Ladataan...
Juliaihminen

Minun Turkuni on paikka, jossa ihmiset tulevat kutittelemaan bussissa pienen vauvan paljaita varpaita, kun näkevät sellaiset. 

Minun Turussani rupatellaan torimyyjän kanssa pitkään, kun ostetaan kesän ensimmäiset Rainion uudetperunat. 

Minun Turussani otetaan Ruisrockissa satunnaista vierustoveria kädestä ja hypitään yhdessä Flaming Sideburnsin moshpitissä.

Minun Turussani tuntematon nainen nappaa lapseni, joka meinaa tipahtaa kärryistä kirjaston lattialle.

Minun Turussani kerrotaan muille kännykkä kädessä laahustaville, missä on nähty parhaat pokémonit ja istutaan battlaamaan muita vastaan teatterisillan kupeeseen.

Minun Turussani jäädään selvittämään tilannetta yökahdelta, kun tuntemattoman 15-vuotiaan vappu on mennyt liian lujaa ja hän on hukannut kaverinsa ja suuntavaistonsa.

Minun Turussa kysytään kohteliaasti "Eissunkkaa tää bussi Naantaliin mee" ja saadaan reittiohjeiden lisäksi suositus hyvään kahvilaan.

Minun Turussa yritetään pysäyttää julmat väkivallan teot, vaikka sitten oman hengen uhalla. Olet upea, Hassan Zubier.

Minun Turussani on paljon lämpöä ja rakkautta, ja tästä syystä sinne ei jätetä tilaa vihalle tai pelolle.

Minun Turkuni ja Suomeni on suvaitsevainen, ja jatkaa valitsemallaan tiellä, vaikka sitä uhattaisiin.

 

Lämpimimmät osanottoni perjantain iskun uhreille ja heidän omaisilleen.

 

 

Kuva: Ihanasta Gaggui-kahvilasta

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Harkitsetko pientä minilomaa Turussa tänä kesänä? Lopeta harkitseminen ja varaa välittömästi kalenterista päivä Turussa, siellä on ihanaa!

Vanhana turkulaisena omistauduin ylistämään Turun ihanuutta niin paljon, että tein aiheesta videon. YouTubessa tämän tyyppisiä videoita kutsutaan nimellä My Day. Olin yhtenä päivänä siskoni Lotan ja meidän lapsosten kanssa kiertelemässä Turkua, ja Lottu innosti mua kuvaamaan reportaasin tästä ilottelusta.

Tässä sekalainen esittely siitä, mitä mun mielestä kannattaa tehdä Turussa päiväretkellä lapsen kanssa. (Ja vähän horinaa mun Turku-menneisyydestäni.) 

Nauttikaa!

 

Mitä te suosittelisitte Turussa ihmiselle, joka lomailee siellä lapsosensa kanssa?

 

 

Lue myös:

5 kivonta kahvilaa Turussa

Kasku Turun pääkirjastosta

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

   

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Olin tuossa ennen joulua käymässä Turun pääkirjaston lastenosastolla. Rakastan tuota kirjastoa yli kaiken, se on kaunis, täydellisesti suunniteltu, siellä on symppis lounaskahvila ja nyt lapson myötä olen tajunnut, että myös kirjaston pikkulasten osasto on erinomainen. Täällä kannattaa käydä vaikka olisi vain lyhyellä visiitillä Turussa.

Olin juuri lounastanut ystäväni Katarinan kanssa. Kata oli lähtenyt, ja mä menin hakemaan mun takkia naulakosta. Alppu istuskeli lastenvaunuissa. Kun tulin takaisin, semmonen mukavan oloinen nainen piti Alppua sylissä.

Se alkoi heti pahoitella: "Anteeksi kun minä tässä näin, katsoin, että hän oli kiipeämässä vaunuista pois ja menin sitten ottamaan kiinni. Ei hän varmastikaan olisi oikeasti tipahtanut sieltä."

Mä tietenkin kiittelin vuolaasti ja olin hirmu helpottunut siitä, että tämä nainen oli pelastanut Alpun pää edellä putoamasta kivilattialle. Alppu ei ollut aikaisemmin koskaan noin tempoillut, joten sen oli pystynyt jättämään ihan iisisti istuskelemaan pitkäksikin aikaa vaunuun.

Sitten mua alkoi nauruttaa: Tämä kiva nainen pyytelee multa anteeksi sitä, että hän otti mun vaavelini lennosta kiinni. Ja mä tajuan ajattelumallin siinä takana. Meidän kulttuurissa on niin iso pelko siitä, että joku tuomitaan huonoksi äidiksi, että tämä nainen halusi pelastaa minut kasvoje menetykseltä ilmaisemalla, että "ei se vauva sieltä minnekään varmasti olisi tipahtanut, minä se tässä ylireagoin". Toisin sanoen: "Et ollut huono äiti, vaikka jätit lapsen itsekseen vaunuihin sillä riskillä, että se kellahtaa sieltä itsekseen pois."

Äitinä sitä joutuu pelkäämään vähän väliä, että ympäristö arvioi minut huonoksi äidiksi jonkun yksittäisen asian perusteella. Usein tämä on tietenkin täysin omassa päässä. Mutta tämä nainen ajatteli, että mä ajattelin, että se ajatteli, että minä olen tehnyt virhearvion äitinä jättäessäni lapsen siihen. Minkä siis toki olinkin tehnyt, mutta ei se ole niin vakavaa. Tärkeintä on se, ettei vaaveli iskeytynyt kanveeseen.

Tämä herätti mut ajattelemaan, että on paljon tilanteita, joissa pelätään puuttua, koska toisen kasvot voivat mennä. Mä itse taas lähtökohtaisesti tykkään sellaisesta koko kylä kasvattaa -ajatuksesta. Musta on ihanaa, jos joku sanoo Alpulle ystävällisesti, että "älä ota kaverin kädestä lelua" tai "eipä mennä sinne". Itse en aina ehdi, jaksa tai ylipäänsä huomaa (kuten kirjoitin tässä postauksessa hetki sitten).

Niin kauan kun meininki on ystävällistä, niin musta toisten lapsien tekemisiin voi puuttua. Tietenkään en halua, että joku tiuskii mun lapselle tai retuuttaa sitä. Ja on toki tilanteita, joissa puuttuminen ei auta (kuten vaikka jos lapsi itkee metrossa nälkäänsä), mutta kyllä sellaiset tilanteet yleensä tunnistaa maalaisjärjellä.

Noin yleisesti, kyllä mun mielestä saa vähän puuttua. Etenkin silloin, kun lapsi yrittää kamikaze-iskua kirjaston lattiaan.

 

Onko teillä ollut tilanteita, joissa olette itse puuttuneet tai teidän lapsen tekemisiin on puututttu? miten olette reagoineet?

 

 

Lue myös:

Rikkinäinen kaukosäädin on valinta - paljonko lasta pitää kieltää?

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Pages