Ladataan...
Juliaihminen

Kesäisin on tapana tehdä listoja siitä, mitä seuraavien kuukausien aikana haluaa tehdä. Tahdon kuitenkin nauttia myös tästä ja kaikista elämäni syksyistä, joten päätin suhtautua syystekemiseen samalla intensiteetillä kuin kesäänkin. Nyt suunnitellaan!

Ruskaretki Lammassaareen

Tämä oli tarkoitus tehdä Tikin, Marian ja Laurin kanssa jo tänä viikonloppuna, mutta sitten saastainen sade pilasi kaiken (ja päädyttiin Kiasmaan lounaalle, mikä sekin oli oikeastaan aika kivaa). Heti, kun tulee ensimmäinen aurinkoinen päivä, aion suorastaan juosta Lammassaaren pitkospuille termospullon ja korvapuustien kanssa ja olla siellä niin eteerisen ja tunnelmallisen näköisesti, että jo vähän etoo kaikki tuo maireus.

Teehetki Salutorgetissa

Sain 30-vuotissynttärilahjaksi lahjakortin Salutorgetin iltapäiväteelle, ja aion todellakin käyttää sen jonain perjantai-iltapäivänä Mirjan, Raisan ja Mannen hienostuneessa seurassa.

Turku-viikonloppu

Me vietettiin viime vuonna superkiva viikonloppu Turussa, ja aion ehdottaa äbälle ja Juhalle, josko ne suostuisivat myös tänä syksynä asunnonvaihtoon jonain viikonloppuna.

Matka Tallinnaan lasten kanssa

Alppunen ei ole vielä käynyt Tallinnassa, ja haluan nähdä, mitä siellä voi tehdä lapsosen kanssa.

Kulttuuriperjantait marraskuusta eteenpäin

Tikillä alkaa marraskuussa sellaiset hommat, ettei se voi enää olla Alpun kanssa perjantaisin (se on nyt tämän syksyn pystynyt olemaan perjantait Alpun kanssa). Koska halutaan, että lapso jatkaa nelipäiväistä viikkoa päikyssä, mä aion ottaa perjantait vapaaksi. Kulttuurimamat ja -papat ryhmässä suunnitellaan perjantaisia näyttelytapaamisia, joissa kierretään pääkaupunkiseudun mestoja ja käydään lounaalla. Count me in.

Juuri nyt kiinnostaa erityisesti Kiasmassa oleva Korakrit Arunanondchain näyttely ja Turun Wäinö Aaltosen museon pian aukeava näyttely kehonkuvasta (kaikki mitä Iiu Susiraja koskettaa muuttuu kullaksi).

Lauantailounaat Soseessa

Meille on muodostunut ihana tapa käydä syömässä lauantaina Käpylän Soseessa lounas, sieltä saa aivan superhyvää vegaaniruokaa. Mirjan sanoin: "Paikat, jotka tarjoavat vain kasvisruokaa, ymmärtävät, että pääruokan makuihin kuuluu happamuus. Niissä paikoissa, joissa kasvisruoka on vain yksi vaihtoehdoista, pääruoka on usein makean makuista."

Mo Café & Bazarin brunssi

Malmilla, junamatkan päässä on paljon hehkutettu marokkolaista ruokaa tarjoava Mo, jonka aamupalaa haluan testata jonain viikonloppuna.

Elokuvailta Rivierassa

Kävin ensimmäistä kertaa Rivierassa vuosi sitten, ja se oli mieletön elämys.  Mun itaraa sieluani kutkutti erityisesti se, että sieltä saa 30 eurolla pari tapasta ja pullon viiniä. Täydellistä neljään pekkaan! Josko tällä kertaa vaikka Blade Runner (vaikken osallistukaan Ryan Gosling -hypeen.)

Tai sitten mua kiinnostaa esimerkiksi marraskuussa enskarin saava Ruben Östlundin ohjaama draama The Square, joka "naureskelee taide-eliitille" ja "tuo esiin rakenteellista rasismia" (sanoo Anton Vanha-Majamaa).

Vien Alpun Hoploppiin

Lol! Mulla on ollut pitkään unelma, että voin viedä lapsoseni ilkamoimaan johonkin tommoseen huttilullipaikkaan. Vihdoin Alppu alkaa olla sen ikäinen, että se saattaa ymmärtää jotain tuollaisesta riehumismeingistä.

Vien Alpun nukketeatteriin

MiiaK ehdotti, että Alpun ikäinen voisi jo käydä nukketeatterissa. Ajattelin mennä tuonne nukketeatteri Sampoon katsomaan joko Kolmea pientä karhua tai Joulu tulla jolkottaa -esitystä. Kyllähän nyt kulttuurikotilaisen pitää nukketeatteria harrastaa!

