ei se tarkota että mä olisin

Tällä päivällä oli kaikki potentiaali olla ihana. Heräsin lempikaupungistani. Olin varustautunut villapaidalla ja muhkealla huivilla, mutta mitä vielä - täällä pärjää pikkubleiserillä. Aurinko paistoi ja vihreä jokiranta oli lempiravintolani ikkunasta katsottuna niin kauniin värinen, että itketti.

 

 

Söin lounaan lempiseurassani ja lähdin tyytyväisenä. Poikkesin kauppaan, jota nykyisessä asuinkaupungissani ei ole ja kas - löysin juuri sellaisen laukun, jota olen jo pitkään etsinyt.

 

Hypähtelin väliaikaiseen kotiini kevyin askelin, saatoin vähän vihellelläkin. Kämpillä katsoin YouTubesta videopätkiä Wall Streetin mielenosoituksista ja yhtäkkiä vanha tuttu vieras kolkutti. Neiti Kolu, Syyllisyys täällä, olkaa hyvä ja avatkaa ovi.

 

Niin, syyllisyys. Ei vain siitä uudesta laukusta, vaan kaikesta.

 

 

Esimerkiksi siitä, että olen kaksi päivää miettinyt pääasiassa syyskenkiä ja siitä, että tienaan elantoni kirjoittamalla vaatteista ja terveyspirtelöistä ja vartalokomplekseista, kun voisin olla Wall Streetillä kirjoittamassa niistä mielenosoituksista, joista kukaan ei halua kirjoittaa.

 

Kyllähän minä tiedän. Ei se, että tykkää vaatteista tee ihmisestä tyhmää tai pinnallista. Tiedänhän minä, etten ole kulutushysteriassa tai pinnallisuudessa maailman tai edes blogimaailman top satasessa.

 

Ei siinä ole mitään väärää, että käyttää itse ansaitsemansa rahat kauniisiin asioihin tai että tulee onnelliseksi mistä nyt ikinä tuleekaan, vaikka sitten kampapuuvillaisista lakanoista tai persikanvärisistä neilikoista (oih, miten onnelliseksi niistä tuleekaan!). Mutta toisinaan mietin, kuinka paljon oikeastaan piiloudumme tällaisen ajattelun taakse:

Vaikka mä jaan mun Facebookissa vaan Seiskan linkkejä, niin ei se tarkota ettei mua kiinnostais maailman asiat.

Vaikka mua harmittaa enemmän epäonnistuneet ripsenpidennykset kuin Kreikan talouskriisi, niin ei se tarkota, että mä olisin pinnallinen.

Kyllä mä saan kattoa aivotonta viihdettä jos se rentouttaa, ei se tarkota että mä olisin tyhmä.

 

Tällaiseen ajatteluun on niin helppo tuudittautua, että pian ei edes huomaa, ettei ole itse asiassa edes vilkaissut sanomalehteä, fiksua kirjaa tai älykästä elokuvaa vuosikausiin. Siinä missä ennen oli noloa, ettei tiennyt mitään politiikasta, taiteesta tai historiasta, nykyään on muodikasta julistaa kovaan ääneen, ettei tiedä eikä kiinnosta. Missä vaiheessa ihminen on oikeasti tyhmä, itsekäs, sivistymätön tai pinnallinen, kun kaikki roskaviihteestä kerskakulutukseen on oikeastaan sallittua jos se kerran tekee sut onnelliseksi?

 

 

Joten vastauksena kysymykseeni miksi minä istun kahvilassa juomassa jääteetä enkä ole Itämerellä putsaamassa lokkeja öljystä - en tiedä. Ehkä siksi, että olen itsekäs. Tai mukavuudenhaluinen. Todennäköisemmin pelkuri. Luultavasti kaikkia näitä. Mutta olen siinä(kin!) mielessä onnekas, että kun jokin lehdestä lukemani tai YouTubessa näkemäni alkaa nakertaa mukavuudenhaluista omaa ei se tarkota että mä olisin -maailmaani, minulla on sentään tämä pinnallinen hömppäblogi, johon voin ajatuksiani purkaa.

