elokuun valo

Ladataan...

Vietin koko viikonlopun läksiäisiä. Pyyhin hikeä otsalta ystävien pienessä keittiössä ja join liikaa punaviiniä. Pakkasin tavaroita autotallissa ajattelematta sen kummempia. Söin hotellissa mansikoita ja loikoilin isoista ikkunoista tulvivassa valossa. Se oli muuttunut kesäkuun ylenpalttisesta elokuun surumieliseksi, vähän nöyräksi mutta silti ylpeäksi. Niin kuin vanha teatteridiiva, joka tietää, että suurten aplodien aika on ohi, mutta pukeutuu silti minkkiturkkiin aina ulos lähtiessään.

 

 

 

 

 

Tulin eilen tyhjään soluhuoneeseen, jossa tuoksui Ajax. Vilkutin autolle, sanoin älä oo surullinen, moikka.

 

Minun poissaollessani lähikauppani oli muutettu kehystämöksi. Seisoin idioottimaisesti ikkunan takana kauppakassi kädessä, tuijotin taulukankaita ja mietin mitä mä nyt teen. Keksin lopulta, että voin kävellä toiseen kauppaan. Siellä oli vain kevytjugurttia. Nieleskelin kyyneleitä. Ostin ruisleipää ja juustoa.

 

Rappukäytävässä oli tukahduttavan kuuma. Naapuri ei tervehtinyt. En löytänyt juustohöylää muuttolaatikoista. Söin syntisen paksua juustosiivua ja ajattelin: tervetuloa ikävä.

Share

Kommentit

inke (Ei varmistettu)

no nyt mua alkoi itkettää.

ilmeisesti naapuri (Ei varmistettu)

kattimatti on parempi kauppa muutenki :)

(Ei varmistettu)

ikävä tarkoittaa sitä, että sulla on ystäviä!

hilla (Ei varmistettu)

alko itkettää..

Pee (Ei varmistettu)

Onneksi on mahdollisuus ikävöidä, tietää rakastavansa ja kaipaavansa. Mieluummin ikävöin, kun olen koskaan ikävöimättä. Tsemppiä, kyllä se taas kohta helpottaa! Ja onneksi Annukka asuu siellä. Mutta kyllä mulle silti tuli surku tätä lukiessani.

Sanni (Ei varmistettu)

moi Eeva. oot ihana.

fani (Ei varmistettu)

Bonjour Tristesse. :'(

Maria (Ei varmistettu)

Voi ei, sama juttu :(

Kati (Ei varmistettu)

Voi ei, tekis mieli kutsua sut meidän suttuiseen keittiöön juomaan teetä. Surettaa kun oma rakas kotikaupunki ei tunnu samalta sulle. Voimia syksyyn, olet ihana!

katri (Ei varmistettu)

Kuusivuotinen symbioosini Tampereen kanssa päättyy ylihuomenna, kun pakkaan omaisuuteni autoon ja muutan Turkuun. Jo pelkkä uuden kaupungin, -koulun ja -elämän ajattelu saa sydämeni lyömään nopeammin, mutta samalla itkettää ja puristaa rintakehää ja pelottaa - voiko täältä oikeasti lähteä? Toivon, että ikävä muuttuu pian siedettäväksi, enemmän haikeudeksi kuin suruksi. Ja olisihan järjetöntä olla kaipaamatta ensimmäistä oikeaa kotiaan. Halauksia ja voimia, tähän aikaan vuodesta meillä on (onneksi?) paljon kohtalotovereita. <3

sanna (Ei varmistettu)

#02:n kanssa samaa mieltä, kattimattiin eeva vaan! se on tammelan kivoin ruokakauppa. olisi mahtavaa törmätä sinuun joskus siellä. (helmi otsalla -rannan siellä kerran näinkin, ja huumaannuin sen neidon suloisuudesta. :) ) vaikka varmaan vaan piiloutuisin tomaattivuoren taakse ujona ja kurkistelisin suosikkibloggaajaani sieltä.

