Ladataan...
Juliaihminen

Saanko esitellä: Alpun ensimmäinen päiväkodista kotiin tuoma taideteos. Mielestäni kyseessä on mestariteos.

Ilmaisuvoima on intensiivistä, kontrasti on vahva, muotokieli on rohkea, jopa hyökkäävä. 

Tulkintahan on tietysti omaani, ja Alpulla saattaa olla oma taka-ajatus teoksessaan (jota häen taiteilijapersoona ei ole valmis muille avaamaan), mutta uskon vahvasti, että tämä on allegoria marraskuusta. Kuukausi nimittäin söi meidät. Kokonaisena.

 

Mutta me selvitään yhdessä marraskuun viimeisestä päivästä! Just ja just.

 

 

Ps. Tänä vuonna teen palveluksen teille enkä tee minkäänlaista joulukalenteria tänne. Edellisvuoden hyvänmielen joulukalenteri ja viime vuoden faktojen joulukalenteri opettivat, että mä en ole joulukalenteri-ihmisiä – ja palautteesta päätellen ette ole tekään, rakkaat lukijani!

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Kirjoitin syksyn alussa bucket listin, jossa kerroin, että haluan viedä Alppusen katsomaan nukketeatteria. Ystäväni Anna luki tuon postauksen ja laittoi heti viestiä: Mennään poikien kanssa Nukketeatteri Sampoon katsomaan Joulu tulla jollottaa -esitystä

Sunnuntaina sitten mentiin! En ollut aiemmin vienyt Alppua kulttuuririentoon, jossa täytyy keskittyä selvästi yhteen asiaan. Ollaan oltu muskarissa vuosi ja taidenäyttelyissä kymmeniä kertoja, mutta tällainen lapsille suunnattu nukketeatteri oli täysin uutta. Pakko sanoa, että mua jännitti aika paljon etukäteen. Vaikka tiesin, että tuonne voi viedä alle 2-vuotiaan lapsen, mietin, että mitä tästä oikein tulee. 

Sampo on hauska pieni nukketeatteri Erottajalla. Lämpiöön kuuluu kahvila, jossa on mukava leikkinurkkaus lapsille. Törmäsin myös erääseen toiseen kulttuurimamaan, joka tiesi kertoa, että tuolta saa arkisin myös lounasta ja etenkin lapsen kanssa paikka on tosi kiva. Kätketty aarre kaupungin siimeksesä siis!

Mentiin paikalle hyvissä ajoin, jotta lapset ehtisivät tottua ajatukseen teatteriin menemisestä.

Sitten sisään teatteriin! Saatiin eturivin paikat, ja ennen esitystä Alppu halusi juoksennella ympäriinsä tarmokkaasti. Tässä vaiheessa mua vähän pelotti. Kuitenkin sillä hetkellä, kun esitys alkoi, Alppu liimaantui mun syliin ja alkoi kihertäen katsoa näytelmää. Kolme muusikkoa soittivat, lauloivat ja esittivät erilaisilla nukeilla 45 minuutin shown. Lauluissa leivottiin pipareita, tehtiin joulukortteja ja käytiin joulusaunassa. Niitä säestettiin kitaralla, harmonikalla, huuliharpulla ja rummuilla. Mukana sai laulaa monessa kohdassa, ja se oli helppoa, vaikka laulut olivatkin uusia.

Oli äärettömän liikuttavaa, kun aina uuden nuken tullessa lavalle Alppu osoitti innoissaan sormellaan sitä ja hihkui. Lisäksi hän vanhana kulttuurikodin kasvattina osasi aina taputtaa ja huutaa kannustavasti jee oikeassa kohassa. Taputtaminen olikin yksi parhaimpia juttuja.

Ehkä parinkymmenen minuutin kohdalla Alppusen keskittyminen herpaantui, ja hän yritti lähteä vaeltelemaan ympäri salia. Kaikki muut lapset (myös Alppua nuoremmat) istuivat täysin tyytyväisinä paikallaan, tietenkin. 

No, esiintyjät olivat onneksi todellisia ammattilaisia, sillä vaikka Alppu välillä läheni uhkaavasti heitä, nämä vain jatkoivat laulamista ja katsoivat hymyillen silmiin Alppusta. Sitten Alppu taas perääntyi penkilleen katsomaan esitystä. 