 

 

Share

Kommentit

Lotta (Ei varmistettu)

Mistä Turusta löysit tuon kaunokaisen? Juuri tuollaista olen metsästänyt kuin pieni karhunpoika hunajaa.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos tästä, Eeva. Taidan jättää päivän Hesarin eteisen lattialle, haen Wikkeltä neilikoita ja sitten kirjoitan kivoista oululaisista indiepojista. Elämä on (sittenkin) ihanaa.

Eeva Kolu

Haha, tää postaus ei selvästikään aiheuttanut tavoittelemaani reaktiota :) No, aina ei voi voittaa.

Eeva Kolu

... kunnes tajusin, että tuon kommentin olit kirjoittanut SINÄ ANNA, ja ymmärsin kaiken! ;)

turkulainen (Ei varmistettu)

AH Turku on kyl kiva! :) Tällä viikolla päästään tähän vuodenaikaan nähden nauttimaan miltei hellelukemista! Ihanaa! Huomenna yliopisto-opiskelijat ottavat mittaa toisistaan Aurasouduissa neljästä eteenpäin. Siinä sulle menovinkki aurinkoiseen Turku-viikkoon! ;) P.S. tykkään sun blogista PALJON! :)

Siiri (Ei varmistettu)

Huh, ihan mielettömän puhutteleva postaus! Liialliseen tyhmyyden ja tiedostamattomuuden ihannointiin ei tosiaan pitäisi taantua. Kun meillä hyvinvoivilla länsimaalaisilla on kaikki tieto muutaman klikkauksen tai kädenojennuksen päässä, on väärin ajatella, että "mun ei tarvii tietää mitään". Ei sitä ainakaan pitäisi kaikelle kansalle kuuluttaa.

Ja Eeva: vaikka en sinua tunnekaan, niin uskon silti, että elämäsi ei oikeasti ole pelkkiä neilikoita ja syyskenkiä. Jo valitsemasi opiskeluala pitää huolen siitä, että pysyy kalenterinsyrjässä ja uutistulvassa kiinni!

hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Niinpä.

Marita / sanoistatekoihin.blogspot.com/ (Ei varmistettu)

Minäkin kävin tänään Zarassa kuolaamassa erään vihreän laukun perään, harmi ettei törmätty!

Minusta jo se, että tiedostaa oman onnekaan arpansa ja tajuaa tuntea vähän syyllisyyttä on merkki siitä ettei ole ihan pinnallisemmasta päästä. Ne ystävistäni, jotka asuvat kehitysmaissa ovat moneen kertaan ilmaisseet että länsimaiden piittamattomuus ja välinpitämättömyys tietenkin harmittaa, mutta eniten heitä ärsyttää ihmiset, jotka eivät osaa nauttia hyvästä onnestaan ja elemästään. Eli paras olisi löytää jonkilainen tasapaino: kunhan ei ole täysin tietämätön ja tajuaa välittää muusta maailmasta, ei tarvitse potea syyllisyyttä siitä, että itsellä sattuu menemään paremmin kuin muilla. :)

Anna (Ei varmistettu)

;)

(Kävin silti hakemassa neilikoita ja kirjotan niistä pojista.)

lukija (Ei varmistettu)

Jäin miettimään eikö nykyään todella ole noloa olla tietämätön kulttuurista, taiteesta ja politiikasta...kyllä minusta (kenkiä, laukkuja ja neilikoita rakastavasta blondista) se on noloa edelleen! Välillä tunnen jopa myötähäpeää blogilistan kärjessä keikkuvien muotiblogien pitäjien puolesta; kuinka joku kehtaa olla noin avoimesti pinnallinen... (Ja silti luen ja tykkään, enkä todennäköisesti lukisi ja tykkäisi läheskään yhtä paljon jos samaiset ihmiset yhtäkkiä kirjoittaisivatkin Kreikasta tai ottaisivat kantaa kunnallispolitiikkaan).

