c'est pas ma faute....

Ladataan...

Vladimir Nabokovin Lolita on yksi luku maailmankirjallisuutta, joka on aina suuresti hämmentänyt minua. Aiheestaan huolimatta moni ystäväni huokaisee Lolitan tulleessa puheeksi oi se on ihana, sun pitää lukee se (ja mainitaan nyt vielä, että nämä ystäväni eivät ole mitään leikkipuistojen liepeillä pikkutyttöjä tiirailevia vanhoja ukkoja, vaan ikäisiäni naisia, jotka tietääkseni pitävät aikuisista miehistä).

Olen vuosia ihmetellyt tätä reaktiota, kunnes tajusin että öö, asiahan selvinnee sillä, että lukee kirjan itse.

Jo takakannen lukeminen aiheutti hymähtelyä. Minusta aikuisen miehen suhde 12-vuotiaaseen tyttöön ei ole "arka aihe" tai edes "tabu", vaan yksinkertaisesti väärin. Joten miten tämä kirja voisi olla mitään muuta kuin väärin?

 

No, minäpä kerron. Esimerkiksi: Vladimir Nabokov oli kielellinen virtuoosi. Kirja on täynnä mahtavia sanaleikkejä, kulttuurisia viittauksia, sarkasmia ja huumoria, joka menee ohi, jos ei ole tarkkana. Paikoitellen suorastaan kiljahtelin ääneen, kun poikkeuksellisen herkullinen kohta tuli vastaan. Se, että Nabokov ei edes kirjoittanut Lolitaa äidinkielellään, saa minut mykistymään silkasta ihailusta. (Ihana on myös luultavasti 50- tai 60-luvulla tehty suomennos. Naisilla on kasvoillaan make-up, Lola rakastaa musicaleja ja pelaa tennistä maaseutukerhossa...)

Lolitan luettuani googlettelin aihetta ja minulle selvisi, että kirjaa pidettiin pitkään kioskiroskana ja esimerkiksi Suomessa sitä markkinoitiin pornografisella kansikuvalla "eroottisena romaanina". Tämähän on väärin jo siksi, että Nabokov kirjoittaisi sivistyneisyydessään suurimman osan nykykirjailijoista suohon, mutta myös siksi, että Lolita on mielestäni eroottisuudesta kaukana. Lopultahan kyse on kuitenkin aika säälittävästä aiheesta: aikuisen äijän pakkomielteestä pikkutyttöön. Eroottista? Ei minusta.

Tietysti antisankarimme Humbert Humbert on hirviö, tietysti hän on ällöttävä ja ilman muuta irstailija, mutta niin - päällimmäisenä hän on oikeastaan säälittävä, kehityksessään jumiin jäänyt lapsi-aikuinen. Ja piru periköön nuo kirjailijat, kun onnistuvat jollain tavalla saamaan meidät, en halua sanoa pitämään, enkä edes ymmärtämään, mutta ehkä tuntemaan pikkiriikkisen hitusen empatiaa noita tyypeistä ällöttävimpiäkin kohtaan. Ymmärtäminen ja hyväksyminen eivät ole sama asia. Nabokov kertoo Humbertin lankeemuksen syyt, mutta ei oikeuta niitä - vastuu on lopulta aina aikuisella, vaikka Lolitasta kuulee usein myös kuka vei ja ketä -tyyppisiä tulkintoja.

Jaa-a. En tiedä. Ehkä Lolitan viehätys perustuu juuri siihen, että se saa meidät miettimään asioita, joita emme ikinä olisi uskoneet miettivämme. Minäkin otin kirjan käteeni sillä mentaliteetilla, että VARMANA EN HYVÄKSY (että tämä olisi mitään muuta kuin ällö). Mutta sen suljettuani liityin niiden kuoroon, jotka huokaisevat oi sun pitää lukee se.

 

Otsikko liittyy muuten siihen, kiistatta hieman noloon juttuun, miksi päätin vihdoin tarttua tähän kirjaan: se riemu, joka valtasi takapenkkiläisen, kun jossain Liettuan ja Puolan välimaastossa rätisevästä autoradiosta pärähti soimaan tämä biisi jostain ikuisuuden takaa! Ah, ranskalaiset ne osaavat kornit mutta synkät tanssihitit. (Tu es foutu-tu-tu-tu-tu?)

