Ladataan...
Kahvia, kiitos!

On se nyt kumma, että ihmisellä on muka koko ajan niin kiire, ettei ehdi istahtamaan alas ja kertomaan joulusta Lapissa. Tästä piti tulla sellainen tosi kiva reissukertomus, koska meillä oli niin kiva reissu, mutta tästä tulikin tällainen tiivistelmä:

Lunta lumiukkoja lasketaan mäkeä poroja hämärää kaunista potkukelkka joulupukki kivaa!

Ja tässä muutama kuva todisteeksi (en enää meinaa itsekään uskoa, että se oli vasta viime viikolla, kun tuolla oltiin. Ikuisuushan tässä on taas tätä arkea puskettu.)

   

P.s. Siitä aikomastani "tämän vuoden parhaat kirjat" -postauksesta taitaakin tulla "viime vuoden luetut" -raportti...ja laitetaan sitten vaikka vappuna kuvakollaaseja vuodesta 2015. Mukavaa vuoden viimeistä päivää kaikille! :)

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Joululoma!

Lähdemme huomenna yöjunalla Leville, enkä ole vieläkään oikein sisäistänyt sitä, että pääsemme pakoon tätä synkkää joulusäätä, että minulla on viikon verran lomaa töistä ja että näen veljeäni ja hänen kihlattuaan pitkästä, pitkästä aikaa!

En ole muutenkaan viime aikoina sisäistänyt oikein mitään, sen verran paljon väsymystä on ollut ilmassa. Tällä viikolla olen lisäksi kärsinyt päivä päivältä pahenevasta huimauksesta, jota itse epäilin vain väsymyksen ja stressin aiheuttamaksi, mutta joka paljastuikin poskiontelotulehdukseksi. Koska minulla ei ole (muistaakseni) koskaan aiemmin ollut sellaista, en osannut sellaista syyksi edes epäillä, joten muina hoo moilasina olen vain viikkotolkulla päivitellyt sitä, että kun ei tämä flunssa lopu ikinä. No, nyt sain antibiootit, kelpaa napostella sitten niitä, kun sokerittomuusprojektini vuoksi skippaan konvehdit tänä jouluna. (Siitä sokerittomuudestakin minun on muuten pitänyt kirjoittaa vaikka mitä, mutta en ole ehtinyt. Joka tapauksessa, hyvin olen pärjännyt ilman sokeria ja aion jatkaa ilman sitä ensi vuonnakin.)

***

Oikeastaan minun piti kirjoittaa postaus parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista, mutta se vaatisi jonkinlaista aivotoimintaa, joka raskaan viikon jälkeen on nyt aika minimissään. No, ehkä sen postauksen ehtii vielä...mutta siltä varalta, etten ehdi, etkä ole vielä kuullut tästä kirjasta (mikä on kyllä aika epätodennäköistä), tässä ihan huippuvaihtoehto joululukemiseksi:

The Truth about the Harry Quebert Affair  (Totuus Harry Quebertin tapauksesta)

Itse en ole lukenut tätä Joël Dickerin kirjaa vielä puoliväliinkään, mutta uskallan silti suositella sitä jo nyt, sen verran hyvältä se vaikuttaa! Itse kuulin kirjasta ensin vähän sieltä sun täältä, mutta tämän Matkalla äidiksi -blogin MM:n kirjoittaman suosituksen jälkeen päätin lisätä kirjan omalle lukulistalleni. Onneksi muistin koko kirjan vasta nyt loppuvuodesta, koska a) Kindle-versio maksoi enää reilun 2 dollaria ja b) kirjaa on tosiaan vielä yli puolet jäljellä, joten se on juuri täydellisesti kypsynyt joululukemiseksi! Kirja on aikamoinen sillisalaatti murhamysteeriä, komiikkaa ja romantiikkaakin ja se on aika erikoisella tavalla koottu. 

Todennäköisesti en tule nukkumaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä juuri ollenkaan (koska jompikumpi lapsista nukkuu kainalossani makuuvaunussa ja olen muutenkin tosi huono nukkuja), mutta tämän kirjan ansiosta suorastaan odotan unetonta junayötä!

***

Varmaan oli jotain muutakin asiaa vielä...mutta aivoni sanovat tööt. Ja pitäisi ruveta pakkaamaan. Eli tällä sekavalla postauksella haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa, antoisaa ja stressitöntä joulua! Ja paljon iloa, rauhaa ja rakkautta!