niin (Ei varmistettu)

Tuosta myötähäpeästä suosituimpia muoti(kulutus)blogeja kohtaan: luulen että suuri osa lukijoista kokee samalla tavoin myötähäpeää, mutta toki jatkaa lukemista, ehkä jopa tunteakseen ylemmyydentunnetta, "onneksi on olemassa joitain vielä ITSEÄNIKIN pinnallisempia oksettavalla nopeudella kuluttavia älykääpiöitä, ei tarvitse itsellä olla niin huono omatunto".
Kiitos hyvästä tekstistä Eeva!

deer (Ei varmistettu)

ehkä paras postaus ikinääää

Liisa (Ei varmistettu)

Hyvä Eeva! Sama syyllisyys vierailee minunkin luonani aika ajoin. Silloin tartun paniikinomaisesti lukemattomien lehtien kasaan olohuoneeni lattialla ja tunnen olevani ainoa aikuinen ihminen maailmassa, jonka pitää ponnistella pysyäkseen kärryillä (kumma kyllä tämä ahdistus osuu usein syysaikaan..:))
Uskon kuitenkin, että jo ahdistuksemme osoittaa, ettei oma napa ole nielaissut meitä vielä pysyvästi. Kyllä se balanssi vielä sieltä syysmallistojen ja velkakriisin välimaastosta löytyy:)

Tessa (Ei varmistettu)

Totta. Inhoan myös sitä, että nykyisin on ihan ok olla tuntematta syyllisyyttä turkiksista "syönhän mä lihaakin" ja lentämisestä "muut lentää vielä enemmän". Ei elämän tarkoitus pitäisi olla pelkkä ikävän karkoitus, se on kuitenkin se seikka joka erottaa meidät eläimistä...

hanna (Ei varmistettu)

hyvä kirjoitus! tämä mene ihan ohi aiheen mutta pakko kertoa, kun jäi naurattamaan: tänään ruokakauppaan mennessäni törmäsin teihin oviaukossa ja olin ihan moikkaamassa kunnes viimehetkellä tajusin että niijjuuu eihän me tunneta. heti sen jälkeen olisi tehnyt mieli toisaalta kyllä juosta perään ja sanoa, että ihana blogi ja hieno tukka mutta sitten suomalainen minäni heräsi taas henkiin ja menin ihan vaan normaalisti kauppaan :) ehkä ensi kerralla sitten vaan reilusti moikata päräytän vastaavassa tilanteessa, tuskin siitä kenellekään huono mieli tulee / han-nas.blogspot.com

aadaa (Ei varmistettu)

huhuh, oot niin ihana :´)

annna (Ei varmistettu)

Puhuttelevaa tekstiä Eeva, taas :) Itsekkin olen miettinyt että olenko muuttunut liian pinnalliseksi, koska en esimerkiksi jaksa keskittyä syvällisempään ja monimutkaisempaan kirjallisuuteen, vaan tulee luettua enimmäkseen kaikenlaista hömppää. Olisihan se ihanaa olla pelastamassa maailmaa, mutta.... En edes tiedä, miksi mutta.

Helma (Ei varmistettu)

Aloin jo kirjoittaa pitkää sua komppaavaa kommenttia. Ekaa sulle ikinä. Mutta sitten tajusin, etten mä osaa mitenkään kiteyttää omia ajatuksiani paremmin. Eli haluan vain sanoa: kiitos.

laura (Ei varmistettu)

Tämä on jo ties kuinka mones kerta, kun käy näin! Mulla kytee joku ajatus jota en saa viisaasti ulos, ja sitten tulen lukemaan sun blogia ja sä olet kirjoittanut sen mun ajatuksen sanoiksi.

