Suuri ruokapostaus

Ruoka on minusta paras asia Pekingissä. Kirjoitin jo aiemmin klassisimmista Pekingissä syömistäni erityisherkuista, kuten hot potista ja Pekingin ankasta. Nyt haluan jakaa kuvia ja fiiliksiä arkiruoasta.

Nämä ruoat maksavat 6-20 yuania eli alle eurosta noin kolmeen euroon per annos.

Parhaimmillaan kiinalainen ruoka on silloin, kun ruokapöytään istuu ennakkoluuloton ihminen. Ei kannata ahdistua, jos löytää edestään jotain, minkä sisältöä ei tarkkaan tiedä (esim. allergiat ja kasvisruokavalio ovat kuitenkin realiteetti erikseen).

Kiinalaisessa keittiössä on nimittäin paljon asioita, jotka näyttävät ja kuulostavat epäilyttäviltä, mutta ovat suuhun päästessään huikea kokemus. Olen maistanut kalmaria ja mysteeristä lihaa katukojusta, tofua niin monessa eri muodossa, että sekosin laskuissa sekä miljoonaa eri kastiketta, joista vain ani harva on ollut pettymys.

Eikä huonoon makuun tai outoon koostumukseen kuole. Sen voi nielaista supernopeasti tai pyyhkäistä nenäliinaan. Oletpahan yhtä kokemusta ja makuelämystä rikkaampi.

Esimerkiksi tikkuruoka (yllä olevat kuvat) on hieno esimerkki kiinalaisesta katuruoasta, jossa rohkeus palkitsee. Kadulle pystytettyjen grillien äärellä saa valita haluamansa ruokatikut ja valinnanvaraa on kasviksista lihaan sekä mereneläviin. Tikut annetaan grillimestarille ja hän turauttaa tikkuherkkujen päälle vielä tajunnan räjäyttävän upeat mausteet. Kun setti on valmis, niin ei muuta, kuin perse penkkiin tai katukivetykselle ja ääntä kohti.

Kiina antaa minun mielestäni parastaan juuri keittiössä.

1.      Taikinanyytit = mykyt = dumplings

Tällä rakkaalla lapsella on lukematon määrä nimiä. Taikinanyytin konsepti ei ole pelkästään kiinalaisten oma, vaan vastaavanlaista ruokaa tehdään myös muun muassa itäisessä Euroopassa.

Kiinan kielessä taikinanyyteille on paljon termejä ja on olemassa aivan yhtä monta tapaa valmistaa ne. Taikinanyyttien sisällä voi olla lihaa tai kasviksia, itse suosin yleensä lihaisia versioita.

Baozi

Baozi on höyrytetty pullan muotoinen ruokapallo, jossa nyytin reunat on koottu sen päälle. Sisällä voi olla ihan mitä tahansa possusta pinaattiin. Baozin koko vaihtelee nyrkin kokoisesta pullasta pikkuiseen mininyyttiin.

(Alla olevassa kuvassa yksi meidän kampuksen ravintoloista. Metalliset astiat kätkee sisäänsä baozi ja jiaozi -annoksia. Vasemmalla kokki pyörittelee juuri lihatäytettä taikinanyyttien sisään ennen höyrykypsentämistä.)

Jiaozi

Jiaozi valloitti sydämeni jo ensimmäisten viikkojen aikana ja on sittemmin tehnyt pesän foodien sieluuni. Jiaozi on myös taikinanyytti, mutta sen taikina on baozia kevyempi. Jiaozi ole lainkaan pullamainen. Jiaozi on muodoltaan puolikuun mallinen ja nyytin reunat on koottu sivulle pieneksi harjanteeksi. Ymmärtääkseni jiaozilla viitataan myös nimenomaan lihatäytteiseen nyyttiin, mutta näistä tarkemmista kielen nyansseista en ole ihan varma.

Jiaozi voi olla höyrytetty, kuten baozi, tai paistettu. Minusta molemmat ovat tolkuttoman herkullisia. Juuri tällä viikolla ostin katukojusta paistettuja jiaozeja eräänlaisen mausteisen perunamuusin kera. Annos vei kielen mennessään.

(Alla olevat kuvat paistetuista jiaozeista ja perunoista on otettu kuvakaappauksena videolta, jonka kuvasin puhelimella. Unohdin ottaa varsinaisia kuvia.)

