Ladataan...

Tänään oli toistaiseksi viimeinen työpäiväni kirjakaupantätinä.  Kymmeneen vuoteen INFOlaisena mahtuu monenlaista muistoa - olen saanut edetä osa-aikaisesta myyjästä, osaston vastaavaksi ja siitä myymäläpäälliköksi. Nyt on aika katsella uusia tuulia.  Toivon löytäväni työtä jollakin tavoin kirja-alalta tulevaisuudessakin.  Ensi vuosi näyttäneen löytyneekö työtä vai opiskelupaikka.  Nimimerkkini tulee siis vaihtumaan Kirjakaupantädistä Kirsimaaritiksi.  Voi, en saakaan muutettua täällä nimimerkkiä joten blogini siirtyy nyt bloggeriin.

 

Joulukuu on ollut vilkasta kirjakaupassa ja työpäivien jälkeen en ole jaksanut paljon lueskella.  Huomenna on aikaa lueskella ihania joulukirjoja omasta kirjahyllystä - tänä jouluna ei minun tarvitse olla jouluaattona töissä.  Tässä kirjakauppamme TOP 10:

Seppo Takamaa: Sotalentäjät

Mitä Missä Milloin 2014

Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna

Rannanjärvi on kuallu-sarjakuva

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Ilkka Remes: Omertan liitto

Sääpäiväkirja 2014

Jorma Ollila: Mahdoton menestys

Antti Tuuri: Mannerheim-ristin ritarit

Suomen parhaat vitsit 2014

 

Share

Ladataan...

Nyt olen minäkin Tuntemattoman sotilaan lukenut.  Omassa kirjahyllysäni se on ollut Linnan Koottujen teosten osana jo lähes kymmenen vuotta.  Itsenäisyyspäivänä aloitin lukemaan ja melkein sen loppuun asti ehdin lukemaan.   Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan olen  kerran katsonut televisiosta 10-12-vuotiaana.  Silloin se elokuva tuntui pelottavalta, enkä sitä oikein ymmärtänytkään.  Toki vuosien varrella olen nähnyt pätkiä tästä elokuvasta ja osa elokuvakohtauksista on jäänyt mieleeni - myös kirjaa lukiessa tuli mieleen elokuvan kohtaukset ja näyttelijät.

Tuntematon sotilas on myös ensimmäinen lukemani sotaromaani. Ei ole aikaisemmin kiinnostanut lukea romaania, jossa kerrotaan koko kertomuksen ajan millaista on sotia rintamalla  - olen ajatellut että teksti sotasanastoineen olisi liian pitkäveteistä luettavaa. Tämän vuoden Itsenäisyyspäivänä olin kuitenkin päättänyt että luen kirjan ja katson elokuvan.

Yllätyin miten sujuvasti kertomus eteni romaanissa.  Vaikka tekstissä on paljon repliikkejä, ne eivät vaikeuttaneet lukemistani.  Jokaisen sotilaan oma persoona ja ajatusmaailma tulee esiin näissä repliikeissä. Huomasin että muutamat sanonnat ovat lähtöisin Tuntemattomasta sotilaasta kuten "Rajamäen rykmentti",   "Syö rautaa ja paskantaa kettinkejä", "Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan". Näitä sanontoja olen kuullut käyttävän niin isäni kuin miehenikin.  Ja kyllä ne minunkin korvaani kuulostavat yhä ironisilta ja saa itsenikin hymyilemään "tietävästi".

Talvi-, jatko- ja Lapin sodan historiaa oli kerrattava - luulinkin että Tuntematon sotilas kertoo talvisodasta mutta ensivuillahan se selviää, että on kyse jatkosodasta.  Ymmärtääkseni miksi Suomi joutui sotaan olisi luettava vielä enemmän sen ajan historiasta ja politiikasta käsitteleviä kirjoja.  Myös 1918 sisällissotaan tarkemmin tutustuminen kiinnosta nyt - unohtamatta ensimmäistä ja toista maailmansotaa.  Miten paljon sitten jaksan lukea tietokirjallisuutta näistä aiheista nyt heti jää nähtäväksi.   Voi olla että luen vasta seuraavan kerran ensi vuoden Itsenäisyyspäivän aikana tai talvi- ja jatkosotien alkamis/päättymis vuodenaikaan (marras/maaliskuu ja kesä/syyskuu).  Toista sotaromaania olen juuri lukemassa, Antti Tuurin Talvisotaa.