Niina (Ei varmistettu)

Hienosti kirjoitettu aiheesta joka on minunkin päässäni pyörinyt viime aikoina :)

Sari (Ei varmistettu)

Samaa tulin sanomaan kuin laura ja Helma ainakin, että sä osaat kyllä just sanoa ne asiat niinkuin oon itse ajatellut, mutta en osaa sanoiksi pukea älykkäästi. Tää kirjoitus oli niin totta, että tattista vaan. Ihana Eeva.

hmm... (Ei varmistettu)

Samaistuin niin tekstiisi, kiitos! Tuli mieleen lisätä, kuinka itse poin syyllisyyttä Zarasta ostetun neuleen vuoksi kun melkein heti uutisissa oli että Bulgarian Zaraa on syytetty lapsityövoimasta ja muutenkin ala-arvoisista työolosuhteista. Mutta! Minusta on suoraan sanottuna epäreilua! kuinka tavoittamattomia eettiset vaatteet ovat. Enkä käytä tätä tekosyynä ostaa lisää lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita ja kyllä, edelleen käytän sitä Zaran neuletta koska ostettu mikä ostettu, mutta haluan vain sanoa, että omassa syyllisyydessä asioita on pohdittava useammalta kantilta. Esim. Minä uskon, että jos markkinoilla olisi tarjolla kohtuuhintaisia kauniita ja yhä eettisiä vaatteita, ihmiset valitisivat tällaisen vaatteen se H&M riistorievun sijaan. Toivon, että tähän tulisi vielä joskus muutos.

sari (Ei varmistettu)

hyva kirjoitus eeva, arvostan!

ylla hmmm:lle haluaisin vastata omalta osaltani etta kyse taitaa olla eniten siita etta kasitysksemme siita mika on 'kohtuuhintainen" vaate on kovasti muuttunut. Jos vaikka isovanhemmilta kysyy miten paljon kenkapari tai juhlamekko maksoi parikymppisena suhteessa omiin tuloihin (ja miten usein niita ostettiin), niin olen varma etta suhde on suurempi kuin mika meista on "normaalia" suhteutettuna omiin tuloihimme.

eettisillakin merkeilla muuten on alennusmyynteja joita vahatuloisemman kannattaa kytata. ehka hienointa isoksi kasvamisessa on se etta ei enaa tarvitse uusia vaatteita siksi etta kasvaa eika vaatteisiin ja kenkiin tarvitse ostaa kasvunvaraa, eli itse ostan usein eettisen vaihtoehdon alesta vaikka sen vaatteen sesonki olisi ohi silla mahtuuhan se ensi vuonnakin.

Sohvi (Ei varmistettu)

Itsekin olen huomannut saman ilmiön, jopa yliopistolla, jossa kuvittelisi ihmisten olevan hieman fiksumpia, tai ainakin hieman kiinnostuneempia. Lisäksihän nykyään ollaan ylpeitä siitä, että ei lueta kirjoja. "en ole ikinä lukenut yhtään kirjaa loppuun"-lausetta julistetaan kuin Se olisi suurikin saavutus.

Tessa (Ei varmistettu)

Piti vielä tulla lisäämään että olen aivan samaa mieltä kuin kommentoija 23. hmm.:lle, valitettavasti ne edulliset, eettiset, ekologiset jne. vaatteet on paradoksi jota ei voi eikä minusta tarvitsekaan olla. Useimpien ihmisten ongelma on se, miten paljon vaatteita ostetaan ja sitten yritetään paikata omaatuntoa tyhjentämällä riepuja välillä huutonetin tai kierrätyskeskuksen kautta.

Ei vaatteiden tarvitsekaan olla edullisia.

Katja (Ei varmistettu)

tätä olen juuri itse miettinyt & sait asian ilmaistua selvemmin kuin itse olen onnistunut. välttelen uutisten (varsinkin negatiivisten sellaisten) lukemista tai katsomista, koska en koe, että niistä lukeminen viisastaa tai auttaa (ketään). tiedän jo, että maailmassa kärsitään, että ympäristö-ongelmia riittää, että nykyinen kulutusyhteiskunta on vääristävä ja ällöttävä. tiedän myös, että negatiivisista asioista kerrotaan paljon enemmän, kuin positiivisista.

mutta samalla tulee ahdistunut ja typerä olo; enkö todellakaan aio kiinnittää mitään huomiota asioihin, jotka vaivaavat minua, ja joihin haluan muutoksen? voinko tehdä mitään asialle, jos en ensin perehdy siihen? ja ennen kaikkea, aionko todella tehdä asialle jotain, ja mitä?

