Ladataan...

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät, Bazar, 2007

Päällys: Aino Ahtiainen

Lukupiirissämme on ollut luettavana Stalinin lehmät.  Tämä kirja onkin ensimmäinen kirja jonka olen lukenut Sofi Oksaselta joten neljäs kirja on luettuna myös lukuhaasteeseen: Koen 13 kirjailijaa vuonna 2013

Sofi Oksanen on persoonana erittäin mielenkiintoinen. Fanitan häntä facebookissa, luen lehdistä ja netistä juttuja hänestä ja katson tv:stä ohjelmia joissa hän on mukana.  Silti vasta nyt lukupiirin myötä tartuin hänen esikoisteokseensa.

Osasin odottaa että Stalinin lehmät ei ole kovin helppoa luettavaa minulle.  Välillä oli tunne että saanko kirjan luettua loppuun ennen tämäniltaista lukupiiritapaamistamme.   Alkusivuilla en heti pysynyt mukana että kuka kukin henkilö on ja mikä on heidän suhteensa toisiinsa.  Eri vuosikymmenille sijoittuvat kappaleet eivät tuottaneet vaikeuksia, olenhan tässä viime vuoden aikana lukenut muutaman romaanin jossa vaihdellaan monen vuosisadan takaa nykyaikaan.

Kirjan aiheet olivat hyvin rankkoja: syömishäiriö,  elämä Neuvostovallan alla Virossa, suomalaisten suhtautuminen virolaisiin, suomalaisten käyttäyminen Virossa ja miten virolaiset suhtautuivat sukulaisiinsa jotka muuttivat Suomeen.

Ehkä minun lempikirjallisuutta ei ole kirja jonka lukeminen vaatii hyvin paljon pohdiskelua ja miettimistä että mitä kirjailija tuolla vertauskuvalla haluaa sanoa.  Jotkin vertauskuvat olivat minulle liiankin realistisia ja karuja (vertaa esim. Laila Hietamiehen/Hirvisaaren tyyliä kirjoittaa romaanejaan). 

Syömishäiriöstä en muista että olisin lukenut aikaisemmin vaikka olenkin lukenut esimerkiksi lähes kaiken Torey Haydenin tuotannon.  Välillä tuli tunne että Oksanen kuvaa vain sitä mieletöntä oksentamista ja oksentamista. Ja sitä miten ruoka tuoksuu kaupassa ja kotona - jokin siinä kuvauksessa ei puhutellut minua tai tuli tunne että sitä oli liikaa.

Ehkä läheisten syömishäiriötä seuranneena ja toisinaan hyvinkin avuttomaksi tunteneena aihe tuli tässä romaanissa liian lähelle. Vaikka luen paljon tietokirjoja eri asioista niin en ole pystynyt lukemaan edes tietokirjoja syömishäiriöistä.

Kirjan loppu oli hiukan lohduttava kun Anna pystyi edes jollekin puhumaan itsestään sellaisena kuin on vaikkei se vienytkään syömishäiriötä kokonaan pois. Parantuminen ei ole helppoa monen vuoden sairastamisen jälkeen.

Haluan lukea Sofi Oksaselta jossain vaiheessa toisenkin romaanin mutta onko se sitten Puhdistus tai Kun kyyhkyset katosivat niin se jää jähtäväksi.

3007/30 000 30Koetus