Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Ajelimme eilen kolmen vartin matkan mammalaan syömään perunalaatikkoa, lihapullia ja lihakastiketta. Mammalassa taapero sai potkutella potkuauton kyydissä, kilautella kolikoita vanhaan leikkikassakoneeseen ja ihmetellä elintarvikekassia, josta löytyi muovisia aineksia ranskanperunoista etikkaan ja pizzasiivuista sitruunoihin. Kun taapero tästä vielä vähän kasvaa, noilla ruokatarpeilla pyörittää jo melkoista ruokakauppaa.

Tänään ajelimme reilun puolen tunnin matkan mummilaan syömään jauhelihakeittoa ja lättyjä. Mummilassa taapero sai etsiä mummilan lastenkirja-arkusta mieleisiään kirjoja, kasata Puolen hehtaarin metsän kaikki asukkaat komeaan rivistöön sohvalle ja seurata olohuoneen ikkunasta varsinaista Avaran luonnon livelähetystä, kun fasaaniuros jahtasi sinnikkäästi ärsyyntyneen oloista fasaaninaarasta ja kun talitiaiset ja monet muut pikkulinnut ruokailivat kiitollisina mummin jokatalvisessa siemenravintolassa.

Ajellessamme takaisin kotiin niin eilen kuin tänäänkin mietin, että on se vaan mahtava juttu, että meillä on sekä mammala että mummila niin lähellä ja että niin mamma, mummi kuin ukkikin pitävät korvaamattomana laatuaikana niitä hetkiä, jotka lastenlastensa kanssa viettävät. Ja ovat ne hetket tärkeitä taaperollekin: aina kun hän tarttuu lelukännykkäänsä, hän soittaa jollekin isovanhemmistaan. Ja kun hän kuulee, että olemme menossa mammalaan tai mummilaan tai että joku sieltä päin on tulossa meille kylään, hän ei ole pysyä nahoissaan vaan päivystää eteisessä kuin isäntää kotiin odottava koira.

"Juokse, juokse joutuisaan,

Kohta tullaan mummolaan.

Siell' on hauska, hyvä olla,

Leikit monet kartanolla.

Mummo antaa sokeria

Sekä muita namusia.

Mutta kaiken lystin yli

Hauskin ompi mummon syli."

- Alli Nissinen

 

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Joulurunot ovat ihania. Jos olet samaa mieltä, mutta et tiedä, mistä parhaimmat joulurunot löytyisivät, suosittelen sinulle Satu Koskimiehen ja Juha Virkkusen vuonna 2008 toimittamaa, Tammen julkaisemaa joulurunokokoelmaa Lapsuuden joulu. Sieltä löytyy kattavasti joulurunoja vanhoista uusiin ja kepeämmistä hartaisiin. Kirjassa on yli 300 sivua, joten runoja (ja kauniita joulukuvia) kirjassa riittää. Taapero sai kirjan mummiltaan viime joulun alla, ja minä lueskelin täpinöissäni kirjasta runoja ääneen puolivuotiaalle. Nytkin olen yrittänyt lukea tytölle näitä kauniita runoja, mutta se ei oikein onnistu enää, koska a) hän haluaisi selata kirjaa itse, mikä ei äkillisesti ilmaantuvan sivujenrepimistaipumuksen vuoksi käy päinsä ja b) hän ei jaksa keskittyä, vaan haluaa kuulla Tuli on irti! -kirjan kymmenen kertaa peräkkäin.

Tässä kuitenkin teille yksi lempirunoni kirjasta:

Kuka tuntisi joulun paremmin?

"Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi pehmein kätösin?

Hän koskee ruutua sormillaan,

ja hiutale sulaa lennostaan,

ja pimeä ruutu valkenee,

ja tähti suurena säteilee.

 

Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi poskin punaisin?

Hän on omenan lihaa kokonaan,

hän on joulun tuoksua tulvillaan,

hän on torttu ja luumu ja runsaus,

hän on herkullisin aistimus.

 

Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi silmin hohtavin?

Hän on kynttilän liekki lämpöinen,

hän on säihky ja kimmel hankien.

On piippalakkeja silmissään

ja tähden hymy ja riemu jään.

 

Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi äänin helkkyvin?

Hän on soittorasian sulokkuus,

hän on kirkonkellojen totisuus,

hän on nauru ja salainen supatus

ja kirkas tiukujen kilahdus.

 

Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi jaloin tanssivin?

Hän on tonttu ja poro Lapinmaan,

hän juoksee lahjoja pulkassaan.

Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.

Hän, kerkeä, kukkiva, joulun tuo."

- Anja Samooja, Sydänjuuret, 1948 (Lapsuuden joulussa s. 151)

 

 

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Tästä se joulunodotus nyt kai sitten virallisesti alkaa. Minulla piti olla vaikka mitä tehtynä - ainakin se maailman kaunein joulukalenteri piti olla täytettynä sopivassa suhteessa suklaalla ja pienillä, taaperolle suunnatuilla yllätyksillä. Olin ajatellut hakea joulukoristeet varastosta ja koristella jo hiukan kotia. Olin ajatellut hoitaa yhden erityispedagogiikan kursseista pois alta ja antaa sitten itselleni joululoman opintojen osalta. Olin ajatellut väsätä blogiini joulukalenterin, jonka jujuna olisivat ihanat, tunnelmalliset joulurunot. 

No, toisin kävi. Inhottava ja sitkeä flunssa, joka iski sekä lapseen että minuun, on verottanut voimiani sen verran rajusti, etten ole jaksanut hoitaa kuin arkiaskareita. Tänään ensin masensi, kun mikään ei ollut valmista, mutta sitten tajusin, että ehtiihän tässä! Olo on ollut tänään paljon parempi ja olemmekin taaperon kanssa lueskelleet siskoni askartelemia kivoja jouluaiheisia lorukortteja ja tanssineet villisti joululaulujen tahtiin. Olen laulanut aivan päin mäntyä mutta kovaa ja korkealta lempijoululaulujani, eikä taapero ole ollut varma, pitäisikö taputtaa vai lähteä karkuun. Koristeet haetaan ensi viikolla, jolloin luvassa on muutenkin vaikka mitä mukavaa.

Blogin joulukalenteri varmaan jää tekemättä, mutta tässä kuitenkin yksi ihastuttava jouluruno Hannele Huovilta:

Aamulaulu ennen joulua

"Tunturi tähyää järven jäätä,

pakkasen parta hilisee,

salaisessa hämärässä tonttujen kellot kilisee.

Pikkuinen kelkka,

pikkuinen käärö,

käärössä pikkuinen uni;

vielä voit painaa silmäsi kiinni,

vielä on sinistä lumi."

- Hannele Huovi, Salaperäinen rasia, 1985.

Rauhallista ja kiireetöntä joulunodotusta kaikille!

Pages