Maija (Ei varmistettu)

Tämä onkin yksi ikuisuusteemoista, joilla saa takuuvarmasti oman päänsä aivan jumiin, jos niinkseen antautuu näiden mietteiden virtäväksi. Itse olen ajatellut samaan ratkaisukeskeiseen tapaan kuin Katja: mitkä asiat on niitä, joista juuri minun kannattaa murehtia = mitkä asiat on niitä, joille voin jotain? Sama ajatus tiivistyy klassisessa AA-kerhon rukouksessa:

God, grant me the serenity to accept the things I cannot change,
Courage to change the things I can,
And wisdom to know the difference.

Ja lisäksi, kuten joku viisas edellä jo tapaili, on suurta tuhlausta ja loukkaus vähempiosaisia kohtaan olla nauttimatta niistä ihanista asioista, joista on päässyt osaksi.

s (Ei varmistettu)

minäkin reagoin tohon hmm... kommenttiin; ei tietenkään ole mahdollista että eettisiä vaatteita voisi tuottaa samalla hinnalla kuin h&m-vaatteita. eettiset vaatteet maksavat enemmän koska niiden valmistamisessa ei ole hyväksikäytetty ketään, ei luontoa eikä ihmistä. Pitäis yrittää (niin minun kuin muidenkin) muuttaa ajatusmaailmaansa niin että alkaisi pitämään eettisten vaatteiden hintalappua kohtuullisena ja oikeana. Kyllä myönnän että se on vaikeeta kun on tottunut että vaatteita saa halvalla, mutta ehkä sitä pikkuhiljaa onnistuisi muuttamaan asennettaan.

iinuska (Ei varmistettu)

Loistava teksti, olen pohdiskellut samankaltaisia asioita aina toisinaan (möllöttäessäni sohvalla katsomassa Salkkareita kirjallisuuden klassikoiden lukemisen sijaan). Itse yritän saavuttaa jonkinlaisen tasapainon: saan rentouttaa itseäni hömppäsarjoilla tai lukea bloggaajien uusista ihanista laukuista yms., mutta se ei saisi täyttää kaikkea aikaani. Hömpän vastapainoksi luen/katson uutisia (tämä tosin on automaattista, HALUAN tietää mitä tapahtuu), perehdyn älykkäisiin(kin) kirjoihin ja pohdiskelen filosofisia asioita. Mielestäni itselläni asiat ovat kuitenkin hyvin, tunnen erään tiedostavasti elävän punkkarin, jonka luulisi olevan perillä maailman menosta (voidakseen vastustaa systeemiä jne). No, hän ei tiedä edes kuka on Alexander Stubb. Olen hieman huolestunut tästä...

Illusia (Ei varmistettu)

Ehkä maailmaa voisi parantaa myös pieni pala kerrallaan, sen sijaan että "lähtee Itämerelle putsaamaan lokkeja öljystä". Tarkoitan nyt ihan pieniä, mitättömältä tuntuvia juttuja, kuten tuntemattomattomalle hymyilyä (saattaa tulla juuri sillä hetkellä todella tarpeeseen), ystävällistä lausetta työkaverille, sitä ettei puhu toisista pahaa, ostaa reilun kaupan kahvia, jättää jonkin turhakkeen kokonaan ostamatta, antaa almun kerjäläiselle jne. Sellaista yleistä inhimillisyyttä.

Ymmärrän sinänsä syyllisyyden tunteet kyllä. Olen vain valitettavasti itse muuttunut vanhemmiten kyynisemmäksi ja paatuneemmaksi.

