Ladataan...

Pirkko Arhippa: Pimeän piiri  (Kustannus Mäkelä, 2002) 

Lukudiplomiprojektini on muutaman viikon aikataulusta myöhässä…  kirjan olen jo lukenut kuukausi sitten mutta vasta tänään jaksan kirjoittaa kirjablogia.

Luin ensimmäisen dekkarin Pirkko Arhipalta.  Muutenkaan en kovin montaa dekkaria/rikoskirjaa ole lukenut (seuraan enemmän tv-sarjoja ja katson elokuvia).

Kirja kuvasi rikosta joka aiheutui nuorten välisistä ihmisuhdeongelmista.  Aluksi aiottu opetus muuttuikin murhaksi.  Ei osattukaan ajoissa lopettaa väkivaltaa vaan tunteettomuus valtasi nuoret.   Ensimmäistä murhaa seurasi myös toinen – yksi nuorista oli vaiennettava.

Kirjassa pysyi jännitys loppuun asti.  Murhakandinaatteja oli useampia.   Kirjan tarinan rinnalla kulki myös poliisin tyttären  traaginen kuolema. 

Kirja on kaikin puolin hyvin synkkä. Niin paljon nuorten ja sisarusten välistä pahaa oloa joka purkautui vihalla ja välinpitämättömyydellä.   Äidinkin voimattomuutta ja ehkä osittain myös välinpitämättömyyttä.  Niin helposti paha olo saa ihmisen turtuneeksi eikä enää millään ole mitään väliä...

 

Share