ehkä muutun, ehkä en

Kaikki mitä rakastin

 Rakkaat ystävät, tervetuloa joulunjälkeiseen elämään!

 

Se on, kuten aina, haaleaa, vaaleaa ja keveää. Otin tänä vuonna kerrankin opiksi edellisistä vuosista ja lastasin jo ennen aattoa ostoskoriin muutaman rasian salaattia, vissyvettä ja vihersmoothieainekset. Ja kyllä, historia toisti itseään - jo tapaninpäivän iltana aloin mulkoilla suklaarasioita ja porkkanalaatikkoa kertakaikkisen kyllästyneesti ja huomasin, että himoni todellinen kohde oli jääkaapissa nököttävä rucolarasia.

 

 

 

 

 

Lounasseuralainen otti minusta kuvan ja katsokaa! Sehän on ilmiselvä woman laughing alone with salad. 

 

 

Niin se on, nyt on paras aika vuodesta (tiedän, sanon noin myös alkusyksystä ja parsa-aikaan. Mutta sovitaan, että tarkoitan sitä joka kerta). Nämä muutamat viikot, joulupyhien jälkeisestä ajasta uudenvuoden yli aina tammikuun puolenvälin tienoille. 

 

Yhtäkkiä elämä tuntuu kevyeltä. Siltä, että kaikki on mahdollista. Katson peiliin ja nyökkään itselleni salaliittolaisen tavoin - minähän tiedän jo jotain, mitä muut eivät tiedä. Sen, että kaikki tulee muuttumaan.

 

Parhaiten sitä tunnetta kuvaa tämä biisi:

 

 

Oikeasti mikään ei melkein ikinä muutu. Viimeistään helmikuun lopulla olen jo unohtanut loistavasti alkaneen "nyt opettelen organisoiduksi" -projektini, hylännyt lenkkarit kaapin perälle ja, mikä harmillisinta, yleensä ajautunut takaisin niihin vanhoihin ajatusmalleihin, joista minun oli tarkoitus nyt uutena ja uljaana ihmisenä vapautua. En ole uusi ja uljas, olen sama vanha Eeva. 

 

Vaikka joka vuosi tulee takkiin, minulla on nämä pari maagista viikkoa, joiden aikana uskon sinnikkäästi siihen, että tällä kertaa kaikki huono, raskas ja vanha jää ja elämäni täyttyy uudella, kevyellä ja hyvällä. Ja vaikka historia ei anna olettaa näin käyvän, siitä huolimatta uskon joka vuosi, että tämä vuosi on se vuosi. En minä oikeasti edes tiedä, haluaisinko kaiken muuttuvan. Tuskin. Olen hyväksynyt sen, että minä olen minä, koska olen pikkuisen epäjärjestelmällinen, vähäsen saamaton ja aavistuksen liikaa makean perään. Mutta minä jaksan uskoa. Ja pelkästään siitä minä onnittelen itseäni. 

 

(Mutta tämä vuosi on oikeasti se vuosi, kun kaikki muuttuu yhdeksi juhlaksi. Se on tieteellisesti todistettu, sain mantelin joulupuurossa.)

 

 

 

Share

Kommentit

Petra Ilona (Ei varmistettu)

Miten osaatkin aina pukea kaiken niin hyvin sanoiksi.
Ja woman laughing alone with salad hahah! :D

Dorit (Ei varmistettu)

Tämähän ON se vuosi. ;)

Martina (Ei varmistettu)

Hahhahhah, pitäisi selkeästi syödä enemmän salaattia, kun se tuntuu saavan ihmisen paremmalle tuulelle :P

amy (Ei varmistettu)

Mitä tuo juusto salaatissasi on? Fetaa, vuohenjuustoa? Jos se on vuohenjuustoa niin pyydän hartaasti kertomaan mikä merkki!

Eeva (Ei varmistettu)

Petra Ilona: voi kiitos kaunis. Ja kyllä, olen päässyt hienoon seuraan tuolla valokuvalla! ************** Dorit: kyllä! Uskotaan siihen. Aikaisemmat oli vaan harjoitusta :) ************* Martina: haha kyllä. Sitten sinäkin voit naureskella yksinäsi. Tai et oikeastaan yksinäsi, onhan sinulla se salaatti. Salaatin kanssa et ole koskaan yksin. Ja aina on hauskaa! *********** Amy: kuvassa on juusto nimeltä Minerva Organic Feta Cheese :)

Anu (Ei varmistettu)

Voi tuo on kyllä niin totta. Mutta kyllä tätä näpytellessä ihanihan oikeasti uskon, että ensi vuonna tulen olemaan edes pikkuisen parempi versio itsestäni ;) Olen niin onnellinen, että olen löytänyt blogisi ja yhden toisenkin ihanan Trendi lehden blogin. Ei sitä enää jaksa innostua muotiblogeista joissa vain esitellään mitä on tullut tänää ostettua tai saatua ilmaiseksi. Olen kai tulossa vanhaksi kun syvällisemmät jutut alkavat kiinnostamaan ;)

Maaria (Ei varmistettu)

Voi ihana Eeva! Olet niin mahtava kirjoittaja, ei siitä mihinkään pääse.

