ajatuksia rannalta

Kesä Helsingissä on ollut mitä mukavin, mutta mitä lähemmäksi syksyä tullaan, sitä enemmän mietin, onko tämä kaupunki minua varten. Viimeiset pari päivää olen miettinyt kaikkia mahdollisia ja mahdottomia syitä muuttaa takaisin Turkuun. Toistaiseksi olen keksinyt yhden ihan pätevän: olen siellä onnellisempi.

 

Kysyin siltä tyypiltä, jonka kanssa tätä elämää nyt tässä eletään, missä hän haluaisi asua. Vastaus: "Turussa tai Ranskassa". (Tyyppi on asunut aikoinaan jonkin aikaa Pays de Loiressa ja olen kuullut lukemattomia tarunhohtoisia juttuja simpukoita ja samppanjaa lounaaksi nauttivista telakkamiehistä - tai ainakin tästä yhdestä -, kallioiden ja tyrskyjen reunustamista lenkkeilyreiteistä ja riehakkaista illallisista, joille saa kutsun pelkästään siitä syystä että hei eiks me olla joskus tavattu.)

 

 

 

Vai että Ranska. Ei se nyt mahdoton ajatus olisi. Lähes kaikki tapaamani ranskalaiset ovat olleet mukavia, ystävällisiä ja avuliaita, monet suorastaan hurmaavia. Mutta lehdissä, blogeissa ja kirjoissa kirjoitetaan aina siitä, että "oikeasti ranskalaiset eivät ole yhtään niin ihania kuin muu maailma luulee". Joko heillä on ollut poikkeuksellisen huono tuuri tai minulla poikkeuksellisen hyvä (tai sitten olen itse yhtä kamala). Mutta entä jos ranskalaiset todella ovatkin ihan hirveitä enkä saa yhtään ystävää? Kadulla kulkiessani parisian chic -kaunottaret osoittelevat sormella että tuolla se paksunilkkainen suomalainen menee, eikä osaa edes kietaista huivia huolettomasti olalle, mon dieu, ha ha ha. Istun yksin kotona ja hukuttaudun samppanjaan ja leivoksiin. Toisaalta, olisiko sekään huono elämä...

 

No, kuukauden päästä olen taas Tampereella. Vaikka kaupunki viime vuonna aiheuttikin minulle angstia (kaikkialla ne liikennevalot, jotka eivät ikinä vaihdu, ja niin kamalasti niitä kanansiipiä), yllättäen huomaankin jo ajattelevani, että oikeastaan aika mukavaa mennä takaisin.

 

 

 

 

 

Siihen asti otetaan Helsingistä ilo irti. Kävelimme pitkin merenrantaa ja hitto vie, olihan siinä tunnelmaa! Niille kulmille tulee eksyttyä harvoin, ja yhtäkkiä tuntui ihan siltä, kuin olisi aivan eri kaupungissa. Aleksanterinkatu ja ällöttävä Rautatientori, jonka läpi kuljen melkein joka päivä, tuntuivat olevan vähintään tuhannen kilometrin päässä.

 

Pysähdyimme hetkeksi Mattolaiturille. Siellä oli fiilistä. Vierekkäisissä pöydissä sulassa sovussa trendibeibejä, arvokkaita kaivopuistolaisrouvia, turisteja, lapsiperheitä ja pariskuntia. Lokit raakuivat ja tunnelma oli rento, vapautunut ja merellinen. Melkein kuin Ranskassa.

Viini tosin oli kalliimpaa, ihan kuin Helsingissä.

 

Share

Kommentit

Pee (Ei varmistettu)

Puhutko ranskaa? Se helpottaisi kotiutimista sinne (tänne.. Asun muutaman kilometrin rajalta) hurjasti. Toisaalta, eikö ilkeitä ihmisiä löydy ihan joka maasta ja kaupungista, ranskalaisilla taitaa vaan jostain kumman syystä olla huono maine (jota en itse allekirjoita). Kyllähän sielläkin saa todella huonoa palvelua, onneksi myös hyvää, kuten joka paikassa. Mutta se maine on täysin liioiteltua mielestäni.

