ajatuksia junamatkalta

 Kevät on aina minulle ja päälleni jonkinlainen paradoksi. Toisaalta käyn ylikierroksilla ja mietin koko ajan miljoonia ajatuksia, pyörittelen päässäni tuhansia ideoita, mutta silti en saa kunnolla kiinni mistään, puhumattakaan että osaisin ilmaista ajatuksiani.

 

Ehkä siitä johtuen olen kehittänyt jonkinlaisen kynnyksen kirjoittamiseen. Tähän blogiin myös. Sen toisen Gallagherin veljeksen sanoin there are many things that I would like to say to you but I don't know how.

 

Mutta tiedän, että jos ihmisen päässä risteilee tuhansia ajatuksia eikä yksikään niistä pääse ulos, saattaa poksahtaa tai saada aivokasvaimen (joo, luin lehdestä). Joten ehkä minä nyt vain sanon mitä mieleen tulee. Sehän on muotiakin, kun kaikki katsovat sitä Iholla-sarjaa.

 

Niin kuin vaikka sen, että yhtenä päivänä junassa istuessani tajusin, että olin joskus ihan nätti tyttö, mutta en ole enää. Luulin, että viime syksystä asti jatkunut rumuuskriisi oli ohimenevä, mutta puoli vuotta myöhemmin näytän edelleen "ihan perskarvalta", kuten ystäväni toteaisi. Vailla itsesääliä ajattelin, että ehkä on aika hyväksyä se tosiasia, että nätit päivät ovat ohi, ja loppuelämäni tulen olemaan se, joka herättää ohikulkijoissa ajatuksia suuntaan siis miks toi on ton kanssa. Onneksi poikaystävänikin vanhenee joka päivä. Täytyy vain toivoa, että siitäkin tulee ruma.

 

Velloin rumuudessani noin kaksi ja puoli minuuttia, kunnes näin juna-asemalla inttipojan ja tytön halailemassa. Ajattelin oi vitsi miten ihanaa, noi on varmaan lähetelleet tekstareita joissa on lukuisia <3 <3 -merkkejä viimeiset kaksi viikkoa ja odottaneet tätä hetkeä niin että eivät saaneet viime yönä unta. Ne näytti tosi onnellisilta.

 

Ajattelin, että ehkä maailma on sittenkin kaunis. Ja ehkä minäkin, ainakin vähän. Koska olen kuitenkin osa tätä kaikkea, tätä maailmaa. Tätä maailmaa, jossa junat kulkevat (edes joskus) ajallaan ja jossa inttipojat saavat syödä viikolla munkkeja ja viikonloppuisin pussailla tyttöjä juna-asemilla.

 

 

Share

Kommentit

Auppis (Ei varmistettu)

En hetkeäkään usko, että näytät rumalta kuin perskarva! Vaikka tuo onkin loistava sanonta! Olen myös sitä mieltä, että onnellisuus kaunistaa, joten luulisin, että olet jo siksi aivan valtavan kaunis. Sait muuten inttipoikien elämän kuulostamaan kahdehdittavan simppeliltä ja ihanalta. Voisin mennä inttiin vain syödäkseni niitä munkkeja hyvällä omalla tunnolla! x)

Ida (Ei varmistettu)

I feel you bro. Olen kauan odotellut rumuuskriisin menevän ohi, mutta sinnikkäästi se vain pitää pintansa. Pitää kai oppia elämään tämän kanssa :( Saaad.

Mutta vähän noin niinku protestoidakseni: näytät aivan hurmaavalta kuvissa, joita olet itsestäsi tänne viime aikoina laittanut. Hiuksesi ovat erityisen mahtavat! Haen itse rohkeutta leikata lyhyemmäksi.

Ainiin, ja vielä: ei sisäisesti noin kaunis ihminen voi koskaan olla ruma. Jaksat ilahduttaa, piristää ja hurmata ajatuksillasi kerrasta toiseen. Kiitos Eeva :)

Hanna (Ei varmistettu)

Sinä olet kaunis.

L.emminkäinen (Ei varmistettu)

Toivottavasti en järkytä, mutta mulla on menossa jo toinen leikekirja, johon kerään inspiroivia ja muuten vaan kauniita kuvia sanoma- ja aikakauslehdistä. Ja myös sinä olet päätynyt tähän jälkimmäiseen leikekirjaan :) Mieti, saatan jonain surkeana sateisena päivänä katsella leikekirjaani ja muun muassa kuva sinusta maximekko päällä ja tennarit jalassa saavat minut paremmalle tuulelle!

