Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Testikahvit saatu blogin kautta.

Slurp, suomalainen kahvipalvelu, ehdotti loppukesästä, että testaisin heidän palveluaan ja tuotteitaan parin kuukauden ajan. Minähän en tapaa kahvista kieltäytyä, joten ilomielin klikkasin itseni Slurpin sivuille ja räätälöin itselleni sopivan kahvitilauksen.

Slurpin toimintaidea on lyhyesti kiteytettynä tämä: se toimittaa 18 kotimaisen pienkahvipaahtimon kahveja vastapaahdettuina kotiin asti. Asiakas saa omien mieltymystensä mukaista kahvia, eli jos rakastat tummaa kahvia pressopannulla valmistettuna, Slurp valitsee sinulle tähän tarkoitukseen sopivaa sumppia.

Tilin luominen ja tilauksen tekeminen Slurpin sivuilla on tehty tosi helpoksi ja näppäräksi: valitset ensin haluatko tummaa vai vaaleaa kahvia (molempiakin saa vuorotellen, jos haluaa), miten valmistat kahvisi (esimerkiksi suodattamalla tai mokkapannulla) ja haluatko kahvisi papuina vai jauhettuna. Me ostamme nykyään kahvimme pääasiassa papuina, joten niitä tilasin Slurpiltakin, mutta Slurp myös lupaa jauhaa vastapaahdetut kahvit juuri omaan valmistusmenetelmääsi sopivaksi. Sitten onkin jäljellä enää kahvin määrän ja toimitustiheyden valinta. Slurp tarjosi minulle neljä 200 gramman kahvilähetystä kahden viikon välein kotiin toimitettuna. Normaalisti tällainen tilaus maksaisi 9,89 euroa kahdelta viikolta. 600 grammaa kahvia joka toinen viikko postiluukusta sujautettuna maksaisi 23,89 euroa kahdelta viikolta. Tällä määrällä keittelisi jo noin kuusi kuppia kahvia päivässä. Siitä saisimme mieheni kanssa molemmat riittävät kofeiiniannokset, sillä nykyään kahvipannussamme laatu korvaa määrän. (Toista se oli ennen, varsinkin opiskeluaikoina, kun ostin aina halvinta mahdollista kahvia ja kittasin menemään pannutolkulla kitkerää mitä-milloinkin-mokkaa.)

Olin ihan fiiliksissä, kun sain ensimmäisen kahvilähetykseni Slurpilta! Ennen muinoin tapasin unelmoida siitä, että joku lähettäisi minulle suklaalevyn postitse, mutta enpä ole osannut edes haaveilla sellaisesta, että eteisen lattialle tipahtaisi omaan makumaailmaani sopiva paketti vastapaahdettuja kahvipapuja. 

Ensimmäisenä pääsin maistelemaan Mokkapuun Kustavissa paahtamaa, naisviljelijöiden tuottamaa luomukahvia, joka on peräisin Sumatran vuoristosta Indonesiasta. Pakkauksen mukaan kahvi oli paahdettu keskiviikkona 16.8. ja se odotti minua kotona, kun tulin töistä kotiin perjantaina 18.8.! Mokkapuun paahtajana oli toiminut Tanja, joten moikka vaan Tanja ja kiitos hyvin paahdetuista pavuista! Kahvi tarjoiltiin mieheni tekemän suklaisen Rocky Road -juustokakun makuparina syntymäpäivilläni. Mokkapuun kahvi oli parhaimmillaan juuri seurustelukahvina ja tuhdin kakun kaverina.

Seuraava kahvilähetys saapui tuoreeltaan Pirkanmaan Paahtimosta, paahdettu Tuomaksen toimesta 6.9. Nämä pavut tulivat Hondurasista Santa Rosasta ja tuoksuivat pähkinäiseltä. Kelpo seurustelukahvi tämäkin.

Kolmas kahvi sujahti postiluukustamme Inka Paahtimon lähettämänä. Colombia Sierra Nevada Organic -kahvissa lupailtiin pehmeyttä ja täyteläisyyttä, kaakaota ja pähkinää. Pehmeän makuista kahvia tämä olikin. 

Viimeisenä Slurp muisti minua täyteläisellä Kaffe Obscuran luomukahvilla, joka oli poimittu Ugandassa Rwenzorin vuoristossa. 