Ja kaverikysymykseen, onhan Ranska ulkkareita puolillaan, harva välttämättä täysin paikallisten kanssa kaveeraa kuitenkaan. Ihania ihmisiä löytyy varmasti niin ranskalaisista, kuin muualta tulleistakin :) Usein tuntuu siltä, että suurin osa ystävistä on muita kuin paikallisia, kun tulee täysin uuteen ympäristöön. Tutustuminen samassa tilanteessa olleihin on paljon helpompa mielestäni.

Okei nyt lopetan.

Ps. Se Ladurée :D

Ps 2. Onhan Helsinki IHANA!

Nina (Ei varmistettu)

Mä olen kans miettinyt viime aikoina (varmaan jo puolitoista vuotta) missä olisin oikeasti onnellinen. Varmaa vastausta tuohon kysymykseen ei voi koskaan saada, mutta sen jo tiedän että se vaatisi isoja ja vielä suurempia ratkaisuja ja muutoksia elämässä. Onko se onnen tavoittelu sitten tuon kaiken luopumisen arvoista? Kunpa tietäisi..

anne (Ei varmistettu)

voi että oon samaa mieltä sun kanssa! ite oon vasta 19 enkä oo asunut kummassakaan, mutta olen muuttamassa turkuun. turussa jotenkin fiilis on aina ihana ja kodikas ja lämmin, helsinki on aina vaan kylmä ja kolkko, varsinkin se inhottava keskusta. en usko et voisin koskaan pitää sitä kaupunkia kotina, vaikka siellä asuukin paljon ystäviä.

anni (Ei varmistettu)

Itsellä pahin ennakkoluuloni Ranskaa kohtaan oli se, että siellä suututaan, jos ranskaa ei osata puhua oikein. Pariisissa vieraillessani kuitenkin huomasin, että siellä oltiin ihan haltioissaan, jos ranskaa edes yritettiin puhua, mökelsi sitä sitten millä tyylillä tahansa :D Ja tulihan siitä tottavie hyvä olo, itse ainakin tunnen oloni hyvinkin haavoittuvaiseksi jotain vierasta kieltä puhuessani (se että antaa itsestään tyhmän kuvan, kun ei saa viisaita sanoja suustaan ulos, junou) ja jos kovasti jännittää, niin ei meinaa edes englantikaan aina sujua.

Musta tuntuu, että jos oot ihan ok noiden ekstemporee-illallisten kanssa ja jaksat pälättää niillä kilpaa ihmisten kanssa useamman tunnin, niin voit ihan hyvin muuttaa Ranskaan ;) Suomalaisten ero sinne - ja aika paljolti muuallekin (keski-)Eurooppaan kun on se, että joskus saatetaan pöydässä istua ihan hiljaakin ja esim. just vaikka ranskalaiset voivat ottaa sen merkkinä suuttumuksesta. Tämä ujo ja hiljainen sen tietää :/

Ninni (Ei varmistettu)

Hetken ajan luulin unohtuneeni lukemaan Astrid Lindgrenin tekstiä nettiin mutta se olikin sinun blogisi! :D

toinen anni (Ei varmistettu)

olen muuttamassa pian turkuun opiskelemaan (ranskaa) ja sun takia mulla on kaupunkia kohtaan todella korkeat odotukset! syytän sitte sua jos mulla ei ookkaan kivaa ja ihanaa.
no en oikeesti. lähinnä kiitän siitä positiivisesta kuvasta jonka oot turusta antanu. ei pelota niin paljoa uusi kotikaupunki. innoissani odotan ekaa muuttoani, vaikka asuntoa ei vielä olekaan ja aikaa opintojen alkamiseen 18 päivää. mut kukapa niitä päiviä laskis.

sanna (Ei varmistettu)
oi oi oi (Ei varmistettu)

oi turku

Lina (Ei varmistettu)

