Ladataan...

Yövuorot ovat takanapäin ja pääsimme aloittamaan pääsiäisenvieton perjantaina. Ei meillä mitään ihmeellisiä pääsiäisjuttuja ole, ihan vaan niitä perinteisiä…

Rairuohoa, suklaamunia ja tipuja!!

Lilliputti totesi perjantaiaamuna, kun aamupala oli syöty, että "ei voi olla totta... ihanaa Lilliputti saa suklaamunia"... VAIKKA ei ollutkaan karkkipäivä! Sitten tulikin vaikea tilanne, että minkäs munan sitä sitten valitsisi, hih hih <3 Ei ole helppoa pienen elämä!

Onneksi tänä vuonna olin kerrankin aloittanut ajoissa nämä pääsiäisvalmistelut. Kuten esimerkiksi rairuohon viljelyn. Tai siis minähän en mitään viljellyt vaan Lilliputti ja muffa hoitivat yhdessä tämän velvollisuuden. Hyvin hoitivatkin! Tosin välillä heillä taisi olla erimielisyyttä siitä, että mihin niitä siemeniä laitetaan... Tasaisesti jokapaikkaan vai yhteen kasaan? Voitte vain miettiä, että kumpi näistä oli Lilliputin mielipide ja kumpi muffan? :)

Loppusilaus rairuohoihin tuli koristemunista ja tipuista!

Katsokaahan minkä ihanan tipusen Lilliputti oli askarrellut päiväkodissa. Voi hän oli NIIN ylpeä ja tohkeissaan, kun O ja Lilliputti kotiutui torstaina päiväkodista ja hän näytti, että mitä he olivat tehneet. Sitten tätä tipua soviteltiin yhteen sun toiseenkin rairuohoon ja lopulta se päätyih tähän. Voi niiiin suloinen!!! :)

Sunnuntaina ruokailemmekin sitten perinteiseen tapaan. Viime vuoden ruokailut ja pääsiäisfiilikset löytyy täältä. Tänä vuonna vuorossa on alkupalaksi halloumjuustoa ja hedelmiä, pääruoaksi nyhtölammasta ja jälkkäriksi perinteiseen tapaan pashaa ala äiti.

Ladataan...

Kun isäni eli Lilliputin muffa oli lomalla, vietimme kaikki yhdessä laatuaikaa. Muffa asuu edelleen lapsuudenkodissani, joten Lilliputti leikkii samoilla leluilla samoissa paikoissa, kun minä ja siskonikin aikoinaan leikimme.

Vaikka meillä siis minun perheelläni on nyt oma koti, niin siltikin olen sitä mieltä, että lapsuudenkotini on maailman ihanin koti. Olisin koska vain valmis muuttamaan sinne takaisin. Ei sillä, ettenkö viihdy meidän kodissa tai ettei meidän kotimme olisi kaunis ja ihana, mutta silti… Lapsuudenkodissani on sitä jotain…

Ja siitä sainkin idean, että esittelen teille lapsuudenkotini! Toki kaikki huomaatte, että nämä seuraavat kuvat eivät ole ihan tuoreita, hih hih! Mutta eihän nyt saa otettua mitään kauniita ja edustavia ulkokuvia, kun on märkää ja kuraista... Yök ja hyh hyh!! Mutta siis kuvat on otettu viime kesänä.

Sitten hieman Lilliputtia. Hän on parhaillaan siinä iässä, että hän mielellään komentelee kaikkia. Muffa tule tänne, muffa mennään tonne, muffa ei saa koskea, muffa keinuu ja niin edelleen... Keinuminen onkin yksi parhaimmista jutuista muffalla. Tosin nyt Lilliputti on keksinyt, että ISI OSTAA LILLIPUTILLE OMAN KEINUN! Tätä on hoettu nyt kuukauden päivät, mutta keinua ei ole vielä ilmestynyt. Tosin isi on luvannut, että hän ostaa Lilliputille keinun, kunhan maat sulaa ja kevät lähestyy... Jee jee jee!!

No niin, se ulkopuolesta... Sitten voimmekin siirtyä sisälle. Sisältäkin löytyy muutamia paikkoja, jotka ovat aivan huippuja Lilliputin mielestä. Ehdottomat lempparit ovat "sata norsua", rappuset ja yläkerran aula ja kultainen portti.

Muffalla on myös "100 norsua" sisällä, joita Lilliputti mielellään ihastelee. Hän on myös oppinut, että "Soo soo! Katsoa saa, mutta ei koskea" :)

Toinen ihan huippupaikka muffalla on RAPPUSET!! Kun Lilliputti oli ihan minimini, muffa opetti hänelle, että miten rappusissa liikutaan. Kontaten ylös ja peppu edellä alas. Nyt Lilliputti on mielestään jo niin iso, että hän saa tulla rappuset kävellen alas. Pakko myöntää, että tosi hienosti tuleekin. Näissä voitaisiin viettää aikaa vaikka ja kuinka. Rappusten välistä huudellaan "isiiii, Lilliputti täällä" tai "muffaa, Lilliputti täällä"!

Vihdoin, kun päästään ylös, niin sieltäkin huudellaan alas. Muffa vaihtoi tässä taannoin yläkerran kaiteen lasiseksi ja nykyään, kun vierailumme päättyy, ne ovat täynnä pieniä kädenjälkiä <3

Minun ja siskoni huoneet olivat ylhäällä, mutta muuton jälkeen muffa muutti minun huoneeni kirjastohuoneeksi, jossa on paljon ihania asioita, jotka kiehtovat Lilliputtia. Ikonien alla olevan lipaston päällä on ainakin "sata vuotta" vanhoja puuterirasioita, joita Lilliputti mielellään ihastelee.

