Bonjour tristesse ( & merci)

Kaikki mitä rakastin

Haluan pyytää anteeksi hotellinaapureiltani, jotka ovat joutuneet tänä iltana kuuntelemaan 17 kertaa Lykke Lin kappaleen Sadness Is A Blessing.

Ja samoilta naapureilta, jotka ovat kaikkina aikaisempina iltoina joutuneet kuuntelemaan Jeff Buckleyn Gracea.

Eipäs kun. Jeffiä en pyydä anteeksi. Jos ei tajua Buckleyn päälle, sietääkin vähän kärsiä.

Matkailu avartaa, toden totta. Jokin tässä kaukana olemisessa saa uudet ajatukset pomppaamaan pintaan - ja aina ne eivät ole pelkästään ihania. Tärkeitä varmasti silti, ja pidemmän päälle hyödyllisiäkin blaa blaa blaa. Kertokaa se mielelle, joka yrittää viimeiseen asti väistellä niitä.

Kaukana saattaa tulla ikävä kotiin. Tai jos on vähemmän onnekas, johonkin vielä kauemmas.

Viimeiset päivät olen huomannut melankolian kolkuttelevan jossain mieleni perukoilla. Kop kop. Jaa, no siinähän kolkuttelet, minä väännän vähän kovemmalle tätä reggaetonia. Kop kop. Heiii katopas, ostan uuden silkkipaidan. Kop kop. Juonpas tässä toisen lasin viiniä. Kop kop. Taidanpas syödä lisää Hariboa! Pähkinöitä! Sipsii!

Lopulta annoin periksi. Bonjour tristesse.


Se, miksi olen surullinen, on mielessäni vasta aavistus. Mutta tiedän olevani, välillä. Ja se on jo alku.

Joten kuuntelin Lykke Lin kappaleen 17 kertaa. Mässäilin surulla kunnes olin valmis oksentamaan sen ulos.

17. kerran jälkeen huomasin ajattelevani sitä yhtä juhannusta, kun ystäväni lausui ulkomuistista Eino Leinon Nocturnea. Oli lämmintä ja tietenkin valoisaa. Meillä oli päässä kukkaseppeleet ja vilkutimme Ruissalon ohi seilaaville ruotsinlaivoille niin kuin Ruissalossa kuuluu tehdä. En muista hyttysiä.

Ajattelin sitä kun törmäsin ihan sattumalta ystävääni Jääkärinkadulla. Hän tarttui minua kädestä kiinni ja sanoi tuu.

Mietin sitä yhtä kesää kun nauroimme juhannuksesta elokuuhun Juti-videoille.


Mietin yhtä iltaa Pariisissa ja yhtä toista Budapestissä.

Ajattelin sitä kun yksi poika kerran New Yorkissa pysäytti minut vain sanoakseen wow, you have a REALLY cute face ja jatkoi matkaansa. 

Mietin yhtä humalaista tekstiviestiä, jossa luki oot kaikki.

Mietin Italian auringossa ruskettunutta ystävääni, joka osaa aina sanoa oikeat sanat oikealla hetkellä.

Ja kaikkia niitä kertoja, kun olen mokannut totaalisesti ja joku on sanonut ei se mitään haittaa.

Ja niitä kertoja kun lähetin hetken mielijohteesta puolitutulle viestin kertoakseni halusin vaan sanoa että... ja joka kerta sain vastauksen. Ja vieläpä aina sellaisen vastauksen, joka sai minut entistä iloisemmaksi siitä, että päätin ottaa yhteyttä. Viestin joka oli täynnä jotain innostavaa tai viisasta tai pelkästään lämpöä. Että maailma voi sillä tavalla syleillä, kun ojentaa hapuilevan kätensä. Onhan se nyt jukopliut ihmeellistä.

Joten juu. Olen surullinen. Surullinen ja siunattu.

Niin siunattu. Yritin miettiä tähän voimasanaa, joka painottaisi asian tärkeyttä, mutta mieleeni tulivat vain seuraavat: helvetin, hiton, saakelin, pirun. Eivät ehkä sovi siunattu-sanan pariksi.

Tai mitäs hittoa. Sovitaan, että olen aivan helvetin, helvetin siunattu.