(Alla olevassa kuvassa valmistaudumme juuri syömään ystäväni anopin valmistamia jiaozeja. Jokainen sai oman etikka-soijakastikkeen dippaamista varten.)

Kaikki nyytit voidaan nauttia yksinkertaisimmillaan etikka-soijaseoksen kera (dippaillaan vaan menemään) tai lisukkeena monipuolisen aterian kanssa. Minusta on tullut etikka-soijasysteemin vannoutunut kannattaja.

2.      Jiang bing

Jiang bing on muurikkapannun kaltaisella tasaisella levyllä paistettu suuri lettu.

Kun tilaat letun, taikina kaadetaan pannulle silmiesi edessä ja tasoitellaan pyöreäksi levyksi. Letun sisään isketään raaka kananmuna, joka kypsyy letun paistuessa. Lisäksi sisään tulee kastiketta, joka levitetään yleensä pensselillä, sekä tuoreita yrttejä, kuten korianteria ja kevätsipulia.

Lopuksi sisään taitellaan rapea levy jotakin asiaa, josta en todellakaan osaa vieläkään sanoa, mitä se on. Rapea levy pehmenee letun lämmössä hiukan tuoden ruokaisuutta ja rapeutta, sekä fyysistä ryhtiä lettuun. Lettu taitellaan suorakuution malliseksi paketiksi ja tarjoillaan paperipussukasta.

(Kuva on kaapattu netistä. En jostain syystä ole koskaan ehtinyt ottaa kuvaa jiang bingista…)

Yksinkertaista, nopeaa ja herkullista. Puhumattakaan hypnotisoivasta. Voisin katsoa jiang bingin valmistusta vaikka koko päivän.

P.S. Lettuunsa voi tunkea myös tuplamunan tai lihanöyhtää eli rou song = meat floss = lihavalmiste, joka muistuttaa äärimmäisen hienoa sahanpurua.

(Alla toinen kuva kampuksen ruokalasta. Kylmä nuudeliannos sekoitetaan haluamistasi aineksista kattilassa sellaisenaan ja kaadetaan tarjoiluastiaan. Herkullista!)

3.      Kaikki muu ihana ruoka (koska kirjoitan tätä vielä huomennakin, jos kerron kaikista upeista ruokakokemuksista yksitellen)

Luonnollisesti syön täällä paljon myös sellaista ruokaa, jonka tapaista saa Suomestakin. On paljon riisiä ja nuudeleita. Sitten lisää riisiä ja nuudeleita. Lihaa erilaisissa kastikkeissa ja rasvassa uitettuja kasviksia. En kuitenkaan aio nyt valittaa kiinalaisen ruoan rasvaisuudesta tai tuoreiden vihannesten puutteesta.

Mutta jos kypsennetyt kasvikset kelpaavat, eikä tuore salaatti ole sinulle elinehto, kannattaa tulla Kiinaan!

Yksi tapa syödä vihanneksia on eräänlainen seisova pöytä, jossa valitaan pihdeillä omaan kulhoon itseä miellyttävät ainekset (kuvia alla). Tarjolla on paljon vihanneksia, kuten naurista ja kyssäkaalia. Lisäksi täällä syödään paljon erilaisia vihreitä lehtiä, joista en todellakaan osaa kertoa muuta, kuin että ne maistuvat herkullisilta kypsennettyinä. Tarjolla on myös aina paljon sieniä sekä tietysti lihaa, kalaa ja tofua.

Lopuksi kulhoon heitetään nuudeleita, jotka kypsyvät siinä samassa muiden ainesten kanssa. (Tätä saa riisinkin kanssa, mutta itse suosin jostain syystä näissä paikoissa aina nuudeleita.)

Kulho annetaan kassalla punnittavaksi ja maksetaan painon mukaan. Itse en ole koskaan maksanut kolmea euroa enempää, enkä minä ole todellakaan tunnettu pienistä ruoka-annoksista.

Kokki heittää kulhosi sisällön kattilaan, maustaa ruoan, sanoo pari taikasanaa ja voila! Sinulla on edessäsi herkullinen, itse tuunattu ateria noin kymmenessä minuutissa.

Bonusruoka: Kuntosalini lähellä olevasta kaupasta saa todella upeita ruoka-annoksia ja yksi suosikeistani on ihanan paksussa imelässä kastikkeessa kypsennetty munakoiso.

(Alla kuvassa kuntosalin viereisen kaupan ruokatiski. Ei munakoisoa tällä kertaa, mutta kaikkea muuta hyvää!)