Tiina (Ei varmistettu)

on mahdollisuus valita. Se ahdistaa meitä. Mielestäni ihmisellä on oikeus ja velvollisuus tehdä elämässän hyvää itselleen ja muille - kohtuudella kumpaakin. Tämä on vaikeaa. Asioilla on tapana ruokkia itseään. Jos katsot kerran tai muutaman vaikka Salkkareita, alat haluta lisää, vaikka alussa katsomaasi halveksisitkin etkä missään vaiheessa niistä mitään saisikaan. Jos taas pidät tapanasi lukea vaikkapa rauhassa sen paperi-Hesarin joka päivä, pysyt auttomaattisesti asioista perillä ja kiinnostuneena. Tämä on ehkä vanhanaikaista ajattelua, mutta toimii itselläni. Vanhanaikaisesti olen myöskin sitä mieltä, että kohtuus kaikissa asioissa on ihmiselle hyväksi, puhutaan sitten syömisistä, keskakulutuksesta/linkolalalaisuudesta tai BB:stä/A-studiosta. Ainakin omalla kohdallani koen, että mm. mediassa on paljon kuonaa, jonka päivittäisellä käytöllä saa henkisesti yhtä tunkkaisen olon kuin syömällä joka päivä liikaa vaahtokarkkeja tai ranskanleipää. Joskus taas on liian laiska tai väsynyt :-)

Tiina (sama kuin ed. :-) (Ei varmistettu)

... loppuu tekstitila kesken ajatuksen ja verensokeri vajoaa liian alas, jotta sormet toimisivat näppiksillä :-) Mutta mahtavaa, että on Eeva ja kaikki te muut, jotka näitä asioita ainakin pohditte!

Kate (Ei varmistettu)

Tietoa (josta suuri osa on jotain kamalaa) tulvii nykyisin niin paljon, että joskus tekee mieli käyttää vain osaa aivoistaan ja miettiä ja katsella kauniita asioita. Pidemmän päälle sekin kuitenkin alkaa ällöttää vähän kuin söisi pelkkää karkkia. Ei kai ihmisellä ole hätää, jos sen lopulta tekee mieli jotain terveellisempää, jossa on sisältöäkin.

~H (Ei varmistettu)

Eiköhän tämä liity osin ihan tavalliseen turvallisuuden hakemiseen, sellaisen oman elämänpiirin ylläpitämiseen ja siinä elämiseen. Kun selailee kiiltäväpaperisia naistenlehtiä tai tyyliblogeja tai katsoo "hömppäsarjoja", sitä suurinpiirtein etukäteen tietää, mitä saa. Uusia ajatuksia ehkä, mutta useimmiten ne pysyvät tietyn mukavan karsinan sisällä. Muunkaltaisten asioiden seuraaminen ja epäkohtien tunnustaminen onkin usein hieman epämukavaa, ja käy joskus jopa työstä. Varsinkin kun loppujen lopuksi monet epäkohdat vain eivät näy arjessamme mitenkään. Lapsityövoima, epäeettisesti tuotetut nahkatuotteet ja ihmisten sairastuminen puuvillapellolla, ovatko ne asiat todella olemassa, kun Zara avaa ovensa joka päivä, asiakkaita riittää, myyjät ovat työssään, saan ehkä kehuja uudesta paidastani ja kaikki ylipäätään on kuten aina ennenkin?

Kaoka (Ei varmistettu)

Kaipa se huono omatunto on tavallaan merkki siitä, ettei ole IHAN paatuneen itsekäs ja pinnallinen hedonisti, mutta ei se hirveästi pelasta jos asioille ei kuitenkaan aio tehdä mitään.

Itse tunnen olevani ihan hirveä ihminen kun en ymmärrä maailman menosta kunnolla mitään (toki luen uutisia, mutta taustatietoni kaikesta ovat niin retuperällä, etten koskaan kunnolla ymmärrä mistä on kyse), enkä oikein osaa tehdä asialle silti mitään. Syön joka viikko lihaa, vaikka pidän nykymuotoista lihantuotantoa epäeettisenä. En osta luomua, koska se on olevinaan mielestäni kallista. En ole lukenut yhtään klassikkoa vapaaehtoisesti vapaa-ajallani. Peseydyn aina kauan ja KUUMASSA suihkussa. Minulla ei ole mitään hajua mitä sähköä käytän. En juuri valikoi vaatekauppojani. -Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että tiedostan tämän kaiken ja poden huonoa omaatuntoa, mutta enkä tänään(kään) tee asialle mitään!

