Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Minulla on aina ollut hivenen monimutkainen suhtautuminen naistenlehtiin. Toisaalta tykkään kovasti lueskella ja selailla tiettyjä naistenlehtiä, toisaalta taas minua on aina ärsyttänyt se mainosten määrä, joka näissä lehdissä luonnollisesti on. Olen kokenut ristiriitaiseksi sen, että naistenlehdissä voidaan kirjoittaa hyvästä itsetunnosta ja oman itsensä arvostamisesta ("juuri sellaisena kuin olet") ja heti seuraavalla aukeamalla voidaankin jo mainostaa taikaseerumia, jolla pystyt häivyttämään ne rumat ikääntymisen merkit pois kasvoiltasi.

Jos olen tilannut jotain tiettyä lehteä pidempään, minua on yleensä ruvennut kyllästyttämään se, että samat aiheet toistuvat vuodenajasta toiseen: joulun jälkeen kerrotaan, miten saat ne viimeiset viisi kiloa laihdutettua; keväämmällä meuhkataan bikinikunnosta, sitten tulevat ne kesän kuumimmat hius- ja meikkitrendit, kesän kivoimmat bikinit ja terassikalusteet, syksyn lämpimimmät neuleet ja sosekeitot ja sitten neuvotaankin taas, miten vältyt turhilta joulukiloilta ja joulustressiltä. On ripsiväritestiä ja meikkivoidetestiä ja kosteusvoidevinkkejä eri ihotyypeille. 

Niin. Ja nyt päästään siihen omaan monimutkaiseen suhtautumiseeni. Vaikka minussa ei ole ripaustakaan trendikkyyttä* ja vaikka käyn kampaajalla vain kahdesti vuodessa ja vaikka omistan alle kymmenen paria kenkiä, tykkään silti lukea näitä lehtiä. Minäkin inspiroidun kauniista kuvista ja innostun - toki yleensä vain teorian tasolla - ajatuksesta kuivaharjata ihoani. Minäkin haluan ostaa uuden meikkivoiteen ja paremman ripsivärin; haluan hemmottelupäivän ja kasvonaamion ja uudet juuri omalle vartalotyypilleni sopivat farkut. Kun selailen naistenlehtiä, sytyn oman vaatekaappini sisällöstä ihan uudella tavalla ja muistan, että ai niin, minulla on se ja se kiva mekko/tunika/paita/toppi, jota pitäisi vain muistaa käyttää. (Sitten muistan, että niin joo, olen raskaana oleva kotiäiti, joka harvemmin käy sellaisissa tilaisuuksissa, johon se kiva mekko/tunika/paita/toppi sopisi.)

Ripsaritestien ja asuste-esittelyjen lisäksi haluan kuitenkin lehdeltäni monipuolista ja ajatuksia herättävää sisältöä. Jos sisältö on kunnossa, minun on jotenkin helpompi sulattaa ne mainokset ja pinnallisemmat jutut. (Nyt kuulostan joltain vakavamieliseltä venäläisklassikoiden harrastajalta, vaikka todellisuudessa osaan kyllä arvostaa niitä pinnallisempiakin juttuja, terveisin eräs Sydänmailla-fani Turusta, joka on viime aikoina lueskellut lähinnä chick litiä.) Tarkoitan sitä, että jos nipistän vaatimattomasta vapaa-ajan budjetistamme (hah, ikään kuin meillä sellainen olisi) muutaman euron jonkun lehden irtonumeroon tai jos aivan villiinnyn ja tilaan puolen vuoden tarjouslehdet niin haluan, että lehdessä on muutakin kuin mainoksia ja meikkivoidevinkkejä. 

No, nyt päästään tähän uusimpaan Trendiin. Olen joskus nuorempana tilannut Trendiä varmaan useammankin kerran, mutta lehti on aina tuntunut vähän vieraalta. Johtunee pitkälti siitä, että en tosiaan ole mikään muodin edelläkävijä - tallustan niin kaukana perässä, että ehkä sekin voidaan toisaalta tulkita jonkinlaiseksi trendi-ilmiöksi. Olen aina mieltänyt Trendin muotitietoisten pari-kolmekymppisten pääkaupunkiseutulaisten lehdeksi, joka on hyvä ja laadukas, mutta ei minua varten. Uudistunutta lehteä on kuitenkin täällä Lilyssä luettu ja hehkutettu niin paljon, että väkisinkin siitä alkaa kiinnostua, varsinkin, kun ihana Lily-yhteisö on tärkeä osa Trendiä. Ostin siis uusimman numeron iltalukemiseksi Ikaalisten kylpylässä yöpyessämme ja oi että, miten mukavaa meillä oli. Trendihän on ihan huippu! Olin jotenkin varautunut siihen, että okei, nyt lueskellaan kauneudenhoidosta ja muodista, mutta näiden lisäksi lehdessä oli tosi paljon muutakin sisältöä. Ja ehkä minuun on täällä Lilyssä tarttunut sen verran muotipöpöjä, että katsoin oikeastikin kiinnostuneena toimittajien valitsemia "varmoja valintoja". 

