Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Pidimme eilen tytölle pienimuotoiset synttärijuhlat. Tyttö oli odottanut juhliaan kovasti, pääasiassa sen takia, että luvassa oli kakkua. Kakku ja muut herkut tuntuivat olevan se tärkein juttu - tyttö kiipesi jo tuntia ennen vieraiden saapumista lapsille katetun pikkupöydän ääreen paukuttamaan lusikalla pahvista Nalle Puh -lautasta ja vaatimaan kakkua.

Kakkua hän myös sai. Mieheni teki Kinuskikissan reseptistä hiukan sovelletun "Mökkiläisen murotäytekakun" (kuten viime vuonnakin), eikä pihistellyt tuoreiden mansikoiden määrässä. Lopputulos oli tosi herkullinen ja suosittelen reseptiä lämpimästi - tämä mansikkakakku on tavallista täytekakkua helpompi väsätä, koska se ei vaadi mitään sen kummempaa viimeistelyä. Itse väkersin omin pikku kätösin kahvipöytään samaisen Kinuskikissan Daim-muffinsseja ja Lähiömutsin reseptistä porkkanapiirakkaa. Muut herkut kävimmekin sitten noukkimassa kaupan pakastealtaista ja keksihyllyistä.

 

Olen aivan hulluna alla olevassa kuvassa näkyviin Väiski-vaahtokarkkeihin. (Joo, ei kuulu hyvää karkkilakolle, ei.) Ylimmässä kuvassa oikealla näkyy tytön ja siskontytön järjestämät tarjoilut parvekkeella: Ikean Duktig-herkkuja.

 

Kun vielä yksivuotissynttäreillä tyttöä kiinnosti lahjapaperi paketin sisältöä enemmän, nyt lahjapaperi revittiin vain kiireesti pois, että päästiin ihailemaan varsinaista lahjaa. Tyttö saikin aivan ihania paketteja, kiitos vielä kaikille tyttöä muistaneille!

Muutaman tunnin juhlimisen jälkeen tyttö olikin aivan uuvuksissa, eikä jaksanut kuunnella iltasatuakaan kokonaan, kun halusi jo antaa iltahalit. Aamulla oli kiire hakea uuden junaradan osat olohuoneeseen ja kasata pätkä junarataa ennen lähtöämme kaksivuotisneuvolaan. 

 

P.s. Tänään on myös suoritettu tytön synttäreihin liittynyt blogiarvonta - arvonnan kohteenahan oli siskoni tekemä (ja "sponsorimielessä" blogia varten lahjoittama) mahtava Pöllö. Tyttö toimi itseoikeutetusti onnettarena ja onki arpalippukulhosta arpalipun, jossa luki...

...Laurazza! Onnea Laurazzalle, laitan sinulle pian sähköpostia. 

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Halusin kovasti osallistua toimituksen haasteeseen seuraavasta sisustushitistä, vaikka en mikään sisustusmaestro olekaan. Inspiraatiota hain omasta kodistamme, sillä olisihan se aivan mahtavaa, jos asunnostamme löytyisi jotain uraauurtavan trendikästä! Ja, arvoisat lukijat, pikaisen lähiympäristön silmäilyn seurauksena povaan seuraavaksi sisustushitiksi kirjoilla sisustamista!

Isyyspakkauksessahan ennustettiin seuraavaksi sisustushitiksi hyvästejä (isoille) kirjahyllyille, ja vaikka kirjoja niin kovasti rakastankin, olen hiukan samaa mieltä. Olen itsekin viime aikoina huomannut olevani perin kyllästynyt perinteisiin kirjahyllyihimme mutta en siltikään ole valmis kiikuttamaan ainakaan kaikkia kirjojamme häkkivarastoon tai divariin.

Ennustankin nyt, että tulevaisuudessa kirjoja käytetään yhä enemmän osana sisustusta, eräänlaisina koriste-esineinä. (Onhan niitä toki tähänkin mennessä käytetty, mutta uskon, että tämä ilmiö vain kasvaa kasvamistaan!)

