Älä arkana pälyile ympärillesi, eli vielä peloista (ja siitä merestä, tietty)

Kaikki mitä rakastin

Meillä on nykyään meren kanssa diili. Minä kuuntelen ja meri kertoo vastaukset.

Sen jälkeen kun maaliskuussa, stressaantuneena itseni kadottaneena ihmissolmuna ensimmäisen kerran aloin päästä jyvälle tästä, meillä on ollut monta hemmetin hienoa hetkeä. 

Alkuun saattaa tulla tunnekuohu. Joskus nauran hysteerisesti, joskus pillitän ja joskus hyperventiloin. En enää edes tiedä, kuinka moniin katkarapuihin olen vollottanut jossain maailman seafood-ravintoloista.

Mutta kuohun jälkeen tulee aina, aina, aina rauha. Nääs mieli toimii ihan kuin meri - myrskyä seuraa tyyni ja tyyntä myrsky ja myrskyä tyyni ja niin se jatkuu ja niin sen kuuluukin jatkua, koska seisova vesi alkaa haista, ja samalla tavalla ummehtuu paikalleen jumiutunut mieli, tyynikin.

Toisinaan juoksen mereen vaikka vaatteet päällä, välillä tyydyn vain katsomaan kaukaa.

Mutta aina kuuntelen. 

Ja joka kerta se puhuu. Tällä viikolla älysin, miksi.

Se puhuu siksi, että luotan siihen, että se puhuu.

Oikeastaan tästä on kyse siinä, miksi ei enää pelota. Luottamuksesta siis. Aika moni kysyi minulta mitä sitten, jos pelko ei lähde, vaikka kuinka päättää lakata pelkäämästä. Toiset muistuttivat, että ihmisen kuuluu pelätä.

Kyllä, ihmisen kuuluu pelätä, jos leijona ajaa takaa tai joku osoittaa aseella. Mutta kun katson ympärilleni, tuntuu, että kaikki näkevät leijonia ja pyssymiehiä sielläkin, missä niitä ei todellakaan ole. Enkä nyt puhu traumoja kärsineistä tai epävakaissa oloissa elävistä ihmisistä, vaan meistä, joilla olisi kaikki rahkeet pääosin pelottomaan eloon. Mutta kun on liian kiire miettiä mitä jos. Ja mitä toikin nyt sitte musta kelaa.

Tutustuin vähän aikaa sitten veljeksiin, joista toisella oli käsivarressa iso puukotusarpi. Toisella niitä oli 30 ympäri kehoa, täysin satunnaisen ja järjettömän katuväkivallan seurauksena. Arvatkaapa, ketä meistä pelotti eniten kävellä pimeällä kadulla? No minua tietysti. Siis sitä ainoaa, jolla ei ole koskaan ollut oikeasti mitään syytä pelätä.

Joten miten pelko lähtee? En voi puhua kuin omasta puolestani. Ei se lähde pelkällä päätöksellä, mutta siitä se kaikki alkoi. Pelko ei tule ulkopuolelta - se on tunne, ja se tulee päästä tai missä helevetissä ihmisen tunteet nyt syntyvätkään. Jos se tulee sisältä, kuka muu sen voisi häätää kuin minä itse?

Olen harjoitellut luottamista nyt vajaan vuoden. Ja joka kerta, kun päätän luottaa siihen että asiat menevät hyvin, luottamukseni palkitaan ja se kasvaa. Nykyään uskallan jo heittäytyä siihen lillumaan. Ajatella, että minusta pidetään kyllä huolta. Se on sekopäisen upea tunne.

Mutta kyllä, tämän asian kanssa täytyy olla hiton tarkkana, jos haluaa oppia. Kirjoitan tätä juttua oikeastaan enemmän muistutuksena itselleni kuin teille. Aloin nimittäin taas tänään lähestyä yhtä isoa päätöstä siltä kantilta, että en uskalla tehdä ratkaisuja koska voi käydä niin ja näin. Jouduin sanomaan itselleni nyt eukko seis, meillä päin ei enää tehdä päätöksiä pelon sanelemana. 

Ja siitä tässä vuoropuhelussani merenkin kanssa on kyse.

Ei se oikeasti ole meri, joka kertoo, miten seuraavaksi toimitaan. Minä itse se olen. 

Mutta joskus on helpompaa ajatella, että joku muu tietää kaikki vastaukset.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi Eeva. Minä sitten tykkään sinusta.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Mäkin tykkään susta, Vierailija. Valoa joulukuuhusi!

