Kasvisten lokakuu

Kahvia, kiitos!

*Kasvisruokaa koko perheelle -kirja saatu arvostelukappaleena (Gummerus).

Olen ensimmäistä kertaa mukana lihattoman lokakuun vietossa, ja lokakuun jälkeenkin aion jatkaa tätä lupaavassa vauhdissa olevaa kehitystä kohti aina vain kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Lihaton lokakuu ei ole aiemminkaan jäänyt minulta huomiotta, mutta (häpeällistä kyllä) vasta nyt koen pystyväni siihen osallistumaan. Kasvissyöjän lautaselle näyttää tulleen viime aikoina niin paljon uutuuksia ja arkea helpottavia tuotteita, että kaltaiseni ummikkokin uskaltaa ottaa lihattomuushaasteen vastaan. Lihansyönnin eettiset ja ekologiset ongelmat ovat toki soimanneet minunkin omaatuntoani jo pitkään, mutta silti jokin on saanut minut pysyttelemään sekaruokavaliossa. Tuo jokin pitää sisällään varmasti ainakin tottumisen tietynlaiseen ruokavalioon ja myös epätietoisuuden siitä, että mitä ja miten tässä sitten kuuluisi syödä. Hyvänä esimerkkinä huolenaiheeni siitä, että jos koko perhe syö hyvin kasvispainotteisesti, saammeko me varmasti riittävästi proteiinia ja rautaa - varsinkin tuon jälkimmäisen puutteesta olen kärsinyt lähes koko aikuisikäni ja joudunkin säännöllisesti popsimaan rautakuureja. Muun muassa näihin hyvin yleisiin huolenaiheisiin vastataan Kasvisruokaa koko perheelle -kirjassa*. (Aion muuten nyt käyttää tätä blogia kätevänä tiedonvälitysalustana ja kertoa äidilleni, joka tämän postauksen kuitenkin lukee, että ei hätää: saan riittävästi rautaa herneistä, linsseistä, pavuista, soijasta, tofusta, pähkinöistä, siemenistä, kvinoasta ja vihreistä lehtivihanneksista...sitä paitsi, eipä se vuosikausien sekaruokavaliokaan liharuokineen ole onnistunut pitämään hemoglobiiniani erityisen korkealla.)

 

Myös lasten ruokailutottumukset ja -mieltymykset ovat (tietenkin) iso tekijä viikoittaisessa ateriasuunnitelmassamme. Jauhelihakastike makaronin tai perunan kaverina on yksi niistä harvoista ruoista, joka kelpaa molemmille lapsille yleensä aika hyvin. Silti nykyään enää vain 1 - 2 ruokaa viikon neljästätoista lämpimästä ateriasta ovat jauheliharuokia, ja broilerinsuikaleita olemme ostaneet enää keskimäärin kerran, pari kuussa, kun vielä jokin aika sitten teimme jotain broileriruokaa joka viikko. Uusiin makuihin tottuminen kestää esikoisella kauan, mutta onneksi kasvisruokapuoleltakin on löytynyt jo lasten lemppareita: esikoinen esimerkiksi tykkää riisi- ja nuudeliwokeista, kun taas kuopus rakastaa mieheni tekemiä porkkana-raejuustopihvejä. 

Edistystä ruokarintamalla on siis tapahtunut! Esikoisen ollessa vauva ja pärjätessä vielä rintamaidolla ja myöhemmin soseilla, emme mieheni kanssa tehneet oikeastaan kuin jauheliharuokia. Viikon ruokaostoksissa saattoi olla viisikin pakettia jauhelihaa: jauhelihakeittoon, perunoihin ja jauhelihakastikkeeseen, spagetti bologneseen, makaronilaatikkoon ja lihapulliin...mutta ei enää! Ja hyvä niin. Hitaasti mutta varmasti tämäkin perhe on edennyt ja jatkaa etenemistään eettisempään ja ekologisempaan tapaan ruokailla; ei varmaan (ainakaan tässä vaiheessa) koko perhe sataprosenttisesti ilman lihaa, mutta kuitenkin paljon kasvispainotteisemmin kuin vielä muutama vuosi sitten.

Kuvissa näkyvä ruoka on porkkana-pähkinäpastaa, jonka resepti on Kasvisruokaa koko perheelle -kirjasta, jonka sain arvostelukappaleena Gummerukselta. Kirjan on kirjoittanut kaksi äitiä: lasten ravitsemusterapeutti, ruokatoimittaja Sara Ask ja toimittaja, kirjailija Lisa Bjärbo. Kirjassa on mukavasti sekä nopeita arkiruokia että vaativampiakin reseptejä - suosittelen!

Ps. Hyvää keskustelua ja hyödyllisiä vinkkejä tästä aihepiiristä juuri nyt myös Julia + Ihminen -blogissa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.