Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Lauantaiaamuna sanoimme tytölle aamupalalla, että tänään lähdetään nalletaloon ja uimaan. Tyttö ei kyennyt hämmästykseltään sanomaan kuin "Oho!", eikä muuten vastustellut pukemista millään lailla.

Nalletalossa oli taas kerran hauskaa: perheitä ei ollut kovinkaan paljon, joten tyttö sai halailla nalleja niin paljon kuin halusi. Parasta taisi kuitenkin olla se, kun Ti-Ti Nalle nappasi tytön mukaansa kesken laululeikkituokion ja vei esikoisen tanssin pyörteisiin. Itselleni parasta oli se, kun yläkerrasta löytyi Hiljainen huone, johon vetäydyin antamaan reppuvauvalle nukahtamisrauhan.

Lasten riemun lisäksi oli kiva katsella muiden vanhempien ilmeitä, kun he katselivat omaa jälkikasvuaan: lapsen ilo on kyllä parasta mitä tässä maailmassa on. Sen ilon vuoksi mekin jaksoimme pakata auton täyteen matkasänkyä ja unipussia ja ajaa parin tunnin matkan Ikaalisiin. Ja se sama ilo vei vuoron perään sekä minut että mieheni tytön kanssa kylpylän lastenaltaaseen pulikoimaan, vaikka kumpikaan meistä ei todellakaan ole mikään uima-altaassa viihtyvä vesipeto. Tytöstä sellainen saattaa kyllä kasvaakin.

Sunnuntaina ajelimme kotiin ja olemme lähinnä keskittyneet ottamaan rennosti. Duploista on rakennettu kaikenlaista viritelmää nalletalosta eläintarhaan, tyttö on "askarrellut" eli leikannut silpuksi melkein kaikki mainoslehtiset ja joka päivä on käyty lastenhuoneen nurkassa eväsretkellä nalleseurueessa.

Uusi lempisanani on muuten "kuhuu". Tyttö keksi sen eilen, kun yritti samaan aikaan matkia sekä käkeä että pöllöä. 

Niin että "kuhuu" vaan kaikille, toivottavasti teilläkin on leppoisaa!

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Vauvan ensimmäisen vapun kunniaksi päätimme hieman kolisutella mukavuusalueemme raja-aitoja ja lähteä oikein ihmisten ilmoille. Ensin kypsyttelimme muutaman päivän ajan ajatusta siitä, että kävelisimme vappupäivänä jonnekin jokirannan suuntaan. Ehkä. Jos aurinko paistaa, sillä tavalla sopivasti. Liian kuuma ei saa olla. 

Vapputorista ei kumpikaan ollut puhunut mitään. Vapputori on tähän asti ollut täysin rinnastettavissa Hulluihin päiviin, joulunavajaisiin ja ruokakauppaan menoon ennen pääsiäispyhiä. Mitä vahvempi epäilys siitä, että kohteessa on muitakin, sitä syvemmälle sohvannurkkaan me olemme kaivautuneet.

Vauvan syntymän jälkeen olemme kuitenkin tiedostaneet sen, että muutoksia on tultava. Edes pieniä sellaisia, ettei vauva kasva luulemaan, että ihmisvilinässä olisi jotain pelottavaa. Eihän siinä ole, olemme vain mieheni kanssa molemmat sitä mieltä, että jos esimerkiksi joululahjat pystyy ostamaan ilman tungosta, jonotusta ja täten hermojenmenetystä ja vielä siten, että lastenhuoneeseen pääsee vaihtamaan vaipan tai Arnoldsista saa donitsikahvit saman vuorokauden puolella, miksi ihmeessä emme hoitaisi lahjaostoksia pois alta hyvissä ajoin? (Heinäkuu voisi olla otollista aikaa, kun ihmiset ovat mökeillään tai ulkomailla.)

Joka tapauksessa, esimakuna tulevien kesien Muumimaailma-hyörinöistä ja bongaa joulupukki -pyörinöistä, lähdimme tänään melkein ensimmäistä kertaa koskaan Mihin Tahansa Silloin Kun Siellä On Ruuhkaa.

Ja niin siinä sitten kävi, että voitimme Vappupäivän Rohkelikot -palkinnon ja etenimme vapputorille asti. Emme olisi ehkä koskaan muuten niin pitkälle tohtineet, mutta jokirantaa pitkin kävellessämme huomasin erään naisen kädessä pussillisen metrilakua. Sen jälkeen tihenivät sekä askeleeni että hengitykseni ja kuin huomaamatta johdin joukkomme suorinta tietä torille. Tosin ihan vain siihen torin reunalle, Laku-Tapsan kojun viereen. Kun kädessäni roikkui pakastepussillinen metrilakua, saatoin hyvillä mielin todeta miehelleni: "Eiköhän tämä ollut tässä."

 

Vappukahvipöydässä Cafe Brahen jättikorvapuustit ja ainakin sata metriä lakua. 

 

P.s. ​Kahvia tuli keitettyä tänä vappuna vähän liikaa. Säilyt muistoissamme, rakas kahvimitta, ainakin siihen saakka, että saamme ostettua uuden.