Mutta puhutteleva kirjoitus kyllä! Jospa sitä vielä joskus saisi itseään niskasta kiinni ;)

maissivelli (Ei varmistettu)

on virkistävää, että suhteutat valintojasi ja samalla paljastat sitä kuka pohjimmiltasi olet tälläisilla tuikkauksilla. Ei toki niin, että olisit lukijoillesi sen velkaa (jokainen kirjoittaja valitsee oman linjansa), mutta juuri rehellisyytesi tekee blogistasi niin ainutlaatuisen. Mitä me oikeastaan tarvitsemme elääksemme hyvää elämää?

Aika usein vähemmän on juurikin enemmän, kun vähemmän on laatua ja siihen keskittyy. Kukapa meistä ei tunnistaisi itsessään toistaaltaa ahneutta, oli se sitten silkkaa omistamisen halua tai elämysten nälkää. Tämä blogikin on osa elämys-fiilistelykulttuuria, jossa me etuoikeutetut suomalaiset saamme elää. Onneksi Eeva olet jyvällä siitä.

trilli72 (Ei varmistettu)

ja luopumistakin, iän myötä omat arvot usein kirkastuvat. Monilla materiaalisten asioiden arvo vähenee mitä enemmän ikää kertyy plakkariin (ja mitä enemmän rahaa on törsätty ns. skumppaan). Se ei tarkoita, etteikö elämässä silti voisi olla vähintään yhtä paljon kauneutta - sitä löytyy ehkä vain enemmän ihmisisistä kuin laukuista. Ostettavan kauneuden merkitys muuttuu kuluvaksi, vanhenevaksi, kyseenalaiseksi. Tavarat elävät vain, jos ne ovat laadukkaita. Ihmisiä ne eivät kuitenkaan koskaan korvaa.

Hienoa, että Trendissä on tälläinen blogi.

Riikka (Ei varmistettu)

ja paras lukemani postaus..

Ama (Ei varmistettu)

Olen vastikää aloittanut uudessa työpaikassa teatterilla ja istun usein tietokoneella ilman mitään varsinaista tekemistä. Toki Facebook ja Tetris varmaankin myös lasketaan "tekemiseksi", mutta olen nyt ajautunut kaiken maailman uutissivuille ja blogipläjäyksille, sillä Facebook on tylsä ja Tetriksessä rulaan. Uutisista minulle tulee maailmantuska ja hömppäblogit yleensä helpottavat, mutta on pakko sanoa, että sinun juttusi ovat tähän mennessä antoisimpia. Tunnut ihan kaverilta. Sellaiselta kaverilta jonka kanssa heittäisin korkeat yläfemmat kun toteamme, että kyllä kannattaa ajatella vaikka välillä kengät jalassa ovatkin niin helvetin kauniit. Kiitos sinulle, työkaverit myös kiittävät. Lainaan sinua useasti kovaan ääneen kahvikuppi ilosta läiskyen. Ps. On myönnettävä että vielä muutama viikko sitten inhosin blogeja. Ihan periaatteesta.

Claire (Ei varmistettu)

ja mua jäi silti kanssa eniten kiinnostamaan putiikki, josta tuo laukku löytyi :D

cherry (Ei varmistettu)

Täytyy sanoa, että ihan hieman kadehdin tuota laukkua. Ole onnellinen sen omistamisesta :) ja muutenkin. Hyvää syksyä sinulle !

Haider (Ei varmistettu)

Holy concise data btaamn. Lol!

Sadia (Ei varmistettu)

I'm so glad I found my solution onnlie.

Sadia (Ei varmistettu)

I'm so glad I found my solution onnlie.

Kommentoi