Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Vain pari päivää hartaasti odotetun Gilmore Girls: A Year in the Life -hemmottelun jälkeen julkaistiin Lauren Grahamin uutuuskirja Talking as Fast as I Can: From Gilmore Girls to Gilmore Girls (and Everything in Between)

En ollut aivan vakuuttunut Grahamin esikoisteoksesta, Someday, Someday, Maybemutta siitä huolimatta osasin odottaa, että Laurenin omasta elämästä kertova kirja olisi juuri sitä mitä kaipaisin lempisarjani jälkeiseen alakuloon. Ja se oli vielä enemmän! Viihdyttävä, hauska, aidon oloinen ja sopivalla tavalla rönsyilevä. Kuten kirjan nimikin lupaa, Lauren käsittelee sekä alkuperäistä että uutta Gilmore Girls -tuotantoa ja lisäksi kertoo avoimesti muista rooleistaan, rakkauselämästään ja Hollywoodin ulkonäköpaineista. 

Lukemisen aikana merkkailin tihenevään tahtiin Kindleeni muistiinpanoja erityisen kiinnostavista ja/tai hauskoista kohdista, jotka halusin jakaa kanssanne. (Jos aiot lukea kirjan itse, ei ehkä kannata jatkaa pidemmälle, koska seuraavaksi tarjoillaan monipuolinen Lauren Graham -kattaus.)

Ensin pari valittua palaa Laurenin kokemuksista ja ajatuksista näyttelemisestä yleisellä tasolla:

  • Lääkärisarjojen käsikirjoittajilla ei yleensä ole tarpeeksi lääketieteellistä osaamista, joten jaksoja kirjoittaessaan he vain korvaavat lääkärisanaston sijaissanoilla kuten esimerkiksi "medical, medical". Laurenin esimerkki: "Yes, Dr. Jones, I'd love to meet you in the supply closet, but first I have to administer forty ccs of medical medical to my patient's medical medical or he may go into medical medical, and then we'll really be in trouble." (Olinkin usein miettinyt, että tiesivätkö esimerkiksi House-lääkärisarjan käsikirjoittajat niin paljon lääketieteestä kuin sarjan juonikuviot vaativat.)
  • Lauren ja hänen kollegansa harjoittelivat vuorosanoja Gilmore Girls -sarjan aikana samassa huoneessa, jossa Cold Case -sarjan näyttelijät harjoittelivat, joten myös jälkimmäisen sarjan käsikirjoituksia lojui samassa tilassa. Joskus Lauren yritti lukea Cold Casen vuorosanoja vakavalla naamalla, mutta kaikki päätyivät aina ulvomaan naurusta, koska kukaan ei pystynyt ottamaan häntä tosissaan asiantuntijahahmona. 

Mitä kaikkea herkullista Lauren paljastaa alkuperäisestä Gilmore Girls -sarjasta?