Yön yli reissu lähikaupunkiin

Olin viime syksynä Lotan ja lasten kanssa ihanalla retkellä Hämeenlinnassa, nyt haluaisin lähteä jollekin vastaavanlaiselle. Mietin Lahtea tai Loviisaa, muitakin vinkkejä otan mialuusti vastaan!

Sisustan Alpun huoneen

Alpun huone on edelleen aikamoinen tunkio. Mutta nyt aiotaan Tikin kanssa skarpata ja tehdä asialle jotain. En tajua, miksen ole saanut tätä aikaiseksi. Sen neuvon annan raskaana oleville ihmisille, että jos teillä on minkäänlaista pesänrakennusviettiä ja halua sisustaa lastenhuone jo nyt, niin käyttäkää se tarmo! Nimittäin myöhemmin saattaa olla liian myöhäistä (jolloin päädytte tällaiseen sisustukseen).

Halloween-juhlat

En tiedä vielä missä ja miten, mutta haluan viettää Halloweenia, syödä tällä reseptillä tehtyä sairaan hyvää kurpitsapiirakkaa ja katsoa kauhuelokuvia / kertoa kauhutarinoita

Glögiä litratolkulla

Olen luonnollisesti jo aloittanut glögikauden kotona (onhan sentään jo lokakuu!). Pikkuhiljaa jouluhulluus valtaa mun syömeni ja kynttilät vain loimuavat. Glögin juomiseen kuuluu tietenkin tuntutolkulla käpertymistä sohvalla viltin alla

Jouluinen retki Porvooseen

Odotan jo joulukuuta, koska silloin mun on ihan pakko päästä taas Porvooseen päiväretkelle (ellei jopa yön yli reissuun!). Se on ihan mielettömän tunnelmallinen paikka joulun alla, ja viime vuoden Porvoon-retki oli ehdottomasti mun äitiyslomani top 3 -päivissä.

Vuosaaren joulupolku

Viime vuonna Alppunen oli vielä liian pieni tähän, mutta tänä vuonna haluaisin viedä sen ihastelemaan Vuosaaren ihanalle luontopolulle joulua.

 

Millaisia juttuja teidän syksyn bucket listiltä löytyy? Kaikki tärpit otetaan vastaan!

 

Lue myös:

Kesän bucket list vauvan kanssa

Ruskaretki Hämeenlinnaan

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Vietin sunnuntaiaamun Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa Suvilahden Kattilahallilla. Tämä oli mulle käänteentekevää, koska ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että on edes jollain alkeellisella tasolla palkitsevaa viedä lastani tuollaisiin tapahtumiin.

Tähän mennessä kaikki kulttuuritapahtumat ovat nimittäin olleet täysin itseäni varten. Alpulle on ollut aika lailla se ja sama, onko hän kulttuuritapahtumassa vai jossain värikkäässä kopperossa, samaa päätöntä rellestämistä. Nyt kuitenkin, kun Alppunen on vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen, olen aistivinani hänessä pientä kiinnostusta siihen, mitä ympärillä tapahtuu. 

Suvilahden Kattilahallin pihalla oli kaikenlaista tekemistä sekä pieni muskarihetki, jonka Alppu otti oikein vakavasti. Rytmimuna raikasi ja kapulat kalkattivat yhteen. 

Sisällä taas söin Mariannan kanssa pop up -Muumikahvilassa aamiaisen ja kiersin vaaterekkien alennuksia. Mun shoppaillessa kortteja ja kummitytön synttärilahjaa Marianna vahti sekoilevaa Alppua. Tuollaisiin tapahtumiin meneminen yksi aikuinen ja yksi lapsi -kombolla on täysin tuhoon tuomittu ajatus. Ylipäänsä shoppaileminen puolitoistavuotiaan kanssa on tuhoisaa kaikille osapuolille.

Lastenvaatteet ovat niin kauniita! Yhdellä mun kaverilla on sellainen sääntö, että kerran kaudessa saa ostaa jonkun kalliin asukokonaisuuden lapselle. Musta tämä voisi olla aika hyvä periaate, sillä onhan se nyt ihan älyttömän kivaa, kun lapsosella on joku tosi tyylikäs asu päällä. Se on sellainen ihana pikku nukke! Toisaalta pihi minä ei voi hassata liikaa rahaa lasten uusiin merkkivaatteisiin, koska no, olen itara kanttura.

