Pikavisiitti leikkipuistoon

Kahvia, kiitos!

Lähdimme tänään taaperon kanssa ensimmäistä kertaa lähistöllä olevaan leikkipuistoon, koska ajattelin, että leikkipuistothan ovat aina täynnä kaikenikäisiä, innosta kiljuvia lapsia. Heistä sosiaalinen ja seikkailunhaluinen lapsosemme saisi mukavaa seuraa, sillä minulla rupeaa välillä olemaan konstit loppu sen suhteen, mitä kaikkea kivaa voisimme neljän seinän sisällä keskenämme harrastaa. Tiskikonekin oli jo tyhjennetty, eli päivän antoisin viihdepläjäys oli jo takana päin. Pyykit oli ripustettu kuivumaan, eikä siihenkään touhuun mitenkään saa kulumaan kymmentä minuuttia enempää, vaikka kuinka hidastelisi ja antaisi omasta avuliaisuudestaan ja osaamisestaan hurmioituneen tenavan kiikuttaa erikseen jokaisen sukankin minulle kuivumaan ripustettavaksi.

Oli siis pakko ottaa järeät aseet käyttöön ja suunnata puistoon. Tällainen toiminta ei ole minulle kovinkaan luontaista, ja siinä rattaita työntäessäni mieleni kehitteli kaikenlaisia kauhukuvia siitä, minkälaisia fanaattisia kuppikuntia puistoon olisi muodostunut. Mihin kuppikuntaan minä itse kuuluisin? Näitä tärkeitä asioita pohdiskellessani huomasin, että no, nyt olemme perillä.

Eikä missään ristin sielua. (Tullessamme puistoon hiekkalaatikolla kyllä istuskeli isä tyttärensä kanssa, mutta ilmeisesti säikäytimme heidät tiehensä.)

 

Vaikka tällä kertaa leikkipuistossa ei tungosta ollutkaan, menemme sinne varmasti kyllä toistekin, sillä niin innostunut taapero oli seikkailustaan. Ja olihan puiston hiekkalaatikko paljon jännittävämpi kuin oman pihan hiekkalaatikko, joka on jo niin nähty.

 

P.s. Oletteko käyneet MLL:n perhekerhoissa? Millaista niissä on? Huomasin nimittäin, että MLL:llä on Turussa perhekerhotoimintaa myös heinäkuussa; tiistaisin ja torstaisin perhekeskus Marakatissa. Perhekerhokokemuksia otetaan siis ilolla vastaan. Vaikka olisihan se aika extremeä tuollaiseen mennä...

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Me ollaan leikkipuistojen suurkuluttajia, ihania paikkoja! Tirppa viihtyy ja äitikin, mun mielestä in ihana näin kesällä istuskella siellä hiekalla tai keinua keinussa :) Musta tuntuu, että puistot tyhjenevät usein iltapäiviksi - ja me tullaan monesti paikalle just silloin. Ilmeisesti isompien lasten päikkäriaika tulee just silloin, kun meillä olisi paras hereilläoloaika. Monesti yksin joudutaan leikkimään mekin tyhjässä puistossa - mutta eipähän tarvitse jonottaa vauvakeinuun :)

Nuo perhekerhot kiinnostais muakin, mutta niidenkin ajankohta usein osuu meidän päikkäriaikoihin. Mutta kiinnostuksella lukisin muiden kokemuksia niistä minäkin! :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Meidänkin muppelo oli tosi innoissaan, se lähti heti pinkomaan hiekkalaatikolle, kun nostin sen rattaista, eikä paljon muhun päin vilkuillut. Liukumäestä laskeminen oli vähän plääh, mutta liukumäkeä pitkin kiipeäminen oli tosi kivaa. 

Niin ja olihan meillä tosi rattoisa hippaleikkikin, kun taapero löysi maasta tupakantumpin ja lähti kipittämään se kourassa karkuun ja mä perässä. Mä en oikein tajua, miksi täytyy heittää tupakantumppeja leikkipuiston hiekkaan :/