Laura (Ei varmistettu)

Oi, tästä tuli niin ihana fiilis! Kiitos Eeva&lt;3

Milena (Ei varmistettu)

Tässä yli 30-vuotiaan iässä on se kiva puoli, että prioriteetit kehittyy sen verran, ettei enää ees tarvitse yrittää koko ajan näyttää niin nätiltä. Välilllä toki iskee kaupungilla tai jotain tyyliblogia lukiessa hetkeksi ulkonäkökateus, kunnes tajuan miten paljon efforttia se superkaunis ja muodikas tytskä laittaa ulkonäköönsä viikottain/vuositasolla ja mistä hienoudesta se kaikki on pois :)

Eeva Kolu

Kiitos ihanat kommenteista. Toivottavasti kukaan ei nyt ottanut tätä niin että "nyyh mä oon niin ruma, nyt kehukaa mua". Minä vaan kirjoitan niistä ajatuksista, joita tämmöisen 26-vuotiaan naisen päässä liikkuu. Kivaa lauantaita kamut!

Vilja (Ei varmistettu)

Niin tuttua.
Viime vuoden stressaava ja yksinäinen opiskeluvuosi vaikuttaa edellenkin minuun, vaikka asiat ovat nyt hyvin, kun vaihdoin opiskelupaikkaa ja kaupunkia. Jotenkin aivot vain toimivat edelleenkin viime vuoden tapaan: Olen ruma, en pysty, en jaksa.

Toisaalta postauksesi muistuttaa myös, että itse ei ehkä ole itsensä, tai ainakaan ulkonäkönsä, paras arvostelija. Ehkä voisin seuraavalla kerralla poikaystävän kohteliaisuuteen vastata sen tavanomaisen "enkäole"-kommentin sijasta vain "kiitos".

Eeva (Ei varmistettu)

***** Vilja: hei kiitos tästä vertaistuellisesta kommentista. Tajusin, että ehkä tilanne on munkin kohdalla noin. Vaikka periaatteessa kaikki on nyt just niinkuin olen toivonut niin en vaan ole vielä ihan täysin toipunut viimeisen parin vuoden stressistä ja siitä kaikesta muusta, mikä elämässä oli huonosti. Se ottaa aikansa. Tsemppiä ja haleja!

inttipoika (Ei varmistettu)

Eeva, sun pitäis kirjottaa kirja, kirjotat niin kauniisti että hulluksi meinaa tulla ku oottelee uusia ihania postauksia. Kirjassa ois (ehkä) tarpeeksi tekstiä. Niin ja tästä postauksesta, oot kaunis! Oikeesti. P.S. En oikeesti ole inttipoika, ne munkit vaan kuulosti houkuttelevilta. :)

Nyyti (Ei varmistettu)

Minäkään en pidä tulvivista ajatuksista. Mukava silti kuulla että niitä on muillakin, välillä epäilen kärsiväni mielenterveydellisistä ongelmista katsellessani kun muut purjehtivat tyyninä ja itsevarmoina elämän aalloilla. Oma paattini nitisee ja kiikkuu ja keinuu miten sattuu.

Mutta hei, jotakin positiivistakin, olen kuullut huhuja että Turussa on Suomen kauneimmat Naiset. Sinä Eeva et siis voi olla perskarvan näköinen enkä siis minäkään..!

Eeva (Ei varmistettu)

Inttipoika: no voi että, kirjottaisin kirjan heti, kun joku kustantaisi mulle vuoden vapaan. Tai siis - YRITTÄISIN kirjoittaa :) ********** Nyyti: tiiäks kerran Seinäjoella yks poika kysyi baarissa mistä olen ja kun sanoin että Turusta, niin se sanoi just että Turusta tulee Suomen näteimmät tytöt. Eli kyllä, pidetään kiinni tästä Pohjanmaalle asti levinneestä huhusta :)

Repe (Ei varmistettu)

Heipsistärallaa. Tietääkseni suurimmalla osasta ihmisistä on perskarvoja. Itse olen myös nähnyt sellaisen ja tämä voi tulla järkytyksenä, mutta sinä et kyllä muistuta sellaista tippaakaan. Ymmärrän toki että hupsu ystäväsi käytti tässä tapauksessa sitä kielikuvallisena ilmaisuna,mutta siitä huolimatta se on pötypuhetta. Lyhestä virsi kaunis: Usko pois, olet kaunis nuori nainen.
&lt;3&lt;3 ps. Laitoin näitä inttitekstari merkkejä sulle, koska niitä saadessa tulee hyvä mieli ja myös siksi koska ansaitset ne .