Postiluukusta suoraan eteiseen tupsahdelleet Slurpin kahvilähetykset ilahduttivat minua joka kerta niin kovasti, että mieleeni juolahti näin isänpäivän alla, että tässähän olisi mitä mainioin lahjaidea kahvista tykkääville isille! Sovin Slurpin Marian kanssa, että koodilla "iskällekahvia" saa kahvitilauksen ensimmäisestä kahvista 7 euron alennuksen. Alekoodi on voimassa sunnuntaihin 19.11. saakka.

Kuvat: S. Aaltonen

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

*Kasvisruokaa koko perheelle -kirja saatu arvostelukappaleena (Gummerus).

Olen ensimmäistä kertaa mukana lihattoman lokakuun vietossa, ja lokakuun jälkeenkin aion jatkaa tätä lupaavassa vauhdissa olevaa kehitystä kohti aina vain kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Lihaton lokakuu ei ole aiemminkaan jäänyt minulta huomiotta, mutta (häpeällistä kyllä) vasta nyt koen pystyväni siihen osallistumaan. Kasvissyöjän lautaselle näyttää tulleen viime aikoina niin paljon uutuuksia ja arkea helpottavia tuotteita, että kaltaiseni ummikkokin uskaltaa ottaa lihattomuushaasteen vastaan. Lihansyönnin eettiset ja ekologiset ongelmat ovat toki soimanneet minunkin omaatuntoani jo pitkään, mutta silti jokin on saanut minut pysyttelemään sekaruokavaliossa. Tuo jokin pitää sisällään varmasti ainakin tottumisen tietynlaiseen ruokavalioon ja myös epätietoisuuden siitä, että mitä ja miten tässä sitten kuuluisi syödä. Hyvänä esimerkkinä huolenaiheeni siitä, että jos koko perhe syö hyvin kasvispainotteisesti, saammeko me varmasti riittävästi proteiinia ja rautaa - varsinkin tuon jälkimmäisen puutteesta olen kärsinyt lähes koko aikuisikäni ja joudunkin säännöllisesti popsimaan rautakuureja. Muun muassa näihin hyvin yleisiin huolenaiheisiin vastataan Kasvisruokaa koko perheelle -kirjassa*. (Aion muuten nyt käyttää tätä blogia kätevänä tiedonvälitysalustana ja kertoa äidilleni, joka tämän postauksen kuitenkin lukee, että ei hätää: saan riittävästi rautaa herneistä, linsseistä, pavuista, soijasta, tofusta, pähkinöistä, siemenistä, kvinoasta ja vihreistä lehtivihanneksista...sitä paitsi, eipä se vuosikausien sekaruokavaliokaan liharuokineen ole onnistunut pitämään hemoglobiiniani erityisen korkealla.)

 

Myös lasten ruokailutottumukset ja -mieltymykset ovat (tietenkin) iso tekijä viikoittaisessa ateriasuunnitelmassamme. Jauhelihakastike makaronin tai perunan kaverina on yksi niistä harvoista ruoista, joka kelpaa molemmille lapsille yleensä aika hyvin. Silti nykyään enää vain 1 - 2 ruokaa viikon neljästätoista lämpimästä ateriasta ovat jauheliharuokia, ja broilerinsuikaleita olemme ostaneet enää keskimäärin kerran, pari kuussa, kun vielä jokin aika sitten teimme jotain broileriruokaa joka viikko. Uusiin makuihin tottuminen kestää esikoisella kauan, mutta onneksi kasvisruokapuoleltakin on löytynyt jo lasten lemppareita: esikoinen esimerkiksi tykkää riisi- ja nuudeliwokeista, kun taas kuopus rakastaa mieheni tekemiä porkkana-raejuustopihvejä. 

Edistystä ruokarintamalla on siis tapahtunut! Esikoisen ollessa vauva ja pärjätessä vielä rintamaidolla ja myöhemmin soseilla, emme mieheni kanssa tehneet oikeastaan kuin jauheliharuokia. Viikon ruokaostoksissa saattoi olla viisikin pakettia jauhelihaa: jauhelihakeittoon, perunoihin ja jauhelihakastikkeeseen, spagetti bologneseen, makaronilaatikkoon ja lihapulliin...mutta ei enää! Ja hyvä niin. Hitaasti mutta varmasti tämäkin perhe on edennyt ja jatkaa etenemistään eettisempään ja ekologisempaan tapaan ruokailla; ei varmaan (ainakaan tässä vaiheessa) koko perhe sataprosenttisesti ilman lihaa, mutta kuitenkin paljon kasvispainotteisemmin kuin vielä muutama vuosi sitten.

