Café de Flore eli elokuva, joka ei kerro Café de Floresta

Ladataan...

On päiviä, jolloin kaipaan meidän Tampereen leffakerhoa paljon, ja sitten on päiviä, jolloin kaipaan sitä tosi paljon.

Useimmiten kaipaan silloin, kun ikävöin Annukan upottavaa sohvaa, jolle tarjoillaan aina vähintään teetä ja keksejä. Joskus myös lämpimiä voileipiä. 

Usein kaipaan myös silloin, kun haluaisin, että joku muu kertoo, mitä mun kannattais nyt just katsoa.

Ja sellaisina päivinä, kun käyn katsomassa leffan, josta en oikein tiedä, mitä mieltä olen.

Sellaisen kuin Café de Flore.

No niin. Minäkin menin elokuvateatteriin kuvitellen, että tämä kertoo siitä kuuluisasta pariisilaisesta kahvilasta, jossa Sartre ja de Beauvoir ja niin edelleen... Mutta ei. Sillä ei ole mitään tekemistä kyseisen kahvilan kanssa. 

Sen sijaan siinä on montrealilainen dj vuonna 2011. Kaikki on hyvin, on lapset, hieno talo, uima-allas ja upea tyttöystävä, mutta ex-vaimon muisto riivaa.

Ja sitten ollaan 1960-luvun Pariisissa, jossa iki-ihanan Vanessa Paradis'n esittämä yksinhuoltajaäiti tekee kaikkensa, jotta hänen kehitysvammainen poikansa pärjäisi maailmassa. 

Elokuva on kauniisti kuvattu, kuten näillä kanadanranskalaisilla tuntuu olevan nyt tapana. Nopeat välähdykset toimivat vihjeinä siitä, miten kaksi tarinaa liittyy toisiinsa. Ja lopuksi se kyllä sitten selviää.

Joko tämä elokuva pitäisi katsoa kahdesti, tai sitten se pitäisi katsoa kaksin. Ja sitten miettiä, mistä kaikessa oikeastaan oli kyse.

En tiedä, jäivätkö langat elokuvissa löyhäksi vai ovatko ne sittenkin löyhät vain minun päässäni. Jälkimmäisenä jäi kuitenkin fiilis, että pidin.

Suosittelen siis, mutta ota kaveri mukaan. Ja varaa leffan jälkeen aikaa pienelle pohdinnalle teekupin ääressä.

Share
Ladataan...

Kommentit

Anjuskainen (Ei varmistettu)

En ole pitkään aikaan nähnyt niin ihanaa elokuvaa kuin Café de Flore! Ehkä olen itse miettinyt näitä asioita liittyen uudestisyntymiseen ja karmaan ja muuhun ja kun niistä asioista puhutaan visuaalisesti herkän kauniilla tavalla, mikäs sen parempaa :)

Juliette (Ei varmistettu)

Häh, missä tuon elokuvan voi nähdä? En löytänyt ainakaan Finnkinon ohjelmistosta?

Eeva Kolu

Ylihuomenna tulee teattereihin Suomessa! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulostaa taas "niiltä" elokuvilta, jotka käyn katsomassa yksin ja itken alkuteksteistä lopputeksteihin muun yleisön vilkuillessa ja tuntiessaan itsensä todella todella vaivaantuneiksi kesken paukkumaissin mussutuksen. Täytyypä siis lähteä elokuviin, viime kerrasta on aikaa(taisin olla raskaana, jolloin en ollut niin vaivaannuttava)...

Suvi

Juliette (Ei varmistettu)

Mahtavaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella kaunis elokuva! Jotenkin se sai minut ihan sekaisin.

Marikki

Iisa

Olen nähnyt leffan trailerin pariin kertaan, ja se oli jotenkin tosi vaikuttava. Siitä äidin ja lapsen yhteydestä se varmaan johtuu -> minä tippa linssissä. Pakko katsoa jossain vaiheessa.

Juliette (Ei varmistettu)

Mä kävin katsomassa tän sun innoittamana heti ensi-illassa. Kauniita kuvia ja intensiivinen ote, mutta munkin mielestä kaksi tarinaa yhdistyvät lopulta vähän kömpelösti. Elokuvasta jäi hämmentynyt olo ja taianomainen tunnelma.

Suz
Glass Horses

Oli kyllä yksi parhaista elokuvista vähään aikaan. Vein kaksi parasta ystävääni katsomaan elokuvaa, heidän tietämättä elokuvasta sen enempää, ja tykästyivät molemmat.

Tämä on pakko kyllä katsoa uudestaan, jos vaikka jokin jäi ekalla kerralla huomioimatta, ne pienet asiat usein teatterissa menee vähän ohi.

Kommentoi

Ladataan...