Vilmu (Ei varmistettu)

Entinen laulunopettajani totesi joskus, että vanhemmiten sitä ei ymmärrä enää yhtään, miksi piti itseään joskus epäviehättävänä- silmäpusseja ei vielä ollut ja leukakaan ei roikkunut ;) Eli joskus 20 vuoden kuluttua pidät jo tämän hetkistä olotilaasi viehättävänä! Tyhmärumalihava-päiviä tulee ja menee, mutta jonkin oikeasti tähdellisen ajatteleminen ja tekeminen yleensä auttaa mua- ja iän karttuminen. En suoraan sanottuna ymmärrä, mistä ihmeestä olet saanut päähäsi olevasi perskarva, näytät enemmän näkinkengältä ;)

Kiva että jäit kaunistamaan Turkua ja jaksat kirjoitella ahkerasti, kiitos siitä!

Katri (Ei varmistettu)

Hyvä postaus tästä tuli, kiva, että kirjoitit ajatuksiasi. Liittyisiköhän tuo jonkinasteinen rumuus- ajattelu tiettyyn ikään? Mulla on ollut jo pidemmän aikaa samanlaisia ajatuksia ja olen kanssa 26... Mutta kai tässä jotain toivoa on, tänään nimittäin katsoin herättyäni peiliin ja oikein ihmettelin, että "enhän mää nyt niin kauheelta näytäkään".

Mutta ei sulla hätää ole; olet kaunis, sekä ulkoa, että sisältä.

Onko tuo aivokasvain-juttu muuten totta, jos on niin mistä lehdestä luit siitä? (Aloin hieman huolestua oman pääkoppani puolesta).

Londra (Ei varmistettu)

Mulla on kai koko elämän ollut jonkinlainen rumuuskriisi, mutta nyt kun poikaystävä on jokusen vuoden vakuuttanut että hänen silmäänsä näytän söpöltä, niin olen alkanut ajatella että ehkä se riittää. Hänhän se joutuu mua päivät pitkät katselemaan, itseään ei näe kuin joskus peilistä ja valokuvissa. :)

choiru (Ei varmistettu)

Hei Eeva!

Mä löysin kadonneen kauneuteni muuttamalla ulkomaille. Ennen lähtöä kuvittelin, että olisin jatkuvasti ahdistunut kauniiden, komeiden ja hehkuvien paikallisten keskellä, mutta toisin kävi. Täällä pukeudun juuri niin kuin hyvältä tuntuu, hymyilen ja tunnen itseni niin paljon vapaammaksi ja itsevarmemmaksi kuin Suomessa. Toki aina silloin tällöin edelleen mietin, että miksi tuo katsoo mua ja hymyilee - sehän on niin komea. Mutta suurimman osan ajasta oon ihan todella onnellinen ja myös aika kaunis.

Tämäkin kumpuaa niin paljon sisältä päin. Suomessa olo oli surkea rakkaudettomassa suhteessa, mielenkiinnottomilta tuntuvien opintojen ja viimeiset mehut imevän työn kanssa. Yritä siinä nyt sitten tuntea itsesi viehättäväksi kun on suunpielet koko ajan nurinpäin.

Todennäköisesti oot oikeassa siinä, että stressi vielä vaikuttaa sunkin mielialaan. Mun mielestä oot aivan ihanannäköinen ja -oloinen. Sun blogi on tuonut niin paljon iloa mun rumapäiviin, että kiitos. Oot huikea!

rekkis (Ei varmistettu)

Yhdyn Vilmun kommenttiin, ulkonäköasioissa kaikki on aina hyvin suhteellista! Tällä hetkellä painin itse ulkonäkö- ja painokriisin syövereissä raskauden jälkeen, ja voin sanoa että on pientä itsekidutusta katsella esim. muutaman vuoden takaisia kuvia hoikasta ja nyt erittäin kauniilta tuntuvasta itsestäni. Nyt sitä miettii, että mitä ihmettä mä oon sillon kriiseilly koostani, kun oon mahtunu ties kuinka monta kokoa pienempiin vaatteisiin! Toisaalta kuitenkin ajattelen, että en ikinä vaihtaisi nykyistä henkistä olotilaa vaikkapa siihen epävarmaan 15-vuotiaaseen: nykyään mulla on pokkaa laittaa päälle ihan mitä vaan, ja hetkittäin koen oloni raskauskiloista huolimatta jopa ihan viehättäväksi. Ja ne hetket tekee tästä elämästä elämisen arvoista. :)

Mutta näin loppuun: sä osaat kyllä aina kirjoittaa jostain ajankohtaisesta, mitä oon itsekin juuri miettinyt. Sulla on mieletön kirjoittamisen lahja, älä vaan koskaan lopeta! Olet ihana!