Mieleenpainuvimmat kohtaukset romaanissa ovat sotilaiden kuolinkohtaukset - luettuna jotkin repliikit vähän tuntuivat kornilta voihkimisineen mutta onko se sitten sotaromaanien tyyli,  se jää nähtäväksi kun olen lukenut useamman sotaromaanin.   Myös teloitukset jäivät mieleen niin omien sotilaiden kuin vangin.

En voi mitenkään ymmärtää sitä tunnetta minkälaista kauhua, pelkoa ja rohkeutta  vaatii tehdä vaikeita päätöksiä kun ei enää muuta vaihtoehtoa ole.  Lehdon kuolema sekä muutaman venäläisen sotilaankin - vihollisen vangiksi ei jäädä. Riitaojan kuolema - sotilaan pelko.

Lehdon, Rahikaisen ja Määtän rangaistus seisoa kovennettua vaikka pommikoneet tulivat.  Protesti Lammiota kohtaan.

Hietasen haavoittuminen silmiin ja sairasauton joutuminen vihollisen tulittamaksi - palava kuolema.

Jäi mieleen myös kiljun tekeminen - edes hetkeksi voi turruttaa itsensä alkoholilla ja unohtaa sodan jännitys ja kauhu.

Nuorempien sotapoikien uho ja uhkarohkeus koituvat heidän kuolemaksi - ei pysynyt varmuus pään nostamisesta ja vihollisen ampumisesta.

Kirjan tarina päättyy traagisen koskettavasti - sota on loppunut ja mitä jää jäljelle.... vapaus, itsenäinen Suomi, sotilaiden verellä maksettu. Voiko mitään nykyajan Suomen väkivaltaa ja sortoa verrata tähän aikaan? Omat pikkuongelmat ja ahdistukset tuntuvat tämän kirjan luettuani hyvin vähäpätöisiltä juuri nyt - Luoja meitä varjelkoon joutumasta sotaan.

Väinö Linna: Kootut teokset II Tuntematon sotilas, WSOY, 2000 (56. painos, 10. painoksen mukainen, 1p. ilmestynyt 1954)

Mistä hankittu: ostettu Seinäjoen INFO-kirjakaupasta 2004

Eilen katsoin Edvin Laineen elokuvan Tuntemattomasta sotilaasta.  Hankin dvd-boxin jossa on molemmat Tuntematon sotilas-elokuvat sekä Talvisota-elokuva.  Uudemman Tuntemattoman sotilaan jätän ensi vuoden Itsenäisyyspäiväksi.  Minulle ei tule perinnettä katsoa joka Itsenäisyyspäivä Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta.  Saatan toki sen vielä toisinaan elämäni aikana kuitenkin katsoa.  Olen siis katsonut 10-12-vuotiaana elokuvan televisiosta. Silloin elokuva järkytti ja mieleen jäi pelottavina kohtauksina mm. Lehdon kuolema.

Minkälaista oli nyt sitten nelikymppisenä elokuva katsoa?   Aluksi tunne oli sama kuin katsoessa muitakin sen ajan Suomi-filmejä.  Nostalgiset lavasteet, ylinäyttelemistä ja se nykyäänkin suomalaisten elokuvien ongelma, ei saa selvää kaikista repliikeistä vaikka kuinka laittaa voluumia.  Tässä elokuvassa mentiin toki hyvin romaanien mukaisin repliikein, joten osasin arvata puolet mitä välillä sanottiin.  Uudempaa Tuntematonta sotilasta en ole mielestäni koskaan katsonut joten en vielä voi verrata miten näyttelijät sopivat rooleihinsa.  Itselleni Laineen Tuntemattomassa sotilaassa on arvostamiani "vanhan kaartin" näyttelijöitä kuten Åke Lindman, Matti Ranin, Tauno Palo,  Jussi Jurkka.   Heidän kasvonsa ja ilmeensä ovat antaneet Lehdolle, Kariluodolle, Sarastielle ja Lammiolle juuri sellaisen kuvan jonka olen tottunut vuosien varrella näkemään - niitä elokuvan kohtauksia missä he ovat näytelleet on televisiossa näytetty useimmissakin ohjelmissa.  Luulin että kokisin samanlaista pelkoa Lehdon kuoleman kohtauksessa kuin lapsena mutta ilmeisesti  vuosien varrella nähdyt muut sotaelokuvat ja jännityselokuvat ovat turruttaneet mieleni.  Itse ampumistahan ei näytetty edes muutakuin se että Lehto laittaa kiväärin piipun suuhun ja sitten kuvataan miten hän painaa liipaisinta.  Lapsuuden mielikuviin tuo kohtaus oli jäänyt traagisempana ja mielikuvissa oli enemmän tuskaisemmat ja järkyttävät kasvot.  Vaikka elokuvassa enimmäkseen on sodan julmuutta niin sotilaiden repliikit ja nuo tutut sitaatit sai välillä nauramaankin.  Jossakin välissä sotakuvaukset jossa ei puhuttu mitään vaan kuvattiin sitä sotimista, tuntuivat minusta pitkäveteisiltä - se on sama juttu kun jos katson jotain muuta toimintaelokuvaa niin en jaksa pitkiä tappelukohtauksia, alan  vain ajattelemaan että tää vois jo loppua, seuraava kohtaus.  Jean Sibeliuksen musiikki kuuluu tähän elokuvaan ja erityisesti Finlandia on koskettava - melankolia kuuluu suomalaisuuteen. 

