Vappuviikon touhuja

Kahvia, kiitos!

Maanantaina odotin kai niin kuumeisesti miehen isäkuukauden alkamista, että kuumeisuus muuttui kevätflunssaksi. En jaksaisi tätä jokakeväistä arpomista siitä, että vuotaako tämän perheen nenät siitepölyn vai jonkin viruksen takia. Kummasti oireet alkavat aina vapun tienoilla ja suurin piirtein sillä hetkellä, kun koivuissa alkaa näkyä jotain vihertävää.

Tiistaina kärsittiin notkeasti juoksevan nenän lisäksi miehen viimeisen iltavuoron aiheuttamasta ahdistuksesta ja nukutettiin vauvaa pinna(kireänä)sänkyyn. Oikeasti vauva on tottunut pinnasänkyyn nukahtamiseen nopeasti ja helposti (sitä kun on vasta viikon verran takana) ja ehdin jo onnittelemaan itseäni edellisillan vain kymmenen minuuttia kestäneestä nukuttamisesta, kunnes vauvakin alkoi kärsiä tukkoisesta nenästä, eikä nukahtanutkaan noin vain.

Keskiviikkona leivoin miehen viimeisen työpäivän kunniaksi sokerittomia keksejä, koska aineksia ei oikein ollut mihinkään hohdokkaampaan ja mietin, että saanpa ainakin itsekin maistaa. No, ne keksit maistuivat oikeastaan siltä mitä olivatkin: sokerittomilta. Eivät ne pahoja olleet mutta eivät erityisen hyviäkään.

Torstaina aivastelimme koko perhe kotoisasti yhdessä. Kävin vappuaaton kunniaksi postissa ja poikkesin paluumatkalla Salessa hakemassa pienet sipsipussit iltaa varten. Siivosimme vappupäivän brunssia varten ja taisimme iltasella katsoa jakson Greyn anatomiaa digiboksilta.

Perjantaina saimmekin sitten brunssivieraita ja lauantaina jatkoimme hurjia vapputouhujamme käymällä eri leikkipuistossa kuin yleensä. Annanpuistossa oli peräti kaksi liukumäkeä, pieni karuselli, maja, keinut ja kiipeilytelineet, joista esikoinen on vasta viimeisen kuukauden aikana innostunut. Nykyään hän onkin jo melkoinen apina kiipeillessään varmoin ottein ylös ja alas. Toista oli oma kömpelö kiipeilytyylini, kun sain itsekin päähäni kiivetä niin ylös kuin mahdollista. (Jep, meitsi tietää, miten ottaa vappuviikonlopusta kaikki irti!) Siinä vaiheessa, kun rupesin hivuttautumaan maata kohti, mies vinoili, että täytyykö kutsua palokunta paikalle.

Tänään kävimme Tivoli Sariolassa, jonne meidän oli alun perin tarkoitus mennä jo vappuaattona. Esikoinen on melkoisen huimapäinen vauhtihirmu ja vilkutteli reippaasti milloin mistäkin laitteesta ja kiljui vain meitä katsomaan, miten korkealla hän lentelee. Hän ei vielä tänä vuonna ollut tarpeeksi pitkä päästäkseen maailmanpyörään edes aikuisen seurassa, mutta eiköhän tämä vahinko korjaannu ensi vappuna!

Tivolissa saimme ihailla myös nuorallakävelijän taiturointia:

Raskas mutta mukava viikko takana. Ajatukset pyörivät kuitenkin jo koko ajan keskiviikossa, joka on ensimmäinen työpäiväni. Niin outoa!

Miten sinun viikkosi on sujunut?

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.