Kuvissa näkyvä ruoka on porkkana-pähkinäpastaa, jonka resepti on Kasvisruokaa koko perheelle -kirjasta, jonka sain arvostelukappaleena Gummerukselta. Kirjan on kirjoittanut kaksi äitiä: lasten ravitsemusterapeutti, ruokatoimittaja Sara Ask ja toimittaja, kirjailija Lisa Bjärbo. Kirjassa on mukavasti sekä nopeita arkiruokia että vaativampiakin reseptejä - suosittelen!

Ps. Hyvää keskustelua ja hyödyllisiä vinkkejä tästä aihepiiristä juuri nyt myös Julia + Ihminen -blogissa.

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Kirja saatu arvostelukappaleena Tammelta.

Te olette kaikki varmasti tästä nyt tosi yllättyneitä, koska blogini kautta minusta on varmaan välittynyt sellainen pullantuoksuinen kodinhengetär -fiilinki (ai eikö muka?), mutta itse asiassa en ole koskaan ollut erityisen innokas leipomaan. Tulen kyllä suvusta, jossa todellakin osataan tehdä mehevimmät korvapuustit (äiti) ja suussasulavimmat juustokakut (sisko), mutta meikäläinen on seissyt jossain ihan eri jonossa siinä vaiheessa, kun pullageenit on jaettu. Ei leipominen mielestäni mitenkään vastenmielistä ole, mutta harvemmin leivon ihan muuten vain. Nykyään meillä leivotaankin oikeastaan vain silloin, kun on juhlat tulossa, ja silloinkin yleensä vain varmoja ja turvallisia suosikkeja. (Tämän astetta karumman konditorian valikoimaan kuuluvat mustikkapiirakka, suklaahippumuffinssit, pari erilaista kuivakakkua ja piimäpiirakka - siinäpä ne sitten ovatkin.) Minulla ei riitä kärsivällisyyttä reseptien pikkutarkkaan noudattamiseen, ja siksi olen aina suosinut sellaisia leipomuksia, joiden kanssa ei ole niin väliä. Ja nyt kun keittiössä häärii usein myös vähintään yksi minikokoinen apukokki, on senkin vuoksi mukava leipoa sellaisia suurpiirteisiä piirakoita ja kakkuja, jotka eivät pienestä säätämisestä säikähdä.

Mutta asuu meillä toisenkinlainen leipuri, nimittäin mieheni. Rakas Kinuskikollini jaksaa noudattaa reseptejä, sihdata jauhoja ja pursottaa kermavaahtoa, ja vaikka yleensä leivommekin yhdessä, hoitaa mieheni aina kaikki huolellisuutta vaativat vaiheet. Tänään kokeilimme tehdä Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon -kirjan mutakakkukuppeja, ja työnjako oli helppo sopia: mies sulatti suklaan ja annosteli taikinan kuppeihin, esikoinen sekoitti kuivat aineet, kuopus katsoi Mimiä ja Kukua, ja minä vatkasin muna-sokerivaahdosta unelmaisen kuohkeaa. 

Ja aika ylpeitä olimme pyöräyttämistämme herkuista! Mutakakkujen koostumus oli juuri oikeanlainen ja kylkiäiseksi valittu Valkoinen kuningatar -jäätelö sopi valkosuklaisuutensa ansiosta kakkujen kaveriksi aivan loistavasti. 

Suosittelen kyllä lämpimästi tätä Sini Visan reseptikirjaa. Kirja on itsessään kuin kaunis leivonnainen, mutta kauniiden kuvien lisäksi kirjasta löytyy niin nerokkaita reseptejä, että myös kaltaiseni kokemattomampi leipuri inspiroituu niin, että sähkövatkain on karata käsistä. Löytyy englanninlakritsikakkua, joulupuurokakkua, Rocky Road -pizzaa, suklaamunapiirakkaa, metrilakuleivoksia, korvapuustipikkuleipiä ja vaikka mitä muuta. Myös suolaista tarjottavaa on, kuten vaikkapa hampurilaispiirakka ja pizzakakku.

Mitä teillä leivotaan?

 

Pages