Ärsyttävä ja koukuttava ja ärsyttävän koukuttava

Ladataan...

En juuri koskaan lue dekkareita, mutta jotain sopivan kevyttä, koukuttavaa kesäkirjaa etsiessäni päädyin nappaamaan aseman pokkarikaupasta junalukemiseksi Gillian Flynnin kirjan Gone Girl (suomennettu nimellä Kiltti tyttö, eih). 

Gone Girl on puskenut tietoisuuteeni vuoden ajan joka tuutista, joten kenties siksi osasin tarttua juurikin tähän kirjaan siitä huolimatta, että se löytyi yleensä karsastamaltani jännärihyllyltä.

No, millainen vuoden ensimmäinen dekkarikokemukseni sitten oli? Ristiriitainen. Lukukokemus oli samaan aikaan herkullisen nautinnollinen ja ärsyttävä.

En muista, milloin olisin viimeksi inhonnut jonkun kirjan henkilöitä yhtä paljon kuin Gone Girlin. Yleensä, kun kirjan päähenkilö on paska tyyppi, hänessä on kuitenkin jotain, mistä pitää: joko tyyppi on humoristisen kamala, viihdyttävän ilkeä, huvittavan pinnallinen tai sympaattisen säälittävä. Gone Girlin henkilöt ovat pelkästään ärsyttäviä. Ei sillä, että tämä olisi huonon kirjan merkki. Totaalisen epäsympaattisen hahmon kirjoittaminen on taito jo sinänsä.

Ja silti kirja on sietämättömän koukuttava. Samaan aikaan haluaisi olla lukematta kirjaa ja toisaalta luistaa kaikista velvollisuuksista, jotta sitä saisi lukea. Omalla kohdallani tämä johti siihen, että luin kirjaa kaksinkertaisella nopeudella jotta saisin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja jotta kirja olisi pian luettu, jolloin minun ei tarvitsisi enää lukea sitä ja viettää aikaani näiden sietämättömien hahmojen kanssa.

Gone Girl alkaa, kun avioparin viidentenä hääpäivänä vaimo katoaa. Oliko aviomiehellä jotain tekemistä vaimon katoamisen kanssa?

Flynn ei ole mikään huono kirjoittaja, ei ollenkaan: hänen tekstinsä parasta antia on paitsi kyky koukuttaa, myös tehdä teräviä ja osuvia havaintoja. Ihmisistä, nykymaailmasta, parisuhteista, miehistä ja naisista. Ehkä juuri siksi olo oli hieman pettynyt, kun aluksi yllättävän uskottava kirja lipsuu lopussa kohti sidneysheldonmaisia käänteitä. (Kaikki kunnia kyllä Sidney Sheldonille, hohohoo.)

Vaikka Gone Girl on viihdyttävä ja helppolukuinen kirja, mitään aivotonta hömppää se ei ole. Suosittelen kirjaa teille, jotka tykkäätte lukea dekkareita. Uskallan suositella sitä myös niille, jotka eivät yleensä lue dekkareita, mutta etsivät kesäksi jotain koukuttavaa ja viihdyttävää rannalle, lomalennolle tai mökin riippukeinuun. Rikosmysteerin lisäksi kirjassa ovat nimittäin suuressa osassa myös henkilöiden väliset suhteet ja eräänlainen ajan hengen kuvaus, joten kirja tarjoaa jotain myös meille, joita rikospaikkatutkinnan kuvailu ei jaksa kauaa kiinnostaa.

Share
Ladataan...

Kommentit

PaulaT (Ei varmistettu)

jee, sun kirjavinkkejä on aina kiva kuulla! lisää, kiitos. :)

Eeva Kolu

Kiva kuulla! Keväällä tuli luettua tosi vähän, mutta huomaa, että heti kun vaihtui kesäksi ei haluaisi muuta tehdäkään kuin maata pihalla kirja kädessä. Vinkkejä siis varmasti tulossa pian lisää!

Jenni S.