Lasten vaatteissa mulla ei myöskään ole samanlaista rimaa kuin omia vaatteita valitessani, sillä tiedän, että ne aivan varmasti kuluvat loppuun. Jos ei Alpun käytössä, niin sitten Alpun serkun tai pienempien ystävien käytössä. Lasten vaatteiden kohdalla kiertotalous toimii, en lähetä lumppujani Afrikan riesaksi.

Myös sisällä olisi ollut kaikenlaisia työpajoja, mutta niihin tuo taapero oli liian pieni. Toisaalta erilaisia workshopeja oli hauska seurata siksi, että näin niissä tulevaisuuden. Tiedättekö, kun lapsen kanssa on aina niin kivaa haaveilla, että "parin vuoden päästä meidän Alppukin tuolla askaroi muovitilpehööristä kauniin koristeen keittiön ikkunaan"?  Lapsi on yksi iso potentiaali.

Kattilahalli oli tosi toimiva ympäristö tapahtumalle ja muotoilija Tero Kuitunen oli saanut sen upean näköiseksi koristeluillaan, hapsurakkaus syttyi! Ohjelma oli rakennettu hyvin: Vaatteet olivat vain yksi osa Lasten viikonloppua, suureksi osaksi kyse oli epäkaupallisesta tekemisestä. Veikkaan, että yritän tulevaisuudessa hengailla enemmänkin tällaisissa tapahtumissa, nyt kun Alppu selvästi alkaa viihtyä. 

 

Suositelkaa jotain (oikeasti) kivoja lasten tapahtumia!

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Jännä juttu. Tämä on ensimmäinen kerta kun mietin, kannattaako tällaisen postauksen julkaiseminen, vai liikunko nyt liian makaabereilla vesillä. Onko tämä moraalitonta?

Osallistuin viime maanantaina Murhakävelyyn, jonka reitti kulki Punavuoressa, Eirassa ja Ullanlinnassa. Sen veti tietokirjailija ja paikallishistorijoitsija Pauli Jokinen, joka kertoi eri paikoissa tapahtuneista murhista. Hänkin pohti, että onko tämä liikaa, mutta oli tullut siihen tulokseen, että ne eivät osallistu, jotka eivät halua.

Murhakävely on osa nerokasta uutta konseptia: Helsingin kävelyfestivaalia, joka alkaa huomenna ja kestää viikon verran. Tarjolla on opastettuja kävelyretkiä esimerkiksi hautausmaalle, Sibeliuksen Helsinkiin tai Helsingin pommitukset. Tykkään tällaisesta uudenlaisista kulttuuritapahtumista ja rakastan sitä, miten kulttuurihistorian pienet yksityiskohdat tekevät menneisyyden ihmisistä inhimillisiä. Ja no, te tiedätte, että mä myös rakastan kauhhhua.

Niinpä siis osallistuin tälle hieman omituiselle kävelyretkelle ja aion nyt referoida teille kuulemani. Sensuroin lastenmurhat, koska itsekin laitoin korvat lukkoon, kun sellainen tuli vastaan. "Laa laa laa en kuule mitääään." Mutta joo, nyt on siis trigger warningit esitelty, älä lue enempää, jos koet aiheen epämiellyttäväksi. (No, en mäkään tätä nyt suoranaisesti miellyttäväksi koe.) Varoitus erityisesti Etelä-Helsingissä asuville, tämän jälkeen saatatte nähdä hetken aikaa kotikulmanne oudossa valossa.

Vuonna 1992 tapahtui Punavuoren kaksoissurma: Nosturin edessä oli ollut pitkään hylätty auto. Eräs koiranulkoiluttaja meni lopulta katsomaan, mistä on kyse. Ovet olivat auki, mutta autossa ei ollut ketään. Koiranulkoiluttaja avasi vielä takaluukun: Siellä törrötti miehen jalka. Kävi ilmi, että autossa oli ollut parin kuukauden ajan kahden pikkurikollisen ruumiit. Murhia ei koskaan saatu selville.

Seuraavaksi mentiin Punavuorenkadulle, jossa yllä olevassa asunnossa kaksi ryöväriä tappoivat DTM-illan jälkeen professori Kari S Tikan tämän asuntoonsa vuonna 2006. Muistan jutun edelleen vahvasti, se oli hirmu surullinen ja täysin turha tapaus. Rosvot saivat tyyliin jotain alkoholia saaliikseensa, eli silkkaa idiotismia koko tappo.