MM
Maijan matkassa

Meillä on hyviä kokemuksia perhekerhoista: seuraa äidille, aktiviteetteja lapsille. Me (kirkkoon kuulumattomat!) olemme kokeneet seurakunnan kerhot mukavammiksi kuin MLL:n kerhot, koska niissä on selkeä "ohjelma". On yhteinen aloitus- ja lopetustuokio, jotain ohjattua toimintaa ja aikaa kahvittelulle ja vapaalle seurustelulle. Kahden lapsen äiti nauttii erityisesti siitä, että ohjaajat ottavat lapset huomaansa siksi aikaa, että äiti saa juoda kahvinsa rauhassa :). Mutta toimintatavoissa on varmasti paikkakuntakohtaisia eroja, joten kannattaa käydä paikan päällä katsomassa, mikä sopisi teille parhaiten! Minulla on ollut usein tarkoitus kirjoittaa siitä, miten oma perhekerhomme on ollut meille jokaviikkoinen henkireikä, mutta aiheeseen tarttuminen on jäänyt monien muiden aiheiden tavoin vain otsikoksi muistivihkoon.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiva kuulla, että kokemukset ovat olleet noin myönteisiä! Mäkin olen suunnitellut, että elo-syyskuussa seurakunnan kerhotoiminnan taas käynnistyessä me mennään taaperon kanssa srk:n perhekerhoon :) 

Sitä ennen täytyy kai uskaltaa käydä siellä MLL:n Marakatissa. Viime syksynä olimme MLL:n Tanssita vauvaa -kurssilla ja siellä oli ainakin tosi kivaa.

Itse myös tykkäsin seurakunnan perhekerhosta kotona ollessani, vaikken mitenkään uskonnollinen olekaan. Kerhossa oli alkuhartaus, musiikkituokio ja vapaata kahvittelua / leikkimistä / askartelumahdollisuus. Hartauden pystyi halutessaan skippaamaan, kunhan saapui vähän myöhemmin paikalle.

Marakatissa kävin kerran, mutta se jäi. Varmasti sielläkin olis ollut ihan kivaa, jos olis vaan jatkanut käymistä ja tutustunut ihmisiin. Hieman hankalat kulkuyhteydet paikan päälle vaikutti osittain; lisäksi käyntikerralla tuntui, että oma lapseni oli vähän pieni sinne ja tahtoi jäädä jalkoihin, kun ei kävellyt vielä silloin.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Munkin mielestä se Marakatin sijainti on vähän hankala. Saatan käydä siellä ensi viikolla tutustumassa, kuka tietää, vaikka kuitenkin yllättyisin positiivisesti paikasta :) seurakunnan perhekerhoista oon kuullut aika paljon myönteisiä kommentteja ja odotankin innolla, että ne alkavat taas pyöriä. 

Muistatko muuten, millaiset tilat Marakatissa oli, miten vaunujen säilytys yms.? :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kas, tutunnäköinen puisto! Lastemme mummi asuu tämän vieressä ja ulkoilemme siellä ollessamme mummilassa. Olisipa jännä törmätä! Asumme itse pääkaupunkiseudulla. Eksyin blogiisi kun luin tosta sijaisten palkka-alesta. Oon itse kanssa aineenope, ja sijaisuuksilla, pidemmillä ja lyhyemmillä elelen. Osin syynä nää kaksi lasta jotka synnytin valmistumisen jälkeen. Tulevan työn kesto syksystä alkaen on huikeat 2 jaksoa! Ketuttaa ja ahdistaa tää pätkätyöläisyys ja sijaisten kyykyttäminen.
Anyway, puistot ovat joskus kuppikuntaisia. Itse en ole sellaisiin koskaan onnistunut pääsemään sisälle :) Juttuseuraa saa sitten niistä muista "orvoista". Useimmiten ovat paljon mukavampia ihmisiä, kuin ne nyrpeä siellä kuppikunnissaan.
Kiitos blogista, jään kuulolle.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos kommentistasi! 

Muakin ahdistaa tässä nykyisessä työllisyystilanteessa nimenomaan se jatkuva epävarmuus - koko ajan pitäisi olla hakemassa ja etsimässä seuraavaa pätkää. 

Mä olen käynyt tuossa puistossa vasta kerran, mutta tarkoitus on, että rupeaisin lapsen kanssa käymään vähän tiheämminkin, jos vaikka jollekin kerralle osuisi muitakin lapsia :) 

Mä oon just sellainen orpo piru hiekkalaatikon reunalla, joka ilahtuu kyllä kovasti saadessaan juttuseuraa mutta joka ei ehkä itse kovinkaan aktiivisesti sitä uskalla/osaa tarjota. Mä kammoksun niitä kuppikuntia, joissa kaikki tietää jo toistensa synnytyskertomukset ja anoppien omituisuudet ja uusia tulokkaita ehkä vähän kyräilläänkin.

Ehkä me osutaan sinne puistoon joskus samaan aikaan! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.