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi, mutta kerron omista pohdinnoistani enemmän 17.6., kun kirjasta on lukupiirikeskustelu blogissani. Sorry mainostus. :)

Aion lukea pian Herman Kochin Illallisen, koska ystävä sanoi siitä(kin), että harvoin kirjassa on niin ilkeitä ihmisiä. Toivon, että ovat juuri tuolla lailla "hyvällä tavalla ilkeitä", koska pelkästään ilkeistä hahmoista ei oikein saa otetta, paitsi ärsyyntymisen kannalta.

Laura P...
Tyylitietotoimisto

Sain eilen oman lukupiirikappaleeni ja aloitin siltä istumalta! Nyt tekisi mieli laistaa kaikista velvollisuuksista ja vain lukea! Juuri sellainen kesäkirja, jota kaipasin. Mielenkiinnolla odotan mitä kirjassa vielä oikein tapahtuukaan. Palataan siis 17.6. asiaan!!

Eeva Kolu

Huomasinkin, että teillä on tästä lukupiiri! Olin juuri ehtinyt aloittaa kirjan kun näin sun postauksen, täytyypä tulla siis osallistumaan keskusteluun 17.6.!

Ilkeiden ja inhottavien hahmojen kirjoittaminen on kyllä taitolaji! Toisaalta niistä tulee helposti väkisinkin sellaisia kliseisiä "ilkeän kuoren alla hän olikin pohjimmiltaan hyvä" -hahmoja, mutta toisaalta jos hahmossa ei ole mitään hyvää, ei sellaisen tyypin kanssa jaksa viettää aikaansa eikä oikein välitä, mitä hahmolle tapahtuu. Parhaita on sellaiset hahmot, jotka ovat niin kamalia, että heistä alkaa tykkäämään jo siksi, että eihän kukaan voi olla noin kamala. Se vaatiikin jo sitten kirjoittajalta aikamoista mielikuvitusta ja usein humoristista otetta.

Maya

Illallisessa oli jopa sellaista ilkeyttä, että minusta tarina meni paikoitellen pahasti yli ja sai minut pyörittelemään silmiäni! Kirja ei siis ansaiannut paikkaansa hyllyssäni vaan joutaa jossain vaiheessa kirpputorille etsimään uutta omistajaa. :) Kiva kuulla sinun mielipiteesi kirjasta!

Suvi55

Bongasin tämän kirjan ensimmäistä kertaa tänään uusimman Trendin kuukauden kirja-palstalta ja nyt heti perään täältä. :D Tekisi mieli hipsiä heti paikalliseen kirjastoon lainareissulle, mutta joopa joo, eipä sitä näytä kirjaston tarjonnasta löytyvän. Pitää pitää tää mielessä kun käy seuraavan kerran isommalla kirkolla kirjastossa. :)

Mun ehkä pitäisi lukea tämä kirja kanssa, jossain tuota kirjaa luonnehdittiin "kirjalliseksi sipsiksi", siis helpoksi, mutta sellaiseksi johon jää ihan koukkuun.

Itse luen kuitenkin juuri nyt Murakamin 1Q84:n kahta ekaa osaa. Ootko lukenut tämän jo tai mitä olet mieltä Murakamista? Itse kun en tiedä ketään joka olisi parempi kirjailija. Tämä uusin on niin jännä ja hieman pelottava ja niin ihana kun se on niin paksu, mutta silti tuntuu että nuo yli 800 sivua hohtkaisee hetkessä ja kolmatta osaa joutuu odottamaan lokakuuhun asti. Ehkä etsin käsiini sitten sen osan englanniksi. Mutta, rakastan. Siinä siis oivallinen kirjavinkki, jos et ole jo lukenut.

Eeva Kolu

Oi että, mulla olis juurikin tuo 1Q84 työn alla, mutta jotenkin en saakaan sitä nyt luettua. Epäilen syyksi englantia, joten koetan saada kirjan jostain käsiini suomeksi! Olen kuullut siitä pelkkää hyvää.

Mirkka (Ei varmistettu)

Haa, tämä kirja on odottanut jo kuukauden päivät yöpöydälläni - nyt on siis ihan pakko lukaista läpi! Saa nähdä, miten käy - itselläni kyllä dekkarit kuuluvat vahvasti kesälukemiseen :)

Kiitos!