Hilja (Ei varmistettu)

Rehellinen kirjoitus. Yksi positiivinen ajatus: ainakin kriisiisi kuuluu kysymys "miks toi on mun kaa?" - mun rumuusahdistus on muotoa "miks kukaan ei oo mun kaa?". Täytän ensi vuonna 30 eikä minulla ole koskaan ollut poikaystävää. Oma aktiivisuuteni on torjuttu suorastaan systemaattisesti. Olen ihan kiva ihminen, en sen omituisempi kuin muutkaan, joten kai se on sitten ulkonäkökysymys. Tähän asti olen katsonut itseäni peilistä aika hyvillä mielin, mulla on mm. paksut hiukset ja tosi hoikat sääret. Nyt ne ovat alkaneet peittyä virheiden alle: kasvoni ovat epäsymmetriset, mulla ei ole vyötäröä. "Siis ei kukaan voisikaan rakastaa tällaista pötkylää." "Ei mulla voisi poikaystävää ollakaan, koska en suostuisi yhteenkään yhteiskuvaan." Nämä nykyiset ajatukseni pelottavat mua... Miten niistä pääsee eroon, kun kaikki ympärilläni löytävät jonkun? Tsemppiä kaikille kriiseilijöille.

Emilia (Ei varmistettu)

Rakastan tätä blogia. Ja munkkeja kans.

nasu86 (Ei varmistettu)

tiedätkö Eeva täällä olisi kohta 26 vuotias joka joskus luuli että olisi jo tähän mennessä sinut itseni kanssa....mutta ei!
naama on kuin murrosikäisellä siis täynnä finnejä...muutenkin olen kamppaillut ikäni ei niin hyvän itsetunnon kanssa.MUTTA minulla on kuitenkin ihana avomies jo kohta 8 vuotta yhdessä.ihana perhe ja ystäviä.ne kaikki rakastaa minua siis miksen minäkin rakastaisi itseäni :) tottakai niitä "persekarva hetkiä" tulee edelleen joskus mutta elämä on silti aikas ihanaa! oot mahtava kirjoittaja ja oikeasti kaunis! NI :)

Mirja (Ei varmistettu)

Minä en näe itseäni kauniina vaikka joku on joskus sanonutkin että olen. Ja kun vanhenen ja lihon pidän itseäni yhä rumempana. Mutta sinä olet kaunis ulkoa ja selvästi myös sisältä! Siksi olenkin ihan hullaantunut blogiisi, se saa minut hymyilemään ja ajattelemaan, vau, millainen ihminen Eeva on! :)

Fidelis (Ei varmistettu)

Minulta löytyy vartalostani useita aika suurikokoisia ja näkyviä leikkausarpia, joten rumuus-ajattelu on tuttua minullekin. Tosin iän myötä, tuo ajattelu on vähentynyt ja tunnen nykyisin (24v) olevani ihan sinut itseni ja kehoni kanssa. Tänään just mietin peilin edessä pukeutuessani, että vaikka saisin mahdollisuuden korjata itsestäni nuo ns."virheet" niin en usko, että tarttuisin siihen. Arvet ovat osa minua, ja huonoina päivinä koitan muistaa erään ystäväni kaksi vuotta sitten sanomat sanat: "Et sä mitään korua tarvitse, toi arpihan on kaunis koru jo itsessään." Selvennyksenä, minulla on siis mm. pitkä ohut pystysuora arpi, joka lähtee kaulan alapuolelta ja ulottuu melkein rintojeni väliin, eli näkyy heti jos käytän vähänkin avonaisempia vaatteita. Koko elämäni olen yrittänyt peitellä tuota arpea (muiden arpien ohella) - nuorempana käyttämällä pelkkiä poolopaitoja ja myöhemmin peittämällä sen koruilla, mutta ystäväni sanojen jälkeen olen alkanut tajuta ettei tarvitse. Olen hyvä näin.

tiu (Ei varmistettu)

Voi ihana Eeva. Mulla on ollut todella kurja viikko, elän kaukosuhteessa ja tuollainen kuvailemasi 'ruma olo' on täälläkin arkipäivää ollut aika pitkän tovin. Postauksesi sai mut ihan purskahtamaan kyyneliin. Ei se surua ole, eikä iloakaan, vaan jotain vapauttavaa lohtua. Kiitos siitä.

mirkku (Ei varmistettu)

Vai että keväistä levottomuutta ilmassa... Itselläni on sama homma joka kevät, on paljon suunnitelmia, ajatukset sinkoilevat enkä oikeen meinaa löytää sitä punaista lankaa.

