Ladataan...

Luulin olevani hyvin poikkiväsynyt puolen yön aikaan päästessä lukumaratonmaaliin.  Uni ei tullut ihan heti joten istuskelin vielä parisen tuntia facen parissa.  Ajattelin nukkuvani seuraavana aamuna pitkään mutta eipä sitä koiranomistajana niin vaan nukuta.  Kello 7.00 koiramme päätti että nyt joku nousee päästämään ulos ja antaa mulle ruokaa! No, minähän se olin joka siihen heräsin - muu perhe yhä nukkuu. :)

Olo on kuin olis ollut puoleen yöhön nautiskelemassa kesäyöstä kera muutama siiderin. :) Päässä humisee ja silmät on väsyneet.  Lukumaratonkrapulan hyvä puoli on se että ei mahassa kurni ja kierrä muuta kuin nälkä - pysty hyvin nauttimaan kohta terveellisen aamupalan. :) Palautumiseen menee muutama päivä - taidan olla vasta ensi viikonloppuna oma itseni :)

Kokemus on mahtava - ehkä ensi kesänä uusitaan.  :)

Minkälaisia mietteitä lukumaratonkirjat jättivät minuun....

Tove Jansson: Kesäkirja, WSOY, 1972

suom. Kristiina Kivivuori

päällys: Tove Jansson

Olen tätä kirjaa jo monena kesänä ajatellut että sen vihdoinkin luen.  En ole kuitenkaan aikaisemmin lainannut sitä kirjastosta kun olen ajatellut että ostan sen itselleni.  Yhä kirja puuttuu omasta hyllystä mutta sen sinne hankin mahdollisimman pian.  Lukumaratonia suunnitellessa päätin heti että jos vain paikallisessa kirjastossa on lainattavissa tämä kirja, haluan tällä Kesäkirjalla aloittaa maratonin.

Tove Janssonilta olen lapsena/nuorena lukenut Muumi-kirjat ja omassa hyllyssä on pari Tovesta kertovaa elämäkertaakin.

Heti kirjan ensi sivuilta pääsin tarinaan sisään.  Ihanaa vuoropuhelukuvausta isoäidin ja Sophia-lapsenlapsen välillä. Upeat luonnonkuvaukset.  Toven tapa kirjoittaa ihmisistä on ainutlaatuinen.  Sieluni silmin vaelsin heidän mukanaan saarella haistaen ja maistaen meren tuoksut.  Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka lukevat joka kesä tämän kirjan yhä uudelleen.  Ensi kesänä valitsen rauhallisemman hetken nauttia tästä kirjasta - aivan upeata olisi lukea tämä meren äärellä jossakin saaressa.

Veikko Haakana: Suden lauluja, Karisto, 1972

kuvittanut Reino Vihinen

Lausuin tämän kirjan runot eilen aamulla terassillamme.  Huomaan että vuosi kansalaisopiston runonlausuntapiirissä on jättänyt jälkensä. Nykyään tykkään lukea runoja yhä enemmän ääneen.

Kirjan runot olivat aika vanhahtavia - oli paljon sanoja joita en ollut ennen kuullutkaan enkä ole ihan varma mitä ne tarkoittivat.  Lapin luonto välittyy näistä runoista voimakkaasti.  Luontorunot ovat lähellä sydäntäni.  Myös ihmisten tuntemukset Lapin eläjänä kuvastuvat runoista. Jos Janssonin Kesäkirjaa lukisin saaressa niin näitä runoja voisin lausua Lapin tuntureilla.

Henning Mankell: Tähtiin karkaava koira, WSOY, 2003

suom.  Marja Kyrö

Päällys: Patrik Lindvall

Wallander-elokuvista on tullut tutuksi Henning Mankell.  En ole yhtäkään Wallander-kirjaa vielä lukenut  - luen aika vähän dekkareita.  Katson niihin perustuvia elokuvia ja sarjoja mieluiten tv:stä.  Kirjastossa nuortenkirjahyllyssä huomasin Mankelin kirjat.