PS: Kai olet kuullut, että Mansikkapaikan (RIP) emäntä julkaiseen leivontakirjan? Se on ihan must, eikös vaan?

Grace (Ei varmistettu)

Voi, miten ajankohtainen postaus. Onnellista uutta vuotta!

Nau (Ei varmistettu)

Tämä sun blogisi on niin hassu, kun aina onnistut kirjoittamaan siten, että minä täällä suu auki ihmettelen että miten on mahdollista, että olet kirjoittanut ajatukseni sanoiksi? :D

matilda (Ei varmistettu)

Tunnistin itseni kuvauksestasi niiiiiin hyvin. :D Joka kevät mielettömästi lupauksia, juurikin järjestelmällisyyteen ja sen sellaiseen liittyen ja kappas vain, parin kuukauden päästä olen aivan yhtä myöhässä joka paikasta ja kaappien sisältö repsottaa. Tulevana vuotena tosin uusi vuosi tuo kirjaimellisesti täysin uudet kujeet, sillä muutan huomenna poikaystäväni kanssa yhteen. Ehkä lupauksenani onkin säilyttää tämä uusi, valtaisa muutos mahdollisiman hyvällä mallilla! :) Terveellisyys- ja liikuntalupauksetkin tullevat pitämään, kun on kaksi ihmistä tsemppaamassa toisiaan.

Oikein ihanaa uutta vuotta, Eeva - äläkä missään nimessä stressaa lupauksien pitämättömyydestä, tai paluusta vanhaan. Sillä paluuta ei ole koskaan. Ihminen kehittyy koko ajan eteenpäin, vuodesta toiseen. :)

Eeva (Ei varmistettu)

Maaria: enpä ollut kuullut, kiitos tiedosta! Täytyy etsiä se käsiin, jahka ilmestyy. ********** Grace: sitä samaa, onnea nimenomaan! ******** Nau: kertoo siitä, että me ihmiset taidetaan kaikki pyöritellä mielessä samoja asioita. Tavallaan aika lohdullista :) *********** Matilda: hienosti sanottu, ja ihan totta. Hyvä uudenvuodenlupaus, itse en vielä tiedä, mitä lupaan. Onnea yhteiseloon!

iip (Ei varmistettu)

ihana kirjoitus Eeva! minä uskon kyllä siihen että monesti asiat muuttuvat, ne eivät vain käy räminällä niinkuin elokuvissa vaan pikku hiljaa niin ne pienet muutokset unohtuvat. Siinä on vuoden lopussa sellainen olo että ai, ei sitä ranskan vallankumousta taaskaan tullut.
Mutta tänä vuonna minä olen oppinut ja olen heittänyt järjestelmällisyys-lupaukset nurkkaan! Minulla onkin ihan uusi lupaus! Se on sellainen onnen lupaus, että joka viikko teen asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Enkä tee niitä vasta sitten kun to do-lista on tehty. Vaan arjessa. Ja yritän olla ylisuorittamatta. kun huomaan että tuskailen koulukirjan kanssa ja mietin: "eihän tää nyt pakollista ole tää ja tää koulujuttu, mutta hyvähän se olisi tehdä" niin sanonkin hip hip hurraa, tämä ei ole pakollista, minä otankin tänään vähän rennommin.

änn (Ei varmistettu)

yhtä kiva kirjoitus kuin kaikki muutkin! kiitos! mitä teet muuten ammatiksesi vai kirjoitteletko täyspäiväisesti?:) suun blogia lukee aina innolla, ja odotan kärsimättömästi jo uusia:)

Uusi Aamu (Ei varmistettu)

Kauniisti kirjoitettu. Ja aivan ihanaa, että tiedät jo jotain, jota kukaan muu ei tiedä ja vielä kun se vaikuttaa noin kokonaisvaltaisesti hyvän olon tuottajana tänne asti.

Niin ja muuten Cafe Artin tunnelma tuli testattua ensimmäisenä arkipäivänä joulun jälkeen. Ihana Turku, vaikka vähäluminenkin onkin :)

moi (Ei varmistettu)

Tuli hyvä mieli. Ja alkoi tehdä mieli salaattia.

Mrl (Ei varmistettu)

Ystäväni jakoi tämän blogikirjoituksen Facebookissa uutta vuotta edeltävänä viikkona. Ihastuin heti kauniisiin valokuviin ja mielenkiintoisiin ja tunnelmallisiin postauksiin. Blogisi on juuri tarpeeksi ihana ja kepeä, muttei silti pelkkää ihkutusta vaan sisältää myös vakavaa pohdintaa. Lisäsin sen heti kirjanmerkkeihin ja sen jälkeen olen käynyt sivulla melkein päivittäin lukemassa uusia postauksia, joita ilokseni tuleekin melko usein, muttei silti liian usein - hyvää kannattaa odottaa. Olen viettänyt monia hyviä hetkiä blogisi parissa ja saanut ihania uusia ideoita. Seuraan myös Hesarin ruokablogiasi ja eilen oli mukava huomata artikkelisi myös Helsingin Sanomien D-osassa.
Olet... ihana. :) <3

Kommentoi