Ladataan...
Kahjona kahviin

Kupponen-sarjassa koeponnistan kahveja eri paahtimoilta, etupäässä pienemmiltä kotimaisilta. Sarjan aloittaa vuoden paahtimoksi valittu Lehmus Roastery Lappeenrannasta, tuosta kansainvälisestä metropolista.

Tapasin Lehmus Roasteryn edustustoa Helsinki Coffee Festivalilla. Lyhyen kohtaamisen vaikutelma oli rento ja hauska sekä sopivasti kumma, hieman niin kuin olisin puhunut Tatun ja Patun kanssa. Herrat lahjoittivat minulle testattavaksi pussillisen Pusupuisto-kahvia sekä tiskin alta etiketittömän papupussukan, jota minun oli määrä testailla sokkona.

 

Aloitettakoon raportti Pusupuistosta. Tein ensimmäiset kupit Harion V60-käsisuodatinsysteemeillä. Paahtimon pojat kehuivat Pusupuistoa pussin kyljessä City-paahdetuksi, eli aika tummaksi. Tumma paahto maistui myös kupissa, vaaleampaan kalibroituneet makuhermoni htäkähtivät hetken aistimuksesta, mutta kun kuppi jäähtyi vähän ja aromit heräsivät henkiin, sain aikaan seuraavanlaisen luonnehdinnan. 

Tuoksusta erottui erityisesti suklaisuus. Maun koin hivenen pähkinäisenä ja runsaan suklaisena, sekä makeutta että karvautta oli aika lailla. Hapot vastaavasti olivat melko vähissä, mitä tummalta kahvilta saattaakin odottaa. Kahvi tuntui suussa sen verran silkkiseltä, että pussinkylkitekstien suositukset romanttisista hetkistä aukenivat siitä näkökulmasta. Aistit täyttävästä suklaasta niissäkin muuten runoiltiin. 

Tykkään yleensä testata tummapaahtoisia kahveja myös espressona, joten kaadoin papuja myös Mahlkönig Varioon ja laitoin espressorakkineen tulille. Lopputulos oli perin juurin makoisaa. Kahvihan oli kotoisin El Salvadorista ja käsitelty Natural-menetelmällä eli käytännössä aurinkokuivaamalla ja fermentoimalla. Nämä natural-maut tulivat aika komeasti esiin espressossa.

No entäs se mysteerikahvi sitten? Aloittelin senkin kanssa V60:lla, osan kupeista tein Aeropressillä. Oli tosi hauskaa testata kahvia, josta ei tiedä mitään ennalta. Jo pussin avaaminen paljasti, että ollaan tekemisissä Natural-kahvin kanssa. Vahva, omintakeinen tuoksu jota usein kuvataan mansikkaiseksi, usein ylikypsää mansikkaa muistuttavaksi, mutta joka tämän kahvin kohdalla oli enemmän kallellaan jotenkin keltaisiin hedelmiin. Sama maku loisti kupissa. Tällaisena "keltaisempana" se on jotenkin elegantimpi kuin joidenkin eteläamerikkalaisten naturalien räikeä ylikypsä mansikkaisuus ja kevyt viinaisuus. Mieleen tuli Johan&Nyströmin muutaman vuoden takainen Pineapple Thief.  Kun jotain piti arvata, päädyin veikkaamaan että kahvi olisi paremminkin eteläamerikkalaista kuin afrikkalaista. Metsään mentiin, kyseessä oli nimittäin etiopialainen papu, kotoisin Yirgacheffen alueen Kayon Mountain-plantaasilta. Natural-käsitelty kylläkin, ja Pineapple Thiefia taannoin pruuvannut paahtomestari sanoi tunnistavansa samankaltaisen hedelmäisyyden. Ostin sittemmin Caffin versiota samasta raakakahvista. Mainiota sekin, melkoisen samanhenkistä.

Mutta siis, voin suositella Lehmus Roasterya. Hyvää kahvia tekevät, ja lennokkaita etikettitekstejä. Mutta eihän sitä muuten Vuoden Paahtimoksi pääsisikään.