Se miten Helsingin kokee ja näkee riippuu tosiaan siitä, mistä sitä katselee. Toisen Trendi-bloggarin Sara K:n (eteläinen) Helsinki kuvautuu ihanana. Itse asun Töölössä ja rakastan sitä, rakastan siis myös Helsinkiä. Omaan Helsinkiini luen Töölön lisäksi eteläisemmät kaupunginosat, Hakaniemen torin ja hallin ja Seurasaaren. Kaikkialla on tietysti myös kamalia paikkoja, suurkaupungeissa sellaisia ovat usein juuri asemanseudut. Vaikkapa Roomassa, ja onhan se kiistatta ihana kaupunki.

elina (Ei varmistettu)

Oon jut lähdössä vuodeksi vaihto-opiskelemaan Ranskaan ja voi miten ilolla ja kauhulla odotan sitä yhtä aikaa. Kesät olen aina viettänyt pikkuruisella kotipaikkakunnallani Kainuussa ja jo 4 talvea Joensuussa. Nyt melkein kateellisena kattelen facebookista tietoja kaikista kivoista Joensuun syystapahtumista ja jopa harmittelen, ku en voi innolla valikoida uusia kursseja syksyn kurssitarjonnasta. Kesän sieltä pois oleminenkin jo saa ikävöimään kaupunkiin. Joensuussa olin onnellinen ja silti minun oli pakko päästä pois. Olisin katunut aina jos en olisi tätä "riskiä" ottanut ja lähtenyt ulkomaille asumaan joksikin aikaa, vaikka en tiedää tuleeko siellä olemaan ihanaa vai kamalaa. Ehkä vähän molempia :)

Joensuu oli ensimmäisen opiskeluvuoteni ajan silmissäni maailman kamalin paikka ja nyt se tuntuu ihanan kotoisalle ja mukavalle. Ehkä siis kaupungin sisällä oikeiden ihmisten ja paikkojen löytäminen merkitsee enemmän. Jospa Toulousen ihanuudet ei ole vaikeasti löydettävissä :)

Mari (Ei varmistettu)

IHANAA, että kerrankin hehkutetaan jotain muuta kuin Helsinkiä. "Oi ihan kaivopuisto ja eiranranta.." Tiedäthän? Olen itse asunut kohta vuoden Helsingissä enkä tiedä onko tämä nyt niin ihanaa. Onhan tämä, mutta mielelläni lähtisin muitakin paikkoja katsastamaan.

annukka (Ei varmistettu)

Jee, kohta tuut, ihanaa! <3

Bambi (Ei varmistettu)

Kiitos ihanasta blogistasi! Olen oppinut sen ansiosta leikkokukkien, leivosten ja kahviloiden nurkkapöytien arvon. Viimeaikoina olen ollut samoissa mietteissä. Olen viettänyt kesää vanhassa kotikaupungissa ja huomannut että kotini ei ole enää täällä. Vaikka vanhojen kavereiden näkeminen onkin ollut ihanaa, jotain puuttuu. Kolmen viikon päästä lähden laukkuineni kohti Uppsalaa, takaisin kotiin, paikkaan jossa olen onnellisimmillani. Vaati paluun Suomeen, että huomasin kotini olevan Ruotsissa. Ja vielä: "Toistaiseksi olen keksinyt yhden ihan pätevän: olen siellä onnellisempi." Tuossa syyssä on jo kaikki. Muut asiat ovat onnellisuuden rinnalla pikkuseikkoja ja niillä on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Tuuli (Ei varmistettu)

Pakko kommentoida kun on jonkin verran omakohtaista kokemusta Ranskassa oleilusta & asumisesta. Itse puhun ranskaa ja silti tuntuu, että ranskalaiset ovat melko sisäänpäin lämpiäviä. Ulkoisesti kyllä ollaan kohteliaita ja esim. kadulla saa aina apua kun pyytää, mutta oman kokemukseni mukaan on vaikea päästä tunteeseen, että kuuluisi joukkoon - mutta ehkä se on niin aina kun ulkomaille muuttaa. Ranska on kaunis maa ja esim. ruokapuolen suhteen todella ihana, ihmiset ovat kohteliaita, mutta esimerkiksi byrokratia vaikeuttaa (erityisesti alussa) sopeutumista. Itse en myöskään henkilökohtaisesti pidä yleisesti ottaen ranskalaisista (syiden erittely ei valitettavasti mahdu tähän). Joka tapauksessa, kielen osaaminen maassa kuin maassa auttaa huomattavasti. Suosittelen lähtemään esin lyhyemmäksi ajaksi (esim. vaihtoon) ja sitten sen perusteella miettimään pitääkö maasta loppujen lopuksi niin paljon, että jaksaa todella nähdä vaivaa sopeutumiseen.