Kiitos. 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi hitsi, ja vitsit, sun jutut on vaan niiiin ihania. Osaat pukea muiden ajatukset sanoiksi. <3

Bäbä (Ei varmistettu) http://paivikinjuttu.blogspot.com

Ihanaa olla matkalla, ja ihanaa sieltä on palata. Ihana oli tämä sinun bloggauksesikin! Tuli itsellekin ikävä.

Sii (Ei varmistettu)

Eeva, oot mun idoli. Toivottavasti musta tulee isona (eli ehkä 6 vuoden päästä?) yhtä fiksu ku sä oot. :)

Fiina (Ei varmistettu)

Minä olen surullinen aina kun olen jossain kaukana yksin.

Ei, ei se johdu siitä että peittäisin tunteeni muiden kanssa. Minusta on vain haikeaa, että mieheni ei saa kokea sitä samaa hetkeä.

Matkustimme tänä syksynä koko perheen voimin etelään. Pelkäsin kahden pienen lapsen kanssa reissuun lähtöä paljon. Olin varma että se olisi edes pieni katastrofi.

Mutta: Se oli paras loma ikinä. Ketään ei ollut ikävä. Ja ensi kertaa tuntui, että ehkä ei palatakaan kotiin vielä...

Taina
Taina

Kiitos Eeva tästä kirjoituksesta, ja kiitos teksteistä pelosta ja kaikista muistakin. Sanat kulkevat kauniisti teksteissäsi.

En enää yritä poistaa surua. Tein niin ennen, yritin tunkea sen jonnekin mielen perukoille. Niin pitkään, että mikään ei enää tuntunut miltään.

Nyt yritän antaa olla. Surussa on syvyyttä ja kauneutta. Ja tuntuu, että kun ei yritä tukahduttaa sitä, huomaakin, juuri kuten sanoit, kuinka siunattu on.

"You cannot protect yourself from sadness without protecting yourself from happiness." - Jonathan Safran Froer

Ps. Mulla oli joskus tumblr-blogi jonka nimi oli oh sadness i'm your girl. Melankolia viehättää.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Olet oikeassa, ja niin on Jonathankin, tuo ihana, viisas mies.

kilowatti (Ei varmistettu)

"--kun ei yritä tukahduttaa sitä, huomaakin, juuri kuten sanoit, kuinka siunattu on."

Aivan ihanasti sanottu ja niin totta. Tämä oli hyvä muistaa tänään.

kaipaus (Ei varmistettu)

Jeff Buckleyn Last Goodbye on paikka johon palaan uudelleen ja uudelleen kun olen surullinen.

Riksi (Ei varmistettu)

Eeva, luulen, että viimeaikaiset tekstisi uppoavat ihmisten sydämiin, erityisesti niihin, jotka elävät omia murrosvaiheitaan tai muutoksen aikoja. Parasta teksteissäsi on välittäminen. Lupa välittää itsestä ja muista. Olet viisas, hauska ja ihana. Jaat saamaasi hyvää muiden hyväksi. Kiitos teksteistäsi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eeva, olet ihan uskomaton. Istun tällä hetkellä lentokentällä varsin sekavissa tunnelmissa: pitäisi olla iloinen ja innoissaan, mutta silti oloni on surumielinen. Sanasi tuntuvat lohdullisilta, taas kerran. Kiitos.

Stiinaniina (Ei varmistettu)
Vierailija (Ei varmistettu)

<3!!!

Not another GIF Blog

Voin kuvitella, miten tän tekstin taustalla soi Reginan Terveiset täältä päiväntasaajalta.

aroora (Ei varmistettu)

Tämä oli täydellisintä luettavaa pakkasaamun lähes tyhjässä lähijunassa, nousevan auringon häikiessä silmiä. Itken harvoin, mutta nyt ei ollut kaukana.

kao kao
Kao Kao

Voi Eeva, tää on niin kauniisti kirjoitettu. 

Ravenwaves (Ei varmistettu)

Eeva, olet ihana <3

Jackie (Ei varmistettu)

Voi mänttyrä, joskus kirjoitin sulle siitä miten kuplavesi ei kannata. Tekee pahaa kropalle ja blaa blaa. Nyt tuli paha mieli. :( Näiden sun viimeaikaisten juttujen jälkeen olen vaan totaalisen rakastunut suhun ja sun juttuihin. :) Kiitos. Melkein itkin kun luin tätä tekstiä.