  • Gilmoren tyttöjen käsikirjoitus lähetettiin Laurenille kahdesti, sillä ensimmäisellä kerralla hän hylkäsi sen. Hän oli nimittäin hankalassa tilanteessa, jossa joutui odottelemaan tietoa siitä, saako NBC:n M.Y.O.B.-sarja, jossa hänkin näytteli, jatkoa vai ei. Hän ei halunnut edes lukea käsikirjoitusta, koska ei halunnut joutua tilanteeseen, jossa ihastuisi sarjaan mutta ei sitten kuitenkaan voisi osallistua sen kuvauksiin. Mutta koska GG-tiimi ei ollut löytänyt ketään sopivaa, he lähettivät käsiksen uudelleen Laurenille. He halusivat Laurenin Lorelain rooliin niin kovasti, että tekivät joka tapauksessa Laurenin kanssa pilottijakson, vaikka joutuivatkin jännittämään, miten käy M.Y.O.B.:lle
  • Pystyäkseen paremmin kirjoittamaan roolistaan Lorelaina, Lauren päätyi katsomaan putkeen kaikki Gilmore Girls -jaksot, vaikka ei aikaisemmin ollut katsonut ensimmäistäkään. (Miten hauska ajatus miettiä Laurenia katsomassa Gilmoren tyttöjä Netflixistä binge-watching -tyyliin!) Lauren myös kommentoi hauskasti omaa pukeutumis- ja hiustyyliään vuosien varrella. Muistatteko sen jakson neloskaudella, kun Lorelai ja Rory palaavat Euroopan-reissultaan, ja Lorelai on pukeutunut erittäin irlantilaishenkisesti aina t-paidasta hattuun ja neliapilakoruun asti? Koko asu oli peräisin Laurenin omasta vaatekomerosta!
  • Gilmoren tytöt sai ykköskaudella hyvin hankalan esitysajan ja joutui kilpailemaan katsojista Frendejä vastaan! 
  • Sarjan alusta alkaen Emily Gilmorea näyttelevä Kelly Bishop ulotti äidin roolinsa myös sarjan ulkopuolelle ja antoi Laurenille muun muassa miesvinkkejä. Aika hyvä vainu Kellyllä oli, sillä hän mainitsi Laurenille Mullan alla -sarjan mahtavasta näyttelijästä Peter Krausesta...
  • Lauren on tottunut siihen, että hän joutuu sanomaan "Oy with the poodles already!" faneilleen ympäri Amerikkaa. (Itselleni juuri tuo sitaatti ei ole ollut niin mieleenpainuva, vaikka se ihan hauska onkin. Jos minä tapaisin Laurenin, pyytäisin häntä ehdottomasti sanomaan jonkin useista kahvivitseistään.) 
  • Moni Laurenin sukulainen, myös hänen siskonsa, näytteli sarjan ekstroina/pikkurooleissa. Neloskaudella sarjan oma dialogivalmentaja George Bell näytteli professori Belliä Yalessa, ja Chris Eigeman, joka on Laurenin ystävä oikeassa elämässä, näytteli Jason Stilesia eli Diggeriä.
  • Kun viimeisen kauden viimeistä jaksoa kuvattiin, kukaan näyttelijöistä ei vielä tiennyt, että sarja päättyisi siihen! Seiskakausi oli muutenkin hankala kausi, koska Amy Sherman-Palladino ja Daniel Palladino poistuivat erimielisyyksien takia tiimistä, ja myös sekä Laurenin että Alexiksen sopimukset olivat loppumassa. Alkoi vaikuttaa siltä, että seiskakausi tarjoaisi luontevan lopun sarjalle Roryn valmistuessa Yalesta, mutta sarjan jatko oli kuitenkin vielä täysin auki viimeisen jakson kuvauksissa. Varmuuden vuoksi ohjaaja päätti toistaa viimeisenä kohtauksena samanlaisen tilanteen kuin sarjan pilottijaksossa: Lorelai ja Rory ovat Luken kahvilassa syömässä ja juttelemassa. Tällä tavalla ohjaaja pystyi varmistamaan sen, että jos sarja oikeastikin päättyisi, katsojat saisivat jonkinlaisen loppusinetin. 

Laurenin paljastukset rakkauselämästä:

  • Lauren ja hänen aviomiehensä Peter Krause (mm. Mullan alla, Samaa sukua) jakoivat yhdessä palkinnon SAG Awardseissa vuonna 2002. He tiesivät toisensa, mutta heidän välillään ei ollut vielä mitään romanttista. Lauren kyllä ihaili Peteriä näyttelijänä, mutta muuten hän yritti vältellä komeita näyttelijöitä. Kun tuli aika jakaa palkinto, Peter yhtäkkiä kysyi Laurenilta: "Want to hold hands?", ja niinpä he astelivat käsi kädessä jakamaan palkintoa. Tämän jälkeen he eivät nähneet toisiaan moneen vuoteen.
  • Lauren oli pitkään sinkku, ja erilaisiin tilaisuuksiin hän otti useimmiten seuralaisekseen isänsä, serkkunsa tai miespuolisen ystävänsä. 
  • Toisin kuin olin luullut, Lauren ei koskaan seurustellut Frendien Matthew Perryn kanssa, vaan heistä tuli tosi läheisiä ystäviä, jotka melkein seurustelivat.
  • Kun Lauren ja Peter näyttelivät yhdessä Samaa sukua -sarjassa, Peter toisteli aluksi sitä, että he ovat sarjassa sisko ja veli. Tämä alkoi jo ärsyttää Laurenia, mutta jälkikäteen hän on tajunnut, että Peter yritti vain puhua itselleen järkeä sen suhteen, että ei varmaan kannata aloittaa "showmancea" kollegan kanssa. Myös Lauren yritti perustella itselleen, miksi ei kannata edes miettiä Peteriä mahdollisena kumppanina. Lopulta he kuitenkin antoivat periksi ja alkoivat seurustella.