 

 

 

 

 

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Siitä on jo jokunen kuukausi aikaa, kun esikoinen huudahti seuraavaa: "Äiti, kato, H on taas mun peräkana!" Hän oli tuolloin tainnut kuulla jo monta kertaa, miten olimme mieheni kanssa huvittuneesti hymähdelleet, että siinä ne taas menee, peräkanaa. 

Siskosten (esikoinen nyt 3,5 v ja kuopus 1 v 4 kk) keskinäiset välit ovat yksi suurin ilonaihe elämässäni ja asia, jota lähes joka ilta mieheni kanssa päivittelemme. On vain niin uskomattoman hienoa, miten paljon annettavaa siskoilla on toisillensa. Esikoinen on saanut leikkikaverin, joka toimii kokkina esikoisen pyörittämässä ravintolassa (tosin hyvin arvaamattomana kokkina, jolla on taipumus paiskoa astioita pitkin leikkikeittiötä), neuvola-apulaisena (jolla on hälyttävä tapa paukuttaa nukkeasiakkaita kovakouraisesti lattiaan), eläinlääkärin apulaisena ja lääkärin apulaisena (joka tosin on kiinnostuneempi kuuntelemaan omia sydänääniään kuin potilaiden). Usein kuopuksen myös löytää istuskelemasta nukensängyllä, jossa hän kuuntelee haltioituneen näköisenä esikoisen paasauksia ja opetuksia. Hän käy myös aktiivisesti esikoisen pyörittämässä muskarissa ja tuuraa tarvittaessa kassalla esikoisen omistamassa sekatavarakaupassa.

Ja noin miljoona kertaa päivässä he juoksevat kikattaen ympäri olohuoneen lattiaa Barracudan tahdissa. Tai kurkkivat toisiaan pöydän alta, nurkan takaa ja ovenraosta kiljuen naurusta.

Kuopus matkii esikoista ihan kaikessa. Siis ihan kaikessa. Kaikki isosiskon eleet, ilmeet ja tekemiset kopioidaan suurella hartaudella ja tarkkuudella. Jos esikoisella on jano, kuopus marssii perässä keittiöön hokien vettä! vettä! Jos esikoinen juo mukin tyhjäksi, näin toimii myös kuopus. Maitoa pitää saada lisää, jos esikoisellekin kaadetaan ja jos esikoinen heittää paidan pois, kuopuskin täytyy riisua. Hän seuraa siskoaan vessaan ja kuivaharjoittelee käsienpesua kädet juuri ja juuri lavuaarin reunalle yltäen ja sen jälkeen "kuivaa" kätensä samaan pyyhkeeseen, jota siskokin käytti. 

Kylpemisessä parasta on tietenkin pääsy samaan ammeeseen siskon kanssa.

Jos esikoista alkaa naurattaa, kuopuskin kikattaa, vaikka ei tietäisikään, että mille tässä nauretaan. Esikoisen itku saa pienemmänkin huulet väpättämään ja pienikin ele isosiskon puolelta riittää innostamaan kuopuksen hippaleikkiin - tai oikeastaan ihan mihin tahansa leikkiin. 

Meillä on maailman parasta videomateriaalia muun muassa siitä, miten kuopus kopioi esikoisen tanssiliikkeet tömistelyineen ja taputuksineen liikuttavan innostuneena.

Esikoinen puolestaan tietää usein meitä vanhempia nopeammin, mitä kuopus haluaa. Oli kyse sitten väärässä asennossa olevista nuken jaloista, hukassa olevasta tutista, väärästä laulusta tai tottelemattomasta duplopalikasta, isosisko tulkitsee pikkusiskon toiveita ihailtavan tarkkanäköisesti. Juuri tänään iltapalalla hän pääsi huomauttamaan minulle, että H haluaa ensin syödä suunsa tyhjäksi, kun näytin kuopukselle kahta leipäpussia, kysyin, kumpaa hän haluaa ja ihmettelin, kun hän ei valinnut kumpaakaan. Ja aivan oikein, heti kun pikkusisko oli saanut Talk-muronsa mutusteltua, hän osoitti haluamaansa leipää.

Toki jokaiseen päivään mahtuu myös eripuraa, eikä kuopus ole turhaan opetellut sanomaan, että ei älä ottaa! mutta kaiken kaikkiaan tytöistä on toisilleen niin paljon seuraa ja iloa, että se jaksaa riemastuttaa myös meitä vanhempia. Nykyään nimittäin saattaa vierähtää jo pitempikin tovi siten, että lapset leikkivät lastenhuoneessa keskenään, ja se jos mikä on tervetullutta kehitystä.

Isosisko & peräkana puuhissaan:

Pages