Itkuiita (Ei varmistettu)

Niiiiiiin osuva kirjoitus taas sulla! Tässä sängyllä makoilen uudessa kämpässä ja itken ikävää entiseen elämääni ja kotiin. Onneksi en siis ole ainoa, jolta hetken kestää tottua muutokseen. Mutta toivotaan, että kaikki muuttuu paremmaksi, siellä löytyy juustohöylä ja täällä sopivan lyhyet verhot tyhmän mallisiin ikkunoihin... Tsemppiä ikävän kans!

soturiprinsessa (Ei varmistettu)

Voi ei Eeva! Olen juuri viikonloppuna tullut Tampereelta (itse asiassa sama kauppa oli minunkin lähikauppani) Turkuun opintojen alun vuoksi ja purskahdellut kolme päivää itkuun jatkuvasti ajatellen, etten kestä yhtään vaan pidän välivuoden ja haen ensi keväänä Tampereelle, jossa on perhe ja poikaystävä. Välillä tuntuu, että olenko AINOA, joka ottaa tämän näin raskaasti tai onko tämä laisinkaan normaalia olla näin ahdistunut lähdöstä. Mutta kiitos, kun kirjotit tämän. Toivoisin, että voisit kirjoittaa lisääkin, sillä olet niin taitava sanankäyttäjä, että osaat helpottaa tunteiden kauniilla kuvauksella meidän muidenkin oloa. Tuntuu, ettei mikään huvita, mutta eiköhän se tästä... parempi vaan lähteä ulos ja tehdä kaikennäköistä kivaa - tai ainakin asioita, jotka ehkä voisivat olla kivoja. Ja onneksi sulla on siellä se Annukka, eikö? :) Oi, mikä vuodatus, anteeksi, mutta tämä helpotti minunkin oloani - edes vähän. :)

Ilse (Ei varmistettu)

Tsemppiä Eeva! Mun kesän mittainen ikävä päättyy ylihuomenna. Tyhjät iltapäivät ja vielä tyhjemmät illat, kun piti mennä yksin nukkumaan. Opin vähän nauttimaankin omasta ajasta, vaikka välillä nieleksinkin itkua autioissa huoneissa. Kuulostaa tyhmältä, mutta kyllä se siitä. Ainakaan koko ajan ei ole yhtä kurjaa kuin aluksi.

Aniliini (Ei varmistettu)

Tuntuu hassulta kirjottaa tää, mutta onneks joku muukin räytyy syksyllä kuin vain minä. Mulla on ollu ihana kesä ja kaipaus on hiipinyt yllättäen ja odottamatta sydämen ja sielun rajamaille. Tuntuu kun syksy ois kaiken loppu eikä minkään alku, vaikka syksy on kaikkien vaahteran lehtien juhlaa. Mutta, tuota, piti siis sanomani että tsemppiä kaikille meille räytyjille.. :)

Nina (Ei varmistettu)

Tuli tuosta vanhasta teatteridiivasta mieleen, saattaa haikeudessaan tuoda lohtua. Muutenkin suosittelen The Divine Comedya, jos et sattumalta ole tutustunut. :)

http://www.youtube.com/watch?v=CUio0gU4NCY

Minna (Ei varmistettu)

Virtuaalihali.

Sini (Ei varmistettu)

Hei kehystämöt on elämän suola! Ihan mahtavaa että voi saada taidetta kauniisiin kehyksiin ihan nurkalta. Lähikauppoja piisaa aina. Mullakin on kolme mutta vain yksi lähikehystämö.

estella - lily.fi/palsta/kirjallinen-projektini (Ei varmistettu)

Voi Eeva, tsemppiä!