Lopuksi vielä Laurenin ajatuksia Gilmoren tyttöjen jatko-osasta:

  • Kun Netflix julkaisi tiedotteen neljästä 90 minuutin jaksosta, asia tuli yllätyksenä suurin piirtein kaikille näyttelijöille, myös Laurenille. Tähän asti oltiin käyty lähinnä hyvin kevyitä keskusteluja aiheesta, mutta mitään varmaa ei ollut tiedossa. 
  • Lauren kertoo olleensa hyvin tunteellinen ja kyynelehtivä koko kuvaussession ajan, mikä ei ole hänelle muuten tyypillistä, ja hänelle ojenneltiin nenäliinoja tämän tästä. 
  • Uusia jaksoja varten lavasteet piti rakentaa uusiksi,koska vanhat oli tietenkin purettu pois. Tarkkoja mittoja ei ollut tiedossa, eikä uusista lavasteista saatu ihan samanlaisia kuin aiemmin.  
  • Kun Amy kertoo Laurenille (ne kuuluisat) neljä viimeistä vuorosanaa, Lauren on hyvin yllättynyt ja sitä mieltä, että eiväthän ne sanat tarjoa loppua, vaan cliffhangerin. (Niinpä!)
  • Uusissakin jaksoissa vilahtelee paljon Laurenin tuttuja: oma aviomies Peter näyttelee metsänvartijaa, Samaa sukua -sarjan Max-pojan oikea äiti Kelly Wolf kiinteistönvälittäjää ja saman sarjan Sarah Ramoskin vilahtaa jossain kohtauksessa. 
  • Kun Lauren ja Alexis kuvasivat viimeistä kohtausta Lorelain talossa, he päättivät ottaa itselleen muistoesineet. Alexis valitsi Yalen bannerin Roryn huoneesta ja Lorelai pinkin metalliflamingon keittiön seinältä. Alexis poksautti auki samppanjapullon ja sitten hän, Lauren ja Amy kippistelivät ennen kuvausten jatkamista muualla. 

Tälle kirjalle vahva suositus! 

Lue myös:

Enää kuukausi uusiin Gilmore Girls -jaksoihin!

Nauti Pollyjen kera

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Tekstissä esitellyt kirjat on saatu arvostelukappaleina.

Mielestäni kirjat kuuluvat jouluun kuten maustekakku kahvipöytään jouluruoan päätteeksi - ilman niitä joulusta puuttuisi jotain olennaista. Vaikka nykyään on haastavaa löytää lukemiselle niin paljon aikaa kuin haluaisin, on kirjojen saaminen lahjaksi ja etenkin niiden ostaminen muille edelleen tosi mieluisaa. Tiedän, että jouluisin ostetaan paljon jaritervoja ja ilkkaremeksiä, mutta mitä muuta voisi kirjaihmiselle paketoida? No, vaikka näitä:

Nostalgian nälkään ja musiikin ystävälle: Eppu Normaalin tarina - 40 vuotta tiimalasin santaa

Santtu Luodon kirjoittama ja Wsoyn julkaisema juhlapainos kertoo suomalaisbändistä, jonka monet laulut osaamme ulkoa. (Halusimme tai emme. Ainakin jos kuuntelee paljon radiota. Nimim. "Onko paperilla tahroja?".) Omat Eppu-suosikkini ovat Pimeyden tango, Kun olet poissa ja Näin kulutan aikaa. Jälkimmäinen laulu ei kyllä tee hyvää tupakasta eroon haluaville, sillä joka kerta, kun Martti Syrjä laulaa "ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan ja sitten mietin, josko soittaisin jollekin", jopa kaltaiseni ei-tupakoitsija alkaa kaivata sauhuja. 