Kissis (Ei varmistettu)

Odottaa jo lukujonossa seuraavana!

Aurinkopiirakka

Hitsi. Aattelin, että tässäpä mukava suositus kesäpäiviksi. Sitten menin katsomaan olisiko sitä kirjastossa. Piti oikein nipistää itseäni, kun näin varausjonon Helsingissä - 287 ihmistä olisi ennen minua. Kirjoja näyttäisi olevan vain yksi, joten ainakaan tuolta kirjaa ei saa kesälukemiseksi, ellei sitten käy tuuri ja 20 vuoden päästä ole kesä, kun kirjan viimein saisi käteen. Luulin, että Tulen ja jään laulu -sarjassa oli pitkät jonot pari kesää sitten mutta silloin jonossa oli vain 80 henkeä ja kirjojakin useampia.   Sen jonon purkamisessa meni sentään vain 1,5 kuukautta.

Aurinkopiirakka

On kirjoja kyllä tilattu lisää mutta pitkät on jonot joka tapauksessa. Toivottavasti ihmiset viitsivät palauttaa kirjan heti lukemisensa jälkeen. Tosin jännärit ovat oikein mukavia myös pimeissä syysilloissa, joten eipä haittaa vaikka lukeminen jäisi sinne :)

Kuulostaa ihan mukavalle luettavalle, pitääpä kaivaa moinen jostakin ja lukea kesän aikana :) Tässä itsekin juuri kaivoin kaapin porukoilta kirjoja mitä lukea näin kesän ja ihan liian pitkän kesäloman kunniaksi ja ajankuluksi :) Päätin aloittaa vuosia sitten kirpparilta ostamastani kirjasta Terry McMillanin Kaikki kotona? -kirjasta, joka on jostain syystä jäänyt lukematta ja mikä parasta: en osaa odottaa lainkaan millainen kirja tulisi olemaan, sillä en ole kirjailijalta lukenut aikasemmin mitään kirjoja :)

Merja, Villa Inkeri (Ei varmistettu)

Luin Gone Girlin talvella. Olihan se toisaalta viihdyttävä... mutta toisaalta taas henkilökuvat olivat minusta jotenkin hmmm naiiveja. Tai ehkä enemmän epäuskottavia. Ja se loppu tosiaan.. olin oikeasti vähän harmissani kun sain kirjan loppuun että olin sijoittanut siihen lukuaikaa.

www.villainkeri.com

Anteeksi, että natisen tästä, mutta voisitko jotenkin selventää mainostuskuvioitasi? Tiitin blogissa sanoit, että harvoin teet puhdasta mainospostausta vaan tunget ilmaistuotteet osaksi muita postauksia (käsittääkseni vaikka kuviin), mikä häkellytti, koska olen nauttinut tästä sponsorointivapaana alueena (pl. kilpailut tms.) ja nyt vaikuttaakin sitten jo aivan muulta.

Jos ymmärsin väärin, hyvä. Jos ymmärsin oikein, olen aika pettynyt.

Eeva Kolu

Heips, mielelläni selvennän, hyvä kun kysyit.

Väittäisin, että en ehkä ilmaissut asiaa ihan niin, että "tungen ilmaistuotteita kuviin". Tarkoitin sitä, että en halua ainakaan yleensä tehdä juttuja, joiden ainoa sisältö on esitellä jotain tiettyä tuotetta, tosin ehkä jos löytäisin vaikka mullistavan mielettömän ripsarin, niin se voisi riittää sellaisenaan jutun aiheeksi. Mainitsen hyviksi havaitsemistani tuotteista - olivat ne sitten ostettuja tai saatuja - postauksissa silloin kun haluan ja kun ne tuovat juttuun jotain lisää, mutta en yleensä halua tehdä postauksia, joissa ei olisi mitään muuta pointtia kuin kehua tiettyä tuotetta.