Kuvailemasi mielentila ei kuitenkaan ole ainakaan itselleni välittynyt tästä blogista. Tää blogi on niin ihanan seesteinen ja positiivinen että lukiessa tulee hyvä olo:)

S-R (Ei varmistettu)

Jos et ole enää nätti tyttö niin rupea häikäisevän kauniiksi naiseksi! Ulkonäöstähän voi kehittää vaikka mitä komplekseja iän karttuessa tai vaikkapa raskauden tai arpeutumisen jälkeen. Luulen, että tärkeintä on lakata haikailemasta sellaista ulkomuotoa, jota ei vain voi saavuttaa ja alkaa työskennellä sillä uudella potentiaalilla, joka yhtäkkiä vapautuu käyttöösi. Ulkonäön muutokseen liittyy aina myös identiteetin muutos, kyse on siis siitä, ettet enää ole sama likka kuin 21-vuotiaana. Älä siis yritäkään olla, älä sisäisesti äläkä ulkoisesti!

laura_k@hotmail.com (Ei varmistettu)

Saanko olla hetken raatorehellinen. Näin sinut poikaystäväsi kanssa ehkä vuosi kaksi takaperin kirjastossa enkä silloin vielä lukenut blogiasi. Ensimmäinen ohikiitävä ajatukseni liittyi juurikin siihen, että "miten toi on ton kanssa". (Olen pahoillani, en voinut itselleni mitään.) Sitten sinä hymyilit ja kuiskutit jotain poikaystäväsi korvaan, ja mieleni muuttui hetkessä. Hymysi ja olemuksesi viestittivät heti miten mielenkiintoinen, hyväntahtoinen ja älykäs olet. Sinä sädehdit! Mielestäni on miljoona kertaa ihailtavampaa olla sädehtivä kuin kuvankaunis. Olen huomannut, että loppujen lopuksi hyvin harva sädehtii. Olet onnekas.

piu (Ei varmistettu)

Kääk, mä oon surkutellu sitä että musta ja poikaystävästä (tai aviomies se nykyään on, mutten osaa tollasta termiä käyttää) ajatellaan just noin: miten toi on ton kanssa. Pikkusisko kerran pyytämättä sanoi: "te ootte yhtä hyvännäköisiä". Ilahduin, vaikken tiedä onko kyse siitä että olen itse kauniimpi kuin luulen vai mieheni muiden mielestä rumempi.

enni (Ei varmistettu)

Edelliseen viitaten myös minä olen nähnyt sinut poikaystäväsi kanssa noin vuosi sitten, eikä mieleeni todellakaan juolahtanut, että olisitte ulkonäöllisesti jotenkin epäsopiva pari toisillenne (inhoan kyllä "tasokeskustelua" muutenkin, kuinka kukaan jaksaa?). Enemmänkin kiinnitin huomioni siihen miten pitkä ja viehättävä olit. Poikaystäväsi varsin tyylikäs heppu myöskin. Olisin sanonut hei, mutta tunsin itseni niin rumaksi siinä vieressä etten kehdannut. Voi meitä naisia?

Joskus sitä miettii kuinka paljon media on vastuussa ulkonäköpaineista ja joskus taas sitä kuinka sisäänrakennettu ominaisuus tämä kaikki onkaan.

Pidän paljon näistä rehellisistä postauksistasi Eeva. Omasta ulkonäöstään negatiivisesti - tai positiivisesti! - puhuminen tuntuu useinkin nostattavan ihmisissä jonkinlaisen hylkimisreaktion pintaan, aivan kuin oma ulkonäkö olisi jotain jonka saa vain etäisesti tiedostaa näyttäen silti saamarin hyvältä kaiken aikaa.

sanna (Ei varmistettu)

olet synnyttänyt yhteensä 3 lasta, valvonut heidän kanssaan yhteensä 10 vuotta, imettänyt 4 vuotta, tehnyt jossain välissä töitä, yleensä vain kontannut rätin kanssa milloin minkäkin shaiban perässä, valmistanut 2 ateriaa päivässä 10 vuoden ajan ( oi ruuanlaiton iloa ).. ja sinulla on viikossa sen verran `omaa aikaa`, että ehdit kirjoittaa yhden kommentin blogiin, jota joskus iltaisin luet ja joka yleensä piristää sinua, mutta saikin sinut nyt surulliseksi, koska..en tiedä. Ride on Eeva, samaa paskaa eri paketissa, asenne kai se loppupeleissä ratkaisee.

