Meikäläinen on lättyihmisiä

Kahvia, kiitos!

Minä sitten rakastan lättyjä. Ei liene sattumaa, että lätyillä on ties kuinka monta nimeä, sillä rakkaalla lapsellahan niitä kuuluu olla. 

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä heräsin nokosilta siihen, että mieheni tuli taaperon kanssa kertomaan, että pöytään on katettu lättyjä. Olin varmaan sekunnissa kirmaissut makuuhuoneesta keittiöön ja viidessä sekunnissa hotkaissut jo ensimmäisen lätyn. Lättyjen syömiseen kuuluu omalla kohdallani sellainen traditio, että ensimmäistä syödessäni murehdin sitä, että lätyt kuitenkin loppuvat kesken, enkä saa syödä niitä sydämeni kyllyydestä. Kolmannen lätyn kohdalla olen yleensä jo aika täynnä ja neljännen syön vain siksi, koska olisi synti olla syömättä. 

Näin siis yleensä. Tänään olin kuitenkin varustautunut käsittämättömästi venyvällä erikoisvalmisteisella lättyvatsalla, sillä söin niin monta lättyä, että sekosin laskuissa. Meidät oli kutsuttu mummilaan lättykesteille, eikä mummi (eli äitini) pihistele lättyjen määrässä. Vaikeinta oli päättää, kuinka paljon kermavaahtoa ja hilloa haluaa lätylleen levittää. En ole hilloihmisiä, joten tyydyin nytkin lähinnä vain sipaisemaan hilloa lätyn päälle, sillä lätyssä parhainta on kuitenkin sen oma lättyinen maku. 

Taapero, joka on päässyt lätynmaisteluissa jo kisällitasolle, halusi jatkuvasti lisää! lisää!. Eikä mikään ihme, mummin paistamat lätyt ovat kertakaikkisen hyviä. Niin hyviä, että kun joskus ala-asteikäisenä olin leikkimässä kaverin luona ja isoveljeni tuli samaan taloon leikkimään kaverini veljen kanssa ja kuiskasi minulle eteisessä, että äiti on leiponut lättyjä ja saa syödä niin paljon kuin jaksaa niin minä taisin juosta koko matkan kotiin.

Syödäänkö teillä lättyjä vai lettuja? Vai ohukaisia tai kenties räiskäleitä? Vai plättyjä?

Kommentit

Ella F.
Siperian Ella

Meil syörä plätyi tiätty :)

Nykyään syödään lettusia (joo, se kuuluu tähän vammaiseen lapselle lässyttämiseen). Mä olen kans ihan hulluna lettuihin. Ja raskaana oli ihanaa, kun mies valvoi ja katsoi NHL:ää aamuvarhaisella ja ennen nukkumaanmenoaan oli paistanut mulle aamiaiseksi ison pinon lettuja :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Aamupalaksi lättyjä - ooh! Tämä on itse asiassa yksi mun pitkäaikaisia unelmia, olisikohan jo aika pistää toteutukseen. Täytyy vinkata tästä miehelleni, joka on meillä se armoitettu lätynpaistaja.

annakarin
Anna Karin

Lättyjä! Ei saa kirjoittaa tällaisia postauksia näin myöhään, kun ei enää viitsi alkaa paistelemaan lättyjä (eikä ole kermavaahtoakaan..). Liian harvoin tulee tehtyä, vaikka ne ovat niin helppoja ja niin hemmetin hyviä! Ihan kaikista parhaimpia on muurinpohjalätyt, iskä teki niitä lapsuudessa kesäisin niin paljon, että lättykiintiö täytettiin aina suunnilleen seuraavaan kesään saakka. :-)

Huomenna on pakko tehdä!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Muurinpohjalätyt! Mä en ole syönyt niitä usein mutta muistan kyllä, miten hyvältä (ja kesäiseltä) ne maistuivat :)

Eilisen lupaukset

Lättyjä!

Ja vielä niin, että aina kun lätty valmistuu, sen pintaan ripotellaan sokeria, seuraava lätty päälle ja taas sokeria. Sen lisäksi ei välttämättä sitä hilloa tarvi, kun sokeri on sulanut ja imeytynyt lättyihin.

Mutta puhutaan myös räiskäleistä ja letuista, ei niinkään ohukaisista. Ohukaisista voin puhua, jos tehdään suolaisia räiskäleitä. 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mäkin tykkään laittaa lätyn päälle sokeria. Tykkään kyllä myös syödä lättyjä ilman mitään makeuttajia, esimerkiksi kahvin kanssa. Voi, nyt mun tekee taas mieli lättyjä.

Vau mikä vauva!

Lätyn päälle sikana kermavaahtoo, sit rullalle ja tungetaan suuhun OIJOI.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Lättyrulla on niin parasta. Mä en laita lättyihin paljon kermavaahtoa, mutta kyllä sitä aina vähän pitää mukana olla :)

Sensei
Puuhevonen

Mulla kuuluu kanssa parhaisiin lapsuusmuistoihin vaarin paistamat lätyt. Kun vaari tuli meille kylään melkein viikoittain ja tiesi että silloin siellä odottaa pino lättyjä niin kyllä oli kiire koulusta kotiin.

Maria Hakkala

Lättyi tai lettui! Parhaita on aina ne ensimmäiset, joissa on rasvaa vähän liikaa ja joiden reunat röpelöityy silleen hassusti, mmm. :) Lapsuudessa lettuja tehtiin aina niin paljon, että niitä sai syödä seuraavana aamuna aamupalaks mikrotettuna, nam!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mäkin tykkään niistä röpelöreunoista! Ja mä otan ennemmin liian paksun kuin liian ohuen lätyn niin että se lätyn maku pääsee puskemaan sieltä kunnolla läpi.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Meillä syödän lettuja. Täytyykin ehkä huomenna pitää lettukestit. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.