Vierailija (Ei varmistettu)

<3 Kiitos.

tilli_nen (Ei varmistettu) http://presenttosomeone.blogspot.fi/

Veet tuli silmiin. Tätä juuri kaipasin, kiitos.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Ihana kuulla, että tää tuli oikeaan aikaan. Hyvää joulukuuta Tillinen :)

Tarja L. (Ei varmistettu)

Taisitpa tulla kirjoittaneeksi tämän vuoden viisaimman blogiartikkelin. Kiitos! Tuli lohdullinen olo. Rauhaa sinulle siellä meren äärellä!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos Tarja, rauhaa sullekin xx

aliisajoo

Jos voisin, painaisin tykkää-nappia monta kertaa. Kiitos tästä ja tuosta pelkotekstistä kans. 

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos sulle :) xxx

Heidi/Bobby Jean (Ei varmistettu) http://eioorakettitiedetta.blogspot.co.uk

Olipa hieno kirjoitus. Todella hieno.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos Heidi. x

venlasofia (Ei varmistettu)

Eeva, kiitos!!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos sulle kun luit xx

mminä (Ei varmistettu)

Aloin itkemään. Olen nimittäin itse tuossa myrskynsilmässä juuri nyt. Mieli täynnä kysymyksiä. Kiitos.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Tsemppiä myrskynsilmään, sieltä on tie ulos, kun sen aika on.

shrimp (Ei varmistettu)

Sydämiä Eeva! Ja kiitos tästä tekstistä. Sopii kuin nenä päähän tähän hetkeen ja tunteeseen ja elämäntilanteeseen, jossa pitää uskaltaa jättää vanha ja aloittaa uusi. Kiitos kun olet ja kirjoitat! :)

Nellinelli (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva! Olen juuri siinä kynnyksellä, että uskaltaisin tehdä just tuon saman päätöksen jättää pelot taakse ja alkaa ihan oikeasti elää ja nauttia tästä elämästä. Melkein tekis mieli printata sun teksti johonkin tosi näkyvään paikkaan muistuttamaan, että pelotta olis ihan tosi kivaa! Kyl sie oot rohkee! :)

lllaura (Ei varmistettu)

Ihana teksti, tätä juuri tarvitsin :) kiitos.

penny bridge

Kiitos Eeva, hieno kirjoitus!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana Eeva, tykkään susta paljon. Ja tähän sydän.

Pee

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Ihana lukea teidän kommentteja. Kiitos kaikille! xxx

Emma

Huh, just kuule nyt tässä hetkessä puhuttelit mua (jälleen kerran). Oon koko viikon seilannut tunteesta toiseen, mut nyt sain muistutuksen siitä, että voin vaan antaa olla ja mennä. Päivitetään beibi kun tuut Itämeren äärelle. Rakkautta, rakas!

Tessa (Ei varmistettu)

Kiitos täältäkin! Tämä oli niin sopiva kirjoitus tähän hetkeen. En halua enää pelätä vaan juurikin luottaa. Oot vaan niin paras, Eeva.

Viv (Ei varmistettu)

Minua myös alkoi itkettää - olen ihan hukassa itseni kanssa juuri nyt. Ja pelottaa. Tämä kirjoitus antoi tosi paljon toivoa. Kiitos.

ninieni (Ei varmistettu)

Ihana teksti! Sinun luottamuksesi luo luottamusta minuunkin. :) Täytyy mennä viikonloppuna katsomaan Töölön rantaan, josko meri puhuisi minullekin. :)

Illuusia
Mamabella

Kiitos tästä tekstistä! Se antoi paljon ajattelemisen aihetta ja jollain tavalla myös paljon voimaa tällaiselle myöskin järjettömien pelkojen riivaamalle ihmiselle :)

paulahelena
ALUAP

Eeva! Oon pitkään harmitellut, että asut kaukana Turussa enkä voi pyytää sua joskus kahville (tai mun tapauksessa kaakaolle tai teelle, sinä saat toki juoda mitä vain haluat) mutta nythän mä kohta voin! Varaudu siis siihen että tekstejäsi jo pitkään ihastellut ja suhun vähän ihmisenä ihastunut lukija jossain vaiheessa esittää moisen pyynnön. Tai sit voit tulkita tän jo kyseiseksi pyynnöksi ja kertoa, koska mennään (tai että ei mennä).