Eeva (Ei varmistettu)

Kiitos kaikille kommenteista ja ajatuksista! Jatkoin näiden ajatusten pyörittelyä vielä uudemmassa postauksessani. ******** Laura K: vautsi, jos nyt raatorehellisiä ollaan, niin minulle tuli kyllä kommentistasi tosi ikävä fiilis, vaikka varmaan tarkoitit sillä ihan hyvää. Kiitos (kai), kun vahvistit epäilyni siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat. Olen samaa mieltä siitä, että on tärkeämpää olla onnellinen kuin kaunis, mutta enpä kyllä kommentoisi kenenkään ulkonäköä ikävään sävyyn vaikka kyseessä olisi maailman onnellisin rumilus. ******** Sanna: harmi, jos blogikirjoitus ei tällä kertaa piristänyt. Ymmärrän toki, että ongelmani tuntuvat varmasti sinusta tosi vähäpätöisiltä ja kaipa ne sitä ovatkin, mutta kaikki me olemme tehneet elämässä erilaisia valintoja ja siitä oman navan perspektiivistähän me tätä maailmaa katsellaan. Minusta on tärkeää kirjoittaa joskus myös niistä ei-niin-kivoista ajatuksista, jotka elämään kuuluvat, vaikka pieniähän nämä minun murheeni ovat, sen myönnän.

Stella H (Ei varmistettu)

Hei kaunokainen, tuttuja ajatuksia, jotka puit jälleen sanoiksi.

Melkoinen kommentti Laura K:lta, vaikka tarkoitus olikin hyvä. Teidät monen monta kertaa yhdessä nähneenä ei ole tullut kyllä koskaan muuta mieleen kuin kaunis pariskunta, sekä yhdessä että erikseen.

Aurinkoisempaa ensi viikkoa!

Enya (Ei varmistettu)

Ihana teksti. Hurjan kaunis olet, usko pois!

Eeva (Ei varmistettu)

Stella H: no varmaan nyt just laitoit noin ihanan kommentin, kun mä oon just päättänyt noita matkajuttujasi lueskellessani (ja ennen kaikkea kuvia katsellessani) että MÄÄ VIHAAN STELLAA TÄÄ ON NIIN EPÄREILUA!!!!!!!!!!!!!!!!!! :)

Eeva (Ei varmistettu)

Enya - kiitos sullekin kommentista, joka ehti tulla juuri sillä välin kun naputtelin tuota edellistä :)

Papu (Ei varmistettu)

Se, että sulla on komea poikaystävä, ei tee sinua rumaksi. (Jotenkin tuli sellainen fiilis, että jotain tällaista ajattelua tässä rumuusajattelussa on taustalla.)

Eeva Kolu

Papu: ei, kyllä mun rumuusajattelu johtuu ihan puhtaasti tuosta peilikuvasta, joka katsoo takaisin aamulla :D Ennemminkin tuo viittaus oli tarkoitettu puolihumoristiseksi heitoksi tuossa postauksessa, mutta näemmä asia paisuikin sitten aiottua suuremmaksi kommenttiboksin puolella. Kiitos lohdullisesta kommentista :)

Maikki (Ei varmistettu)

Arvoisa, raatorehellinen Laura K. Harvinaisen idiootti toi sun kommenttisi. Me ihmiset ajatellaan monia asioita toisista, on inhimillistä, että parhaista kavereistakin putkahtaa joskus ikäviä kommentteja mieleen. Todellista viisautta on kuitenkin nielaista omat sammakkonsa. Viisaus on tunneälykkyyttä ja tuollaiset ajatukset ja kommentit kertovat lähinnä - ja ainoastaan - omasta epävarmuudesta. Sun kommentissa ei ollut mitään viisasta. Jopa minun vatsani muljahti lukiessani kommenttiasi, vaikkei siinä puhutaan minulle täysin tuntemattomasta ihmisesta.

