Ladataan...
Kahjona kahviin

Pääsin viettämään poikani kanssa lokakuista harrastepäivää Helsingissä. Päivä koostui kahvin harrastamisesta ja Pokemón Go:n pelaamisesta. Kahviharrastus sijoittui tällä kertaa Runeberginkadun Cafetoriaan, jossa minulla oli ilo tavata myyntiassistentti ja barista Benjamin Christian. Hänen kanssaan maisteltiin kahvia ja juteltiin hieman paahtimon taustoista.

Cafetoria on siis perustettu vuonna jo 2002, jolloin gourmetkahvi ei ollut vielä hipstereiden suosiossa ja pienpaahtimoita oli Suomessa vain kourallinen. Sen kulmakivi on omistajapariskunta Mia ja Ivan Orèn yhteistyö perulaisen El Palomarin kylän kahvinviljelijöiden kanssa. Kahvi ostetaan suoraan palomarilaisilta, ja jo ennen kuin toiminnalle haettiin reilun kaupan sertifikaatti, viljelijöille maksettiin yli kaksinkertaista markkinahintaa. Näin olisi toimittu myös ilman sertifikaattia, mutta se päädyttiin hakemaan että reiluus voitaisiin Läheinen yhteistyö ja viljelijöiden kanssa solmitut ystävyyssuhteet, sekä tietysti erittäin laadukas kahvi, ovat toiminnan kulmakivet. Paahtimo ei vain osta kahvia, vaan pyrkii auttamaan olosuhteiden kehittämistä tilalla ja koko kylässä. Esimerkkinä paikallisten olosuhteiden kehittämisestä Benjamin mainitsee kahvimarjojen kierrätyksen. Aiemmin kahvimarjojen hedelmäliha ja kuoret oli dumpattu jokeen mätänemään. Luomusertifikaatin hankkimisen yhteydessä Cafetorian ehdotuksesta siirryttiin kierrätykseen ja hyötykäyttöön, mikä hyödyttää myös ympäristöä.

Nykyään Cafetoria ostaa kahveja muualtakin, ja ylläpitää laajaa ja mielenkiintoista valikoimaa sekä espressoon että suodatinmenetelmille soveltuvia kahveja. Runeberginkadun kahvila ja showroom avattiin jokunen vuosi sitten hyvän kahvin kasvattaessa suosiotaan. Paikan päällä voi käydä kahvilla ja tutustumassa niin espressokoneisiin kuin suodatinkahvivälineisiin sekä ostaa mukaansa kahvinpapuja.

Hyllystä löytyi kutkuttelevia tuotteita, muun muassa kokonaan laadukkaasta indonesialaisesta robustasta valmistettu Espresso Flores, ja jo pussia puristelemallakin mentolimaisia vivahteita tarjoava kolumbialainen suodatinkahvi El Naranjo. Maistoimme Gran Palomaria sekä tumma- että vaaleapaahtoisena, ja lisäksi Sumatra Honey-espressoa. Jälkimmäinen maistui vähän sellaiselta jouluiselta kirsikkakonvehdilta, jossa tumman suklaakuoren alta turskahtaa suuhun aimo annos kirsikkalikööriä tai vastaavaa. Honey viittaa tässä ”hunajaprosessointiin”, jossa kahvimarjasta irrotetaan kuori mutta hedelmäliha jää pavun päälle kuivauksen ajaksi. 

Gran Palomarit taas olivat hauska kokemus rinnakkain maistettuina. Olen itse päätynyt tekemään tummapaahtoisesta palomarilaisesta espressoa, se toimii omaan makuuni vieläkin paremmin kuin varsinainen Gran Palomarin espressopaahto. Nyt kupissa oli samaa papua suodatinkahvina. En oikein ole viime aikoina innostunut tummista paahdoista, usein tuntuu että paahdon maku ikään kuin peittää kahvinpavun omat aromit ja saa kaiken maistumaan samalta. Nyt edessäni oli tasapainoinen, suklainen ja pähkinäinen pehmeä kahvi. Vaaleassa versiossa pähkinäiset aromit kehittyivät nougat’ksi ja suorastaan Nutellaa muistuttavaksi mauksi.

Kotievääksi sain uutta, vasta myyntiin tulossa olevaa kenialaista Karimikui-kahvia. Kirjoitan siitä lähipäivinä erikseen. Lisäksi tulevaisuudessa on luvassa Kahjona Kahviin live-lähetys Periscopessa paikan päältä vaikka

 

Kaupallista yhteistyötä tehtiin tätä kirjoitusta varten sen verran, että sain paikanpäälliset tarjoilut ja kahvipussit maksutta.