Varpu K (Ei varmistettu)

Oivoi, oispa mulla joku sellanen sovellus joka aina nostais esiin jonkun sun teksteistä joka sopii meneillä olevaan elämäntilanteeseen. Usein lukiessani näitä sun viisauksia, enemmän tai vähemmän syvällisiä, pohdin vaan että voi kun löytäisin tän tekstin uudestaan sit sinä päivänä kun sitä eniten tarvisin. Vaikka kyllähän tä nytkin auttaa ja herättää ajatuksia, en ollut edes tullut ajatelleeksi omia pelkojani tai pelkäämistä ylipäätänsä.

Meri, se on kyllä kiehtova juttu. Eniten mua viehättää siinä se ajatus, että se yhdistää maailman joka kolkan yhteen, että se on se sama vesi joka velloo ympäri maailmaa. Meri on vähän niinkuin jokin eläin, sellainen vallaton, voimakas, tuttu, pelottava, lohduttava ja lohduton, ja se sama eläin tulee aina vastaan, minne ikinä meneekään.

riikka1234 (Ei varmistettu)

Kiitos näistä teksteistä! Itse olen murehtimiseen ja pahimman pelkäämiseen taipuvainen, mutta jo aikoja sitten päätin ottaa motokseni, että asioilla on tapana järjestyä. Aina, kun mieleeni hiipii pelko jostain, mikä voisi mennä pieleen, tai jos joku asia ei suju toivotulla tavalla ihan just nyt, sanon itselleni nuo sanat. Asioilla on tapana järjestyä. Ne järjestyvät aina - muuta vaihtoehtoa ei vain ole. Ehkä ne eivät järjesty juuri niin kuin olin ennalta ajatellut, mutta lopulta kaikki kääntyy aina parhain päin. Vaikka joskus kriisin ollessa päällä tähän uskominen voi tuntua ihan mahdottomalta, koitan vain löytää sen mielenrauhan jostain, tehdä parhaani ja elää päivä kerrallaan. Lopulta saan taas huokaista helpotuksesta, koska niinhän siinä taas kävi, että asiat järjestyivät parhain päin. :)

Arez (Ei varmistettu) http://sunnuntaipostia.blogspot.fi

Todella kauniisti ja osuvasti kirjotettu juttu. AI ETTÄ, kun tykkäsin. Kiitos <3

apple (Ei varmistettu)

eeva,

sun blogi on mulle vähän kuin meri sulle. täältä saan usein vastaukset, ja sitten tajuankin kuinka fantastisesti osaat virittää mun mielen juuri oikealle frekvenssille, että vastaankin lopulta itse itselleni.

rauhaisaa joulua xxx

Hosuli
Hömppäblogi

En osaa oikein sanoa mitään muuta kuin että vau ja kiitos ajattelemisen aiheesta. Tärkeitä sanoja tälle pelkurille.

Päivi / Lempeää valoa (Ei varmistettu) http://lempeaavaloa.blogspot.fi

Ihana kirjoitus. <3

Pelko on tunne siinä missä muutkin tunteet ja useimmiten pääkopan omaa sepitettä, meidän länsimaalaisten kun harvemmin tarvitsee oikeasti pelätä nykypäivänä. Minusta pelosta ei sinänsä tarvitse yrittää pyristellä eroon, sillä niin kuin kirjoititkin, sillä on oma tärkeä merkityksensä lajin selviytymisen kannalta. ;) Sen sijaan olisi hyvä oppia tunnistamaan, onko pelkoon todella syytä. Useimmiten ei ole. Ja jos pelon takana on vaikkapa pelko läheisen menettämisestä, niin mahdotontahan sitä on etukäteen tietää, miten tosipaikan tullen oikeasti reagoisi, puhumattakaan siitä, olisiko se oikeasti "maailmanloppu" niin kuin pelon jyllätessä pääkopassa varmasti tuntuu. Me ihmiset olemme sitkeitä sissejä ja luotuja selviytymään uskomattoman rankoistakin jutuista.

Mahtavaa, että olet päättänyt, ettei pelko saa sanella enää päätöksiäsi. Olet todella inspiroiva, Eeva! :)

saeglopurr (Ei varmistettu)

Ojoijjoi, ihana! Kiitos, Eeva!

ja ps. kaipuu meren äärelle nousi jälleen tähtitieteellisiin mittasuhteisiin. :)

NooraF (Ei varmistettu)

