the botten is nådd

Ladataan...

Eilinen oli aikamoinen pohjanoteeraus päiväksi. Avasin aamulla verhot varmistuakseni siitä, että aurinko on tosiaan noussut. Oli se, mutta taivasta peitti paksu harmaa massa, joka vain imi kaiken valon. Näsinneulakin näytti toivonsa menettäneeltä.

 

 

Oh, how the mighty have fallen! Sic transit gloria mundi ja muita kliseitä, joita ajattelin katsoessani peiliin. Pari viikkoa kestäneet huippufiilikset katosivat äkkiä, kun maailma löi naamaan. Tai ei se oikeastaan tehnyt mitään niin hyökkäävää, pikemminkin ehkä piirsi ilkeän pilakuvan ja supatti pahaa selän takana.

 

En pukenut päälle koko päivänä, makasin sohvalla pyjamassa ja kuuntelin samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan. Siinä Alex Turner lauloi do you still feel younger than you thought you would by now

or darling, have you started feeling old yet?

No, nyt kun kerran kysyit, Alex - kyllä, eilen tunsin itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Ja kyllästyneeksi pettymyksiin, jotka osaavat ajoituksensa - ne tulevat aina silloin, kun tuntuu, että vihdoin kaikki on loistavasti.

 

 

Sähköpostini täyttyi viesteistä, joista oikeastaan yhdessäkään ei ollut hyviä uutisia. Päivän mittaan aloin jo pelätä saapuvan viestin merkkiääntä. Plim, tässä sulle uusi pettymys.

 

Kaiken lisäksi diagnosoin itselläni writer's blockin (ehkä hieman dramaattisesti, myönnetään). Tuijotin tyhjää Word-tiedostoa saamatta ruudulle ainuttakaan sanaa. Tuijotin tyhjää sähköpostikenttää. Tuijotin tyhjää blogipohjaa.

 

Ja sitten ajattelin, että ehkä joskus kannattaa vain olla rehellinen. Kirjoittaa juuri siitä, mitä sillä hetkellä ajattelee, vaikkei se aina olisikaan mieltäylentävää ja kaunista luettavaa.

 

 

Ja kas - tänään aurinko paistaa taas. Jos elämäni olisi lyhytelokuva, tässä kohtaa tuhahtaisin ja sanoisin toi oli kyl vähän turhan ilmiselvää symboliikkaa. Mutta koska elämäni ei ole elokuvaa vaan totta, vedän verhot auki ja valitsen kritiikin sijaan mieluummin hymyilyn.

 

 

 

 

keskimmäinen kuva: David Slijper/ Elle UK / skannaus forums.thefashionspot.com

Share

Kommentit

Petra H. (Ei varmistettu)

Oivoi, mä tykkäsin ihan hirveesti asua tuossa talossa lukioaikana! Kaveri asui muistaakseni A 2 -solussa, josta oli toi näkymä mutta alempaa ja mä asuin B 71, josta oli näkymä kadulle päin. Ihania aikoja oli ne! Tsemppiä keskiviikkoon, ihana ilma on ainakin.

Eeva Kolu

Petra H.: ai lukioaikana? Mua vastaan rapuissa tulee pelkkiä lapsiperheitä! :D No, ajat ovat näemmä muuttuneet, tai asukkaat ovat viihtyneet niinkin hyvin, etteivät ole lähteneet pois ollenkaan :)

syysomppu (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva ihanasta blogista! Sen rehellisyys on ilahduttanut monta kertaa. Usein blogeissa kuvat on kyllä kauniita, ihmiset kauniita ja kaikki piknikit ja rapujuhlat kanssa, mutta jos on synkkä päivä niin ne masentaa vaan entistä enemmän. Mukavaa, kun kerrot avoimesti, ettei aina aurinko paista ja että on huolia, sillä sitähän se elämä pohjimmiltaan on, rapujuhlien ja sohvanpohjapäivien rinnakkaiseloa. Keep up the good work! P.S. Haluun ehkä kans karkkipurkin. :)

Jaana (Ei varmistettu)

Elämä se on just niin elokuvaa kun siitä ite tekee, muista se, lempparibloggarini!

Mariel (Ei varmistettu)

Oi Eeva ihailen aitouttasi, siitä tämä blogi on tehty! Kirjoitat omaperäisesti ja aidosti omasta elämästäsi ilman että blogi olisi täynnä vain kauniita mekkoja, shamppanjaa ja muuta... Blogisi on niitä kauniita mekkoja mutta silti niin paljon muuta ja sitä minä rakastan! :)
Samaistuin tähän tekstiin koska olin pari viikkoa tosi hyvällä tuulella mutta viimeiset pari päivää ei ole oikein mikään tuntunut hyvältä ja opiskelunkin suhteen motivaatio on karannut jonnein toiseen universumiin. Mutta kyllä se taivas taas selkenee, kuten sinä sanoit, kiitos!

Ena (Ei varmistettu)

Elämässä on huonoja päiviä, jotta hyvät päivät tuntuisivat paremmille! :)

Anuski (Ei varmistettu)

Minäkin liityn blogisi ylistäjien joukkoon. Pidän todella paljon tavasta jolla kirjoitat! Ja myös kuvistasi :) Kun vilkaisin tuota ylempää kuvaa ensimmäisen kerran, olin ihan varma, että se on otettu meidän opiskeluaikojen kodista Tammelan Puistokadulta. Mutta ei se ollutkaan. Lieneekö edes Tammelasta? Samanmoinen näkymä kun voinee avautua muualtakin päin keskustaa.

Eeva (Ei varmistettu)

Voi sentään, kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne. On niin mukava saada noin kannustavaa palautetta :)

Anu (Ei varmistettu)

Hei, tuli vain mieleen tosta ihanasta Alex Turnerista, että ootko kuunnellu niitä sen tekemiä biisejä Submarine-nimiseen leffaan? :) Ne on ihania ja syksyyn sopivia! Tosin en niitä niin ulkoa muista, etteikö toi lainaus vois olla niistäki biiseistä... Mutta suosittelen elokuvan soundtrackia!

Eeva Kolu

Anu: levy löytyy hyllystä, mutta on jostain syystä jäänyt aika vähälle kuuntelulle... pitääpä ehkä kaivella se joku ilta uudestaan esiin :)

Jazzofreenikko :) (Ei varmistettu)

Kommentoin nyt ekaa kertaa tätä hienoa blogiasi, jota luen aina silloin tällöin. Kirjoituksesi ja postaamasi kuvat piristävät mieltä ja tuovat kivan fiiliksen. :) Neuvosi Writer's blockin voittamiseen (eli "ole rehellinen") oli tosi hyvä, sain sen avulla jatkettua kirjoittamista. (Mulla on ollu eri asteinen WB jo viimeisen 10kk...) Joten kiitos neuvosta, se todella oli hyvä ja hyödyllinen! Toivottavasti muutkin löytää sen niksin hienouden. :) Mukavaa syksyn jatkoa sinulle, Eeva!

Kommentoi

Ladataan...