Aatoksia aatonaattona

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

 

Aika monessa perheblogissa on viime päivinä keskusteltu joulunvietosta ja siitä, millainen on juuri omalle perheelle sopiva ja mieluinen joulu. Haluan itsekin pysähtyä hetkeksi miettimään, millaista aattoa meidän perheessämme halutaan viettää.

Huominen jouluaatto on siinä mielessä poikkeuksellinen, etten vietä sitä saman katon alla siskoni kanssa. Laskeskelimme nimittäin lauantaina, että olemme olleet erillämme vain kahtena aattona: vuonna 2006, kun vietimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen aattomme ihan kahdestaan ja vuonna 2010, kun siskoni vietti joulua miehensä lapsuudenkodissa. Sinne siskoni perheineen suuntaa tänäkin vuonna. Isoveljenikin kanssa olen viettänyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki jouluaatot yhdessä, mutta tämän joulun hän viettää kihlattunsa vanhempien luona San Diegossa. Ensi jouluna onkin suunnitelmissa viettää isolla porukalla joulua Lapissa - toivottavasti tämä suunnitelma toteutuu, koska omaan jouluilooni kuuluvat kyllä ehdottomasti rakkaiden sisarusteni seura. 

Odotan kuitenkin tosi innokkaasti huomista aattoa, jota vietetään tällä kertaa meillä. Mummi ja ukki tulevat meille jo aamupäivällä, koska olemme tilanneet mummilta kattilallisen riisipuuroa lounaaksi. He tuovat tullessaan ainakin kinkkua, kalaa ja rosollia. Mammakin tulee meille aatoksi ja hän on luvannut tehdä perunalaatikkoa ja lihakastiketta, jotka nekin ovat jo muodostuneet meillä perinteisiksi joulupöydän antimiksi. Mieheni tekee lihapullia, jotka ovat hänen ja esikoisen herkkua. Minä olen luvannut huolehtia leipomisesta, ja odotettavissa on ainakin taatelikakkua, torttuja ja pipareita. Mummin lievästä vastustelusta huolimatta olemme sopineet, että tänä vuonna ei tarvita porkkana-, maksa- tai lanttulaatikkoa, niitä ilmankin pärjätään kyllä...

Jouluruoan kanssa aikuiset voivat halutessaan juoda viiniä tai olutta, mutta meille on tosi tärkeää se, että pienten lasten seurassa ei olla humalassa. Olen itsekin saanut nauttia vanhempieni raittiista jouluista ja uskon, että se on vaikuttanut paljon siihen, miten rakkaita ja onnellisia joulumuistoja minulla on. Lapsuuteni joulut ovat muutenkin olleet aivan ihania: äiti on leiponut ja laittanut kaikenlaista jouluista syötävää, joulukuusi on haettu ja koristeltu hyvissä ajoin ja koko aaton sai jännittää ja odottaa, että koska se pukki oikein tulee. Joulupukissa on ollut salaperäistä taikaa sen jälkeenkin, kun tajusin, ettei se tarina nyt ihan mene niin kuin äiti ja isä ovat kertoneet, ja jo viime jouluna oli niin mukava katsella, miten tohkeissaan esikoinen oli joulupukista. 

Me tilasimme pukin muutama viikko sitten Partiolaisten joulupukkipalvelusta ja pukin pitäisi tulla meille jo kahdelta iltapäivällä. Sen lisäksi, että pukki tuo (varmasti aivan liikaa) lahjoja, aiomme laittaa tänä iltana kuusen alle yhden paketin, joka on esikoiselle ja kuopukselle yhteinen. Aamulla, kun tyttö herää, sepitämme varmaan, että sohvapöydällemme majoittunut Mestaritonttu (se sama tyyppi, joka piilotteli viime lauantaina lapsille pieniä yllätyksiä) on halunnut sen lapsille antaa. Paketista paljastuu Lumiukko-DVD, koska sekin kuuluu niin oleellisesti perinteiseen jouluumme ja koska haluamme katsella sen rauhassa heti aamusta, eikä vasta sitten puoli kahdeltatoista, kun se Yleltä tulee (silloin tytön pitäisi jo rauhoittua päiväunille).

Turkuun luvataan ainakin tällä hetkellä lumipyryä huomiseksi - se olisikin aika ihanaa! Kävimme jo tänään glögiretkellä Katariinan luontopolulla ja jos huomenna aamupäivällä keli näyttää mukavalta, menemme varmaan kävelylle jokirantaan sillä aikaa, kun mummi keittää meille riisipuuroa.

Tällaista olemme siis suunnitelleet. Pyrin myös pitämään aika lailla some-vapaan joulun (tai ehkä suon itselleni pari vilkaisua Instagramiin lasten päiväuniaikaan), joten varmuuden vuoksi toivotan jo nyt teille kaikille

OIKEIN IHANAA JA RENTOA JOULUA! 

(Kuva: S. Aaltonen)

Share

Kommentoi

Ladataan...