Olenko tyytyväinen itseeni lukijana?

Ladataan...
Kaikki mitä luin

Näin kysyy Jenni S. palstallaan. Hän kysyy myös, toivoisinko lukevani enemmän tai vähemmän, tai erityyppisiä kirjoja kuin nyt luen. Ja että mihin olen erityisen tyytyväinen lukemisessasi, vai kannattaako lukemista edes analysoida.

Aloin kommentoimaan Jennille, mutta tekstiä syntyi sen verran, että katsoin parhaaksi ottaa se omalle vastuulleni.

Vastaukseni on kyllä, olen ihan tyytyväinen. Osaan ja tykkään lukea monenlaista tekstiä monella kielellä, vaikka tietysti haluaisin käyttää enemmän aikaa lukemiseen. Kukapa ei.

Mutta minulla ei ole mitään tarvetta lukea mahdollisimman montaa kirjaa tai kaikkia uutuuksia tai  tietyntyyppistä materiaalia. Tunnistan kyllä monien Jennin kommentaattoreiden mainitsemat suorituspaineet ja myönnän joskus laskevani olevani kolmanneksessa, puolessa välissä, viimeisellä neljänneksellä, riippumatta siitä onko kirja hyvä vai ei. Se alkoi opiskeluaikoina, mutten anna sen häiritä. Kyllä minä juoksiessakin mittaan matkaa ja aikaa, muttei se tarkoita ettenkö nauttisi.

En osaa lukea montaa kirjaa samanaikaisesti, enkä pidä selailua lukemisena (kyllä, luen myös työkseni, ja etenkin silloin syventyminen on tärkeää, sillä siitä minulle maksetaan). Vain silloin, kun töissä on käynnissä kaikkein rankin editointi- ja oikolukuvaihe, pidän taukoa lukemisesta. Olen kuullut, että jos haluaa kirjoittaa aktiivisesti ei kannattaisi hirveästi lukea, mutten ole valmis tekemään sellaista uhrausta. 

Jos en lukisi, kiukuttelisin, en kykenisi rakastamaan, haluaisin muuttaa pois, vaikka mitä se auttaisi.

Ja kyllä, lukemista voi ihan hyvin analysoida, niin kuin kaikkea muutakin mekaanista/hengellistä. Osa lukukokemusta on sen reflektointi, ja olenkin aina pitänyt valitettavana, etten ole löytänyt lukupiiriä tai osannut sellaista perustaa (sellaista, minkä tarkoitus ei ole ryypätä punaviiniä ja puhua miehistä. Se ei ole lukupiiri, se on jotain ihan muuta. Karen Joy Fowlerin The Jane Austen Book Club on muuten kammottava esitys aiheesta.)

Tavallisesti seuraan pieniä ärsykkeitä: luen kirjasta tai lehtiartikkelista tai näen televisiosta maininnan jostain kiinnostavasta henkilöstä (esimerkiksi viimeisimpänä eilen Eeva-Liisa Manner Helena Sinervon Runoilijan talossa -teoksessa, josta myöhemmin lisää), muistan jonkin häneen liittyvän seikan, joka on jäänyt sisimpääni (kävin katsomassa Poltetun oranssin joskus jossain, ja pari viikkoa sitten pitelin kädessäni Varokaa voittajat -kirjaa jossain antikvariaatissa, vaan en muista missä) ja päätän ottaa hänet haltuun. Joskus luen yhden kirjan, joskus vaikka koko tuotannon, joskus koko kuvio leviää käsiin (Eeva-Liisa -> kaikki muut suomalaiset naiset -> Eila Pennanen -> joku ihana, taitava suomennos -> Homeroksen Odysseus -> mikäs se olikaan se hyvä kohta Kalevalassa -> Google).

Sama pätee aihepiireihin ja genreihin; jossain vaiheessa, osittain opintojen vuoksi mutta myös huvikseni, perehdyin afroamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Viime vuonna todella kiinnitin huomiota esseisiin, kaikenlaisiin. Teiniangsteissani halusin ymmärtää holocaustin ja runouden koko mitassaan. Joskus haaveilen, että hankkisin käsiini yliopiston yleisen kirjallisuustieteen lukulistat, jotta ei hetkeen tarvitsisi miettiä, mitä seuraavaksi. 

Uudet kirjat aloitan mieluiten illalla ennen nukkumaanmenoa niin, että luen parikolmekymmentä sivua, annan alun sekoittua uniini ja jatkan seuraavana päivänä pidemmällä pätkällä. Tällöin kirja tulee osaksi minua ja siitä syntyy minun kokemukseni.

Olen onneksi alkanut heräilemään samaan aikaan joka yö, mikä antaa pari hyvää ja hiljaista lukutuntia vuorokauteen. En tiedä olisinko näin tyytyväinen ilman niitä.

Share
Ladataan...

Kommentit

Kiitos pitkästä ja perusteellisesta pohdinnosta! Mielenkiintoisia juttuja.

Eniten jäin miettimään tuota "mitä olisin, jos en lukisi". Jotenkin niin mahdoton ajatus, etten ole sitä tullut edes ajatelleeksi! Pitää sulatella asiaa. Ehkä minä palaan tähän joskus vuorostani omalla palstallani. 

Nautin suuresti myös tuon "ketjukohdan" lukemisesta. Pitäisikin lukulistojen ohella kokeilla, millaisia "lukukarttoja" tulisi, jos merkitsisi ylös kaikki nuo enemmän tai vähemmän selkeät polut, jotka johdattavat kirjan luota toisen luokse. 

Minun lukupiirissäni juodaan viiniä ja puhutaan toisinaan miehistäkin, mutta myös AINA kirjoista! :) 

 

Ima de la Falaise

Hei, haluaisin mielelläni lukea, mitä olisit jos et lukisi! Ja loistoidea tuo lukukartta, ensi vuonna voisi koettaa piirtää jotain yhteyksiä luettujen kirjojen välille. 

Lukisin myös mielelläni luukupiiristäsi - miten se toimii, mitä se vaatii jne. Olen nimittäin alkanut vakavasti miettiä sellaisen perustamista, en vain tiedä mistä aloittaa.

Hei, nopea kommentti mökiltä käsin! :) Kiitos loistavasta ideasta, lupaan pohtia lukemattomuutta ja palata asiaan. Ja yritän myös piirtää jonkinlaisen kirjallisuuskartan tai -polun, kun seuraavan törmään tuollaiseen kirjalliseen ketjureaktioon. Tee sinäkin niin. :)

Lukupiireilystä aion kirjoittaa joskus alkuvuodesta, toivottavasti heti tammikuun aikana.

Hyvää uutta vuotta!

 

Ilmoitan, että olen vihdoinkin saaanut jos en vastattua kysymykseesi "Kuke olisin, jos en lukisi", niin ainakin pyöriteltyä sitä. :) Ja kirjakarttakin olen vähän piirrellyt, lukupiirijuttukaan ei ole unohtunut, mutta mietin vielä, ketä haastattelisin siihen. 

Ima de la Falaise

Loistavaa! Odotan :)

Kommentoi

Ladataan...