Share

Ladataan...
Kahjona kahviin

 

Nyt se suuri päivä koitti. Pääsin debytoimaan baristakisojen tuomarina Coffee House-ketjun Master Barista 2015-kisassa. Olen seurannut Vuoden barista -kisoja aina kun mahdollista ja välillä katsellut internetin välityksellä maailmanmestaruussuorituksia, joten oli mahtavaa saada tilaisuus tuomaroida itsekin. Niinpä joulukuun ensimmäisen päivän aamuna löysin itseni matkalla Pauligin hulppeisiin tiloihin Vuosaareen.

 

Tavallisesta kisakuviosta tämä erosi niin, että kun tavanomaisissa baristakilpailuista menu koostuu neljästä espressosta, neljästä cappuccinosta ja neljästä signaturejuomasta, niin Coffee Housen väki valmisti kaksi cappuccinoa ja lattea sekä kaksi signaturejuomaa. Signaturejuomalla tarkoitetaan alkoholitonta juomasekoitusta, joka sisältää vähintään yhden shotin espressoa.

Mikseivät kilpailijat tehneet maustamattomia espressoja? Tavallisesti baristakisoissa kahvi valitaan itse. Baristan ja paahtimon suhde muistuttaa hivenen F1-kuljettajan ja tallin suhdetta. Kilpailusuoritus pyörii sen ympärillä, että juuri kyseinen kahvi saataisiin loistamaan mahdollisimman kirkkaana. 

Ketjukahvilan, kuten Coffee House, kahvi taas on pyritty vakioimaan mahdollisimman tarkkaan, jolloin espressot valmistetaan automaattilaitteella. Automaattisella laitteella espressoa ei saa maistumaan niin hyvältä, kuin mitä se maistuu toiminnan ollessa kauttaaltaan käsityötä. Toisaalta, kahvia ei ole mahdollista myöskään tyriä yhtä pahasti kuin myllyllä ja perinteisellä espressokoneella. Niinpä kahvilaketjujen enemmistö luottaa tänä päivänä automaattikoneisiin. Juomien pohjalla oleva espresso siis maistui kaikilla tismalleen samalta. Ihan pakko todeta, että en usko että tämän kisan osanottajista yksikään olisi kahviaan perinteisilläkään laitteilla tyrinyt, osaavien tekijöiden käsissä oltiin.

 

Kilpailun pääpaino oli näin ollen yksittäisen kahvin ominaisuuksien sijasta yhtäältä maitokahvijuomien valmistuksessa ja siihen liittyvässä perustekniikassa (kuppien lämmitys, maitopillin pyyhkiminen, vaahdotus, latte art) ja toisaalta asiakaspalvelussa (yleisvaikutelma, tuotetuntemus, lisämyynti). Erityisen hauska havainto oli, kuinka selkeästi Coffee House on ketjutasolla määritellyt latten ja cappuccinon eron: Cappuccinossa on paksumpi vaahto, lattessa ohuempi. Ei tarvitse nörttien tästäkään blogeissa vääntää.

Odotetusti kilpailijoiden maitokahvit maistuivat aika samantyyppisiltä. Yllättävää oli huomata, että auto-steam-tyyppisellä toiminnollakin saa yllättävän käypää maitovaahtoa aikaan nykyään. Latte artin laatu vaihteli, mutta muutama aika varmakin veto nähtiin. Epävarmemmista osa meni jännityksen piikkiin.

Coffee Housen käyttämä Memento on kelpo espressoblendi, joka erityisesti latteissa taittuu kivasti pähkinäisen makuiseksi. On muuten vielä UTZ-sertifioitu ja yksittäisen kahvipussin pavut voidaan tarvittaessa jäljittää tilan tarkkuudella. Kotioloissa olen itse saanut siitä muutaman aika mainion shotin, puhumattakaan Pauligin ammattilaitteilla.

Asiakaspalvelukokemukset vaihtelivat hyvistä erittäin hienoihin. Peruskahvitietoa esiteltiin, lisämyyntiasioita ja makuparejakin oli mietitty. Kisan voittaneen, Tampereen Coffee Housea johtavan Maria Putaansuun rennon tarinoiva tyyli vakuutti minut erittäin hyvin.