Hyviä ajatuksia. Itse mietin jokin aika sitten työpaikan vaihtamista sillä periaatteella, että jos nykyisessä työssä tapahtuu näin tai näin tai tuo ihminen sanoo noin tai henkilö x ei kuuntele toivomuksiani, niin lähden. Mietin myös elämäntilanteeni muuttumista ja mikä olisi hyvä ratkaisu sen kannalta jos tilanteeni muuttuu. Siis jos muuttuu, en ollut siitäkään varma. Sitten odottelin "merkkejä" siitä, että pitäisikö lähteä vai jäädä. Aivan tolkuttoman typerää. Ei sitä päätöstä voi oikeasti kenenkään muun aikaansaannokseksi naamioida ja kuinka naurettavalta tuo jälkeenpäin kuulostaakaan. Tovin odoteltuani onneksi tajusin, että omista päätöksistä pitää otta vastuu, eikä yrittää kaataa vastuuta jonkin ulkopuolisen tekijän "syyksi". Pelkoahan tuo oli siitä, että ratkaisu osoittautuisi huonoksi ja sitten olisi muka jotenkin helpompi perustella asioita noilla ulkouolisilla jutuilla.

Ihana talo maalla (Ei varmistettu) http://ihanatalomaalla.blogspot.fi

Voi miten viisasta ja kaunista tekstiä! Muistutit asiasta, joka on itsellenikin niin ajankohtainen. Lisäisin, että meren sijasta saattaa toimia myös metsä tai rätisevä nuotio.

ReetaMari

voi elämä. kiitos että avasit mun silmät! meri on just tota, ittekin haen aina vastauksia merenrannasta. mutten oo blondina tajunnu, et multahan ne vastaukset lopulta tulee. meri auttaa jäsentelyssä, ikäänkuin huuhtoo ja kiillottaa sen yhden tietyn kiven niin, että siihen kiinnittää huomiota.

 

sie oot ihana. tää on mun lempiblogi.

aini (Ei varmistettu)

Kiitos tästä tekstistä. Ison elämänmuutoksen partaalla keikkuen ja usein iltaisin itkien sain tästä voimaa luottaa siihen että osaan tehdä oikeita päätöksiä ja jos sitten en niin kaikki saattaa kuitenkin järjestyä parhain päin. Mutta kun sitä ei tiedä, niin pelottaa vaikka kuinka koittaa luottaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei tämä ole enää todellista. Tuntuu, että aina kirjoitat sellaisista aiheista (oli ne miten vakavia tai höpöjä hyvänsä), jotka sopii juuri omiin sen hetkisiin ajatuksiini. Nyt tuntuu ettei pelota enää. Ainakaan niin paljon.

Ja minä fanitan sinua, koska Eeva Kolu, sinä olet ihmeen viisas.

Ru (Ei varmistettu)

Mitä enemmän kommentteja luin, sitä enemmän alkoi naurattamaan mielikuva siitä näystä kun naiset ympäri suomen(tai ulko)maan itkua tihrustavat näyttöpäätteidensä äärellä. Minä mukaan lukien.

Pus, pysy ihanana!

Elluri (Ei varmistettu)

Tämä oli niin hieno kirjoitus, että sai kyynelet silmiin. Olen itsekin pelännyt - ja paljon, mutta opetellut päästämään siitä irti. Asiassa on auttanut paljon järvi, se, jonka juurelle menen aina kun kaipaan rauhaa. Katson aaltoja ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Kiitos ihanasta kirjoituksesta ja blogista!

*happy* (Ei varmistettu)

Tiedän tuon tunteen, mutta meren sijasta rukoilen ja puhun huoleni ja ajatukseni Jumalalle. Saan Jumalalta vastaukset, avun ja tiedän, että musta pidetään huolta. Saan sisäisen rauhan, rohkeutta, voimia ja rakkautta.

NooraL (Ei varmistettu)

Olipahan hieno postaus! Kirjoitat valtavan kauniisti.

Evelinka (Ei varmistettu) http://liinanamania.blogspot.fi/

"Turvallisuutta ei ole
ei palkka ei vakuutus eikä eläke
ei toinen ihminen
on vain uimataito
luottamus siihen että vesi kantaa."
(Kyllikki Villa)

Emiila (Ei varmistettu)

"Mutta kuohun jälkeen tulee aina, aina, aina rauha. Nääs mieli toimii ihan kuin meri - myrskyä seuraa tyyni ja tyyntä myrsky ja myrskyä tyyni ja niin se jatkuu ja niin sen kuuluukin jatkua, koska seisova vesi alkaa haista, ja samalla tavalla ummehtuu paikalleen jumiutunut mieli, tyynikin."
Kaunein pitkään aikaan lukemani kappale. Ja muutenkin.
Kiitos.

PSK
Insert Cool Phrase

Eeva, olet voimaeläimeni.

Kommentoi