Suomalaisen sotaelokuvan klassikot-dvdbox:  Tuntematon sotilas,  1955, ohjaus Edvin Laine

Mistä hankittu: ostettu cdon.comista

18 531/30 000 30Koetus

 

 

Share

Ladataan...

Tervetuloa Kirjabloggaajien  joulukalenterin 3. luukulle! Minun jouluni perinteisiin, kuten varmasti useamman muunkin, kuuluu ihastuttava Lumiukko-animaatio.  Aikaisempina jouluina olen sen katsonut tv:stä, mutta viime jouluksi hankin Lumiukko-dvd:n.Voin katsella sitä rauhassa televisiosta tai vaikka läppäriltä - nauttien pala palalta lumiukon ja pojan yhteistä matkaa.

Viime jouluksi hankin myös Raymond Briggsin ihastuttavan The Snowman-kirjan, joka todella on pelkkä kuvakirja.  Kirjassa ei ole tarinaa, vaan samoja koskettavia kuvia kuin animaatiossa.

Tämän tarinan myötä haluaa vielä aikuisenakin uskoa että lumiukot heräävät öisin eloon ja lentävät avaruudessa - ehkä jonain joulun yönä voit sen itsekin nähdä, kun kurkistat pihamaallesi.

Lumiukon tunnussävel on yhtä tunnettu kuin tarinakin.  Tänä vuonna olen kuunnellut kahden suomalaisen artistin suomeksi laulettua versiota Avaruus.  Johanna Kurkelan ihanan heleä ääni ja Samuli Edelmanin rauhallisen miehekäs ääni menevät suoraan sydämeeni.  Silti alkuperäinen englanninkielinen on se klassikko jota kuuntelen tätä kirjaa selatessakin.

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma, on hämäräinen tie.
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää,
Kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää.
Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan,
Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan.

Joku jää katsomaan kuka lentää noin.
Itsekin hämmästyn kun lentää voin.

On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain.
On kuu niin sininen mun lentomatkallain.

Kuutamoon liukenee portaat pilvien.
Liukenen itsekin ja leijailen.
On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen.
On tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen

Joulukalenterin eilisen päivän luukkua pääset kurkistamaan Kirjakko ruispellossa ja huomisen luukun avaa Todella vaiheessa

Share

Ladataan...

Ostin eilen kirjakaupasta työpäivän päätteeksi perinteisen luukkukalenterin

1. luukku

"Eräänä huikaisevan valkoisena talviaamuna Pekka-poika heräsi varhain. Hän katseli ikkunasta pihalle. Yöllä oli satanut lunta niin paljon, ettei kotipihaa saattanut enää tuntea entiseksi, se oli muuttunut kokonaan toiseksi maailmaksi."  (Rudolf Koivun Joulukirja, WSOY 1990 tarinasta Pekka ja lumipojat)

 

 

Kirjabloggaajien joulukalenterin ensimmäisen luukun avasi  Luettua elämää-blogi.

  Vaasan kaupunginkirjaston kirjallisesta joulukalenterista saa arvata kirjallisuuden suuria rakkaustarinoita ja osallistua samalla kirjapalkinnon arvontaan.

  Kirjailija Anu Holopaisen Tarinajoulukalenterissa seikkaillaan hänen kirjoittamiensa kirjojen parissa:  Syysmaassa, Pohjoistuulen maassa, muinaisessa Skotlannissa, mutta myös nykypäivässä ja tulevaisuudessa.

 

 

Share

Ladataan...