Mitäs vielä... Aaaa...

Voisin vielä laittaa yhden kuva keittiöstä, joka on alkuperäinen (vuodelta 1985), mutta siltikään se ei näytä minusta 30-vuotta vanhalta keittiöltä. Vai olenkohan vain hyvin sokea, enkä huomaa??? :)

Tässä se nyt sitten oli, lapsuudenkotini... Lyhykäisyydessään...

Ja kuka tietää, voihan olla, että joskus tulen asumaan vielä täällä?? :)

Niin ja hyvää Palmusunnuntaita!!

MUISTAKAAHAN ETTÄ TRULLIT LIIKKUVAT TÄNÄÄN!!! 

Ladataan...

Kerroin teille jokin aika sitten, että Lilliputin syntymäpäivä lähestyy... 2 vuotta!!

Noh, nyt ne oli ja sitten ne menikin jo... Aika helpotus sinällään, että juhlat on juhlittu! Mutta samalla hieman surullista, sillä Lilliputti oli niin tohkeissaan, että kynttilätkin puhallettiin KAHTEEN KERTAAN (peräkkäin)!! Nyt voin todeta, että juhlat onnistuivat loppujenlopuksi, vaikka niiden järjestäminen olikin aivan JÄÄTÄÄVÄÄ!! Siis minä, joka rakastan leipomista, mietin perjantaina 6.3, kun tein viimeisiä ”silauksia” että en ENÄÄ IKINÄ LEIVO taikka muutenkaan järjestä yhtään mitään.

En ymmärrä, että miten nämä juhlat olivatkin niin hankalat. Kaikki alkoi siitä, kun leivoin suklaakakkupohjan pöllökakkuun, joka epäonnistui… Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että teen uuden. Uusi pohja valmistui puoliltaöin eikä sekään ihan timanttinen ollut. Sitten nopea jäähdytys ja täyttö, jotta viimeistely olisi helpompaa seuraavana päivänä. Pikkusuolaiset tein osittain valmiiksi edeltävänä päivänä ja ne onnistuivatkin hyvin. HELPOTUS!!! Kello oli 02.00, kun pääsin vihdoin nukkumaan.

Seuraava aamu alkoi labrakäynnillä, sitten hain nopeasti hieman kukkia kotiin ja viimeiset tarvikkeet kaupasta. Niin ja kävinhän minä ostamassa Lilliputin synttärilahjankin. Joo, olen todellinen superäiti ja aina ajoissa kaikkien asioiden kanssa, hahahah :)

Sitten PIKAPIKAA kotiin!!

Jossa odottivat vielä viimeiset siivoustoimenpiteet sekä tarjoiluun liittyvät jutut. No niin ja nyt tulee todella hyvä ohje, joka kannattaa jatkossa muistaa ja miettiä valmiiksi!!

TÄSSÄ SE TULEE: Älä valitse sellaisia tarjottavia, jotka KAIKKI pitää valmista loppuun vasta viime hetkellä (ellei sinulla ole tooooosi paljon aikaa)!! Mieti, mieti, mieti ja päädy siihen, että osa tarjottavista ovat valmiina vaikka edellisenä iltana. Että virallisena juhlapäivänä ei tarvitse KUIN nostaa esille!!

En tehnyt näin ja kaaos oli valmis!! Stressitaso oli aivan jäätävä ja lopulta tuli supistukset! Kiitos äidilleni, joka sitten auttoi minua viimeistelyissä, kun minä pitelin mahaani ja puuskutin keittiössä!

Ai, niin… Ja sitten tämä kakkukatastrofi jatkui vielä kun otin kakun pois vuoasta. Se oli mielestäni aivan rutikuiva. PANIIKKI!! Soitin äidilleni ja kerroin, että heitän koko kakun päin seinää ja, että tarjolla on VAIN pikkusuolaiset! Äitini rauhoitteli minua ja ehdotti, että josko yrittäisin kostuttaa kakkua pinnalta ja, että hyvä siitä tulee! Minä sitten kostutin ja leikkelin! Alkuperäinen kakku oli muutamia senttejä isompi kuin lopullinen kakku, mutta kaikkien haasteiden jälkeen SIITÄ TULI KAKKU!! Joka maistuikin vielä hyvältä! EN OLISI IKINÄ USKONUT TÄTÄ!!

Niin ja Lilliputtikin haki juhlatunnelmaa tovin verran. Päiväkotipäivä oli uuvuttanut hänet ja varmaan myös jännitys teki tehtävänsä. Hän olisi halunnut vain leikkiä kummitädin kanssa omassa huoneessaan. Mutta kyllä se siitä, kun annettiin hieman aikaa. Ja kyllä ne lahjatkin sitten alkoivat lopulta kiinnostaa häntä :) <3

Niin ja näiden kaikkien ongelmien lisäksi O:n mamma EKSYI!! Hän tuli meille bussilla eikä osannutkaan kävellä pysäkiltä meille. Siinä sitten O yritti neuvoa häntä puhelimessa, tietämättä edes missä mamma oli. Lopulta O lähti etsimään mammaansa autolla ja löysi hänet parin kilometrin päästä!!

Olipa mukavat synttärit!!

Näistä juhlista jäi meille ainakin TOOOOODELLA paljon muistoja!!

Hahahha hahahah!! :)

Pages