Näitä kirjoja (ymmärsin että Joel-pojan tarina jatkuu useammassa kirjassa) voin suositella aikuisillekin luettavaksi.  Ihastuin Mankelin tyyliin kirjoittaa pojan ajatuksia kun äiti on lähtenyt ja isäkin on vaihtanut merimieselämänsä metsurin hommiin.  En ole aikaisemmin päässyt muissa kirjoissa tarinaan mukaan kun päähenkilönä on ollut poika  (Poika raidallisessa pyjamassa oli kyllä myöskin poikkeus) - olen aina kyllästynyt lukemaan poikien kepposista ja siitä miten poikien keskuudessa koetellaan kaveruutta ja hyväksyntään. Ehkä Joel-pojan tietynlainen herkkyys ja ajattelutapa että ei haluaisi tehdä kepposia ihmisille jotka ovat muutenkin erilaisuutensa takia ihmisten tuijoteltavana.  Ärsyynnyn (ja huokailen) miesten juttuja kaikenmaailman kepposista ja tappeluista - minun kunnioitukseni saa mies joka pitää suunsa kiinni provosoivien tyyppien kanssa (turha niihin on energiaansa tuhlata ja romukoppaan sellainen miehisyys)  ja jättää turpakäräjät väliin.  Oman hengen puolustaminen ääritilanteissa on ymmärrettävää mutta kaikenlainen pullistelu on niin typerää ja rasittavaa. Ja joo puhukoot äijät keskenänsä niitä juttujaan, ei tarvi mulle selitellä - ei vaan kiinnosta!  Ei kyllä kiinnosta akkojenkaan kissatappelut yhtään sen enempää. Mutta joo, luen varmasti Joelista muutkin kirjat jossain vaiheessa.

Karin Ahnve: On vasta aamu, Karas-Sana, 1996

suom. Tarja Sinervo

Huomasin vasta kirjaa lukemaan aloittaessa että kustantaja on hengellisten kirjojen kustantaja. Siitä onkin parikymmentä vuotta aikaan kun olen viimeksi lukenut uskonnollisia romaaneja. Luin Jaakko Sahimaan ja Tapani Sopasen kirjoja. 

Olinkin hiukan ennakkoluuloinen että miten paljon sitä uskontoa tässä tarinassa tuodaan esille - nykyisin uskonto on minulle laajempi kuin vain pelkästään kristillinen.

Tarinan aihe on koskettava - Linin ja Matsin Gisella-vauva menehtyy kätkytkuolemaan. Kuitenkin tämän kirjan tarina jää jotenkin pinnalliseksi eikä anna sellaisia tunteita mitä itse kuvittelisin lapsen menettämisen tuovan. Yleensä eläydynkin surullisiin tarinoihin mutta tämä tarina ei kosketa niin syvälle kuin haluaisin.  Uskonasiatkin ovat jotenkin niin pinnallisia.  Samoin Linin ja Matsin parisuhdekriisit.  Sain kirjan luettua loppuun mutta tästä jäi jotenkin mitäänsanomaton olo.

12 novellia toim.  Salme Saure, Weilin + Göös, 1982

Kitalaenpuhdistusnovelleja ehdin lukemaan kaksi tästä kirjasta. Ensimmäinen oli Eeva Tikan kirjoittama tarina Anitasta ja epilepsiaa sairastavasta mykästä pojasta nimeltä Joonas.  Novelli on tarina ystävyydestä, läheisyydestä, erilaisten ihmisten hyväksymisestä. Tarinassa eletään aikaa jolloin epilepsia pidettiin mielisairautena ja pelättiin että se tarttuu.  Pidän Eeva Tikan tarinasta kirjoittaa luonnosta sekä ihmissuhteista.

Toinen novelli oli Laila Hietamiehen melko tyypillinen tarina sodanjälkeisestä elämästä kun perheen isä on kaatunut rintamalla ja äiti menee uudestaan naimisiin.  Tarinassa kuvataan Hanna-tytön tunteita isän kuolemaan ja äidin uuteen rakkauteen.  Myös isänisä, pappa on  hyvin tärkeä ihminen Hannalle.  Tarinassa tulee hyvin myös ilmi se miten juorut kulkeutuvat lasten myötä "totuuksina"

Vielä jäi 10 novellia luettavaksi - kirjoittelen niistä sitten myöhemmin kun olen ehtinyt ne lukemaan.

Colin Dexter: Viimeinen bussi Woodstockiin, Otava, 2003

suom. Ilkka Terho

Kannen kuva: Michael Trevillion/Design Ministry

Päätin aloittaa Dexterit ensimmäisellä komisario Morse-tarinalla. Nyt kun ne ilmeisesti on kaikki suomennettu?  Olen katsonut kaikki Komisario Morset tv:stä mutta en saanut kyllä mielikuviini tästä tapauksesta kuin Morsen ja Lewisin ja niihinkin kuitenkin lukiessa sekoittui omiakin mielikuvia.  Katsoinkin noita dvd:tä että tämä tarina oli vasta toisella tuontantokaudella - pitäisi katsoa nyt tämä kirjan tarina uudestaan.   Taidanpa kysyä kirjastosta saisiko sitä kaukolainattua lähipitäjän kirjastosta joka kuuluu samaan kirjastojärjestelmään.

