Ladataan...
Juliaihminen

Olen sitä mieltä, että jokaisen turkulaisen ja mielellään mahdollisimman monen muunkin nautinnoista piittaavan ihmisen kannattaisi tehdä tämä pieni päiväretki: Seilata Föli-aluksella Turun Ruissaloon.

Se on nimittäin mielivaltaisen edullista: lippu maksaa vain KOLME euroa, sillä kyseessä on ihan tavallinen Turun joukkoliikenteen kulkuvälineen lippu. Koska olimme perillä alle kaksi tuntia, tulimme samalla lipulla vieläpä takaisin. Ja mikä parasta (sekä sairainta): vaunujen kanssa laivamatka oli ilmainen!!!

 

Tehtiin äbän ja hänen miehensä Juhan, sekä Alpun kanssa tällainen pikku Ruissalo-piipahdus tuossa eräänä perjantai-iltapäivänä. Matka alkoi Aurajoen kupeesta, Martinsillan vierestä ja kesti noin 25 minuuttia. Jäätiin pois Ruissalon telakalla ja mentiin syömään herkulliseen Sergio's-pizzerian kesäraflaan, Sergio's al Mareen.

Raisa aina sanoo, että hyvän pizzerian tunnistaa hyvästä margaritasta, ja täällä margarita kelpasi jopa Alpulle, tuolle vanhalle nirso-petterille. Myös kylmä rosé-lasi maistui taivaalliselta, sillä kuten kuvista huomaa, oli todella kuuma päivä. 

Ainoa ongelma koko matkassa oli se sama, mikä nyt on kesälomalla kaikessa matkailussa ollut ongelmana: 2-vuotiaan lapseni itsensätuhoamispyrkimykset. Hän yritti päättää päivänsä vesibussissa venkumalla reunan yli, hän suunnitteli heittäytyvänsä kohti tuonelan jokea myös perillä kauniissa vierasvenesatamassa ja hän juoksenteli mielivaltaisesti myös kauniilla sillalla, mistä niin ikään olisi selvästi tehnyt mieli lopettaa maallisen tomumajansa toiminta. 

Pelkään tällä hetkellä kolmea asiaa eniten: autoja, korkeita paikkoja ja vettä. Näistä elementeistä kaksi jälkimmäistä tuntuvat vaanineen lapseni henkeä koko kesäloman ajan. Välillä lapsen itsensä eliminoinnin estäminen vähän ryydyttää, mutta ehkäpä jo ensi kesänä hänen päähänsä on asettunut jonkin asteen tolkku. Ehkä ei. Katsellaan. 

Takaisintulomatkalla jäätiin jo Forum Marinumin kohdalla pois ja käppäiltiin kaunista jokirantaa pitkin uudehkoon kivaan turkulaiseen ravintola Nooaan.  Siinä terassilla kelpasi antaa lapsen nautiskella jäätelöstä ja itse vetää päivän toiset kahvit. 

Vitsi että minä rakastan Turkua ja sen ravintoloita!

En voi suositella 2-vuotiaille veteen heittäytymistä (hän ei lopulta onnistunut pyrinnöissään), mutta muuten suosittelen samanlaista retkeä aivan kaikille. Oli ihanaa! Kiitos Turun joukkoliikenne, kiitos Föli! (Ilmeisesti tuo reitti kulkee myös Pikisaareen ja Kansanpuistoon, eli variaatiota riittää.)

 

Lue myös:

Turun ihanimmat paikat (lapsen kanssa tai ilman)

5 ihanaa kahvilaa Turussa

Turun paras kahvila: Leipomo Manna

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Juliaihminen

Olen rakastunut leipomoon! Okei, tämä kuulostaa siltä kuin jäljittelisin sitä naista, joka meni Eiffel-tornin kanssa naimisiin, mutta lähellä sitä pistettä ollaan. Turussa sijaitseva Leipomo Manna on nimittäin vienyt mun syömeni. Siitä on tullut mun uusi kantapaikka Turussa.

Kyseessä on juurileipään erikoistunut pieni leipomo, joka toimii myös kahvilana ja myy leivän lisäksi leivoksia lähialueiden luomutilojen viljasta. 

Olin odottanut Mannaan pääsyä pitkään, koska olen seurannut leipomon instatiliä tovin. Sekä heidän ig-storyssä että kuvien puolella on uskomatonta taikinan, juuri uunista tulleen leivän ja erilaisten leivosten antaumuksellista fiilistelyä. Mä aina liikutun, kun näen jonkun suhtautuvan syvällä intohimolla mihin tahansa asiaan. Ja kun se asia vieläpä sattuu olemaan erinomaisesti kohonnut taikina, en voi muuta kuin rakastua konseptiin.