 

 

Share

Ladataan...
Kahjona kahviin

Kuten Helsinki Coffee Festival -raportista kävi ilmi, sain Wilfalta käyttööni heidän Svart-myllynsä edellisen vuosimallin. Laitteella on pitkähkö historia, ainakin yli viiden vuoden ajan olen nähnyt samannäköistä myllyä kaupoissa ja kuullut sitä suositeltavan suodatinkäyttöön edullisen pään vaihtoehtona.  Koko Wilfa Svart-tuoteperheen kehittelyssä on ollut mukana norjalainen maailmanmestaribarista ja kahvinpaahtaja Tim Wendelboe. Jo hänen nimensä sinällään on kohtuullinen laadun tae kahviharrastajalle. 

Oma kappaleeni eroaa uudesta vuosimallista erityisesti värin perusteella. Musta-rosterin sijasta uusi mylly on täysin musta. Lisäksi moottorissa on saatu vähennettyä lämpenemistä ja sitä kautta staattisen sähkön muodostamista, eli parannettua kapistusta entisestään. Mutta kuten todettua, hyvän vastaanoton tämä on kahvipiireissä saanut jo monen vuoden ajan. Siitä kertoo se, että myllyä myydään kodinelektroniikkamarkettien lisäksi lähes kaikissa tuorekahvialan verkkokaupoissa. Ison volyymin jättiläisketjut tietenkin saavat oman vähittäishintansa poljettua alemmas.

No niin. se yleispätevistä faktoista. Miten Wilfa Svart -kahvimylly pärjäsi omassa keittiössäni? Taustaksi siis mainittakoon taas, että uskollisella Mahlkönig Variollani jauhetut pavut eivät teränvaihdonkaan jälkeen tällä hetkellä maistumaan siltä miltä pitäisi. Aloitin Aeropressillä ja Good Life Coffeen Wotella, josta tiesin aika hyvin, millaisia makuja pitäisi odottaa: Earl Grey-teestä tutun bergamotöljyn vivahdetta, kukkia, ehkä kevyttä maltaisuuttakin. Ja niitähän löytyi. Rouvani pyytää yleensä maitoa kahviinsa. Nyt ei ollut tarvetta. Tervetuloa takaisin kuppiini, suodatinkahvin aromien runsaus! Olen kaivannut teitä!

Pressopannua en ole vielä kaivanut esiin, joten käytän myllyäni lähinnä Aeropressillä ja Hario V60:llä valmistettavan kahvin jauhamiseen. Karkeusasetukset vaihtelevat välillä Filter-Aeropress. Suurimman osan ajasta saan kuppiin sitä mitä odotan ja haluan. Vaimokaan ei juuri ole kaipaillut maitoa suodatinmenetelmillä valmistettuihin aamukahveihinsa.

Minun vaakani tarkkuudella näyttäisi siltä, että jauhettua kahvia jää terien väliin alle 0,5 g. En ole huomannut sen aiheuttavan makuhäiriöitä kupissa, joten en jaksa välittää asiasta. Käytän myllyä niin, että pidän papusäiliön tyhjänä ja punnitsen joka jauhatukseen pavut erikseen. Säiliössä olisi tilaa 250 grammalle papuja ja annostusta voisi vakioida mekaanisella ajastimella, jos huvittaisi. Minusta punnitseminen ei ole niin hankalaa, että tarvitsisin tätä ominaisuutta. Mylly on nopea ja vähemmän äänekäs kuin kuvittelin. Oikeastaan melko hiljaisena pitämäni Mahlkönig Vario on desibeleiltään varmaan äänekkäämpi, jos kohta ääni on siinä matalampi kuin Wilfassa.

Kahvinpurut vastaanottava laatikko ei ehkä ole kaikkein kätevin siihen, että purut kaataa suoraan Aeropressiin. Tällä olen saanut välillä aikaan sotkua. Nyt asiaa auki kirjoittaessani hoksasin kuitenkin ongelmaan ratkaisun: Aeropressin ja kahvikannun/kupin sovitinpalallahan varmaan saadaan purut nätisti tötteröön.