Ihan paras vire ei ollut lukumaratonin jo painaessa hiukan silmiä lukea tätä tarinaa.   Pysyi kyllä murhaaja piilossa minulle viimeiseen lukuun asti - epäilin Morsen ja Lewisin mukana kaikkia muita.  Tykkäsin kun tässä ei mässäilty itse murhalla vaan kerrottiin elämästä yliopiston varjossa  - tuo maailma Englannissa on aina kiehtonut. Olisi upeata kulkea Oxfordissa. 

Eikä tuntunut oudolta lukea tarinaa jonka on jo nähnyt tv-sarjan osana.  Jossain välissä luen varmasti seuraavankin Dexterin komisario Morse-tarinan joka näyttää listan mukaan olevan Palvelus vainajille.

Richard Bach: Kohoa siivillesi: Sydämen ja hengen intiimi seikkailu, Gummerus, 1995

suom. Ritva Lassila

Kannen suunnittelu: Liisa Holm

Viimeinen lukumaratontunti meni Richard Bachin kirjan parissa ja jäikin kesken.  Melko tajunnanvirtainen ja sumuinen olo jäi tästä Richardin ja hänen lapsimielensä Dickien keskusteluista joihin sekoittui myös  Richardin vaimo Leslie. Olen lukenut Lokki Joonatankin jonka tarina silloin jäi myös hiukana utuiseksi. Ehkä luen sen tarinan joskus vielä uudelleen.  Mutta nyt jatkan tämän Kohoa siivillesi-kirjan loppuun.  Tänään taidan kuitenkin pitää lukuvapaan päivän. Kirjoitan myös tästä kirjasta myöhemmin lisää ajatuksia.

 

 

 

 

Ladataan...

J.K. Johansson: Laura (Tammi 2013)

Lilyn lukupiiri-kirjan luin jo pari kuukautta sitten mutta en ole jaksanut kirjablogata kolmeen kuukauteen. Enkä kyllä ole lukenutkaan montaa kirjaa. Netissä olen facettanu, twiitannu, pinnanu, kuunnellu spotifya, katellu youtubea eli olen ollut hyvin musiikillisella ja hiukan elokuvallisellakin tuulella.  Kesän vihdoin saapuessa olen saanut nauttia kirjan lukemisesta omassa puutarhassa ja sen myötä tässä puutarhassa kirjoittelen tätä blogiakin (kiitos uuden langattoman nettiyhteydemme :) ). Ennenkuin kerron kesän kirjafiiliksistäni, palaan vielä tuohon Laura-kirjaan.

Tykkäsin lukea Laura-kirjan ja varmasti kuuluun siihen ryhmään joka lukee seuraavankin kirjan - jäihän kirjan lopussa avoimia kysymyksiä Mian kauan sitten kadonneen siskon myötä. Vaikka se koru kyllä toi jo mulle omat epäilykset mutta jätän ne nyt vielä itselleni... palaan sitten niihin kun saadaan se seuraava kirja :) Kirjan hahmot olivat mielenkiintoisia joista toivon kuulevani vielä enemmän seuraavassa kirjassa. Kirjassa sivuttiin tähän aikaan kuuluvia asioita kuten nettiriippuvuus faceen (itselläkin välillä tuolla facessa kuluu tunnista toiseen aikaa ja miksei kuluisi, tykkäähän yli 2000 sivustakin :) ).  Mitä muuta jäi mieleen kirjasta... Mian miesjutut, Mian veljen Nikon ja hänen vaimonsa lapsettomuus, Mian naisystävät - onkohan jokin trendi laittaa naishahmoiksi hippi-luomu-wicca-yms. tyyppejä vai olenko minä vain lukenut usein sellaisia kirjoja? Minä toki taidan "sisäisesti" olla itsekin tuollainen naisihminen :)

Pikkasen jää vaivaamaan että ketkä ovat kirjan kirjoittajat.  Tv-sarjaakin ilmeisesti ollaan tästä suunnitelemassa joten kyllä sekin tulee katsottua - harvemmin mulla on sellainen tunne että en voi katsoa elokuvaa kun halua pitää ne omat kuvitelmani yksistään kirjan hahmoista.

Alice Hoffman: Punainen puutarha (Gummerus, 2012)

suom. Raimo Salminen

Olen saanut tämän kirjan näytekappaleen työni puolesta kirjakaupalle jo vuosi sitten.  Ja vuoden päivät on tämä kirja lojunut lukemista odottavien pinossa yöpöydälläni.  Kirjan nimen perusteella valitisin tämän kirjan kesän ensimmäiseki puutarhalukemiseksi.

Kirjassa on upeasti kirjoitettu sukupolvien tarinoita 1780-luvulta 1980-luvulle. Kaikki tarinat tapahtuvat Blackwellin kaupungissa.  Itselläni tahtoo kirjan nimi muuttua väkisin Salaiseksi puutarhaksi sillä sitähän tuo salaperäinen punainen puutarha myös on.  Kirjan henkilöt ovat persoonallisia ja varsinkin naiset ovat mielestäni kuvattu vahvoiksi naisiksi.  Kirjan rakkaustarinat ovat haikeita ja surullisiakin. Karhun mystisyys kiehtoi kirjan tarinoissa.  

