Ladataan...

A S Byatt: Riivaus - Romanttinen kertomus, Teos, 2008

suom. Marja Alopaeus

runojen suomennokset Leevi Lehto

Kesäloman alkuun selasin jälleen yöpöytäkasaani jossa on melkoinen pino näitä kirjakaupalle arvostelu/näytekappaleina tulleita kirjoja - josko tänä kesänä saisi vanhimmat kirjat luettua niin saisi joskus reaaliaikaistakin viestiä kustantajille näistä näytekirjoista.  Suurin osa  näistä näytekappaleista tuleekin ilman kansia joten ei voi yhtään arvella minkälaisesta kirjasta on kyse ellei ole lukenut kirjasta kustantajien tuoteluetteloista tai nettisivuilta. Tätäkin Riivaus-romaania olen useamman vuoden siirtänyt sivuun ja ajatellut että se on liian vaikealukuinen mulle.

Ensimmäiset luvut menivät verkkaisesti kunnes tulin kohtaan missä alkaa tulla yhä enemmän kirjeitä ja runoja. Aluksi epäröin että jaksanko lukea kirjekohdat mutta ilman niitä tämä kirja ei olisi ollut loppua kohdin niin riivatun jännittävä ja sydäntä kohahduttava. Runokohdat menivät kyllä läpilukuna mutta olisi upea lausua ne ääneen tai kuunnella kun joku muu lausuisi niitä jossain runoihin sopivassa paikassa - vaikka jossakin pienessä englantilaismökissä mitä näkee vanhoissa englantilaissarjoissa tai noissa upeissa kartanoissa. 

Jälleen tuli tunne haluta tietää ja ymmärtää lisää kirjallisuudesta, historiasta, luonnontieteistä ja psykologiasta - moni asia jäi mietityttämään että onko tämä faktaa vai fiktiota.  Ja niin monta sivistyssanaa joiden tarkoitusta en tiedä mutta kirjan tunnelman silti sain itseeni - kuvittelin itseni kirjan tapahtumapaikkoihin, näin sieluni silmin kaikki ne luonnon kasvit, puutarhan, asunnot, tutkimuslaitosten kammiot ja kirjastot.

Mielestäni pysyin melko hyvin kärryillä missä ajassa nyt mennään, kuka nyt puhuu, kenen kirjeitä (toki niissä oli monessa otsaakkeena henkilön nimi ja lopussa aina kenen kirjoittama) tai kenen päiväkirjaa luetaan.  Silti ihmisten sukulaisuhteet ja kytkökset toisiinsa vaativat hiukan pysähtymistä että kukas tämä nyt onkaan ja miten nämä henkilöt liittyvät toisiinsa.

Miten paljon upeaa henkilöhistoriaa onkaan kadonnut ihmisten tuhotessa kirjeitä ja päiväkirjoja - itsekin olen tuhonnut päiväkirjoja ja kalentereita joita nyt olisin valmis lukemaan ja ehkä antaisin 18-vuotiaan tyttäreni niitä lukea jos haluaisi. Kirjeitä kyllä olen säilyttänyt enimmäkseen (harrastin kirjeenvaihtoa ympäri maailman vuosina 1982-2000).  Tämän kirjan myötä tuli halu kirjoittaa vielä käsin kirjeitä ja päiväkirjaakin oikeaan kirjaan eikä vain nettiin.

Kirjan viimeinen luku on kaunis - tiesikö Randolph sittenkin kuka Maia on...

Kirjan henkilöiden bi-seksuaalisuus yllätti viktoriaanisella ajalla vai oliko se sittenkään fyysistä seksuaalisuutta Christabelin ja Blanchen välillä... ymmärrän kyllä että muutakin seksuaalisuutta on ollut iät ajat kuin vain miehen ja naisen välistä mutta en muista että olisin lukenut toista romaania jossa siitä kerrotaan ennen 1900-luvun puolivälin aikaa.

Pidin kirjan tyylistä kirjoittaa kauniisti ja toisinaan pidättyvästikin kirjan henkilöiden seksuaalisuudesta -  jokin tuon ajan rakkauden tunnustuksissa kiehtoo vaikka jos nyt pitäisi elää omassa parisuhteessa tuolla tavoin, kokisin sen ahdistavaksi ja kahlitsevaksi.

Toisaalta onko rakkauden osoittaminen sittenkään aina niin avointa nykyäänkään... eihän se ole tässäkään kirjassa 1980-luvulla (jos nyt oikein muistan tuon nykyajan ajankohdan) elävien päähenkilöidenkään välillä - Roland ja Maud kuitenkin saavat toisensa lopulta mutta miten heidän tarinansa jatkuu onkin arvoitus joka jää meille lukijoille päätettäväksi.

Olisi upeata itsekin kulkea kirjan maisemissa niin Englannissa kuin Ranskassakin - millaistahan olisi lukea kirjaa sielläpäin maailmaa missä kirjan tapahtumat ovat kuvattu...

Pidin kirjailijan ympäristökuvauksista - ihmisten luonnekuvausten lisäksi minulle on tärkeätä saada kuvausta miltä heidän elinympäristössään näyttää.  Varmasti luen jonain päivänä vielä toisenkin Byattin kirjan.

7002/30 000 30Koetus

 

 

 

 

Share