Vaikka näiden kommenttien tarkoitus ei ollut kehua Eevaa, olet Eeva harvinaisen kaunis ja viehättävä nainen. Voin sen kertoa näin sinut oikeassa elämässä näettyäni. Lisäksi sen tiedän omasta elämästäni, että kun vaa'an viisari heilahtaa vähän "omien mittojen ulkopuolelle", niin omasta peilistä katsottuna se viehättävyyskin vähenee. Ja taas viisarin liikkuessa toiseen suuntaan alkaa taas näyttämään itseltä.

eleoa (Ei varmistettu)

Voi, minulle tuli puolestasi paha mieli tuosta joidenkin "miks toi on ton kaa?" -ajattelusta sekä harmittaa rumuusajattelusi. Olet mielestäni niin söpö ja ihastuttava tyttö, ja tyylisi inspiroi minua kovasti. Tämän olen myös monta kertaa sanonut ystävilleni, että onpa se Eeva niin ihana ja kirjoittaa aina niin hyvin. Mutta kaipa meillä kaikilla on toisinaan tuollaisia vääristyneitä ajatuksia itsestämme. Pidän itseäni ihan söpönä ja nättinä, mutta välillä on vaikea kuvitella että olisin sitä muiden mielestä, että mulla on jotenkin outo maku tai jotain. Tai että jos olisin joku muu kuin minä itse, saattaisin ajatella kaupungilla, että onpa söpö tyttö, mutta kun se onkin minä, en voi ajatella niin. Onpa tyhmää, kun tarkemmin ajattelee. Toivottavasti ei ollut liian stalkkeri-kommentti (heh), suuri kiitos ihanasta blogistasi! :)

s (Ei varmistettu)

Voi Eeva... Ei pidä ajatella noin! Oma olo on vain oma olo, ei sen kummempaa. Hyvä esimerkki on omasta elämästäni. Silloin kun ilmassa alkoi olla (jopa minun mielestäni) varmoja merkkejä siitä, että nykyinen poikaystäväni on kiinnostunut, muistan ajatelleeni hämmentyneenä "siis ei kai ihminen joka näyttää tolta ja on noin kiinnostava voi haluta olla MUN kanssa". Joskus myöhemmin, kun jo seurusteltiin, puhuttiin asiasta - mutta hänen aloitteestaan, hän oli kuulemma ajatellut samaa minusta. Joskus on hyvin vaikeaa nähdä itseään muiden silmin :)

s (Ei varmistettu)

Ja olet mielestäni aivan hurmaava niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, en ymmärrä miten joku voi ajatella muuta!

riina (Ei varmistettu)

Okei, mä rupesin itkemään tässä. En koska olisin nössö vaan koska osaan kirjottaa todella hyvin. Oot loistava.

Kirsi (Ei varmistettu)

Mitä? Mä en nyt ymmärrä alkuunkaan miksi pitäisi miettiä jotain sellaista, että sopiiko joku nyt ulkonäöltään jonkun toisen kumppaniksi. Ja miksi se on enemmän normaalia että kaunis nainen seurustelee ns. rumemman miehen kanssa kuin toisinpäin? Mun mielestä te näytätte silleen hyvällä tavalla toisiltanne, jotenkin tosi sopivilta, sen verran mitä nyt ikinä näistä blogikuvista voi käsitystä muodostaa.

ihminen on kaunis kun se hymyilee eikä ole ilkeä kenellekään. Näin koen minä.

heinäsirkka (Ei varmistettu)

Eeva, aina on olemassa sinua kauniimpia ja sinua jollain mittapuulla rumempia ihmisiä, kaikki on suhteellista ja makuja on monia. Pariskunnan tulisi täydentää toisiaan, ei kilpailla siinä kumpi on paremman näköinen. Rakas ihminen on aina kaunis / komea. Tsemppiä sulle kriiseilyyn!

kukka (Ei varmistettu)

Öh, onpas täällä mukavia kommentteja. Oikeasti ihania on paljon, mut muutama ikäväkin.

Ehkä typerintä ikinä on verrata omia ongelmia toisten ongelmiin. Jos on joutunut niin ikävään tilanteeseen, että on 10 vuotta valvonut ja kontannut shaiban perässä, niin omapa on valintansa... Siinä vaiheessa on turha alkaa valittaa "mutku mulla on asiat paljon huonommin, mietipä sitä". Ihmisiä me kuitenkin ollaan, eri tilanteissa, eri valintojen kautta niihin päädytty. Ja eihän meillä olisi koskaan oikeutta valittaa mistään, koska jollakulla on asiat aina huonommin.

