Ladataan...
Juliaihminen

Tiki haaveili eilen iltapalalla siitä, että Alppu osaisi puhua ja hänen kanssaan voisi neuvotella asioista. Miten helppoa kaikki stten olisikaan, asioita voisi ennakoida! Keskustelut menisivät suurinpiirtein näin.

 

Aamupalalla

- Alppu, olisiko ok, jos söisit tämän puuron?

- Tuota tuota, olen ajatellut ensin puhallella puurolautaselle sellaiset kolmesta neljään minuuttia ja jokellella samaan aikaan. Sitten lusikoin tovin puuroa tähän maitolasiin, jonka jälkeen huljuttelen pienen hetken sormiani lasissa. Olin ajatellut, että noin kolmasosa puurosta päätyisi tällä kertaa lattialle.

- Pystyisikö joustamaan yhtään tässä? Jos tekisin vähän hassuja äännähtelyjä ja pari lusikallista olisi traktori-lusikallisia?

- Neuvotteluvaraa on joo. Eli sanotaan, että neljäsosa lattialle.

- Kuulostaa reilulta. Eli kuinka monta lusikallista aiot syödä loppujen lopuksi?

- Sanotaan, että viisi. Kuusi, jos lasketaan ne, mitkä aion hieroa hiuksiini.

Vessatoimet

- Alppu, onko vessahätä?

- No periaatteessa joo, mutta tänään ajattelin pidätellä tässä vielä kotona hetken ja kakata sitten vaippaan, kun ollaan ratikassa.

- Ok. 

 

Leikkipuistossa

- Alppunen, mennään puistoon.

- Jee! (Tämän Alppu oikeastikin sanoo aina, kun mainiaan puisto, sanomaa korostetaan nostamalla kädet ylös.)

- Tänään ei sitten syödä pieniä kiviä sieltä.

- No jos pari pientä maistiaista? Ja jos löytyy jotain eksoottista, kuten mädäntyneitä ruusunmarjoja, niin ajattelin makustella niitä muutaman.

- ...

- Ja sitten, jos Eino tulee, niin aion halata sitä ensin ja sitten tönästä. Sitten taas halata. Ok?

- ...

- Jos matkalla puistoon tulee koira, niin ehdottomasti pysähdytään ja saan sitten paijata sitä antaumuksellisesti?

- Okei, mutta vain jos omistaja antaa luvan. Ja ei sitten saa retuuttaa sitä korvista tai hännästä. Ja sitten kun on aika mennä kotiin, niin lähdetään ihan kivasti?

- Ei tällä kertaa. Olin nimittäin kaavaillut heittäytyväni kaarelle, jännittäväni kaikki lihakseni ja kiljuvani raivokkaasti hetken. Sen jälkeen vasta vaunuihin.

- Ok. 

Nukkumaan mennessä

- Alppu, mites tänään, käykö että mennään nukkumaan kello yhdeksän?

- No, suunnitelmissani on ensin juoksennella kengät jalassa ja pipo päässä mutta loppu vartalo alastomana tovin ympäri asuntoa, pissata pienen lirauksen keittiön lattialle, kaivella pahvinkeräyksestä muutaman maitopurkin ja heittää ne olohuoneeseen.

- Okei, ja sitten iltatoimet ja nukkumaan?

- Periaatteessa joo, mutta sängyssä aion sitten kiljua vielä viidestätoista kahteenkymmeneen minuuttia. 

- Olisiko mitään mahkuja lyhentää sängyssäkiljumisaikaa?

- Okei. Yksi jakso Pikkulia, niin kiljun vain 12 minuuttia.

- Ok.

 

Kuvissa: Oltiin Espoossa viettämässä ihanaa päivää ja olisi ollut kiva neuvotella Alpun kanssa, ettei saa hypätä mereen. Jouduin käyttämään fyysisiä neuvottelukeinoja.

 

Katso myös:

Alppu ja Siri keskustelevat

Tällaista on asua 1-vuotiaan kanssa

Vauvan kanssa matkalla kannattaa varautua näihin

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Vietin sunnuntaiaamun Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa Suvilahden Kattilahallilla. Tämä oli mulle käänteentekevää, koska ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että on edes jollain alkeellisella tasolla palkitsevaa viedä lastani tuollaisiin tapahtumiin.

Tähän mennessä kaikki kulttuuritapahtumat ovat nimittäin olleet täysin itseäni varten. Alpulle on ollut aika lailla se ja sama, onko hän kulttuuritapahtumassa vai jossain värikkäässä kopperossa, samaa päätöntä rellestämistä. Nyt kuitenkin, kun Alppunen on vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen, olen aistivinani hänessä pientä kiinnostusta siihen, mitä ympärillä tapahtuu. 

Suvilahden Kattilahallin pihalla oli kaikenlaista tekemistä sekä pieni muskarihetki, jonka Alppu otti oikein vakavasti. Rytmimuna raikasi ja kapulat kalkattivat yhteen. 

Sisällä taas söin Mariannan kanssa pop up -Muumikahvilassa aamiaisen ja kiersin vaaterekkien alennuksia. Mun shoppaillessa kortteja ja kummitytön synttärilahjaa Marianna vahti sekoilevaa Alppua. Tuollaisiin tapahtumiin meneminen yksi aikuinen ja yksi lapsi -kombolla on täysin tuhoon tuomittu ajatus. Ylipäänsä shoppaileminen puolitoistavuotiaan kanssa on tuhoisaa kaikille osapuolille.

Lastenvaatteet ovat niin kauniita! Yhdellä mun kaverilla on sellainen sääntö, että kerran kaudessa saa ostaa jonkun kalliin asukokonaisuuden lapselle. Musta tämä voisi olla aika hyvä periaate, sillä onhan se nyt ihan älyttömän kivaa, kun lapsosella on joku tosi tyylikäs asu päällä. Se on sellainen ihana pikku nukke! Toisaalta pihi minä ei voi hassata liikaa rahaa lasten uusiin merkkivaatteisiin, koska no, olen itara kanttura.

Lasten vaatteissa mulla ei myöskään ole samanlaista rimaa kuin omia vaatteita valitessani, sillä tiedän, että ne aivan varmasti kuluvat loppuun. Jos ei Alpun käytössä, niin sitten Alpun serkun tai pienempien ystävien käytössä. Lasten vaatteiden kohdalla kiertotalous toimii, en lähetä lumppujani Afrikan riesaksi.

Myös sisällä olisi ollut kaikenlaisia työpajoja, mutta niihin tuo taapero oli liian pieni. Toisaalta erilaisia workshopeja oli hauska seurata siksi, että näin niissä tulevaisuuden. Tiedättekö, kun lapsen kanssa on aina niin kivaa haaveilla, että "parin vuoden päästä meidän Alppukin tuolla askaroi muovitilpehööristä kauniin koristeen keittiön ikkunaan"?  Lapsi on yksi iso potentiaali.

Kattilahalli oli tosi toimiva ympäristö tapahtumalle ja muotoilija Tero Kuitunen oli saanut sen upean näköiseksi koristeluillaan, hapsurakkaus syttyi! Ohjelma oli rakennettu hyvin: Vaatteet olivat vain yksi osa Lasten viikonloppua, suureksi osaksi kyse oli epäkaupallisesta tekemisestä. Veikkaan, että yritän tulevaisuudessa hengailla enemmänkin tällaisissa tapahtumissa, nyt kun Alppu selvästi alkaa viihtyä. 

 

Suositelkaa jotain (oikeasti) kivoja lasten tapahtumia!

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Pages