 

Signaturejuomat olivat varsin erilaisia kuin yleisissä baristakisoissa. Siinä missä ”julkisella puolella” saatetaan sortua monenlaiseen kikkailuun yksittäisen kahvin ominaispiirteitä etsiessä, Coffee Housen kilpailijoiden juomat tähtäsivät kaupalliseen potentiaaliin. Käytännössä tämä tarkoitti yleisenä trendinä runsasta makeutta ja – KERMAVAAHTOA! Tuntui jotenkin kasarihenkiseltä, mutta kaipa ne kermavaahtopommit edelleen ovat kaupallisesti kannattavia. ;-) Sigujuomista omaksi suosikikseni nousi karhunvatukkaa ja suolaista kinuskia yhdistellyt maitokahvijuoma. Suolaisen kinuskin veikkaisin olevan muutenkin noueva trendi kahvijuomissa, jotka sisältävät muutakin kuin maitoa ja kahvia. Näissä kisoissa sitä tavattiin yhdessä toisessa juomassa.

 

 

Kilpailun lisäksi minulle ja muille bloggaajille sekä toimittajille järjestettiin espressokurssi. Pauligin koulutusasiantuntija Ulla Suoraniemen johdolla saatiin hyvä pikakoulutus espressonvalmistukseen ja maidonvaahdotukseen. Itsellenikin teki tosi hyvää palata perusasioihin – ja pääsin treenailemaan latte artiani jonkun muun koneilla, kahveilla ja maidoilla! Ullalta sain rosetta-lehtikuvoiden kaatoon hyviä vinkkejä, joiden avulla onnistumisprosentti kotona on ollut väkevästi nousujohteinen. Luulen, että kaikille jäi koulutussessiosta käteen se, että kahvi ei kahvilassa synny itsestään. Ei perinteistä espressokonetta ja myllyä käytettäessä, mutta ei sielläkään missä espresson hoitaa automaatti. Taitoa tarvitaan, ja sen kehittymistä ja ylläpitämistä motivoivat myös tällaiset ketjunsisäiset kisat aika mainiolla tavalla.

 

 

 

Itsestäni tuntui tosi hienolta viettää päivä kahvin parissa ja tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kiitos kaikille!

Share

Ladataan...
Kahjona kahviin

 

Huomenna päästään sen kuuluisan jännän äärelle. Jokin aika sitten minua pyydettiin tämän blogin puolesta mukaan Coffee House-kahvilaketjun vuotuiseen Master Barista-tapahtumaan. Hommaan liittyy kahvikoulutusta ja tutustumista siihen, miten hommat kyseisessä ketjussa hoidetaan sekä asiakkaan että kahvin ja baristakoulutuksen näkökulmasta. Osaltani keikka huipentuu  ketjunsisäisen baristakilpailun tuomarointiin.

Olen tähän mennessä kertaalleen asioinut kertaalleen Coffee Housessa. Vierailen lähiaikoina toisenkinkerran, jonka jälkeen kirjoitan vähän pidemmän arvion. Todettakoon nyt lyhyesti, että ketjun kahvilat ovat viihtyisiä ja moderneja. Paakelsit ovat maukkaita, ja jos kohta ainakaan ensimmäisellä visiitillä kahvi ei nörtin standardeja täyttänytkään, niin on se suomalaisen kahvilatason paremmalla puolella. 

Lisäksi hallussani on pussillinen ketjun espressojuomissaan käyttämää Momento-kahvisekoitusta. Testailen papua kotikoneilla ja raportoin täällä, millaisia makuja itse kupista löydän. Luvassa on siis kolme Coffee House-kirjoitusta: Kahvilakäyntiraportti, yksityiskohtaisempi arvio Momentosta ja sitten juttua Coffee House Master Barista -kisapäivästä.

Tällä hetkellä kupissa on Tim Wendelboen etiopialaista Hunkutea. Paahtimon kuvaus lupaili sitrusta, persikkaa ja teemäisyyttä. Täsmää, ainakin Hariolla valuteltuna. Lisäksi omat makuhermoni löytävät siitä hivenen verran Sidamon kahveille tyypillistä mausteisuutta ja häivähdyksen mustapippuria. Älyttömän makea kahvi, ja noin kokonaisuutena upea, niin kuin Wendelboelta sopii odottaa.

Tätä postausta sponsoroivat Coffee House ja Paulig. #timwendelboe:n kahvista maksoin ihan itse.

Share

Pages