hyödyistä sekä siitä, mistä tunnistaa, mikä vaippamerkki sopii omalle lapsukaiselle.

 

Onko täällä muita kestovaippojen käyttäjiä tai sellaiseksi harkitsevia? Mitäs olette tykänneet?

 

 

Kuvissa: Ylimmässä kuvassa on kuorivaippa, sisävaippa ja imu. Nämä kun taittelee vauvan päälle, niin homma on hoidossa!

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Viime kirjallisuusarvioni hieno vastaanotto rohakisi minua jatkamaan näiden analyysien parissa. Voi olla, että otan liian kunnianhimoiset tavoitteet heti toisessa kritiikissäni, nimittäin tällä kertaa otan käsittelyyn raskaan sarjan kirjallisuutta.

Tuntuu oikeastaan siltä kuin lähtisi tekemään kritiikkiä Raamatusta, sillä Puppe-koira on instituutio. Puppe on ollut olemassa aina. Raamatun ajoista saakka. Enimmäisenä päivänä Jumala loi taivaan ja maan. Noin kolmannentoista päivän kohdalla hän loi Puppe-kirjan. Tai ainakin siltä tuntuu. Onko koskaan ollut elämää ilman Puppea? Sama kuin kysyisi, mitä oli ennen maailman luomista? Tyhyys? Sielua korventaa ajatuskin tästä.

Eksegetiikan professorin tyttärenä minulla ei ole muuta vaihtoaehtoa kuin suunnata alkulähteille. Ihan ensimmäisen Puppe-kirjan luo: Missä Puppe piileksii? (Otava, 2004 otettu uusintapainos.) Ikävä kyllä arkeologin taitoni eivät ole niin kattavat, että olisin päässyt kaivamaan muinaisten kallioiden ja aavikoiden koloista Puppe-teosta alkukielellä (englanti), mutta uskon pääseväni kritiikissä ytimeen, vaikka usein käännöksissä jääkin tärkeitä vivahteita huomiotta.

Toisin kuin Raamatun kohdalla, Puppe-koiran on kirjoittanut vain yksi ihminen, Eric Hill. Kuten kaikki Raamatun kirjoittajat, myös Eric on siirtynyt ajasta iäisyyteen (tarkalleen ottaen Eric kuoli kesäkuussa 2014). Tästä syystä emme pääse enää kysymään häneltä suoraan, mitä hän on tarkoittanut milläkin. Jäämme vain tulkintojen varaan.

Missä Puppe piileksii? -teoksen lähtötilanne on tämä: Pupen emo Pepi haluaa, että Puppe söisi, mutta Puppe on poissa. Älykäs lukija huomaa jo tässä kohdassa tulkintaa: Onko Pepi todellisuudessa Pupen emo vai kenties japanilainen robottikoira, joka on ohjelmoitu pitämään Puppe hengissä? Oletuksia, oletuksia!

Pepi (kuka hän ikinä lieneekään) lähtee rohkealle toivioretkelle. Hän kurkistaa pianoon, kaappikelloon ja vaatekaappiin. Erinäisten suljettujen ovien takaa paljastuu ahdingossa olevia otuksia. Sykkyrällä oleva käärme, hysterian vallassa ruokaa suuhun lappava karhu, katatoninen virtahepo ja psykoottisin silmin tuijottava krokotiili.

Tämä on vain analyysia, mutta en voi välttyä näkemästä tässä tirkistelyn ja piilottelun vuoroleikissä allegoriaa queer-kulttuuriin. Edustavatko nämä piiloissan riutuvat hahmot aikamme (tai Eric Hillin ajan) toiseutta? Kuvaako Hill yhteiskunnan normista poikkeavien "vinksahtaneina" tai "pervoina", jotka ansaitsevat paikkansa kaapissa? Vai onko Hill edistyksellinen queer-teoreetikko, joka pyrkii purkamaan esimerkiksi heteroseksuaalisuus/homoseksuaalisuus-binääriasetelmaa tuoden esiin toisten kärsimyksen?

Itse tahdon uskoa jälkimmäiseen, mutta teoksen loppu kertoo karua kieltä: Kukaan toisista ei ansaitse tulla ulos kaapistaan. He jäävät piileskelemään pelkojensa ja demoniensa kanssa yhteiskunnan penetroivalta katseelta.

Sen sijaan korissaan aikaansa viettänyt Puppe astuu ulos piilostaan ja pääsee syömään herkkuateriaansa. Puppe edustaa selvästi ihannehahmoa, normia. Hän vain leikittelee ajatuksella piilossa olemisella, mutta muodostaa lopulta Pepi-hahmon kanssa tavoitellun ydinperheen, joka ansaitsee onnellisen loppunsa ruokakupposten äärellä.

Olisi vastuutonta jättää analyysi tähän. Puppe-koira on yhtä seikkailua laajempi ilmiö, ja hyvän analysoijan tehtäviin kuuluu asettaa Pupen piiloleikit laajempaan kontekstiin. Voi siis olla, että palaamme täällä Puppe-kaanonin pariin vielä uudemman kerran.

Eräs ystäväni oli esimerkiksi huomannut Puppe maatilalla -teoksessa Pupen flirttailun kokoomusnuorten suuntaan: Puppe-koira pyörii maatilalla omistajan elkein ja kohtelee muita eläimiä passiivisina tuotantoelukoina, mutta on itse kuitenkin ylennetty ihmisen asemaan aktiivisena toimijana.

 

 

Onko täällä poikkeavia tulkintoja Missä Puppe piileksii? -teoksesta?

 

Lue myös:

Kirja nähdyksi tulemisesta: Katso minua, Sami

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

   

Share

Pages