Tarja L. (Ei varmistettu)

Eeva. Olen tiennyt pitkään, pitkään, että sinulla on kirjoittamisen taito. Osaat ilmaista kaikki ajatukset niin, että ne menevät syvälle. Tulee tunne, että juuri noin se asia pitikin sanoa. Juuri noin minäkin olen ajatellut.

Juuri sinun kirjoituksesi ovat osuneet ja uponneet viime viikkoina jotenkin totaalisesti. Olet minunkin idolini!

Minun mielestäni sinun pitäisi kirjoittaa kirja. Sillä sinulla on lahja nähdä ja tuntea ja vielä pukea se sanoiksi. Osaisit kirjoittaa kirjan, joka on pakko lukea uudestaan ja uudestaan ja joka kerta se tuntuisi uudelta.

Kaunista viikonloppua siunatulle Eevalle <3

Saipe (Ei varmistettu)

Ihan samaa mieltä: kirjoita kirja, Eeva! Olet i.h.a.n.a.

ameliaemilia

Musta ilo on vähän niin kuin Nuuskamuikkunen. Se tulee ja menee miten ja milloin tahtoo, eikä sitä voi määräillä. Se voi olla poissa yhden tai tosi monta hetkeä, mutta kun on aika niin se palaa. Eevan muikkunen on nyt jossain poissa, mutta se tulee ihan varmasti takaisin. Ja kaikkien muittenkin. Mun just palasi. :)

Ann. (Ei varmistettu)

Tää on ihana kommentti <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Halusin pystyä ilmaisemaan itseäni, rakkauttani toista ihmistä kohtaan, mutta en aina pysty siihen ja kun en pysty siihen alan säheltää, ja teen asioita joita kadun sen sijaan, että pysähtyisin ja hengittäisin. Jälkeenpäin on pakahduttava olo kun se rakkaus on patoutunut sisääni ja kaipaan tuota ihmistä samalla kun inhoan itseäni kunnes kaipaus muuttuu puolustukseksi ja epäluuloksi, koska pelkään hänen tuomiotaan typerää käytöstäni kohtaan. Tämä suretti minua tänään.
Nyt yritän hengittää ja luottaa, että elämä antaa vielä uuden mahdollisuuden ja, että kenties osaan paremmin tarttua siihen.j

anninyymi (Ei varmistettu)

Olen lukenut blogiasi kauan. Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa, koska jumankauta, sait minut itkemään. Ihanaa, että surunkin keskellä tiedät olevasin siunattu. Kiitos, että kirjoitat.

hilma71 (Ei varmistettu)

Oih. Onni on aina kyyneleen (tai miljoona) takana, joskus surunsamean, joskus iloisenkirkkaan. Ja niin se vaan on, että pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Olipa kuinka klisee tahansa, mutta kliseetkin on usein totta. Eihän ne muuten olisi kliseitä.

UnnaNannu (Ei varmistettu)

Olen juonut pullon Blossa glögiä, ja miettinyt että mitä v***ua teen elämälläni. Ollut vihainen ystäville joilla on "kaikkea", niille jotka ovat minut hyljänneet selittämättä, miesystävälle siitä että se aina uskaltaa ja pärjää. Ja nyt olen vähän huppelissa, luen sun blogia, ja itkettää. Hemmetti kun vaan jaksais pitää katseen pallossa eikä alkaa kierimään negatiivisessa! Että ei kukaan tai mikään ole minua unohtanut, itse eristäydyn muista kun tulee paha mieli....Kiitos että muistutit!

Anna Sofia (Ei varmistettu) http://onnikantuomat.blogspot.fi/

Eeva, oot ihan upea kirjottaja.

KIITOS! Kiitos sulle niin paljon. Saat mun sydämen läikkymään!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos kaikille kommenteista, niitä on tosi lohdullista, ilostuttavaa ja ihastuttavaa lukea. xx

Iduoe (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus! Kiitos, kun kirjotat oikeista ja aidoista aiheista. Tämä juttu ainakin pääsi pintaa syvemmälle, eikä siihen vaadittu mitään yksityiskohtia kirjoittajan elämästä, vain taito pukea ajatukset juuri oikeiksi sanoiksi. Oi oi!

Miss T (Ei varmistettu)

Eeva, sinut on SIUNATTU jumallallisen ja perkeleellisen hyvällä tavalla kirjoittaa. Huh.

Koti-ikävissään pallon toisella puolella (Ei varmistettu)

Voih ihana kirjoitus!

Kommentoi