Petteri, joka omistaa Mannan, on mun lapsuudenystäväni Karlin poikaystävä. (Karli on tuo ilahduttava näky postauksen ylimmässä kuvassa.) Petteri todella suhtautuu juurileipään intohimolla: Hän opiskeli Turun yliopistossa kulttuurihistoriaa, mutta keskeytti opintonsa, koska hänen oli vain seurattava syöntään ja lähdettävä Raumalle oppimaan, miten leivotaan kunnollista juurileipää. Kun sitten Turun legendaarinen Taikinajuuri-leipomo ilmoitti lopettavansa, Petteri osti yrityksen ja perusti Leipomo Mannan sen tiloihin.

Hyppäys kultsasta leipuriksi kannatti, koska hänen leipomansa leipä on jumalaista. (Erityissuositus myös mustikkaamacaronssille, tajunta miltei lähti, kun tämä leipomusten kruununjalokivi kosketti tomumajaani.)

Erinomaisten leipomusten lisäksi Mannassa on älyttömän kiva tunnelma. Tommoset lippispäiset tarjoilijat siellä hääräävät ja hymyilevät asiakkaalle. Ovat hipstereitä, mutta sillä lailla turkulaisia, ettei ole ylimielisyydestä tietoakaan. Maakuntien hipsterit ovat tietyllä tapaa sympaattisempia kuin Helsingin hipsterit, ymmärrätte varmasti. 

Okei okei, mä olen pitkään vastustanut sitä, että Turusta puhuttaisiin maakuntana, koska se on kuitenkin Suomen vanhin kaupunki. (Olen itse siis Turusta kotoisin.)

Manna sijaitsee Turun Vähä-Heikkilässä, eli ei ihan keskustassa. Sinne pääsee kuitenkin tosi nopeasti bussilla Kauppatorilta, ja toisaalta sinne on myös tosi kiva kävelymatka. (Huom! Lastenvaunuilla pääsee Turussa ilmatteeks bussissa.) Kun Turun keskusta on koluttu läpi, kannattaa tutustua muun muassa kauniiseen Marttiin, joka on tuossa ympärillä.

Kävin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Mannassa äitini, Alpun ja lapsuudenystäväni Kapun kanssa, mutta kuten ymmärrätte, tämä ei jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Joko olette täysin Mannan pauloissa? Syytä olisi olla!

 

Leipomo Manna sijaitsee osoitteessa Uittamontie 12, ja on auki tiistaista perjantaihin 10-18.30 ja lauantaisin 10-16.

 

Katso myös:

Tein videon Turun parhaista lapsiperhekohteista

VG Wok, parasta kasvispikaruokaa Turusta

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Minun Turkuni on paikka, jossa ihmiset tulevat kutittelemaan bussissa pienen vauvan paljaita varpaita, kun näkevät sellaiset. 

Minun Turussani rupatellaan torimyyjän kanssa pitkään, kun ostetaan kesän ensimmäiset Rainion uudetperunat. 

Minun Turussani otetaan Ruisrockissa satunnaista vierustoveria kädestä ja hypitään yhdessä Flaming Sideburnsin moshpitissä.

Minun Turussani tuntematon nainen nappaa lapseni, joka meinaa tipahtaa kärryistä kirjaston lattialle.

Minun Turussani kerrotaan muille kännykkä kädessä laahustaville, missä on nähty parhaat pokémonit ja istutaan battlaamaan muita vastaan teatterisillan kupeeseen.

Minun Turussani jäädään selvittämään tilannetta yökahdelta, kun tuntemattoman 15-vuotiaan vappu on mennyt liian lujaa ja hän on hukannut kaverinsa ja suuntavaistonsa.

Minun Turussa kysytään kohteliaasti "Eissunkkaa tää bussi Naantaliin mee" ja saadaan reittiohjeiden lisäksi suositus hyvään kahvilaan.

Minun Turussa yritetään pysäyttää julmat väkivallan teot, vaikka sitten oman hengen uhalla. Olet upea, Hassan Zubier.

Minun Turussani on paljon lämpöä ja rakkautta, ja tästä syystä sinne ei jätetä tilaa vihalle tai pelolle.

Minun Turkuni ja Suomeni on suvaitsevainen, ja jatkaa valitsemallaan tiellä, vaikka sitä uhattaisiin.

 

Lämpimimmät osanottoni perjantain iskun uhreille ja heidän omaisilleen.

 

 

Kuva: Ihanasta Gaggui-kahvilasta

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Harkitsetko pientä minilomaa Turussa tänä kesänä? Lopeta harkitseminen ja varaa välittömästi kalenterista päivä Turussa, siellä on ihanaa!

