Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Viime viikolla luin kauhulla Iltalehden sivuilta hehkutusta "paahtosäiden" tulemisesta. Oloni kieltämättä onkin kuin tulikuumalla leivänpaahtimella, joka jo kovasti odottaa, että sen sisällä kohta yhdeksän kuukautta majaillut paahtoleipä ponnahtaisi ulos.

Kuten olen jo aikaisemminkin maininnut, helle ei ole minua varten. Ja nyt kun olen viimeisilläni raskaana, olo on kertakaikkisen tukala. Kaiken lisäksi minua ovat piinanneet tiistaista asti lähes jatkuvat supistukset, jotka eivät ole kivuliaita mutta kuitenkin epämukavia. Pari muutakin synnytystä enteilevää oiretta on ilmassa, mutta ne kuuluvat sinne too much information -osastolle, joten ei niistä sen enempää. Eilen mietin jo muutamaan otteeseen, että käynnistyyköhän synnytys ensi yönä, mutta nyt tuntuu siltä, että ainoa kunnolla käyntiin lähtenyt asia on sisälläni asuva googlaaja, joka luulee voivansa tarpeeksi ahkeralla hakusanojen pommittamisella selvittää oman synnytyksensä alkamisajankohdan. Hiukan myös tuntuu siltä, että tämä kuumuus (joka on 24/7 läsnä myös ei-ilmastoidussa asunnossamme) on iso syy supisteluihin. 

Oli miten oli, kovasti jo jännittää. Ajatukseni kiertävät jatkuvasti kehää: toisaalta toivon jo kovasti, että synnytys käynnistyisi, että tämä tukala olo hiukan helpottaisi ja että saisin vauvan syliini, mutta toisaalta toivon, että synnytys käynnistyisi vasta lähempänä laskettua aikaa, koska miehen kesäloma alkaa pari päivää LA:n jälkeen. 

Ei kai tässä auta kuin mennä taas hakemaan tietoa kaikkitietävästä Googlesta, esimerkiksi tällaisilla hakusanoilla:

rv 38+1 supistukset jomotus häntäluuta pakottaa vauva laskeutunut