Viiden kuukauden ihanuus

Kahvia, kiitos!

Voi vauvamme pieni, miten hän voi olla jo viisi kuukautta! Minulla on aivan ikävä sitä pientä vastasyntynyttä tuhisijaa, vaikka ei tässä viiden kuukauden ikäisessä hupsuhapsessakaan mitään vikaa ole, päinvastoin, tyyppi tuntuu muuttuvan päivä päivältä suloisemmaksi. 

Viiden kuukauden iässä hulluntuhtimme tykkää erityisesti...

...helistimistä, joiden kanssa pelaa sen verran vikkelin liikkein, että hurmaantuu itsekin omasta osaamisestaan. Kun vauvan näppäryyttä kehuu, hän onnistuu näyttämään samanaikaisesti sekä vaatimattomalta että omahyväiseltä.

...katsella kuvakirjoja. Onkohan tästäkin tytöstä tulossa kirjatoukka, hän kun rupeaa välillä oikein läähättämään innostuksesta nähdessään tutun kirjan?

...kylpemisestä, äidin ja iskän kasvojen tutkimisesta, isosiskon höpöttelystä, kaikenlaisesta hypyttelystä, pörräämisestä ja erilaisten pintojen rapsuttelusta.

Hän ei viihdy sitterissä enää niin hyvin kuin aiemmin, koska mielenkiinto kohdistuu nyt kovasti ruokapöydän ääressä istujiin. Ensimmäiset sosemaistelut aloitetaan varmaan jo ensi viikolla, mikä sekin tuntuu sellaiselta byääh-miten-iso-vauva -etapilta, jota pitää liikuttuneena hiukan fiilistellä. Tähän mennessä olen täysimettänyt vauvaa, joten tuntuuhan se hurjalta, kun yhtäkkiä siirrytäänkin kiinteisiin ruokiin. Imetystä aion jatkaa kuitenkin siihen saakka, että vauva on noin vuoden ikäinen, jos vain maitorintamalla kaikki sujuu yhtä hyvin kuin tähänkin mennessä. Imetyksestä puheen ollen, välillä kummastelen sitä, miten vauva voi kasvaa painokäyrät paukkuen, vaikka hän syökin tosi maltillisesti ja paljon harvemmin kuin esikoinen. (Esikoisen kohdalla kyse taisi kyllä olla jatkuvasta sylinkaipuusta eikä aina niinkään nälästä.)

Vuorokausirytmistä on pikkuhiljaa muotoutumassa ihan järkevä: kun vielä viikko sitten vauva käytiin yleensä herättämässä aamuyhdeksältä, heräilee hän nyt itsekseen kahdeksan kieppeillä. Ensimmäiset päiväunet nukutaan suurin piirtein kymmenestä yhteen tai joskus jopa kahteen, sitten seuraa parin tunnin seurustelujakso, jonka jälkeen tulevat vielä toiset päiväunet. Ne kestävät tunnista pariin. Vauva selvästi haluaisi nukkua vielä kolmannet päiväunet alkuillasta, mutta olemme jättäneet ne pois, koska kolmannet päiväunet vain lykkäisivät yöunille nukahtamista lähemmäs puoltayötä. Kun esikoinen on peitelty, yritämme viihdyttää kitiseväistä vauvaa kahdeksaan asti, jolloin on iltapesujen ja -maidon vuoro. Vauva nukutetaan yöunillekin vaunuihin, joihin hän yleensä nukahtaakin saman tien ja joissa hän nukkuu parhaimmillaan kahden kieppeille. Kun hän herää yöllä ensimmäisen kerran, nostan hänet syömään ja koska nukahdan yleensä itse saman tien uudestaan, jää vauva kainalooni uinumaan. Meillä olisi kyllä sivuvaunu käytössä ja toisinaan muistan vauvan siihen siirtääkin, mutta ahtaudesta ja lievästä epämukavuudesta huolimatta tykkään siitä, että vauva nukkuu kyljessäni kiinni.

Vauvalla tuntuu olevan hyvin määrätietoinen suhtautuminen uusien taitojen opetteluun. Kun hän kuukausi sitten oppi kierähtämään selältä vatsalleen, teki hän sitä pari viikkoa koko ajan niin ettei pysynyt selällään ollenkaan, mutta nyt hän viihtyy taas selällään, eikä tunnu edes viitsivän kääntyä vatsalleen. Kun hän keksi pörräämisen taidon, hän pörräsi sylki pärskyen monta päivää, mutta enää hän pörrää vain harvoin. Aattona hän rupesi yhtäkkiä ryömimään: hän ryömi vartin aikana muutamaan otteeseen melkein puolen metrin mittaisia matkoja, mutta sen koommin hän ei sitten olekaan ryöminyt. Tämän hetken juttu taitaa olla nauraminen: isosiskon ei tarvitse kuin vilkaista vauvaa niin tätä jo hiukan naurattaa ja jos esikoinen vielä suvaitsee vähän höpötellä vauvalle, käkättää tämä jo kovasti. Joulupäivänä mammalassa saimme nauttia oikein kunnon vauvannaurukonsertista, kun esikoinen jaksoi viihdyttää vauvaa tanssillaan. On jotenkin niin sydäntäsulattavan ihanaa, että vauva nauraa isosiskolleen niin antaumuksella. Vanhempiensa touhuille vauva ei juurikaan naura mutta hymyilee kyllä niin, että pyöreisiin poskiin tulee suloiset hymykuopat. (Isosiskon olemuksen lisäksi vauvaa naurattaa edelleen mitä kummallisimmat asiat: Ikean yövalo ei enää ole niin hauska juttu kuin jokin aika sitten, mutta esimerkiksi kahvinkeitin kirvoitti vauvasta pienen kikatuksen.)

Välillä kuopuksen "helppous" tuntuu ihan häkellyttävältä, varsinkin, jos muistelee esikoisen vaativaa vauvavuotta. Miten itsestäänselvästi sitä jo suhtautuu siihen, että vauva nukkuu aamupäivisin pitkät päiväunet ja on unessa suurin piirtein jo siinä vaiheessa, kun häntä nostetaan vaunuihin...ja kun hän herää, hän ei yleensä itke vaan saattaa vähän vain vilkuttaa hanskallaan, että hereillä ollaan tai sitten hän vain möllöttää vaunuissa tyytyväisenä ja odottaa, että joku tulee kurkkaamaan. Iltaisin voi itsekin mennä aika rennosti nukkumaan, kun ei tarvitse pelätä sitä, että joutuu heräämään viiden minuutin välein. Viime yö oli meillä hiukan tavallista levottomampi, koska vauvan nenä oli tukossa, mutta sekin oli vähän sellaista "anteeksi kun minä tässä rohisen ja pidän sinuakin hereillä, minä kyllä yritän kovasti nukahtaa" -tyyppistä tuhinaa.

Ihana, ihana pörrötukkamme. Ihanat viisi kuukautta jo takana. Sanoinko jo, että ihanaa! <3

Kommentit

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Vitsi, miten suloinen kuva! :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos! :)

Mimosa.
Mimosa

Ihanalta kuullostaa! Nää kuukausipostaukset on tosi kivoi.

Oon kyl niin kade. Meijän kuopus herää aina naama punaisena huutaen ja saattaa tunnin ajan kiukuta heräämistään.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

On kyllä ihanaa, kun tämä kuopus on niin leppoisa. Toivottavasti teidänkin kuopus rupeaisi heräilemään vähän paremmalla päällä, kurjaa jos herääminen pistää noin suututtamaan :/

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.