 

Share

Kommentit

frank (Ei varmistettu)

Hei! Olis hauskaa, jos tekisit postauksen vaikka sun top 5 lempikirjoista, olis mielenkiintoista tietää et mitkä on ollu sulle tärkeimpiä ja vaikuttavimpia lukukokemuksia kautta aikojen.

AnnaNabokov (Ei varmistettu)

Mä kans luin kesällä Lolitan ja olin vaikuttunut siitä kielen rikkaudesta ja tarinan menevyydestä. Odotin ennakkoon jotain mietiskelyteosta mutta siinähän oli ihan siis oikeasti tapahtumia. Tosin ranskankieliset pätkät joista en ymmärrä puoliakaan ärsyttävät joka kirjassa kun niistä tulee aina mieleen ihmiset jotka puhuvat ranskaa tahallaan muita ärsyttääkseen. Ehkä se on vaan mun kaveripiirin ongelma :D

Sari (Ei varmistettu)

Sä olet aina niin ytimessä. Kiitos jälleen kerran. Ja, taidankin tästä suunnata kirjastoon hakemaan Lolitaa.

Eeva Kolu

Frank: lempikirjapostausta on toivottu aika paljonkin ja olen kovasti yrittänyt miettiä, mitä siihen laittaisin, mutta totuus on: en tiedä! Ehkä joudun tekemään hieman itsetutkiskelua ennen kuin voin tehdä tuollaisen listan... kiitos kuitenkin postausideasta! *********** AnnaNabokov: juu, siinä kyllä sattui ja tapahtui! Musta ne ranskankieliset pätkät oli mainioita vaikka en tajunnutkaan kaikkea, mun mielestä ne liittyi siihen eurooppa/Amerikka-jakoon ja olivat omiaan luomaan kuvaa päähenkilöstä ja ehkä myös siitä, miksi naiset piti Humbertia niin hurmaavana (mikä taasen oli musta päähenkilön valintojen kannalta tärkeä ja kiinnostava seikka). Ja kirjassahan viitattiin usein Humbertin tapaan puhua ranskaa ihmisille, jotka eivät ymmärrä ranskaa :) ********************** Sari: oi, ihmeessä, hyvää lukukokemusta :)

Katariina Ericsson (Ei varmistettu)

Eikä , kun näin ton kirjan kannen mulla alkoi soimaan toi biisi päässä ja sit sä oot linkittäny sen :D haha! Mutta kuulostipa mielenkiintoiselta, täytyy lukea :)

elina (Ei varmistettu)

siis todellakin, oon yrittänyt kauan miettiä mikä tää biisi oli ja youtubea kiusannut, mutta en vaan ole muistanut. kiitos! paras kesäbiisi ikinä, niin paljon muistoja!
(lolita on loistava myös)

elbe (Ei varmistettu)

HAHHA ! toi Alizee oli mun ja mun kaksoissiskon lemppariartisti joskus ala-asteella, en voi käsittää sitä. Moi Lolitaan on tehty mm. tanssiliikkeet ja kaikki.

hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

TUO BIISI!! Kiitos linkkauksesta. Ja vinkkauksesta. Heh. Kirja menee lukulistalle.

hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

TUO BIISI!! Kiitos siitä ja kirjavinkistä, menee lukulistalle.

hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Ja näinhän siinä aina käy, kun luulee, että unohti lähettää kommentin ja kirjoittaa sen uudestaan. :P

http://7merta.blogspot.com/ (Ei varmistettu)

naa asiat on niin vaikeita!

Luin aikoinani omaelamankerrallisen kirjan jossa 35-vuotias naisopettaja ja 13-vuotia poika kertoivat suhteestaan niin etta joka toinen luku oli toisen kirjoittama. ennen kirjan avaamista olin sita mielta etta sairas, kuvottava asia, mutta lopussa en enaa ollutkaan... tietysti se oli vaariin ja se nainakin ymmarsi tekevansa lain nimessa vaarin, mutta silti siina lukiessa ymmarsi miksi se oli niin tehnyt, ja viela molempien nakokulmasta.

nopealla googlaamisella kavi ilmi etta naisen karsittyaan vankeusranagituksensa nama kaksi ovat nykyaan aviossa!

kirja ei muuten ollut mikaan ylimaallinen lukukokemus, mutta oli hurjaa vaihtaa niin taydellisesti omaa mielipidetta siina matkalla.
jos jotain alkoi kiinnostaa niin tassa sen kirjan tiedot )on myos suomennettu, itse luin sen aikoinaan suomeksi):
Letourneau, Mary Kay; Vili Fualaau (1999). Un seul crime, l'amour (Only one crime, love).

sari

Nina (Ei varmistettu)

Lolitan jatkoksi kannattaa lukea sitä käsittelevä osuus kirjasta Lolita Teheranissa. Teos on puolielämäkerrallinen kuvaus iranilaisten naisten lukupiiristä, ja siitä saa mielenkiintoisia uusia näkökulmia Nabokovin romaaniin, ja moneen muuhunkin kirjaklassikkoon.