Esitys meni tosi nopeasti ja mun kannalta myös kivuttomasti, siitä jäi siis tosi hyvä mieli. Se jaksoi lopultakin pitää otteessaan 1 vuoden ja 9 kuukauden ikäisen vilkkaan ukkelin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että aion ehdottomasti käydä tuolla Sampossa uudestaan. 

Edelleen tuntuu vähän larppaamiselta, että juuri minä olen nyt tämä ihminen, joka täällä kulttuuritapahtumassa muiden perheiden seassa operoi. Osa musta edelleen samastuu enemmän niihin lapsiin, jotka sitä kulttuuria kuluttaa ja hihkuu kesken esityksen, ei niinkään vanhempiin. (En kuitenkaan sellaisella saastaisen hipin ernu -tavalla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.)

Mutta uskoa se täytyy, että nyt minä olen nyt se vanhempi. (Koska ei tästä muuten tulisi yhtään mitään.)

 

Mitä muita kulttuurimenoja suosittelisitte noin kaksivuotiaalle lapsoselle?

 

Lue myös:

Syksyn bucket list

Alemmuudentunteita vauvojen värileikissä

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Tänään oli se historiallinen päivä, kun me ja meidän lapsosemme matkustimme ensimmäistä kertaa metrolla Espooseen. On hauska ajatus, että Alpulle ja Taimille länsimetro on ollut olemassa "aina" ja me Mirjan ja Mariannan kanssa ollaan niitä tätejä, jotka heille päivittelevät, miten "ei meidän nuoruudessamme". 

Puin luonnollisesti Alpun teemaväreihin tälle juhlavalle matkalle.

Kiitos Alpun vaunujen, minä pääsin ilmaiseksi jälleen kerran kulkemaan Espoon puolelle. Ja niille jotka miettivät, että pöllivät jonkun vaunut ja alkavat roudailla bisseä niillä paikasta toiseen kulkien samalla ilmaiseksi, mun on paljastettava: Kun kulkuvälineeseen tulee tarkastaja, se katsoo jopa harsolla peitetyn kuomun sisään, että vaunussa on oikea vauvelo. Näin on käynyt minulle!

(Eli tällaista kepulikonstia suunnitteleva joutuu keimasemaan vaunujen lisäksi vauvan, mutta sitä en voi suositella – siinä kaupassa jää nimittäin miinuksen puolelle, jo päivän vauvanruuat maksavat yli 4 euroa.)

Käytiin katsomassa Emmassa Sarah Morrisin upeita värikkäitä töitä sekä Bryk & Wirkkalan teoksia. Kuten olen kertonut aiemmin, Rut Brykin Emman näyttely on ollut yksi vaikuttavimpia milloinkaan näkemiäni näyttelyitä, ja viihdyin siellä tuntikausia.

Sen sijaan tämä Brykin & Wirkkalan kokoelma ei ikävä kyllä ollut yhtä säkenöivä. Astiat ja muu keramiikka oli niin tiiviisti esillä, että siitä tuli ennemminkin mieleen semmonen mummolan vitriini kuin taidenäyttely. Toisaalta teoksia oli niin paljon, etteivät ne laajemmin olisikaan mahtuneet esille, eli ei voi syyttää Emmaa.

Itse metromatkalla tunnelma oli karnevalistinen. Kun heläjävällä äänellä nainen kuulutti Ruoholahden jälkeen "Lauttasaari", mulle tuli suorastaan liikuttunut olo. Asiat kehittyvät, julkinen liikenne paranee, maailmasta tulee ekologisempi paikka – ehkä ihmiskunnalla on vielä toivoa! Mun puolesta kaikki mun verot voidaan laittaa julkisen liikenteen toimivammaksi tekemiseen, otan länsimetron valmistumisen suorastaan henkilökohtaisesti.

Huraa kaupungistuminen, huraa Helsinki, huraa Espoo! Miten upeita seikkailuja metro vielä tuokin meille tullessaan! Ihanaa!

 

Kuka on käynyt testaamassa länsimetron?

 

Lue myös:

Tästä syystä rakastan Helsinkiä

Helsingin vauvaystävällisimmät lounaspaikat

Murhakävely Etelä-Helsingissä

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Pages