Adele (Ei varmistettu)

Mä muutin Ranskan länsirannikolle, en osannut sanaakaan kieltä ja sain vain kolmen kuukauden aikana todella hyviä ystäviä. Sain kutsuja tuttujeni (=tyyliin kerran-kaksi tavattujen) synttäreille ja kotikemuihin ja jopa lasten syntymäpäiville. Ja yhteisiä illallisia vietettiin vaihtuvalla porukalla kolmisen kertaa viikossa. Voisin siis sanoa että ainakin minut otettiin mukaan porukkaan todella hyvin. En tiedä, kävikö sitten vain tuuri, mutta tuollaista en olisi voinut edes kuvitellut tapahtuvan Suomessa.

Salla-Riina (Ei varmistettu)

Kauniita paikkoja ja ihania ihmisiä löytyy kaikkialta maailmasta. Ainakin itse olen viihtynyt ranskalaisten seurassa, vaikka voi olla että syvällisten henkevien keskustelujen ja riehakkaiden rempseiden illallistenkin jälkeen he säilyttävät jonkinlaisen viileän etäisyyden, mitä en kuitenkaan tulkitsisi ilkeydeksi. Mutta tosiaan, kuten joku jo mainitsikin, Ranska on täynnä maahanmuuttajia kaikista maanosista, joten siellä ei varmastikaan joudu olemaan "ulkopuolisena" yksin. :D

Ja täytyy vielä tähän sanoa: Tampere <3 Olen nyt aloittamassa toista opiskeluvuottani siellä,ja hieman surettaa jo,koska se voi jäädä myös viimeiseksi vaihdon ja ulkomailla asuvan poikaystävän vuoksi. Maailmassa on niin monta ihanaa paikkaa, että ihan sydämeen sattuu kun ei voi olla kuin yhdessä kerrallaan. :(

Marja (Ei varmistettu)

Helsingissä on vaikka mitä vikoja. Välillä haluaisi muuttaa johonkin ISOON kaupunkiin, joka ei olisi täynnä juoppoja eikä olisi aina loskasyksy. Silti Helsinki on rakas, rakas koti. Onneksi moni viihtyy muuallakin, minulle tämä on Suomen kaupungeista ainoa vaihtoehto. Pitää olla meri ja tilaa hengittää. (Tiedän että esim. Turussa on myös meri, mutta se ei ole LÄSNÄ.)

Eeva Kolu

Kiitos kauniit kommenteista! Tämä oli pikemminkin tällaista itsensä ulkopuoliseksi tuntevan ihmisen ajatusvirtaa, tällä hetkellä en ole kovinkaan vakavissani harkitsemassa muuttoa Ranskaan. Katsotaan tuo Tampere ensin :)

Pinja (Ei varmistettu)

Hmm, hmm, suunnittelemme Jannen kanssa jo öisiä terrori-iskuja teidän vanhan kämpän parvekkeelle. Kun uudet asukkaat on ajettu pois, teemme muutaman flaikun, keitämme pullakaffet ja kutsumme teidät lomaosake-iltaan Turun iki-ihanaan yo-kylään...

Pikkuisen kotikaupunkinsa puolesta loukkaantunut (Ei varmistettu)

Hei Eeva, miten mulle on tullut sellainen käsitys että majailet Vantaalla, et Helsingissä? Ei kai Helsinkiä kannata suoralta kädeltä tuomita Vantaan lähiöstä käsin?