Romantiikasta pitävälle nuorelle lukijalle: Let It Snow

 

Let It Snow tarjoaa teinilukijalle ihastuksen väreitä kolmen talvisen ja ah-niin-romanttisen tarinan muodossa. Lauren Myraclen, Maureen Johnsonin ja John Greenen suloisia, hauskoja rakkaustarinoita on ihana lukea viltin alle käpertyneenä. (Kirja on suomennettu, vaikka nimi onkin mukavasti jätetty englanninkieliseksi.) Kirjan on kustantanut Wsoy.

Lapsille: Risto Räppääjä ja pullistelija, Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä, Me Rosvolat - Karkkikumous!

Me olemme tunteneet Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan luoman Risto Räppääjän tähän asti vain televisiosta, mutta tänä jouluna tähän tulee poikkeus, kun esikoisen paketista paljastuu Risto Räppääjä ja pullistelija -kirja. Tarinan alussa Rauha Räppääjä huokailee sohvalla, kun ei ole mitään tekemistä - ja sitten hän ja Risto huomaavat, että naapuriasuntoon on tulossa kesäasukkaiksi isä ja poika. Kohta ovikello jo soikin, ja iso, leveäharteinen mies pyytää Rauhalta "pari egua" lainaksi, koska "duunattaisiin munakas". Ihan loistavaa! Melkein tekisi mieleni lukea kirja jo nyt, mutta haluan kikattaa näille hauskoille jutuille yhdessä esikoisen kanssa jouluna. Kirjan on kuvittanut Christel Rönns ja kustantanut Tammi.

Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä on uuden kirjasarjan ensimmäinen osa. Kirjan päähenkilö on Rebekka Lumi Maria Kukka Meri Helmi von Salhi, jonka paras kaveri on Pilvi-pehmolelu. Rebekan äiti pelaa lätkää ja isä pyörittää parturiliikettä. Rebekka käy Heippakamun päiväkodissa, jonka yhtä tavallisen kuraista päivää kirjassa kuvataan värikkäästi ja hersyvästi. Ensivaikutelma kirjasta on aika levoton, mutta siinä toisaalta piilee myös kirjan juju: sivuilla "pomppelehditaan ja pumppelehditaan" lapsen lailla. Tämän virkistävän lastenkirjan on kirjoittanut Puluboi ja Poni -kirjasarjasta tuttu Veera Salmi, kuvittanut Elina Warsta ja kustantanut Otava.

Me Rosvolat - Karkkikumous! on Siri Kolun Me Rosvolat -sarjan kuudes osa. Rosvosaagassa kerrotaan tavallisesta 10-vuotiaasta Vilja Vainistosta, jonka Rosvolan perhe kaappaa. Vilja on maantierosvojen sukua, ja yhdessä maantierosvojen muodostaman Nuorten Neuvoston kanssa mukana päättämässä maantierosvousasioista. Tässä kuudennessa osassa nuorten on käynnistettävä operaatio Karkkimyrsky kieroa makeistehtailijaa vastaan, muuten on "Suomen lasten karkinsyömisen ihanuus mennyttä". Oi että, olisipa Me Rosvolat olleet voimissaan jo minunkin lapsuudessani, olisin niin nauttinut tästä kirjasarjasta!

Me Rosvolat -sarjaa kustantaa Otava.

Kahvista, keräilystä ja kauniista muotoilusta pitävälle: Arabian kahvikupit 1916 - 2016

Tähän kirjaan ei ehkä tule tartuttua ensimmäiseksi joululahjaostoksilla, mutta suosittelen tätä kyllä lämpimästi! Kaunis kirja varmasti herättää kiinnostusta, sillä Arabian kahvikupit symboloivat monelle suomalaiselle niitä kaikkein tärkeimpiä yhteisiä kahvihetkiä. 

