Äidin perjantai & isän perjantai

Kahvia, kiitos!

Äidin perjantai:

Herätyskello soi 5.50. Olen aina herätessäni väsynyt (kukapa ei olisi tuohon aikaan), mutta tasan tunnin kuluttua heräämisestäni olen jo suoriutunut aamupesuista, aamupalasta, pukeutumisesta ja kävellen taittamastani työmatkasta, ja saavun keskustassa sijaitsevalle toimistollemme ihan pirteänä ja reippain mielin. 

Ensimmäisessä kuvassa ylävasemmalla on se kosmetiikka, jolla aamuni aloitan. Tai no, hammastahna ja hiuslakka puuttuvat kyllä kuvasta. Oikealla ylhäällä näkyy se, mitä tapahtuu useimpina aamuina, kun en ole edeltävänä iltana jaksanut miettiä työpäivän vaatteita valmiiksi. Pukeudun mustaan neulemekkoon, toisin sanoen turvavaatteeseeni. Pikameikkauksen jälkeen, yleensä klo 6.10 siirryn aamupalalle, joka on pysynyt niin pitkään kuin muistan samanlaisena: kaksi jälkiuunipalan puolikasta juustolla ja kupillinen mustaa kahvia. Ihana mieheni on ruvennut lataamaan minulle iltaisin kahvinkeittimen valmiiksi, joten minun tarvitsee vain napsauttaa se päälle. Näin saan istuttua aamupalapöydässä pari minuuttia pidempään, usein lueskellen (tällä hetkellä luen Rosa Meriläisen ja Saara Särmän hauskaa Anna mennä - Opas hauskempaan elämään -kirjaa, jota suosittelen lämpimästi!) tai tuikitärkeitä Instagram- ja Facebook-kuvavirtoja katsellen. Ja kuten alhaalla oikealla näkyy (ainakin jos leikitään, ettei kuvanlaatu ole niin kehno), olen Stockmannin kohdalla aina klo 6.40.

 

Työpäiväni kuluvat aika lailla saman kaavan mukaan: joko minä tai joku työkaverini keittää kahvia heti työpäivän alkaessa klo 7.00, sitten olen tehokas parin, kolmen tunnin ajan, kunnes minut täytyy taas ladata kupillisella kahvia. Klo 9.45 pidän siis kahvitauon, jolloin syön lähestulkoon aina Valion päärynänmakuisen proteiinirahkan. Olen oikeasti syönyt näitä rahkoja varmaan jo vuoden ajan lähes päivittäin. (Kesäloman jälkeen flirttailin hetken Skyrin kanssa, mutta ei se johtanut mihinkään pidempään.) Proteiinirahka on minulle sopiva välipala, koska se pitää kylläisenä pitkään, sekaan voi ripotella pähkinöitä, ja ainakin tätä päärynänmakuista rahkaa saa sokeroimattomana versiona. Kun olen tankannut rahkaa ja kahvia, painan hommia taas parin tunnin verran, kunnes pidän ruokatauon klo 11.45. Usein otan mukaani eväät edellisen päivän päivällisestä, mutta jos näin ei ole, käyn Foodiksessa syömässä salaattia. Viime perjantainakin minulla oli kyllä eväät mukana (perunoita ja porkkana-raejuustopihvejä), mutta en muistanut ottaa niistä kuvaa! Joudutte nyt vain kuvittelemaan, miltä näyttää mikrossa lämmitetty peruna! Suokaa tämä kömmähdykseni anteeksi. Viime perjantaina söin välipalaa myös iltapäivällä, mitä yleensä en tee, sillä repustani löytyi raakapatukka, ja pakkohan se oli syödä heti. Ja arvatkaa mitä patukan alla olevassa mukissa on? Aivan oikein - teetä! (Älkää kertoko kenellekään, että joskus hairahdun juomaan kupillisen teetä iltapäivisin kahvin sijaan.)

Klo 15.00 kirjaudun ulos työkoneeltani ja heitän uskollisen Fjällrävenin selkääni - hei hei toimisto, tervetuloa viikonloppu!

Kotimatkalla kuuntelen joululauluja. Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen, Tähti tähdistä kirkkain ja Sarah McLachlanin Happy Xmas ja Have Yourself a Merry Little Christmas soivat joululaululistallani useimmiten. Ja mikä ihanuus siinä kotiovellamme odottaakaan, juuri oikeanlainen joulukranssi, jossa on kaikki mitä kranssilta vaaditaan: rusetti, minikokoisia lahjapaketteja JA pieni joulupukki! Kello on 15.20, olen kotona, ja viikonloppu voi alkaa!

Isän perjantai:

Kaksi heleä-äänistä herätyskelloa kajauttavat hyvät huomenet klo 7.25. Tytöt tykkäävät aloittaa aamunsa lueskelemalla, eikä isällä ole mitään sitä vastaan. Kuopuksen suosikki on Mauri Kunnaksen Joulupukin soiva laulukirja (josta saa aina ensimmäiseksi nakuttaa volyyminappulaa reippaasti alaspäin), esikoinen on tarttunut perinteisempään laulukirjaan. Aamupala syödään klo 8: tarjolla on maitoa, Talk-muroja ja ruisleipää. Isä saa juoda aamukahvia rauhassa ja syödä itsekin aamupalaa samalla kun hän ja tytöt suunnittelevat yhdessä päivän tekemisiä. Joulukuun riesana ilona ovat tietenkin joulukalenterit, joita meillä on kolme: Partiolaisten adventtikalenteri, SPR:n kuvakalenteri ja siskoni meille askartelema lorukorttikalenteri. Niin joo ja onhan Heinähatun ja Vilttitossunkin joulukalenteri (DVD:llä) jokapäiväinen rutiini aattoon asti! 