J. M. G Le Clézio: Harhaileva tähti, Otava, 2008 (2. painos)

(alkuperäinen ranskl. Étoile errante)

Mistä hankittu: Kauhavan kaupunginkirjaston lukupiirikirja, lainattu Vähänkyrön kunnankirjastosta

 

Lumouduin kirjan tarinasta, jonka teksti on kauniin kuvailevaa ja silti niin sydäntä särkevän koskettavaa.  Tässä kirjassa katsotaan juutalaisten vainoamista Esther tytön silmin.  Hänen kasvamista lapsesta aikuiseksi, matkaa Ranskasta Jerusalemiin ja sieltä Kanadaan ja takaisin Ranskaan. Kirjassa kuvataan herkkyydellä maisemaa ja miten sen vaikuttaa Estheriin, miten hän tarttuu niihin pieniin ilon ja onnen aiheisiin kaiken pelon ja kauhun keskellä.

Estherin isä katoaa juuri ennenkuin he lähtevät vaeltamaan Italian puolelle, paeten saksalaisia.  Myöhemmin selviää Estherin isän kohtalo - yksi hirmuteon silminnäkijä kertoo siitä Estherin äidille.

Tarinan mukana voi kuvitella sielun silmin kuinka juutalaiset vaeltavat kohti Jerusalemia - voi tuntea se pelon, hädän, nälän ja väsymyksen.  Vaikka Estherin perhe ei ole kovin uskonnollinen, silti rabbin sanat koskettavat häntä - itsekin voin kuvitella rabbin voimakkaan rauhallisen äänen hänen lukiessaan hebreaksi.  Jokin hebrean kielessä viehättää vaikken sitä osaakaan itse, saati ymmärrä.  Hebreankieliset laulut ovat kaunista kuunneltavaa.

Esther rakastuu ja menettää rakkaansa ennenkuin ehtii hänelle kertomaan, että odottaa heidän lasta, heidän poikaansa.  Kanadassa hän kohtaa uuden rakkauden ja siellä hänen poikansa, aurigon valo syntyykin.

Esther kohtaa palestiinalaisen tytön Nezman matkalla  Jerusalemiin, kun taas heidän on paettava sieltä pois pakolaisleirille.  He kirjoittavat toisilleen mustissa muistivihoissa joissa molempien nimet. Esther elättelee toivoa Nezman löytämisestä uudelleen.

Juutalaisista ja keskitysleireistä olen aikaisemminkin lukenut.  Tässä kirjassa kerrotaan myös millaista on elää pakolaisleirillä. Nezman elämään kietoutuu Rumijja, Saadi ja pieni Lula.  Pääsevätkö he perille lähtiessään pakolaisleiriltä kuolemansairautta pakoon...

Tämän kirjan myötä heräsi kiinnostus lukea enemmän juutalaisten, palestiinalaisten ja Israelin historiasta. 

18 088/30 000 30Koetus

 

 

Share

Ladataan...

Kuva: Werner Söderström Kirjallisuussäätiö/Lukuhetki

Lueskelin messuostoksina ostamiani kirjoja.  Ehdin niistä osan lukemaan ennenkuin televisiosta alkoi lempisarjani Midsomerin murhat. 

Anneli Jantusen Neljä vuodenaikaa (pod by Pilot-kustannus, 2007) sisälsi ihastuttavia haikurunoja luonnosta.  Luin runot syksystä ja talvesta. Kevään ja kesän aion jättää ensi vuodelle.

Kynttilänlyhty

pihakuusen juurella

maataivaan tähti

-Anneli Jantunen-

Olen pitänyt Samuli Edelmanista näyttelijänä ja laulajana.  Muistan kun hän oli tekemässä 80-luvulla yhtä elokuvaa kotipaikkakunnallani.  Hänen laulamansa virret ovat tehneet syvän vaikutuksen minuun,  siksi valitsinkin tänään kirjamessuilta Irene Kristerin kirjan Samuli Edelmannista. 

Irene Kristeri: Samuli Edelmann, Kirjapaja, 2007

Mistä hankittu: Ostettu Seinäjoen Kirjamessuilta 5€:lla Viiden Pennin Kirjakaupan osastolta

Koskettava kirja Samuli Edelmanista. Erilainen "elämäkerta".  Teksti kertoo pohdiskellen hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan, aikuiseksi kasvamisesta, isyydestä.  Pysähdyttäviä kuvia hänen elämänvarrelttaan.  Kirjassa on myös virsien sanoja, virsien joita hän levytti Virsiä-levyllään 2007. Kuuntelen tätä levyä juuri nyt Spotifyn kautta.  Harmi, että Samulin konsertit ovat tänä vuonna liian kaukana lähteä arki-iltana kuuntelemaan.

17 773/30 000 30Koetus

Share

Pages