Kirjassa kiteytetään kauniisti: "Kahvihetki voi olla hyvin vahva ja jopa synesteettinen kokemus, jossa kahvikupin esteettinen olemus, sen muoto ja materiaali, väri ja koristeet vaikuttavat oleellisesti niin kahvin makuun kuin kokonaisnautinnon laatuun." Juuri näin! Minulle kahvikuppi on aina ollut lähes yhtä tärkeässä roolissa kuin kahvi itsessään. Siitä asti, kun olen kahvia juonut, minulla on myös ollut lempikuppeja - eikä mikä tahansa kippo muuten pääse lempikupikseni, sillä minulla on yli 20 vuoden kahvinjuontihistorian aikana ollut vain kolme eri lempikuppia. 

Kirjaan tarttuessani mietin ensin vähän haikeana, että harmi, ettei itselläni ole yhtään Arabian kuppia, mutta onhan minulla! Itse asiassa kaappimme suorastaan pursuilevat Arabian mukeja, niitä on niin paljon, että osan voisi viedä vaikka varastoon! Puhun tietenkin noista lähestulkoon joka kotiin kuuluvista Muumimukeista, joita minä ja mieheni olemme saaneet sekä tädiltäni että anopiltani lahjaksi. Minäkin tapasin yhteen aikaan juoda kahvini Muumimukista, vaikka varsinaista lempikuppistatusta ne eivät olekaan koskaan saaneet (ne ovat hiukan liian isoja siihen hommaan). Glögimukeina varsinkin nuo yllä olevan kuvan Muumimukit ovat muuten ihan parhaita, koska on ihana katsella Muumilaakson jouluisia maisemia glögiä nauttiessa.

Joka tapauksessa, tämä Helena Leppäsen kirjoittama, Katri Lehtolan kauniita valokuvia sisältämä, Wsoyn kustantama kirja on kuin kaunis kahvikattaus, jonka äärellä voi viettää ja muistella rakkaita kahvihetkiä. 

***

Ja nyt siihen arvontaan! Tämä arvonta suoritetaan erityisesti nuorempaa lukijakuntaa silmällä pitäen, sillä arvon sekä Let It Snow -kirjan että Me Rosvolat - Karkkikumous! -kirjan.

Arvontaan osallistut kertomalla kommenttikentässä, mitä itse tykkäät jouluisin lukea. Jos haluat osallistua vain toisen kirjan arvontaan, mainitse tämä kommentissasi, muuten olet automaattisesti mukana molempien kirjojen arvonnoissa. Muista laittaa mukaan sähköpostiosoitteesi, niin saan voittajiin yhteyttä! :) 

Arvonta päättyy 30.11.2016 klo 21.

***

Kuvat: S. Aaltonen.

Lue myös:

Kirjajoulut ja joulukirjat

Kolmannen adventin jouluruno

 

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Olen tainnut jo pari kertaa mainita rakastavani Gilmoren tyttöjä. Mutta se vain on niin hyvä sarja, että pakko taas vähän hehkuttaa! Katsoimme mieheni kanssa kesällä sarjan taas läpi, ja nyt jo haluaisin katsoa kaikki jaksot uudestaan. Tulee ihan mieleen se syksy Raumalla, kun opetin alakoululaisille englantia, ensimmäinen raskauteni oli alkumetreillä ja laitoin nostalgian- ja seurannälkääni aamuisin Giltsut pyörimään samalla kun söin aamupalaa ja meikkasin. Yleensä en voi sietää sitä, että telkkari on päällä taustalla, jos sitä ei aktiivisesti kukaan katso, mutta noina aamuina minä tavallaan hengailin Lorelain ja Roryn kanssa, ihan siellä Stars Hollow'n ytimessä. Kyllä näin oli. Eikä ole lainkaan säälittävää suhtautua fiktiivisiin TV-sarjahahmoihin ystävinä. (Näin sanoi myös Lorelai, kun asiasta häneltä äsken kysyin.)