Klo 9.14 mies laittaa minulle WhatsAppilla kuvan tytöistä, joilla on yllään alla olevassa kuvassa näkyvät jouluasut. Perhekerhossa vietetään joulujuhlaa, josta tytöt ovat aivan innoissaan. Kuopuskin on pitkällisen pohdinnan jälkeen hyväksynyt molemmat perhekerhon ohjaajat siihen harvojen ja valittujen aikuisten joukkoon, josta hän kertoo tykkäävänsä.

Oikeanpuoleinen kuva on pieni tunnelmapala siitä, miltä lastenhuone usein näyttää (esikoinen tosin tykkää pitää huoneen aika siistinä ja järjestää sen lähes päivittäin huolellisesti, kuopus sen sijaan osallistuu harvoin siivoamiseen mutta sitäkin tomerammin lelujen levittämiseen).  

Klo 12 kuopus nukkuu päiväuniaan ja esikoinen keskittyy omiin lempipuuhiinsa. Esikoiselta jäi hiljattain päiväunet pois, ja nykyisin hän askartelee, piirtää, värittää ja "lukee" lempikirjojaan pikkusiskon päiväunien ajan. Myös jakso Ryhmä Hauta, Sofia Ensimmäistä tai jotain muuta lempiohjelmaa on usein luvassa näihin aikoihin. Isä saa myös hengähtää hetken ja juoda kupillisen kahvia rauhassa. 

Klo 13.45 tytöt ovat syöneet välipalaa ja nyt on leikkien aika. Kaivoimme joitakin viikkoja sitten miehen vanhat tekniikkalegot häkkivarastosta esiin, ja tytöt halusivat leikkiä niillä. 

Kello on 14.45, ja mies aloittelee jo ruoanlaittoa. Meillä syödään päivällinen aikaisin verrattuna moneen muuhun perheeseen (jo puoli neljän, neljän välillä), mutta lapset myös menevät aikaisin nukkumaan. Ja minulla on yleensä kiljuva nälkä, kun tulen kotiin. Perjantaisin syömme usein jotain erikoisempaa kuin arkena muuten, ja viime perjantaina mies teki herkullista Mifu-lasagnea. Tätä tehtiin ensimmäisen kerran toissaviikolla, ja molemmat lapset söivät tätä ruokaa hyvällä ruokahalulla ja esikoinen pyysi lisää, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut silloin, kun jotain ruokaa on tarjolla ensimmäisen kerran. Melkoinen hitti siis! 

Tällainen perjantai meillä oli viime viikolla. Entä teillä? :) 

Share

Kommentit

Hertta
Lilou's Crush

Miten kiva postaus :) meillä on sellaista sekuntipeliä aamut, että oksat pois, ja kaikenpäälle olen todella aamu-uninen! Huh. 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos! :)

Meilläkin se aamujen sekuntipeli on kyllä edessä, mutta onneksi vasta ensi kesänä. 

Intended Mum
Matkalla Perheeksi

Hauska päästä kurkkimaan muiden arkirutiineihin. Hertan tapaan en ole lainkaan aamuihmisiä ja tuo 5.50 kuulostaa kyllä hurjalta! Saa nähdä millainen arki meille koittaa, jos/kun töihin lopulta palaan...

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

5.50 on kyllä...aikaisin. Mutta toisaalta mulle sopii tällainen rytmi, että aamulla aikaisin ylös ja illalla aikaisin petiin. (Paitsi jos ei tarvitsisi välittää mistään ulkopuolisista tekijöistä, niin varmaan valvoisin yöt ja nukkuisin päivät.)

 

 

Elina S. (Ei varmistettu) http://elinasilta.com/museoblogi

Onpas mukavan kuuloinen perjantai! Edellisten kommentoijien tapaan olen myöskin aamu-uninen. Viime perjantaina taisin herätä pikkujoulujen jäljiltä vielä tavallista myöhemmin.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

No pikkujoulujen jälkeen onkin suotavaa nukkua pitkään. :) 

Naislaif
Naislaif

Lyhyesti näin.

Heräämme samaan aikaan, minä hieman meikkaan ja mies ei. Kampaan hiukseni ja mieheni ei, koska on kalju.

Ajan töihin, kuuntelen radiota ja ajattelen kaikenlaista. Mies menee bussilla, lukee kirjaa ja ajattelee kaikenlaista.

Töissä minä iloitsen lapsesta, joka uskaltaa mennä välitunnille ilman minua. Kuuntelen kiroilua, höpötyksiä koirista, Harry Potterista ja hiekoitusautoista. Ajan kahden koulim väliä- Syön noin neljässä minuutissa. Pidän kiinni raivoavaa lasta. Paikkaan kolahtanutta polvea. Askartelen. En ehdi kahville enkä pissalle. Teen päätöksiä ja ratkaisuja alle sekunnissa ja vain pienillä annetuilla vihjeillä ja resursseilla. Selvitään riitaa ja lohdutan. Mietin mikä sopisi tontun parraksi.

Töissä mieheni valitsee sopivia bikinbeibetyttöjen kuvia vuosikalenteriin. Ai niin ja autojen kuvia. Asettelee kuvia ja tekstejä oikeisiin kohtiin. eViettää tunnin lounastauon työtovereiden kanssa. Ai niin ja pari kahvitaukoa. 

Illalla me syömme ruokaa ja ihmettelemme maailmaa.

Myöhemmin illalla me halailemme ja olemme onnellisia. 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kuulostaapa kivalta! :) 

Kommentoi