Jeffrey Eugenides: The Marriage Plot

On todella vaikea uskoa, että sama ihminen on kirjoittanut Virgin Suicidesin (lue Jenni S.:n juttu täältä), Middlesexin ja The Marriage Plotin, niin erilaisia ne ovat. Niitä ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen, ne pitää lukea (ja ensiksi mainittu katsoa Sofia Coppolan versiona) uudelleen ja uudelleen.

The Marriage Plot on lopulta aika perinteinen kasvutarina, jossa nuoret, liberaalit älyköt harjoittelevat elämää yliopiston turvassa ja joutuvat lopulta tekemään Ne Isot Päätökset. On hyväosainen Madeleine, joka tutkii viktoriaanista novellia ja rakastaa epävakaata Leonardia, ja eksentrinen, mutta terve Mitchell, joka rakastaa Madeleinea. Välissä matkoja ympäri maailman (aivan kuten Middlesexissä, mutta ehkä kuitenkin vähemmän pakotetusti), itsensä kuulostelua seksuaalisesti ja muutenkin sekä huumaavaa dialogia. Epäiltyhän on, että kirja on vahvan omaelämäkerrallinen, ja Eugenidesin lisäksi siinä esiintyy ainakin opiskelutoveri, nyt jo edesmennyt kirjailija David Foster Wallace.

Juuri tällaisia keskusteluja odotin pääseväni käymään, kun 20-vuotiaana aloitin englantilaisen filologian opinnot. Ei siitä sen enempää. Kirjailijan oppineisuus näkyy lähes joka sivulla (hän opettaa Princetonissa) puhtaiden lähdeviittausten muodossa, mutta se ei kiusaa tai saa tuntemaan tyhmäksi, vaan kannustaa rohkeasti ajattelemaan, minkälaisia odotuksia perinteinen naisten kirjoittama kirjallisuus asettaa lukijoille. The Marriage Plot on sekä kriittinen tutkimus että viihdyttävää ja lohduttavaa avioliittounelmaproosaa. 

Alku:

To start with, look at all the books. There were her Edith Wharton novels, arranged not by title but date of publication; there was the complete Modern Library set of Henry James, a gift from her father on her twenty-first birthday; there were the dog-eared paperbacks assigned in her college courses, a lot of Dickens, a smidgen of Trollope, along with good helpings of Austen, George Eliot, and the redoubtable Brontë sisters. There were a whole lot of black-and-white New Directions paperbacks, mostly poetry by people like H.D. or Denise Levertov. There were the Colette novels she read on the sly. 

Suomennos, Naimapuuhia, ilmestyy ensi keväänä. 

Ps. Tunsin itseni kovin ylpeäksi kun 14-vuotias pikkusiskoni kysyi taannoin, saisiko hän Virgin Suicidesin lainaan. Vihdoin! Seuraavana hienovaraisen coolissa tyrkytyksessä Zora Neale Hurstonin They're Eyes Were Watching God.