Meidän kodistamme kirjoja löytyy kirjahyllyjen lisäksi esimerkiksi lastenhuoneen seinältä (ylin vas.puoleinen kuva), jonne on koottu sellaisia kirjoja, jotka tulevat lapsen käyttöön vasta myöhemmin. Kirjoja säilytetään Ikean tauluhyllyillä ja niiden avulla lastenhuoneeseen saa mukavasti väriä. Jouluna meillä luonnollisesti oli jouluaiheisia kirjoja esillä. Samanlainen tauluhyllyratkaisu löytyy myös keittiöstämme ruokapöydän yläpuolelta (ylin oik.puoleinen kuva). Jos meillä olisi enemmän keittokirjoja, niitä olisi kiva säilyttää tuolla hyllyllä, mutta nyt siihen on päätynyt turkulaisten naisten historiaa, runoutta, kahvitietoutta ja -reseptejä, kahviaiheisia lasinalusia ja kahviaiheinen vihko, johon keräilen lukuvinkkejä. Tuo ruokapöydän yllä oleva valo on muuten alun perin tarjoilukulho Ikeasta - näppärä mieheni kiinnitti siihen hehkulampun ja jonkun kiinnityssysteemin (Ikeasta sekin).

Kirjat ovat meillä näkyvillä myös kuvataulussa (alin vas.puoleinen kuva), joka on tilattu Ifolorista. Innostuin tällaisesta taulusta nähtyäni Koko lailla kirjallisesti -blogin Jennin lahjaksi saaman canvastaulun. Mieheni otti kuvan eräistä lempikirjoistani, kaikki sellaisia, jotka löytyvät omasta hyllystämme. (Kätevää - jos joskus koittaa se aika, jolloin kirjat täytyy tilanpuutteen vuoksi viedä varastoon, ainakin minulle jää muistoksi tämä taulu.) 

Viimeisessä kuvassa näkyy minun ja mieheni yhdessä ideoimamme ja mieheni rakentama sohvapöytä. Keräsimme siihen sellaisia kirjoja, joista takuuvarmasti tiesimme, että emme enää halua niitä lukea. (Kirjat on porattu toisiinsa kiinni, joten ne eivät tosiaan ole enää pelastettavissa.) Pöytälevy on (yllättäen) Ikeasta.

Tällaista sisustushittiä minä siis ennustan - entäs sinä? Toimituksen haasteessa on vastausaikaa huomiseen eli 2.3. saakka.

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Fazerin sininen sulaa asiaankuuluvasti suussani, kun tässä mietin, että minkälainen joulu meillä oikein olikaan. Mahtava joulu ja ennen kaikkea lasten joulu. Joulunviettoamme on hiukan häirinnyt taaperon on/off-vatsatauti, jonka vuoksi kävimme maanantaina lääkärissäkin. Emme vieläkään tiedä, mikä pikkuisen vatsan pisti sekaisin - joulujännitys, jokin sopimaton ruoka, poskihampaiden puhkeaminen vai jokin pöpö? - mutta nyt kaikki näyttää olevan taas hyvin. Eikä taapero missään vaiheessa tuntunut löysästä vatsastaan erityisesti kärsivän, päinvastoin, hän oli mitä innokkain pukin apulainen ja muutenkin koko ajan oma pirteä itsensä.

Aattona lähdimme hyvissä ajoin siskoni luo Tarvasjoelle. Aatto sujahti nopeasti ohi Lumiukkoineen, joulukirkkoineen, syömisineen ja lahjoineen, ja hauskaa oli koko ajan. Kolmevuotias kummityttöni osasi jo odottaa pukin tuloa, puolitoistavuotiaille pikkutontuille pukki tuli vähän yllätyksenä. Taaperomme oli sen verran tehokas pukin apulainen, että lahjat jaettiin ennätysajassa.