Vanhana turkulaisena omistauduin ylistämään Turun ihanuutta niin paljon, että tein aiheesta videon. YouTubessa tämän tyyppisiä videoita kutsutaan nimellä My Day. Olin yhtenä päivänä siskoni Lotan ja meidän lapsosten kanssa kiertelemässä Turkua, ja Lottu innosti mua kuvaamaan reportaasin tästä ilottelusta.

Tässä sekalainen esittely siitä, mitä mun mielestä kannattaa tehdä Turussa päiväretkellä lapsen kanssa. (Ja vähän horinaa mun Turku-menneisyydestäni.) 

Nauttikaa!

 

Mitä te suosittelisitte Turussa ihmiselle, joka lomailee siellä lapsosensa kanssa?

 

 

Lue myös:

5 kivonta kahvilaa Turussa

Kasku Turun pääkirjastosta

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

   

 

Ladataan...
Juliaihminen

Olin tuossa ennen joulua käymässä Turun pääkirjaston lastenosastolla. Rakastan tuota kirjastoa yli kaiken, se on kaunis, täydellisesti suunniteltu, siellä on symppis lounaskahvila ja nyt lapson myötä olen tajunnut, että myös kirjaston pikkulasten osasto on erinomainen. Täällä kannattaa käydä vaikka olisi vain lyhyellä visiitillä Turussa.

Olin juuri lounastanut ystäväni Katarinan kanssa. Kata oli lähtenyt, ja mä menin hakemaan mun takkia naulakosta. Alppu istuskeli lastenvaunuissa. Kun tulin takaisin, semmonen mukavan oloinen nainen piti Alppua sylissä.

Se alkoi heti pahoitella: "Anteeksi kun minä tässä näin, katsoin, että hän oli kiipeämässä vaunuista pois ja menin sitten ottamaan kiinni. Ei hän varmastikaan olisi oikeasti tipahtanut sieltä."

Mä tietenkin kiittelin vuolaasti ja olin hirmu helpottunut siitä, että tämä nainen oli pelastanut Alpun pää edellä putoamasta kivilattialle. Alppu ei ollut aikaisemmin koskaan noin tempoillut, joten sen oli pystynyt jättämään ihan iisisti istuskelemaan pitkäksikin aikaa vaunuun.

Sitten mua alkoi nauruttaa: Tämä kiva nainen pyytelee multa anteeksi sitä, että hän otti mun vaavelini lennosta kiinni. Ja mä tajuan ajattelumallin siinä takana. Meidän kulttuurissa on niin iso pelko siitä, että joku tuomitaan huonoksi äidiksi, että tämä nainen halusi pelastaa minut kasvoje menetykseltä ilmaisemalla, että "ei se vauva sieltä minnekään varmasti olisi tipahtanut, minä se tässä ylireagoin". Toisin sanoen: "Et ollut huono äiti, vaikka jätit lapsen itsekseen vaunuihin sillä riskillä, että se kellahtaa sieltä itsekseen pois."

Äitinä sitä joutuu pelkäämään vähän väliä, että ympäristö arvioi minut huonoksi äidiksi jonkun yksittäisen asian perusteella. Usein tämä on tietenkin täysin omassa päässä. Mutta tämä nainen ajatteli, että mä ajattelin, että se ajatteli, että minä olen tehnyt virhearvion äitinä jättäessäni lapsen siihen. Minkä siis toki olinkin tehnyt, mutta ei se ole niin vakavaa. Tärkeintä on se, ettei vaaveli iskeytynyt kanveeseen.

Tämä herätti mut ajattelemaan, että on paljon tilanteita, joissa pelätään puuttua, koska toisen kasvot voivat mennä. Mä itse taas lähtökohtaisesti tykkään sellaisesta koko kylä kasvattaa -ajatuksesta. Musta on ihanaa, jos joku sanoo Alpulle ystävällisesti, että "älä ota kaverin kädestä lelua" tai "eipä mennä sinne". Itse en aina ehdi, jaksa tai ylipäänsä huomaa (kuten kirjoitin tässä postauksessa hetki sitten).

Niin kauan kun meininki on ystävällistä, niin musta toisten lapsien tekemisiin voi puuttua. Tietenkään en halua, että joku tiuskii mun lapselle tai retuuttaa sitä. Ja on toki tilanteita, joissa puuttuminen ei auta (kuten vaikka jos lapsi itkee metrossa nälkäänsä), mutta kyllä sellaiset tilanteet yleensä tunnistaa maalaisjärjellä.

Noin yleisesti, kyllä mun mielestä saa vähän puuttua. Etenkin silloin, kun lapsi yrittää kamikaze-iskua kirjaston lattiaan.

 

Onko teillä ollut tilanteita, joissa olette itse puuttuneet tai teidän lapsen tekemisiin on puututttu? miten olette reagoineet?

 

 

Lue myös:

Rikkinäinen kaukosäädin on valinta - paljonko lasta pitää kieltää?

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Pages