Paulo Coelho: Accran kirjoitukset (Bazar,2013)

suom. Sanna Pernu

Olen lukenut Coelholta Alkemistin, Valon soturin käsikirjan ja Bridan.  Brida-kirja lumosi minut ja nyt ajatelin lukea pitkästä aikaa Coelhoa.

Romaaniksi en kyllä tätä kirjaa mieltänyt - kirja oli enemmän hengellis-filosofinen kirja.  Odotin kirjalta enemmän mystiikkaa.  En nyt ihan pettynyt kirjaan mutta en saanut tästä kirjasta sitä lumouksen tunnetta mitä oli Bridassa.  Kirja tarvitsee uudelleenselauksen ja ajatuksia herättävien kohtien merkitsemisen - ehkä tämän kirjan tarkoitus olikin se minulle...

"Ilman yksinäisyyttä rakkaus ei pysy pitkään ihmisen rinnalla. Rakkauskin näet kaipaa lepoa, niin että se voisi tehdä matkaa taivaalla ja tulla esiin muissa muodoissa. Ilman yksinäisyyttä ainutkaan kasvi tai eläin ei selviä hengissä, ainutkaan maa ei tuota pitkään, ainutkaan lapsi ei opi elämästä, ainutkaan taiteilija ei kykene luomaan, ainutkaan työ ei pysty kasvamaan ja kehittymään. Yksinäisyys ei ole rakkauden puutetta vaan se täydentää rakkautta. Yksinäisyys ei tarkoita seuran puutetta vaan sitä, että sielummme saa sillä hetkellä keskustella vapaasti kanssamme ja auttaa meitä päättämään mitä teemme elämässämme."

Marjut Hjelt - Christer Nuutinen: Veden valtaat - totta ja tarua (SKS, 2012)

Kirja on luokiteltu nuorten tietokirjaksi.  Kuvitus ei ollut minun mieleinen - minulle jumalat, jumallattaret, vedeneidot yms. ovat kauniimpia ja mystisempiä. Tekstit olivat sopivan lyhyitä. En ollut ajatellutkaan aikaisemmin että eri maissa ja maanosissa olisi noin paljon erilaisia veden henkiä. Kirjan lähdelistasta löysin useamman kirjan joista varmasti luen lisää näistä veden valtiaista. 

4170/30 000 30Koetus

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Artturi Ketola ja Matti Laakkonen: Nosta jalkaa!

kansi: Matti Laakkonen

Gummerus, 2012

Keskiviikkona saapui uutuskirjalähetyksen (kiitos nv-järjestelmän!) mukana tälläinen kirja jonka nappasin kotiin iltalukemiseksi. 

Kirja oli sopivan rentouttava (lue: naurettava) työpäivän jälkeen - siitä onkin aikaa kun olen nauranut kirja kädessä :)

Tyttärelle luin juttuja ääneen ja tämä huumori osui ja uppos 17-vuotiaaseen neitokaiseen (Pupujen itsemurhakirjat, Simon Kissa-kirjat sekä Hugleikur Dagsson ovat hänen lempihuumorikirjojaan myös - minulle noista menettelee vain Simon Kissa :) ) myöskin. Ihmettelin kyllä kun rakas mieheni ei näille jutuille nauranut vaikka mielestäni hänen huumorintajutyyliinsä nämä olisivat sopineet (South Park, Juoppikset)...  no, minä en pysty South Parkia kattomaan ja Juoppisten jutuille en kyllä ole osannut nauraa vaikka mieheni on mulle lukenut "valittuja paloja".

Ihan kaikelle en tässä Nosta jalkaa!-kirjassa nauranut vaan jutut saivat pikemminkin ajattelemaan että voi meitä koiranomistajia. Tyttären kanssa kyllä joissain kohdissa kovastinkin kiisteltiin että puhuuko nyt koira vai koiranomistaja.

Jaa-a mitähän tämäkin sitten kertoo mun huumorintajusta kun minä nauroin ihan kippurassa tuolle Polvi-Paulille... niin että santapaperia nalleen... omilla koirillani ei ole ollut näitä taipumuksia mutta kyllä näitä Polvi-Paulia löytynee lähikoirapiiristäkin :)

Ja kummastako näissä jutuissa sitten loppujen lopuksi kerrotaan - koirista vai ihmisistä...

Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan - se joko naurattaa tai sitten ei :)

Ai niin ja tällä on sitten nettisivukin http://www.pelastakaajulio.fi/

Vielä en ehtinyt tuohon sivustoon tutustumaan.

 

Pages