 

 

Share

Ladataan...
Kahjona kahviin

Kiitos etusristisidevamman aiheuttaman sairausloman, pääsin viimein osallistumaan Helsinki Coffee Festivalille. Vierailu tapahtui ammattilaispäivänä, jolloin vältin keppeineni ruuhkan. Kiitokset Cafetorialle kutsusta. Lopputuloksena oli aika voimakkaasti kofeiinipärinäinen retki johon sisältyi koko joukko hienoja kahvielämyksiä, ihmisten kohtaamisia ja muutama yhteistyöavaus.

Ensimmäinen, minulle tykkänään uusi tuttavuus, oli Cafetorian Nitro Cold Brew. Ensimmäinen ajatus oli, onkohan kyseessä kenties tilapäisen voimakkaan tehonlisäyksen antava kahvijuoma. No, näin tavallaan oli. Kyseessä on stydi kylmäuuttokahvi, jota ajetaan ulos hanasta typpioksiduulilla, eli samalla kamalla kuin kilpa-autoille annetaan lisäpotkua, Guinnessille vaahtoa ja synnyttäjille kivunlievitystä. Se paksunsi kahvin suutuntumaa ja sai sen maistumaan enemmän nenäontelossa. Mielenkiintoinen kesäjuoma. 

 

Koeponnistin lauman kahveja, joista mieleenjäävimmiksi omissa muistoissani nousivat Johan&Nyströmin 5th Estate Espresso ja Rostin tansanialainen kausikahvi, jonka ruusuaromit olivat eri viehkeitä. Sattumoisin 5th espresso valittiin sittemmin vuoden espressoksi ja vuoden suodatinkahvikin löytyi Rostilta, se tosin oli Guatemalasta kotoisin oleva edellinen kausituote. Toki myös ikisuosikkini, Ethiopian Yirgacheffestä kotoisin oleva Wote tuli testatuksi ja pussi ostetuksi, tällä kertaa Good Life Coffeen paahtamana. 5th Estate muuten tehtiin tuollaisella melko hämmentävällä espressokoneella, josta kaikki muu oli kätketty tiskin sisään paitsi gruppo. Olin siitä joskus kuullut, joten hienoa nähdä livenä.

 

Olen pitkään potenut suodatinkahvien kotivalmistuksessa jotakin mystistä myllyongelmaa, jonka seurauksena upeatkin kahvit maistuvat vain hyviltä. Ominaismaut jäävät ”yleiskahvisuuden” jalkoihin. Oma diagnoosini on ollut yliuuttuminen, joka johtuu lisääntyneestä pölystä jauhatuksessa. Kuitenkaan mm. terien vaihtaminen myllyyn ei ole hoitanut asiaa. Mielessä on käynyt uuden suodatinmyllyn hankkiminenkin ihan noin koemielessä. Festareilla asia ajankohtaistui ja jotenkin löysin itseni Wilfan standilta neuvottelemasta yhden myllyn laajuisesta yhteistyöstä. Tämän seurauksena poistuin tapahtumapaikalta Wilfa Svart-kahvimylly mukanani. Tarkempaa arviota on luvassa myöhemmin, mutta tässä vaiheessa kerrottakoon että se on varsin soiva peli ja suodatinkahvien ominaismaut loistavat kupeissani jälleen! Että kiitoksia jo tässäkin vaiheessa Wilfalle.

Rostin paahtajan Silja Löfgrenin kanssa vietin pienen juttutuokion, jonka pohjalta kirjoitan erillisen esittelyn myöhemmin. Lisäksi sain testattavakseni muutamaa kahvia, kuten mainittua Rostin tansanialaista, Caffilta sittemmin Vuoden baristaksi valitun Jarno Peräkylän panamalaista kisakahvia ja näytteet Vuoden paahtimoksi valitun lappeenrantalaisen Lehmus Roasteryn tuotannosta. Kirjoittelen näistä pikapuoliin.

Minusta on aivan upeaa, että hyvän kahvin ympärillä tapahtuu nykyään näin paljon. Toimijoita riittää kokonaiseksi kahvifestariksi, ja sinne tulee vielä kävijöitä, jopa loppuunmyydyn tapahtuman verran. Toivottavasti pääsen mukaan ensi vuonnakin.

 

 

Share

Pages