Väittäisin, että blogissani ei ole paria arvontaa lukuunottamatta ollut yhtäkään postausta, jonka sisältö olisi ollut "ostakaa tämä tuote!" vaan kyllä niissä on aina kyse jostain vähän muusta. Siksi tuntuu vähän hassulta, että jos haluaisin vaikka kirjoittaa brunssin syömisen ihanuudesta ja tekstissä vilahtaisi blogin kautta saamani hillopurkki, joutuisin kuorruttamaan tekstin MAINOS MAINOS MAINOS -teksteillä. Kun tässäkin esimerkissä kyseessä olisi varmasti pääasiallisesti jokin ihan muu kuin kyseisen hillopurkin mainostaminen, mutta tuollaisista disclaimereista lukijalle tulisi tietenkin sellainen kuva, että olen kirjoittanut tekstin ainoastaan motiivinani mainostaa ko. hilloa (aika paska palkka muuten, ilmainen hillopurkki advertoriaalista...) Jos olen saanut jonkin jutun blogin kautta ilmaiseksi, mainitsen siitä kirjoituksessa ja niin olen tehnyt tähänkin asti.

Kettu kuittaa. Kiitos selvennyksestä, tuli parempi mieli.

Eeva Kolu

Kiva! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Kiitos kirjavinkistä, uusia riippumattokavereita kaipaa aina kesän tullen. Oletko julkaissut jonkinlaista listaa suosikeistasi, vähän niinkuin teit syysflunssaa poteville leffalistan? Jos et, sellainen olisi kiva!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

"Kirjallinen sipsi", siinäpä osuva kuvaus Gone Girlistä (mainittu purpurin kommentissa yllä). Ärsyttävä kirja, luin sen talvella, kun Amazon niin persoonallisesti sitä juuri minulle suositteli, ja olihan se koukuttava. Parasta oli varmaan ne ekat yllätykset alkupuolella, loppua kohti meni huonommaksi. 

Gone Girl on kuitenkin mielestäni paras Flynnin kirjoista. Luin sen jälkeen kirjailijan muut teokset, enkä oikein tykännyt. Dark Places oli paikoitellen liioitellun ruma ja julma ja Sharp Objects jätti valjun ja likaisen maun suuhun. Vaikka noista lukukokemuksista on aikaa, mieleeni pulpahtelee välillä inhottavia yksityiskohtia Sharp Objects -kirjasta. Ehkä se on ollut kirjailijan tarkoituskin. 

Gone Girl on näistä kolmesta "siistein" kirja, noita muita en suosittelisi kesälukemiseksi.

saraaho (Ei varmistettu) http://saragoesdownunder.blogspot.com

Löysin blogisi vasta äskettäin, ihmettelen miten en ole aiemmin törmännyt! Rakastuin. Ja vielä enemmän rakastuin kun luin tämän, olet täysin samoilla linjoilla kanssani tämän kirjan suhteen (ainoana erona ehkä se, että itse luen dekkareita aina silloin tällöin). Ehkä ehdin käydä lukemassa juttujasi vastaisuudessakin, ehkä en: kiirettä pitää kun vaihtoon lähtö edessä huomenna :D

FFFifi
Fitness Führer

Hhhmmhhh. Kirjan loppuratkaisuun pettyneenä googelsin netissä, ja minnekäs muualle päädyin kuin Lilyyn. Tulin kommentoimaan tähän sun juttuun, kun en tiedä käykö Jenni täällä enää, vaikka tuossa Koko lailla kirjallisesti -blogin postauksessa oli enemmän analyysiä. Sitä vaan tässä mietin, että olenko ainoa, joka tulkitsi sen loppuratkaisun symbolisesti?

Ehkä siksi, että olin niin pettynyt, etten voinut hyväksyä ratkaisua sellaisenaan, mutta mun mielestä se oli luettavissa (/tarkoitettu luettavaksi?) symboliseksi avioliittokuvaukseksi eikä reaaliseksi. Vai olenkohan ihan pihalla :D

Se cool girl/ coolit tytöt huomio oli kyllä erinomainen, ja jäi mietityttämään pitkäksi aikaa.

Kommentoi

Ladataan...