Nora (Ei varmistettu)

!!!!! TOI BIISI!!!! Apua! ♥ Tosta on melkein kymmenen vuotta! Kun olin lukenut tämän entryn, jumittui toi Alizéen loistava styge niin tiukasti päähän, että piti heti kotona popittaa sitä useampaan kertaan :) Samalla sain vihdoin selville, mitä siinä laulussa oikein lauletaankaan. Joskus teininä hoilasin niitä sanoja kouluranskan avittamana vähän sinne päin. No, nyt onnistuin _vihdoin_ laulamaan mukana oikein Internetin ihmemaan ansiosta. Chouette, j'adore!

Kirjasta en valitettavasti osaa sanoa mitään kun en ole lukenut.

Nora (Ei varmistettu)

Oli se muuten jännä miten vielä kymmenisen vuotta sitten sai todella tehdä töitä jonkin biisin sanojen löytämiseksi... Jos ei omistanut levyä, moisesta oli turha haaveillakaan (ellei sitten käynyt tuuri ja juuri sitä ihmettelemänsä biisin sanoja julkaistu jossain Suosikin sivulla yms. :P). Entäs ne CD-levyjen kansilehdet sitten, joissa ei ollut sanoituksia! Aargh! Nyt luultavasti minkä tahansa maailman biisin löytää parilla napin painalluksella. t. Pahemman sortin ysärinostalgikko

Maiju (Ei varmistettu)

Kiitti lukuvinkistä, oonkin kaipaillut jotakin hyvää kirjaa johon tarttua! Ja Moi Lolita..opettelin aikanaan tämän biisin sanat ulkoa. Ja Tu es foutu oli ehdoton kesäbiisi muutama kesä sitten!

vzio (Ei varmistettu)

oon kuullut sellaisen tulkinnan, että tuo kuka vie ketä -juttu selittyis sillä, että koko teos on humbertin fantasiaa: se tulkitsee lolitan eleet niin, että voi oikeuttaa niillä tekonsa. jos ihan todellisuudesta puhutaan, niin varhaisteini-ikäiset voi hyvinkin olla flirttejä, kosketuksissa oman seksuaalisen viehätysvoimansa kanssa ja käyttää sitä saadakseen haluamiaan asioita. se on sitten sen aikuisen tehtävä olla aikuinen ja olla menemättä lankaan. kyllä ne suojaikärajat on olemassa ihan syystä, mutta kuten tuo sarin mainitsema esimerkki osoittaa, asiat ei todellakaan ole mustavalkoisia edes tässä tabuista tabuimmassa.

murkinamasu (Ei varmistettu)

Kannattaa katsoa sellainen elokuva kuin The Woodsman. Saattaa olla hieman hankala saada käsiin, mutta se meni joskus muutama vuosi sitten Nainen ja Artisokka -filmifestareilla. Se käsittelee pedofiliaa siten, että sen jälkeen on todella paljon kysymyksiä ja ajateltavaa. Mielettömän hieno elokuva todella vaikesta ja kipeästä aiheesta.
Vzio kiteyttää todella hyvin ajatukseni kirjasta.
http://www.imdb.com/title/tt0361127/

tii (Ei varmistettu)

niin, empatiakyky, kyky ymmärtää toista ihmistä (vaikkakaan ei kaikkien tekojen hyväksyminen), joita moni tässä kertoo itsessään tunnistaneensa, tekevät muunmuassa mahdolliseksi toimia psykiatrisena sairaanhoitajana tms. seksuaalirikoksia tehneille. joten eikö olekin hyvä että ihminen voi ymmärtää vaikkei hyväksyisikään? tällaiset romaanit ovat siis tavallaan paikallaan jotta ihminen voi kehittää kykyään olla ihminen.

Kommentoi

Ladataan...