Viisi parhainta juttua olivat mielestäni

1) Riisutut-juttu ja erityisesti alastomien poppareiden lähihistoria

2) Minimalismin jälkeen -jutun "Valitse puolesi" -osio

3) Eteenpäin! -juttu uralla etenemisestä

4) Kestävyyslaji -juttu hiusten kasvamisesta

5) Onni on oma idoli -juttu eli #Trendihaastaa-osio lehden lopussa: oli hauskaa bongailla, mitkä Lilyn blogit jutussa mainittiin.

Edellä mainittujen lisäksi inspiroiduin Kauneusguru-palstasta - haluan Pupulandia-Jennin kulmakarvat! (Tai siis samantyyliset kulmakarvat kuin Jennillä; minulla ei ole mitään aikomuksia hyökätä Jennin kimppuun pinsettien kanssa ja varastaa hänen kulmakarvojaan.)

 

                    Laatuaikaa hotellissa:

 

*Esimerkki: eräs keskustelu mieheni kanssa kääntyi monen mutkan kautta muotisuunnittelijoihin, ja ainoa, jonka muistin oli "Dolce Gusto". Ei mennyt ihan nappiin...

Share

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Osallistuin kuukausia sitten erääseen Valion järjestämään kampanjaan ja nyt saan muutaman kuukauden ilmaiseksi Divaani-sisustuslehteä. Ensimmäinen numero tupsahti postiluukusta aiemmin tällä viikolla ja jo ensimmäinen aukeama vahvisti epäilyni siitä, että en ole Divaani-ihminen. Mainokset sen paljastivat. Divaaniin valikoidut mainokset ovat nimittäin osoitettu ihan eri luokan kansalaisille kuin minä, sellaisille, jotka pyyhkäisevät Vepsäläisen sohvalle nukahtaneelta lapselta kuolat suupielistä hellävaroen Gantin torkkupeiton kulmalla ja himmentävät valoja Schneider Electricin räätälöidyllä valokytkimellä. En ollut ennen tiennytkään, että kotisi valokytkimet kertovat "paljon sinusta itsestäsi" ja että niihin voi saada vaikkapa "lempisukkiesi kuosin". Itselleni tuli sellainen fiilis, että jos vierailisin ystäväni luona ja hänellä olisi omien sukkiensa raitakuviointi toistettuna valokytkimissä niin ohjaisin hänet hetkeksi lepäämään ja seurailisin hänen henkistä vointiaan muutenkin aika tarkasti. 

Kun tämä tyyppi, jolle ne Divaanin mainokset on oikeasti kohdennettu, on saanut valoja himmennettyä persoonaansa kuvastavan kytkimen avulla, hän nuuhkaisee sieraimet täyteen Gladen ilmanraikastinta, joka "rentouttaa sinut aistillisella, valkoisia kukkia ja hedelmiä yhdistelevällä Relaxing Zen -tuoksullaan". En ymmärrä näitä ilmanraikastintuoksuja. Käyttääkö joku niitä oikeasti? Meillä saattaa välillä vähän tuoksahtaa, jos vauvan kakkavaipparoskista ei ole ehditty viemään tai jos hikisiä juoksuvaatteita ei ole vielä heitetty pyykkikoneeseen. En väitä nauttivani kummastakaan tuoksusta, mutta väitän kuitenkin, että haistelen tällaisia autenttisia kodin ja perheen tuoksuja ennemmin kuin mitään raikastintuoksuja. Takuuvarma tapa tuoda parempi tuoksu kotiin on keittää pannullinen kahvia ja leipoa pellillinen piirakkaa.

Onhan näissä luksussisustuslehdissä kivatkin puolensa: tykkään katsella kuvia esimerkiksi taiteilijoiden persoonallisista kodeista. Ja lehdissä näkee paljon kauniita kuvia, mikä on aina piristävää. Sitä paitsi, on Divaani-kodeissa asuvienkin elämässä omat nurjat puolensa: Divaanin makuuhuonetutkimuksessa tuotiin esille lukijoiden unohtumattomia öitä, joista yksi kuului näin: "Mies luuli päästävänsä pienen pierun. Seurauksena oli kuitenkin, että viereisessä huoneessa nukkunut lapsi heräsi ja alkoi itkeä, ja sängyn alla nukkunut koria haukkua."

(Lainaukset Divaani-lehdestä, nro 9/13.)

Share

Pages