Eeva Kolu

Pinja - oliskohan lomaosake Turussa vastaus kaikkiin mun ongelmiin? ****************** Pikkuisen kotikaupunkinsa puolesta loukkaantunut: Se tulee usein yllätyksenä teikäläisille, mutta kyllä täältä Vantaan lähiöistä on aika hyvät kulkuyhteydet sinne teidän kotikaupunkiin :)

millimolli (Ei varmistettu)

Mä en ole koskaan asunut Helsingissä, mutta se on aina tuntunut kodilta. Mulle helsinki avautui eka pakopaikkana, lukioaikana siellä tuli vietettyä viikonloppuja ja lomia vaikka ja kuinka, kuljettua hassuissa porukoissa, tutustuttua valtavasti uusiin ihmisiin ja koskaan en eksynyt tai tuntenut että en kuuluisi sinne. Ihmettelen miten jotkut pelkäävätkin kaupunkia, mulle ei tuota ongelmia kävellä yksin yöllä siellä mutta kotikaupungissani heinolassa en koskaan tuntenut oloani turvalliseksi yöllä kulkiessani.
Nyt asun Jyväskylässä joka tuntuu samaan aikaan kodilta ja vain pysähdyspaikalta, välitilalta vaikka on täälläkin paljon rakastamisen arvoista. Toivottavasti Tampere tulee kohtelemaan sua hyvin, itse eksyn aina sinne, tampere laittaa sisäisen kompassini hajalle, missään muualla en koskaan eksy, en edes Lontoossa.

Iines (Ei varmistettu)

Oon kade kun pääset Tampereella, joka on puolestaan mun haavekaupunki! Turkua en oikein tunne. Helsinki on mun näkökulmasta kylmä ja kova, kuten joku sanoi täälläkin. Olen myös enemmän järvi-ihminen ja tykkään Tre:n hitaammasta liikkeestä, Pyynikistä, Pispalasta, Rauhaniemestä, Mältinrannasta, Gopalista, vihreydestä jne. Turussa toukokuussa pikaisesti käydessä aistin siellä kyllä samaa rauhaa.

Helsinki on tosiaan hyvin erilainen eri näkövinkkeleistä. Ei tarvitse paljon ällökeskustassa kärsiä, jos asuu arvoalueella, jotka ovat tosin tunnelmaltaan turhan elitistisiä omaan makuuni. Joku Töölö on myös liian kallis, paitsi niille, joilla on ollut käsittämätön tuuri saada sieltä jonkun mummon omistama yksiö 400 euron kk-vuokralla.

Aira (Ei varmistettu)

Hei voi ei, eiks sun vanhaa blogia pääse enää lukemaan blogspotiin?? Oon ite just muuttamassa Tampereelle ja ajattelin mennä sieltä ettimään vinkkejä kivoista kahviloista, kaupoista yms. kun muistan että olit jotain niistä kirjottanu. En tunne kaupunkia kovin tarkkaan. Ennen vieroksuin Turkua mutta parin käynnin jälkeen olen vähän ihastunut siihen ja melkein katunut opiskelupaikkakunnan valintaa. Kai Tampereeltakin löytyy joku Tintån tai cafe Voltairen tapainen ????

siru (Ei varmistettu)

ranskalaiset ja pariisilaiset ovat kylla kaksi ihan eri asiaa, eli toisen perusteella ei kannata arvottaa toista. Jostain syysta suomessa tampere on mun suosikkikaupunki. Se on jotenkin rehellisesti oma itsensa ja myos alakulttuurien kehto. Paljon vaihtoehtoista toimintaa, joka on vahan pinnan alla. rakastan myos tampereen historiaa, murretta, vanhoja tehtaita, tammerkoskea, pyynikkia, pispalaa, siperiaa, kaffiloita...

Kaydence (Ei varmistettu)

Your article was excellent and erditue.

Early (Ei varmistettu)

I love reading these articles becsaue they're short but informative.

qtyroy (Ei varmistettu)

dYY2sV fdunbuzfpjme

ywqlwuxl (Ei varmistettu)

9l5FXS ifskejopxufi

ailanbzbww (Ei varmistettu)

ckghNb qrgggrgwmgom

Kommentoi