Pursimiehenkadulla oli aiemmin Polaris-niminen ravintola, josta vuonna 1957 Inga Mylläri ja hänen ystävänsä lähtivät kahden bussikuskin kanssa jatkoille. Helsingin Sanomien toimittaja löysi Myllärin parin viikon päästä leppävaaralaiselta pellolta. Mä en oikeastaan halua avata tätä keissiä sen enempää, mutta sanon vain, että joukkoraiskauksesta ja taposta pitäisi kyllä saada huomattavasti pidempi tuomio kuin vuodesta kahteen. Tämä ei mun mielestä ole Suomessa edelleenkään kovinkaan hyvällä mallilla.

Vuonna 1918 käytiin Korkeavuorenkadulla valkoisen perimätiedon mukaan 2,5 tunnin tulitaistelu, jossa valkoinen majuri tappoi kuusi häntä surmaamaan tullutta punaista ja vasta kun hänellä oli yksi luoti jäljellä, hän ampui itsensä.

Ilmeisesti tämän on vain valkoista propagandaa, oikeasti punaiset olivat tappaneet majurin asuntoonsa heti. Kävelykierros kuitenkin avasi mulle hyvin sitä, miten veristä meininkiä myös Helsingissä on ollut vuoden 1918 aikana. Tietyssä vaiheessa koko Etelä-Helsinki oli punaisten vallassa, ja valkoisia tapettiin hyvin väkivaltaisesti. Valkoiset piileskelivät asunnoissaan, ja heidän palvelijansa saattoivat ilmiantaa heidät punaisille.

Tehtaankadulla tapahtui vuonna 1997 koko Suomea järkyttävät poliisimurhat. Tanskalainen rikollinen Steen Christensen ampui teloitustyylillä Eero Holstin ja Anteron Palon. Muistan kyllä hyvin, miten tästä uutisoitiin, ja se taisi olla ensimmäinen sellainen "koko kansan surukokemus".

Itsenäisyyden aikana on tapettu 140 poliisia, toinen kuuluisa poliisimurha tapahtui 1960-luvulla Pihtiputaalla, ja siitä itse asiassa Mikko Niskanen teki elokuvan 8 surmanluotia.

1980-luvulla eräs nainen lähti pikkujouluista kotiinsa, ja hänet löydettiin kuolleena kellaristaan. Yli tuhatta ihmistä kuulusteltiin, mutta murhaa ei saatu selville.

Helsingissä tapahtuu kuulemma nykyään 10 - 15 henkirikosta vuodessa. Ei onneksi kamalan paljon suhteutettuna väkilukuun. 1950-luvun jälkeen Suomessa on taohatunut 200 henkirikosta, joita ei ole selvitetty. Mikäli tekijät eivät ole kuolleita tai jostain muusta syystä vankilassa, he kulkevat meidän keskuudessamme. No, enimmäkseen kyllä surmat tehdään päihtyneenä ja ovat tuttujen tekemiä, eli on aika epätodennäköistä joutua surmatuksi, jos kävelee keskellä kirkasta päivää kadulla. En tietenkään tarkoita, että olisi yhtään sen vähemmän traagista, että päihtyneet ihmiset kuolevat tai tappavat toisiaan.

Tällä paikalla olen käynyt Tikin kanssa "pienellä pyhiinvaelluksella" aiemminkin: Paikassa tapahtui nimittäin Nordbergin surma - joka sijoittuu Tähdet kertovat, komissario Palmu -elokuvaan.

Sen sijaan tuolla merellä, matkalla mantereelta Suomenlinnaan, tapettiin vuonna 1918 punainen Algot Untola, joka toimitti muun muassa Työmiestä ja oli kirjailija. Ei ole varmaa, hyppäsikö hän itse veneestä, minkä jälkeen hänet ammuttiin, vai ampuiko joku hänet jo veneessä. Joka tapauksessa häntä oltiin viemässä Suomenlinnaan, jossa hänet oli määrä teloittaa.

Tähtitorinmäellä on myös muistomerkki, joka on omistettu niille kahdeksalle juutalaiselle, jotka Suomi luovutti Saksalle toisen maailmansodan aikana. He päätyivät keskitysleirille.

Jokinen oli erinomainen tarinaniskijä, ja hänen juttujaan oli kiinnostava kuulla. Hän päätti puolentoista tunnin mittaisen kierroksen toteamalla merkitsevään sävyyn: "Olkaa ihmisiksi, älkää tehkö rikoksia."

 

Helsingin kävelyfestarit 9.-17.9.2017

 

Lue myös:

Kahden lauseen kauhutarinoita

Kauhhuelokuvien ihanuus

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

   

Share

Pages