Paketteja oli (kuten yleensäkin) aivan liikaa, mutta kaikkien sisältö oli todella mieluista. Taapero sai muun muassa Brion hellan, lisää duploja, paljon arkivaatteita, takin, kirjoja, Muumi-aterimia, nuken, palapelejä ja työkalupakin (ettei tarvitse enää iskän työkaluja kadehtia). Ykköslahja taisi kuitenkin olla Haisuli-pehmo. On se käsittämätöntä, miten innoissaan taapero aina vain on tuosta Muumilaakson ilkimyksestä. Nauroimme aivan kippurassa tytön reaktioille, kun kummien käärimästä paketista paljastui ikioma Haisuli. Hän oli pakahtumaisillaan ilosta, ja Haisuli taitaakin olla ainoa pehmolelu, joka on saanut taaperolta suukon ja jonka kanssa hän hieroo neniä vastakkain. 

Taapero nukahti helposti matkasänkyyn, ja lasten mentyä nukkumaan me aikuiset söimme vielä hiukan iltapalaa ja ryhdyimme sitten availemaan omia lahjojamme. Olimme sopineet mieheni kanssa, että emme vaihda tänä vuonna lahjoja ollenkaan, koska hiljattain hankittu Samsungin Smart TV oli vähän niin kuin yhteinen joululahjamme. Saimme kuitenkin molemmat aivan ihania lahjoja: keräämäämme Pentikin Vanilja-sarjaa, glögi-, Muumi- ja Starbucksin mukeja (Bostonista asti kannettuna, niisk), veljeni väkertämän valokuvakehystaulun, jossa oli monta tärkeää valokuvaa (niisk), alushousuja ja sukkia ja ties mitä kaikkea...saimme yhteisiä lahjakortteja (Kodinykköseen ja S-ryhmän ravintoloihin) ja lisäksi minä sain lahjakortin Marimekkoon ja Amazoniin (nyt kelpaa taas klikkailla kirjoja Kindleen, klik klik). Mieheni sai lempikonjakkiaan, kaulahuivin ja...varmasti jotain muuta, mitä en nyt muista. (Kunpa vain tältä työtuolilta pystyisi nousemaan ja kurkistamaan lahjapusseihin, mutta se on liikaa vaadittu tapaninpäivänä, jolloin on kaikesta kinkusta ja suklaasta jo ihan koomassa.) Niin joo! Mieheni sai Gerber-merkkisen kääntöveitsen, joka hänen mielestään oli kirsikka kakun päällä ja rusina pullassa (veitsi on kuulemma "erinomainen esimerkiksi vihulaisten eliminoimiseen" - tosin omasta mielestäni mitään vihulaisia ei ole täällä päin näkynyt).

 

Uusia mukeja kahvin suurkuluttajille:

Minä sain lisäksi vinon pinon kotimaista runoutta: Aale Tynnin kootut runot 1938 - 1987, Aila Meriluodon Tämä täyteys, tämä paino, Eeva Kilven Animalia, Maaria Leinosen Huomisen ovella ja Iloa tämä aamu sekä Anna-Mari Kaskisen Hehkuvin värein. Ihanaa!

Tänään olemme taas menossa Tarvasjoelle, tällä kertaa peli-iltaan. Veljeni osti siskolleni ja minulle yhteisen seurapelin, joka kuulostaa hulvattomalta ja jota aiomme tänä iltana kokeilla: Cards Against Humanityjoka on vähän niin kuin sellainen "Hassut kysymykset ja hupsut vastaukset" -peli mutta paljon ronskemmilla ja nolommilla kysymyksillä ja vastauksilla.

Lopuksi vielä sekalainen joukko joulutunnelmakuvia siskoni perheen kauniista kodista:

Mummin tekemä herkullisen näköinen piparkakkutalo:

 

Kaunis joulukuusi:

 

Jouluinen asetelma ja siskoni askartelema joulupurkki:

 

Taitava siskoni on ommellut itse Hyvää joulua -tyynyt!

 

Joulukuusesta hiukan oksia ja lähimetsästä käpyjä, ihanaa! Kirjan sivuilla koristellut kauniit lyhdyt/purkit siskoni löysi lähiseudun joulumarkkinoilta. 

 

Kaunis kattaus.

 

Tässä ei tainnut olla vielä edes aivan kaikki lahjat, jotka minä, mieheni ja taapero saimme...

 

Millainen joulu teillä on ollut? 

P.s. Aattona kurkkasin myös salaisen blogiystäväni salaiseen kirjekuoreen - kiitos kauniista paketista, Luru

Pages