Mielestäni Gilmoren tyttöjen seiskakauden viimeinen jakso oli ihan kiva lopetus sarjalle (siis sellainen, jonka kanssa pystyy elämään ja joka ei pilaa sarjan uudelleenkatsomisnautintoa - toisin kuin esimerkiksi How I Met Your Mother -sarjassa, jota en todellakaan enää katsoisi uudelleen), mutta ei mikään sellainen ah-miten-ihana-niisk-kyynel loppu kuitenkaan. Toivottavasti sellainen maailman mahtavin loppuhuipennus nähdään uusien jaksojen myötä! 

                                                  (Kuva: Netflix)

Ettei uusien jaksojen odottelu kävisi sietämättömän pitkäksi, keräsin listan joistakin hauskoista tai muuten vain kiinnostavista tiedonjyväsistä Gilmoren tyttöihin liittyen:

1) Lauren Graham (Lorelai) ja Matthew Perry (Frendien Chandler) seurustelivat vuonna 2002.

2) Liza Weil (Paris) pyrki alun perin Roryn rooliin. Rorya hänestä ei tullut, mutta koska tuottajat tykkäsivät hänestä niin paljon, häntä varten kirjoitettiin Parisin mahtava hahmo.

3) Alexis Bledel (Rory) inhoaa kahvia, joten sarjassa hän joi aina kokista kahvin sijaan.

4) Alexis Bledel ja Milo Ventimiglia (Jess) seurustelivat pitkään.

5) Lanen bändi, Hep Alien, on anagrammi sarjan musiikkituottaja Helen Pain nimestä. Helen Pai on sarjan käsikirjoittajan, Amy Sherman-Palladinon, paras ystävä.

6) Alexis Bledelin äidinkieli on espanja.

7) Danny Strong (Doyle) kirjoittaa työkseen aivan kuten roolihahmonsakin. Hän on ollut mukana kirjoittamassa muun muassa Nälkäpeli-elokuvia!

8) Luken roolia kahvilan pyörittäjänä oli alun perin ajateltu naiselle. (Naisen nimi olisi ollut Daisy, eikä hänen roolinsa olisi ollut kovinkaan suuri.)

9) Luken lippis on viittaus Lukea näyttelevän Scott Pattersonin baseball-menneisyyteen.

10) Kun sarja alkoi, 16-vuotiasta Lanea näyttelevä Keiko Agena oli 27-vuotias. Alexis Bledel oli 18.

11) Alexis Bledel opiskeli ja teki osa-aikaisia mallin töitä, kun hän päätti hakea Roryn rooliin. Samaan aikaan hän haki myös tarjoilijan ja haastattelijan töitä.

12) Sarja vilisee viittauksia populaarikulttuuriin ja kirjallisuuteen, ja usein näyttelijät joutuivat selvittämään, mistä on kyse, koska käsikirjoituksessa ei selitetty viittauksia mitenkään.

13) Jessin hahmo kirjoitettiin sarjaan alun perin hidastamaan Lorelain ja Luken romanssin kehittymistä. Jessistä tuli niin suosittu, että hänen ympärilleen kaavailtiin omaa spin-offia, joka kuitenkin kaatui taloudellisista syistä.

14) Sarjan päätösjaksoa muokattiin Lauren Grahamin toiveiden mukaan "liian kevyestä" sellaiseksi, jossa useamman roolihahmon merkitystä tuotiin enemmän esille. (Mielestäni tämä näkyykin hienosti Roryn jäähyväisjuhlissa, jotka kaupunkilaiset Luken johdolla järjestivät.) 

15) Koska Alexis Bledelillä ei ollut kokemusta näyttelijänä, tuottajat pyysivät Edward Herrmannia (Richard Gilmore) mentoroimaan häntä.

Faktat 1 - 9 poimittu täältä, 10 täältä, 11 - 14 täältä ja 15 täältä.

Ps. Jos aiot vielä katsoa vanhoja jaksoja ennen marraskuun lopun GG-ilotulitusta, kokeile hauskaa Gilmore Girls -juomapeliä:

                                           (Kuva: Justine Zwiebel/Buzzfeed)

Pages