Ja Eeva, oon pari kertaa nähnyt sut milloin missäkin. Viimeksi joulukuussa laivalla. Hihkuin poikaystävälle innoissani, et kato kato kato, ton blogia mä luen, se on niin ihana, kato kuinka söpöjä ne on. Oot ihana ja kadehdin sun taitoa kirjottaa ja taitoa tehdä ruokaa ja taitoa ottaa ihania kuvia ja taitoa olla niin söpö ihastuttava kaunis itsesi. Älä koskaan muutu &lt;3

Mirja (Ei varmistettu)

Mun blogissa puhuttiin siitä, kuinka ihana sä oot. Kelaa sitä! :D http://aamupalablogi.wordpress.com/2012/03/09/muualta/#comments

Grace (Ei varmistettu)

Tää nyt tulee vähän myöhään, mutta: eksää tiänny et ei aamupeilil ol minkkälaist toristusvoima?

Aura (Ei varmistettu)

Moi Eeva! Jos nyt raivorehellisiä ollaan, niin olen seurannut nettikirjoituksiasi Oi ihana turhamaisuus -ajoista lähtien, enkä ole _kertaakaan_ ikinä ikinä ikinä näiden vuosien aikana ajatellut, että olisit ruma tai todellakaan sitä, että olisitte jotenkin eri paria poikaystäväsi kanssa. Enemminkin vaan oon ollut (ihan silleen terveellä tavalla) kateellinen, kun näytätte niin kivalta parilta ja teillä iiihana uusi asunto ja mielenkiintoiset ammatit ja silleen:)

Tietenkin kaikilla on rumaläskiidiootti-kausia, kun tuntuu ettei mikään näytä hyvältä, tukka on huonosti ja rintsikat hiertää. Ja etenkin kun omat ajatukset ja kiireet ahdistaa, tuntuu usein ettei ulkonäkökään kelpaa. Kaunistuskuuriksi suosittelenkin siis ehdottomasti lomaa, rentoutumista ja stressistä päästämistä. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että mitä kaummas viime vuoden hillitön gradustressi mäenosaamitään-tunteineen, alemmuskomplekseineen ja huolineen on jäänyt, sitä enemmän oma ulkonäkökin on alkanut miellyttää :)

Fanittelija (Ei varmistettu)

Heips Eeva!oli minunkin pakko kommentoida.oon blogiasi seurannut
jo pitkään ja tästä on tullut varsinainen arjen piristäjä. Jos on mälsä
päivä, menen poikkeuksetta kurkkaamaan onko sulta postausta,
koska se piristää/ilostuttaa/myötäelätyttää joka kerta. Oot ihanan
raikkaan,söpön ja viehättävän näköinen tyttö, jolla on ihania ajatuksia!
Tuli kurja fiilis puolestasi, kun pahoitit mielesi-toivottavasti se hälvenee
ja mielipaha katoaa pikkuhiljaa. Miusta oli myös hienoa, että kerroit
pahoittaneesi mielesi, vaikka bloggaat, se ei tarkoita, että olisit
tunteeton. Lopuks pitää vielä kertoa, että pyörit tosi usein miun jutuissa
,"kaikkimitärakastin eeva oli kirjoittanu siitä ja siitä "-tyyliin, ja
poikaystävä naureskeli, kun minä 26 vee huutelin epäuskossa ja
innoissani, että ei oo totta, miun idolit eeva kolu ja riikka pulkkinen
tuntee toisensa, mieletöntä:) ihanaa päivää, toivottavasti näet
peilissä tänään tai viimeistään huomenna yhtä kauniin tytön kuin
lukijasi näkevät!

Toinen fani (Ei varmistettu)

Hei Eeva, minunkin on pakko kommentoida, että mistä ihmeestä olet saanut ajatuksen, että olisitte parina jotenkin epätasapainossa. Molemmat olette tosi tyylikkäitä ja kauniita/komeita! Ja minä myös olen nähnyt teidät livenä (ei sillä että olisin tyypillisenä suomalaisena uskaltanut lempibloggarini kohtaamista ilmaista, kuin hihkumalla hyvän matkan päästä miehelleni, että tuossa ne nyt oli... kaikkimitärakakastaneevajasenmies!). Ja vaikka en ymmärrä, miksi ajattelet noin itsestäsi, omasta parisuhteestani ajattelen usein, että olen itseäni kauniimman ihmisen kanssa yhdessä. Ja voi olla, että moni muukin ajattelee samoin, mutta minäpä näen pelkästään positiivisena asiana sen, että poikaystäväni on mielestäni komea. En todellakaan ajattele, että poikaystäväni minun kanssani säälistä olisi, vaan koska olen hänen mielestään mukava ja fiksu ja (joskus ainakin) kauniskin. Se riittää, en mä nyt ala uutta katselemaan, että oltaisiin "muiden" mielestä jotenkin "samalla tasolla".

Pages

Kommentoi