Rosa (Ei varmistettu)

Eikä.. pärjäile. ää tuli niin surullinen olo tästä.:(

http://rosaliespaperplanes.blogspot.com/

Sofi (Ei varmistettu)

Minäkin toivotan tsemppiä! Voin kovasti samaistua kirjotukseesi: tässä istun koneella uudessa soluhuoneessani, vieraassa kaupungissa ja nieleksin itkua. Kaupungillakin vetistelin ainoastaan siksi, koska vastaan tuli samanlainen auto kun omalla ukollani, joka jäi muualle. Koville ottaa, mutta kuten moni olikin jo kommentoinut, meitä lienee tänä(kin) syksynä monta. Ja muuten, itsellänikin on juustohöylä teillä tietämättömillä! Se on tainnut karata yhdessä kahvimittani kanssa.

sonja o. (Ei varmistettu)

Kaunis, haikea kirjoitus. Tsemppiä syksyyn!

h (Ei varmistettu)

älä ole surullinen, kyllä se elämä siitä.

loora (Ei varmistettu)

Miksi suhtaudut asiaan, kuin uusi kaupunki olisi sinulle jokin rangaistus? Onko vika siinä että puolipakolla opiskelet alaa jota kohtaan et tunne varsinaista kutsumusta/intohimoa? Olisiko aika lakata olemasta se kiltti tyttö, joka aina tekee sen mitä muut odottavati. Tee sitä vain mistä olet aina unelmoinut ja mikä saa sinut lentoon!

n (Ei varmistettu)

kannattaiskohan sun nousta lentoon omassa elämässäsi ja käyttää vähemmän aikaa tuntemattoman ihmisen valintojen analysointiin? :) eeva kuvasi yhtä hetkeä (ja hienosti kuvasikin), ei siitä varmaan tarvitse vetää johtopäätöksiä toisen ihmisen koko elämästä ja olemuksesta. tietääkseni on ihan normaalia olla surullinen sillä hetkellä kun joutuu hyvästelemään tärkeän ihmisen eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä opiskelee ja missä asuu.

Eeva (Ei varmistettu)

Kiitos kaikille kommenteista, ja Looralle analyysistä. Ihmettelin, miksi tuota toisessa kaupungissa asuvaa tyyppiä on niin ikävä, mutta se johtuukin vain siitä että opiskelen väärää alaa :) Teitä kohtalotovereita on näköjään monta, halaus kaikille ja hei: kyllä tähän taas tottuu. Kaikessa on hyvät puolensa, ikävässä ja yksinäisissä illoissa. Ja varmaan tässä kolkossa kämpässäkin, lopulta.

essi (Ei varmistettu)

ihana mekko!

Mariel (Ei varmistettu)

Oi, tossa ylhäällä sanoit sen itsekin jo Eeva: hei, kyllä tähän tottuu. Ja miä vielä vakuudeksi ja niin kokemuksen syvällä rintaäänellä kuin nyt 18 vuotias likka voi sanoa niin sanon: Kyllä siihen ihan oikeesti tottuu. Miä oon itse asunut vuoden Englannissa ja nyt toinen vuosi lähtee kohta käyntiin ja kyllähän sitä on ihan pirun ikävä! Mutta arvaa mitä, siinä erossa olemisessa on sellainen hyvä puoli ettei enää ota asioita itsestäänselvyyksinä. Se on melkein kuin rakastuisi johonkin henkilöön uudestaan: Haluaa vain nähdä sen ja muistaa kaikki ne ihanimmat hetket, ja jos joku pikku juttu on ennen ärsyttänyt niin nyt sitä riidasta tyynysodaksi muuttunutta tappeluaki muistelee hymy huulilla. :')

Sanamäärästäni voit päätellä että samaistuin hehe.

Miiu (Ei varmistettu)

Minä rakastan sun tapaa kirjoittaa. Olet suloinen.

Avari (Ei varmistettu)

Calling all cars, cllaing all cars, we're ready to make a deal.

Terry (Ei varmistettu)

There are no words to dsebcrie how bodacious this is.

lxcauinsg (Ei varmistettu)

CBWty3 fztwheoevlpd

Demelza (Ei varmistettu)

Wait, I cannot ftaohm it being so straightforward.

tuzdlvwk (Ei varmistettu)

5sMYwl loaflptcnasd

Kommentoi

Ladataan...